Mene Mathildedaliin

Teijon sydämessä, 30 kilometriä Salosta kohti Turun saaristoa, piileskelee pittoreski ruukkikylä, johon olemme rakastuneet ♡ Teemme päiväretken Mathildedaliin noin kolmen kuukauden välein, ja tässä postauksessa aion vakuuttaa sinut siitä, että sinunkin pitäisi!

Tai älä edes lue tätä postausta, vaan mene!

Mene jo! Ystävänpäivänä, minä vaan päivänä!

Toisin kuin moni suomalainen kohde, joka kukoistaa vain kesäaikaan, Mathildedal ilahduttaa vierailijaansa jokaisena vuodenaikana. Retkipäivä alkaa sillä työläimmällä vaiheella, eli paikan päälle matkustamisella. Turusta matka kestää reilun tunnin autolla, Helsingistä aikaa menee melkein pari tuntia. Matkahuollon bussiyhteys kulkee Salosta vuoden ympäri, mutta kesäisin vuoroja on huomattavasti tiheämmin.

Kannattaa siis lähteä aamutuimaan, yhdeksän tai viimeistään kymmenen aikaan ajamaan, jotta ehtii nauttia päivästä kylässä. Saavuttuamme ruukkikylään ensimmäisenä on aina vuorossa Matildanjärven kierros. Tai yksi niistä, sillä reittejä menee useita. Matkalla voi ihastella järveä ja solisevia puroja sekä kohisevia koskia, joita pitkin vesi jatkaa matkaansa merelle. Järven opastettujen reittien varrelta löytyy nuotiopaikkoja, joissa voi lämmittää välipalaa ja juotavaa samalla, kun nauttii maisemista ♡

Matildanjärven kierroksen jälkeen palataan takaisin kylään yhden pysähdyksen taktiikalla eli poikkeamalla Petris Chocolate -suklaakahvilassa. Kestosuosikkejani täällä ovat suklaakonvehdit sekä salmiakki-valkosuklaalevy. Koska myynnissä on suomalaista, käsintehtyä artesaanisuklaata, tuotteet ovat melko hintavia, mutta ehdottomasti maistamisen arvoisia ♡ Kahvilan yhteydessä on puoti, josta löytyy artesaaniherkkujen lisäksi käsintehtyjä saippuoita, tuoksuja, vaatteita, liinoja – vaikka mitä kaikkea ihanaa!

Käymme yleensä suklaakahvilassa vain hankkimassa vähän herkkua kotiin, ja sitten jatkamme Kyläravintola Terhoon pizzalle. Täältähän koko Mathildedal-saagamme alkoi! Kollegani kertoi Mathildedalin kylästä, ja kuulemastani innostuneena päätin viedä Hannun mystiseen ruukkikylään syntymäpäivälahjaksi. Matka kylään oli mielenkiintoinen, jännitys vain tiivistyi, kun Hannu oli koko ajan enemmän ja enemmän hämillään: “Minne ihmeeseen me ollaan oikein menossa?” No, lopulta synttärisankari vapautettiin jännityksestä, kun saavuimme kylään, ja Hannu oli totaalisen yllättynyt, sillä ei ollut koskaan kuullutkaan koko paikasta, täydellistä!

Menimme ensimmäisenä Terhoon, ja huomasimme mainoksen illan tapahtumasta Terho Music Festivalista. Ostimme spontaanisti liput illan festareille, koska miksi ei, ja kun kävelimme ravintolaan sisään, joku kutsui Hannua. Pöydästä nousi Hannun vanha lukiokaveri ja muusikko, joka kertoi olevansa esiintymässä illan festivaaleilla – mikä sattuma! Esitysten jälkeen vietimmekin loppuillan Terhossa istuen, musiikista rupatellen ja nauraen yhteentörmäykselle. Ei ehkä ensimmäisenä ajattelisi näkevänsä tuttuja pienessä ruukkikylässä, joka on niin kaukana kaikesta…

Mathildedal toivotti meidät tervetulleeksi ja lujaa. Ihmettelen, jos meitä ei löydy eläkepäivillämme täältä.

Terhon kiviuunipizzat ovat suussa sulavan hyviä. Ja yhtä suussa sulavaa on heidän kaakaonsa – tosin aveciksi kannattaa ottaa vesilasi tai kaksi, sillä kaakao on isokokoinen ja makea. Kyläravintolan takapihalta löytyy kylän oman pienpanimon myymälä, jossa on laaja valikoima erilaisia oluita, ja taitaa siideriäkin löytyä. Valikoimaa voi maistaa ravintolassa, ja napata sitten parhaat palat mukaan kotiin viemisiksi. Ja hei, parasta tässä on tietenkin se, että koiran saa ottaa ravintolaan mukaan ♡ Kun ujosti tiedustelin asiaa tarjoilijalta, niin vieressä istuva asiakas vain naurahti, että “ihmisiä täältä on useasti heitetty ulos, mutta koiria ei koskaan”.

Syötyämme itsemme kylläisiksi, lähdemme kävelemään kohti merenrantaa, jossa on lisää putiikkeja, alpakoita sekä tietenkin vierasvenesatama ja rantaviiva! Ensimmäisenä on vuorossa Matildankartanon kyläleipomo, koska pitäähän pienellä kylällä olla oman pienpanimon lisäksi kylän omat leipurit! Täältä nappaamme leipää kotiin, ja sitten jatkamme katsomaan alpakoita – tai turkulaisittain alpakoi.

Hassua kyllä, alpakat ovat olleet se kovin myyntivaltti, kun olen markkinoinut kylää ystävilleni. “Mitä, alpakoita? Eikä, ihanaa! Pakko käydä siellä joskus!”

Ovathan ne söpöjä.

Alpakoiden söpöstelyn jälkeen matka jatkuu kohti vierasvenesatamaa, jossa on Valimon vanha ruukkitehdas – pst! Idyllinen ja ymmärtääkseni huokeahintainen juhlapaikka rustiikkisiin häihin.

Ruukin kehräämöstä voi ostaa alpakanvillalankaa tai valmiita alpakanvillasta tehtyjä tuotteita. Hannun ostamat pipo ja neulepaita ovat kestäneet käyttöä hyvin ♡ Kun etenee vierasvenesatamaa kohti, löytyy lisää muitakin käsityöläisputiikkeja, joista olemme vuosien varrella hankkineet yhtä sun toista kätevää. Mm. pölyhuiskan. Erittäin tärkeää.

Yleensä siinä vaiheessa, kun pääsemme merenrantaan, kello on miljoona, ja talvella alkaa olla jo kylmä ja kiire pois. Siispä pyörähdämme rannalla vikkelästi, ja lähdemmekin sitten kotimatkalle. Jos haluaa skipata ulkoilun, niin voi ajaa autolla suoraan vierasvenesatamaan, ja tutkailla putiikkeja rauhallisemmin. Satamassa sijaitsee suhteellisen uusi Matildan Marina, jonka ravintola tarjoaa saaristohenkisen menun. Olemme kerran aikaisemmin syöneet Marinassa, ja tuolloin emme siitä niin kovasti innostuneet verrattuna Terhoon. Moni muu ravintolassa käynyt on kuitenkin sitä kehunut, ja täynnä tuo on ollut kaikkina niinä kertoina, kun olemme tehneet viikonloppuvisiitin kylään. Nämä ovat ehkä makuasioita siis.

Rantaviivan juuressa sijaitsee Hotel Matildedal, johon olisimme majoittaneet häävieraamme, jos olisimme päätyneet pitämään hääjuhlat täällä ♡ Heiltä löytyy oma kahvila nimeltä Café Mathildedal, jossa emme ole vielä päässeet pistäytymään. Hotellin vieressä, lähellä merenrantaa on rennompi ravintola Ruukin Krouvi, jota kokeilimme yhtenä kesänä kerran (ja siihen yhteen kertaan se sitten jäikin). Kyläravintola Terhon vierestä löytyy sympaattisen oloinen B&B Sypressi, jonne lemmikit ovat tervetulleita! Luksukkaampaan majoitukseen sopisi hyvin Villa Seaview, jossa haluaisin vielä joskus yöpyä ♡

Joko alkoi houkuttaa? No? No?

https://visitmathildedal.fi

Leave a Reply