Kuparivuorelta Rakkaudenpolulle ja takaisin

Pääsiäinen tarjosi irtioton arjesta, ja päätimme viettää keväiset lomapäivät Turun lähiseudulla ulkoillen ja auringosta nauttien. Jos joku ei vielä tiennyt, niin olen loputon valopatteri. Nyt kirkkaassa keväässä tuntuu kuin kangistunut kehoni heräisi ja kurottaisi kohti valoa. Suupielet nousevat väkisinkin hymyyn, kun saa herätä niin kovin tervetulleisiin auringonsäteisiin. Kevät – miten se onnistuukin tulemaan joka vuosi yllätyksenä. Kirkkaus suorastaan hivelee silmiä pimeän ja harmaan talven jälkeen, mutta ai että, miten pehmoiselta lämpö tuntuu ihoa vasten!

Pitkänäperjantaina teimme kaupunkiulkoilun Naantaliin, josta on tullut nyt yksi suosikkikohteistamme Turun lähistöllä. Ehdoton lempireittini kiemurtelee Kuparivuoren kallioita myöten Naantalin vanhaan kaupunkiin, josta Rakkaudenpolkua pitkin voi jalkautua vierasvenesatamaan ja kiertää kivikirkolta takaisin vanhan kaupungin puolelle. Matkalle mahtuu päätähuimaavia merimaisemia, jylhäkallioita, romanttisia puutaloja ja huviloita, ripaus rakkautta ja tunnelmalliset korttelit, rantaravintolat, laineiden liplatukset, sataman tunnelma, paviljonkeja ja keskiaikainen kivikirkko. Vaikka reitti on tullut meille jo tähän mennessä tutuksi, niin emme kyllästy siihen, emme sitten millään!

Naantali tarjoaa matkakuumeiselle vihjeitä ulkomaailmasta: Kuparivuoren kallioilla olo on kuin Bergenissä, vanhan kaupungin kortteleita kiertäessä vastaan tulee Antoniusstraße. Pittoreskit puutalot, nuo kauniit väripilkut, ilahduttavat mieltä ja sielua kerta toisensa jälkeen. Nyt kevään kynnyksellä vierasvenesataman väkijoukot olivat muisto vain, mutta veneiden rantautuessa satamaan voi bongata modernien paattien rinnalla myös näyttävämpiä puuveneitä, jotka uhkuvat veistäjän intohimoa ja omistautumista työlleen.

Lähellä Muumilinnan sisäänkäyntiä on pieni, keltainen pitsipaviljonki, jonne pitää kiivetä joka kerta ihailemaan edessä avautuvaa merimaisemaa. Vaikka portaat ovat kapeat ja jyrkät, niin Kaiku on noussut ne urheasti kerta toisensa jälkeen. Kun pitsihuviloissa ei kuitenkaan tule vierailtua harva se päivä, niin tämä paviljonki antaa hyvin esimakua siitä, millaiselta huvilassa kävely tai asuminen mahtaisi tuntua!

Toivotaan, että Suomi aukeaa kesäksi, jolloin pääsisimme myös nauttimaan Naantalin ihanista kesäravintoloista ja terasseista. Koira on ollut tervetullut toistaiseksi kaikille vierasvenesataman kesäterasseista ja sisäpihoista, joissa olemme vierailleet. Tämä on ollut tietenkin mukava uutinen meidän koirakaravaanille. Olemme jo pidempään haaveilleet mahdollisuutta päästä maistamaan monen hehkuttamia Amandiksen vohveleita! Ehkäpä tänä kesänä tilaisuus siunaantuu.

Jos pohdinnassa on tehdä kesällä päiväretki kaupunkiin, niin tässä romanttinen kohde, jota voin lämpimästi suositella ♡

Leave a Reply