Ensimmäinen mekkosovitus

Apuvaa, nyt on tekstin täydeltä mekkoja!

Ensimmäisen sovituksen jälkeen pääni on ollut aivan pyörällä lukuisista vaihtoehdoista! Olin saanut kaverilta suosituksen Niinattareen, ja ensimmäiseltä käynniltä jäi todella hyvä fiilis. Sovitusassistentti kyseli tarkkaan toiveitani, oli skarppina koko sovituksen ajan, ja aika käytettiin tehokkaasti kuitenkin niin, että pukuja ehti ihastella ja ihmetellä. Nyt olen muutamaa mekkoa viisaampi, mutta selkeitä suuntaviivoja ei vielä muotoutunut. Myönnettäköön, että olen melkoisen innoissani siitä, että metsästys saa jatkua, hahaa!

Olin asennoitunut sovitukseen niin, että tutustuisin eri malleihin ja tyyleihin, ja se toiveeni toteutuikin. Aika nopeasti merenneitomalliset, ja vartalon muotoja korostavat mekot suljettiin pois häämekkovalikoimista: en pitänyt siitä, kuinka hankalaa helman nostaminen ja käveleminen olivat. Sen sijaan olin yllättynyt siitä, kuinka mukavia A-linjaiset mekot olivat päällä! Ehkä takaraivossa kummitteli jokin käsitys siitä, että hääpäivänä kuuluu vähän hikoilla ja tuskailla tiukassa puvussa. Mutta mekot sujahtivat päälle mukavasti, eivätkä ne kutittaneet tai hiertäneet mistään. Suurimpia mukavuuseroja tuli siitä, että kuinka muhkea helma oli, kuinka pitkä laahus ja miten se laskeutui. Jo helman muhkeudessa riittää pohdittavaa: tavoitellako ihanan kevyttä sifonkihelmaa vai näyttävämpää tylli- tai organzamallia? Rakastin sifongin ja organzan tuntua, mutta en ole vielä valmis sulkemaan tylliäkään pois.

Yksityiskohdista suurin osa on edelleen auki. Ollako pitsiä, paljon detaljeja vai yksinkertaisen moderni mekko? Millaiset olkaimet ja pääntie? Selkeänä mieleen jäi se, että en halua prinsessamaista tylliunelmamekkoa enkä liian kimaltelevia koristeita. Väreissä omaa silmää miellyttivät lämpimänvalkoiset ja hempeän kultaiset tai beiget sävyt. Ensimmäisessä sovituksessa värilliset tai vahvasti sävytetyt mekot loistivat poissaolollaan, mutta toivon tulevaisuudessa voivani sovittaa sellaisia vielä enemmän.

Tajusin sen, kuinka tärkeää mekon istuvuus on. Ensimmäinen vaihtoehto istui päälle niin luontevasti, että siitä tuli heti ehdoton suosikki! Uuden mekon tilaamisessa on se hyvä puoli, että mekko valmistetaan omiin mittoihin, ja viimeistellään ompelijalla. Toisaalta on hankalaa kuvitella mekkoa tyköistuvana omaan kehoon, jos se ei heti sovituksessa sujahda saumattomasti. Luulenpa, että tulevan mekkoni valinnassa istuvuus on tärkeä kriteeri.

Oli ihanaa aloittaa häähömpöttely kaasojen, äidin ja siskon voimin ♡ Kaasoista kerron muuten lisää myöhemmin, joten pysypä kuulolla! Olin todella tyytyväinen raatiini, monet sovituksessa lausutut kommentit kohtasivat omien ajatusteni kanssa. Juuri kun ajatteli jotain mekosta, niin joku kaasoista sanoi saman asian ääneen! Sovituksen jälkeen jatkoimme pizzoille sympaattiseen Linkoon ja Roberts Coffee -kahvilaan herkuille.

Seuraavana päivänä yksi kaasoistani lähti seurakseni kurkistamaan Lovebirds ja Seremonia -nimisiin liikkeisiin hyvähintaisten pukujen toivossa. Ensimmäinen myy käytettyjä pukuja, toisella taas oli alennukset käynnissä. Kädet tyhjinä lähdettiin näistäkin liikkeistä. Metsästys jatkuu nyt pienellä mietintätauolla, mutta haluaisin seuraavaksi mennä tutustumaan suosituksiin, joita sain teiltä ihanilta lukijoilta edelliseen häämekkopostaukseeni. Erityisen ilahduttavaa oli, että saamani vinkit olivat suomalaisten pukusuunnittelijoiden mallistoja!

3 thoughts on “Ensimmäinen mekkosovitus

  1. Itse vihasin mekkojen sovittelua. Odotin sitä ihan äärettömän paljon, mutta vihasin joka hetkeä. Kun ”sitä oikeaa” sovitin tiesin jo kiinni napittaessa että tämä se on.

    Nyt on kummiskin ihana lukea sun kokemuksia. Rakastan häämekkoja, joten kirjoita vaikka mun mieliksi PALJON postauksia aiheesta ja paljon kuvia.
    Vähän mua jo harmittaa että joudun odottamaan reippaasti yli teidän häiden että näen sen valintasi, hah🙈

    1. Ymmärrän kyllä myös tuon toisenkin puolen, tai itseä jännitti se, että miten mekot istuisivat: imartelevatko ne kehoa vai tuleeko sellainen “elefantti posliinikaupassa” -olo? 🙂 Onneksi ekasta sovituksesta jäi kuitenkin sellainen metsästysinto päälle, kun mekot olivatkin odotettua mukavampia päällä. Ihana pyyntö, kirjoitan mekoista kyllä oikein mielelläni pitkään ja hartaasti!

Leave a Reply