Muinaistulien yö

© Kyle Peyton from Unsplash

En ollut koskaan kuullut muinaistulien yöstä, ennen kuin muutin Turkuun. Koko konsepti sujahti ohitseni ensimmäiset vuodet, kun olin aina viikonlopun muualla. Muinaistulien yö tuntuu tulevan joka kesä vähän yllättäen nurkan takaa, joten en oikein koskaan ehdi valmistautua siihen, vaikka rakastankin juhlan ympärillä liikkuvia arvoja ja tarinoita. Tuikkivien tulten vanat symboloivat yhtenäisyyttä, Itämeren suojelemista, meren kunnioittamista, ja meren kuohuun jääneiden muistamista. Perinteen uskotaan olevan viikinkiajoilta peräisin, ja alunperin rannikkotulilla on turvattu veneiden kulku satamiin. Muinaistulien yönä tuli ja meri kohtaavat saariston kolhituilla rannoilla, ja ikiaikaiset tarut jaetaan seuraavan sukupolven kerrottavaksi. Loppukesän hämärässä illassa sytytetyt kokot ovat paljon dramaattisempia ja hätkähdyttävämpiä kuin kirkkaan alkukesän juhannustulet. Tuulesta voi jo tuntea syksyn hauraan hipaisun.

Muinaistulien yön mystiikka ja tunnelmallisuus ovat asioita, joita haluaisin istuttaa osaksi hääjuhlan iltaamme. Vietimme Muinaistulien yötä yhdessä kaaso W:n kanssa, ja Ruissalossa ulkoilessamme huomasimme sattumalta, että hääpaikan kesäkahvila oli auki!

Nytpä siis siunautui meille spontaani mahdollisuus vierailla hääpaikalla yhdessä, sillä W ei ole käynyt paikan päällä aikaisemmin. Ja ihanaa olikin käydä tiloja kaksin läpi: mikään ei tee suunnittelulle parempaa kuin toinen luova mieli, jonka kanssa voi pallotella ideoita ja ajatuksia!

Nyt, kun suurin osa kalusteista oli kahvilakäytössä, konkretisoitui se, kuinka paljon erilaisia kalusteita on. Kaikkea emme halua ottaa käyttöön, vaan osa kalustosta siirretään pois juhlien tieltä. Tiedän jo nyt, että koristelupäivänä edessä on melkoinen tuolileikki, ja suunnitelmien pitää olla todella tarkat, jotta saamme hoidettua tarvittavat siirrot tehokkaasti pois alta. Varsinainen koristelu voi alkaa vasta sen jälkeen, kun kokonaisuus alkaa loksahdella paikoilleen.

Tällä vierailulla pohdimme erityisesti ulkoalueen valaistusta ja koristelua, mikä onkin osa-alue, johon en ole niin paljon kiinnittänyt vielä huomiota. Olen ajatellut, että en halua satsata ulkokoristeisiin liikaa, koska yksikään vieras ei saa nauttia niistä, jos saammekin koko kesän pahimman sadepäivän. Mutta nyt hieman innostuin siitä ajatuksesta, että toisimmekin muutamia koristevalonauhoja sekä ulkotulia luomaan tunnelmaa juhlan kääntyessä iltaan.

Kaiku jälleen kerran todisti merenrannan valokuvauksellisuuden, mikä sai entistä enemmän toivomaan, että hääpäivän sää olisi meille suosiollinen! Rantatöyräälle oli jo kasattu muinaistulien kokko valmiiksi, ja aloimmekin pohtia kokon tuomista juhlan iltaosioon. Aurinko laskee elokuussa ennen kymmentä, mutta onko illalla tarpeeksi hämärää, jotta tulen läsnäolo tekisi vaikutuksen? Ja tietenkin pitäisi vielä selvittää onko kokon sytyttäminen sovittavissa tilan omistajan kanssa…

Emme jääneet odottamaan päivän kokon sytyttämistä, vaan Muinaistulien yön vietimme Naantalissa. Opin myös sen, että ihmisillä on tapana kuljettaa omia lyhtyjä, kynttilöitä tai valoja mukanaan osana Muinaistulien yön juhlaa. Aivan ihana idea, jota olisi hienoa tuoda myös hääjuhlan iltaan!

Leave a Reply