Vierailu Turun Linnassa

Teimme kesäisen iltareissun Turun Linnaan kurkkaamaan linnan tiloja (eritoten tulevaa vihkokirkkoamme) pitkästä aikaa. Myös turkulaisen sisustusarkkitehdin Carin Bryggmanin 100-vuotisnäyttely oli avautunut, pitihän se päästä katsastamaan! Emme olleet käyneet Turun Linnan kirkossa sitten sen jälkeen, kun olimme sen varanneet, joten koko vierailu meni aika lailla hääsuunnittelukakkulat päässä.

Heti sisäänkäynnillä piti fiilistellä linnan jylhää ja arvokasta muotoa. Halusimme vihkipaikan, joka olisi historiallinen ja merihenkinen, ja ainakin historiallisuudesta voi sanoa, että sitä linna tihkuu seiniä ja kattoparruja myöten. Kaikesta ihaninta on, että linna on meille ennestään tuttu, jo melkein kotoisa paikka, täynnä yhteisiä muistojamme. Linna on kuitenkin tilana sokkeloinen, kuten ajan patinaan usein kuuluu. Ensi kertaa paikalla vierailevien voi olla haastavaa löytää heti kirkolle, etenkin kun se ei ole suoraan sisäänkäynnillä tai edes ison esilinnan sisäpihan yhteydessä. Jonkinlaisia opastajia tai opasteita siis tulemme tarvitsemaan, että kaikki löytävät perille.

Sisäpiha on todella näyttävä, kun pientä holvia pitkin kävelee esilinnan puolelle. Olen nähnyt kuvia hääparista, joka vilkutti päälinnan isolta ikkunalta sisäpihalle kerääntyneelle juhlaväelle, ihana ajatus!

Päälinnaan käveltäessä tuli vastaan korkeita portaita, jotka kiinnittivät huomiota esteettömyyden näkökulmasta. Uskon meidän juhlavieraiden kuitenkin selviytyvän näistä portaista, vaikka ne korkeita ovatkin. Tulin myös ensimmäistä kertaa miettineeksi omaa juhlamekkoa vihkipaikan näkökulmasta. Haluanko kiivetä portaita piikkikoroissa ja kermakakussa? Olen sen verran tuhoaltis touhuaja, että taittaisin varmaan nilkkani siinä leikissä…

Kirkolle pääsee keskikäytävää eteenpäin kävelemällä päälinnan sisäpihalle. Kävimme kuitenkin ensin ostamassa liput museoon, ja lähdimme kiertämään linnan muita tiloja kierrossuunnan mukaisesti.

Nyt kun kotiseutumatkailu on kuuminta hottia, niin täytyypä ihan kehaista tätäkin lähiseutumme nähtävyyttä ♡ Vaikka olen Turun Linnassa useamman kerran käynyt, on se aina yhtä tunnelmallinen ja kiehtova, jopa intiimi vierailukohde sen suuresta kokoluokasta huolimatta. Linnaa kierrellessä Hannulla on tapana keskittyä lukemaan tekstit, joiden pääpointit hän kiteyttää minulle. Minä ihailen arkkitehtuuria, valoa ja yksityiskohtia 😀 Jokaiselle löytyy jotakin!

Nuorten Herrain Huone ja Rouvaintupa herättivät pienessä häähiprakassa naurahduksen jos toisenkin, ja vitsailimme että pitääpä ottaakin nuo termit käyttöön. Ehkäpä häitä edeltävänä yönä? Vai onko Rouvaintupa vasta vihkimisen jälkeen, mikäs olisi sitten sopivaa ennen häitä? Neidointupa?

Carin Bryggmanin näyttely oli kiinnostava ja kompakti kokonaisuus! Esillä oli kalusteita, pienoismalleja, luonnoksia ja linnaan mittatilauksena tehtyjä tuotteita, kuten jättimäisiä, Iittalassa puhallettuja lasivalaisinkupuja. Hurjaa ajatella, että siitä on vasta yli 70 vuotta, kun ensimmäinen suomalainen nainen on perustanut oman sisustusarkkitehtitoimiston.

Bryggmanin näyttelyn jälkeen jatkoimme kohti niin kovasti odotettua kirkkoa! Vihkipäivänä käytetään usein päälinnan sisäpihan omaa sisäänkäyntiä (ovi näkyy alapuolella vasemmalla), jonne pääsee kätevästi linnan länsipuoleltakin Länsitornin läpi pienen sisäänkäynnin kautta. Länsitornin kautta pääsee esteettömästi hissiin, joka vie kirkolle.

Kun vieras osaa oikeasta ovesta sisään, kyltit ohjaavat hänet portaita ylös kolmanteen kerrokseen kirkon oville. Ainoa haaste on siis opastaa vieraat ovelle! Lisäksi portaat ovat jälleen melko jyrkät ja tiilitasanteet epätasaiset, näistä voisi olla maininta kutsussa ja nettisivuilla (jos päätämme tehdä sellaiset).

Helpon ja sujuvan kulkureitin pohdinta vihkipaikkaan voi tuntua turhan tarkalta hinkkaamiselta, mutta itselleni se on oleellinen osa juhlaa. Vihkiminen on kuitenkin juhlan aloitus, ja on tärkeää, että kaikki tuntevat olonsa tervetulleiksi. Kun puhutaan vihkimisestä kirkosta, mielikuva on tyypillisesti kaukaa kukkulan päältä erottuva rakennus, jonka näkee kilometrien päähän, jonka ohi ei voi ajaa, jonka sisäänkäynnistä ei voi erehtyä. Tätä siis suurin osa todennäköisesti odottaa, ja sokkeloiseen linnaan kävely herättää varmasti epävarmuutta ja hämmennystä. Haluan, että vieras voi nauttia linnan upeasta miljööstä ja sen historiallisesta hengestä sen sijaan, että yrittää kuumeisesti löytää tietään oikealle ovelle. Ja haluan tietenkin, että kaikki vieraat pääsevät turvallisesti perille, että voin rauhassa keskittyä nauttimaan itse juhlasta 😀

No, palataanpa hetkeksi sinne kirkkoon! Sali oli yhtä kaunis kuin muistin. Täynnä merellisyyttä, valoa ja yksityiskohtia. Lämmin puulattia, rapatut valkoiset seinät, sinisen sävyyn maalatut penkit, marmoroidut ovet ja massiivipuukoristeiset rakenteet, ai että! Valo tulvii kauniisti korkeista ikkunoista, ja kattokruunuissa on vähän kultaakin tuomassa sitä lämmintä metallia. Sali ei paljoa koristelua kaipaa, mutta eiköhän sitä silti jotain tule tehtyä, kun vauhtiin päästään ♡

Tilassa äkkäsimme kuitenkin jotain, mikä oli jäänyt molemmilta aikaisemmin huomaamatta: kuninkaiden näyttävät paikat peittävät näkyvyyttä alttarille. Istuskelimme eri kohdissa penkkirivejä, ja asiaa pohdittuamme päätimme, että kaksi ensimmäistä riviä jätetään kokonaan tyhjäksi. Siitä eteenpäin rivejä levennetään käytävältä päin vieras kerrallaan: ensin kaksi, sitten kolme, neljä, ja lopulta viisi tai kuusi vierasta per rivi. Kirkko tulee silloin noin puolilleen täyteen 80 vieraan joukkiosta, ja alttari on hyvän näköyhteyden päässä viimeiseltäkin riviltä. Toki on kurjaa jättää ensimmäiset rivit tyhjiksi, mutta vielä kurjempaa olisi, jos vieraat eivät näkisi, mitä edessä tapahtuu! Itse palan aina halusta nähdä parin ilmeet puheisiin, se hetki, kun sanotaan tahdon, suudelma ja onnenkyyneleet!

Tämän pienen pähkinän pureskeltuamme pystyimme tyytyväisinä jatkamaan yksityiskohtien tarkastelua. Pohdimme myös muusikoiden sijoittamista, mutta sitä pitänee puntaroida lisää vielä myöhemmin, kun kokoonpanotkin ovat selvillä. Haluaisin, että muusikot sijoitettaisiin niin, että vieraat näkisivät heidät, sillä mielestäni esiintyjän näkeminen on lähes yhtä olennaista kuin musiikin kuunteleminen. Voi kuitenkin olla, että tilan asettamat rajoitteet pakottavat minut höllentämään ehdottomuuttani tässä asiassa. Siispä parempi antaa sen päätöksen muhia vielä.

Kirkon yhteydessä oli sakaristo, jossa ilmeisesti morsiuspari saa tyypillisesti valmistautua vihkitilaisuuteen. Turun linna on täynnä kerrassaan ihania ikkunasyvennyksiä penkkeineen, osaisin kuvitella monta oivallista kuvauspaikkaa linnan käytävillä ja holveissa! Hannu jo ehdottikin, että pitäisikö vihkimistä edeltävät kuvat ottaa linnan sisällä. Olimme miettineet aluksi kuvausta Linnanpuistossa, mutta olisikohan meillä riittävästi aikaa jopa molemmille kuvauspaikoille?

Lopuksi vierailimme vielä juhlasaleissa, joita aikoinaan myös harkitsimme paikkavaihtoehdoiksi hääjuhliin. Linnan kirkosta olisi ollut helppo jatkaa juhlimaan Kuninkaan tai Kuningattaren saliin! Nämä aikeet kuitenkin vesittyivät, kun luin, että vuokra-aika alkaisi museon sulkeuduttua eli kello kuudesta eteenpäin, ja halusin ehdottomasti tilan, jota voi mennä koristelemaan ja laittamaan valmiiksi jo edellisenä iltana.

Kaariovelta johtaa tie syvennykseen, jossa oli pysäköintikielto busseja ja takseja lukuun ottamatta, mutta luulenpa, että hääauton saa myös väliaikaisesti pysäköidä syvennykseen. Tätä emme tajunneet varmistaa henkilökunnalta, joka kyllä auliisti vastasi kaikkiin kysymyksiimme ja uteluihimme.

Virallinen linnavisiitti lienee vielä paikallaan ennen hääpäivää, mutta oli ihanaa päästä jo vähän kurkkimaan tulevaa vihkipaikkaamme, ja miettiä mitä meidän kannattaa ottaa huomioon vihkimistä ja hääpäivää suunnitellessa!

One thought on “Vierailu Turun Linnassa

Leave a Reply