Mr. & Mrs. Who?

Kansikuva © Pablo Heimplatz on Unsplash

Yle julkaisi hiljattain artikkelin, jossa puhuttiin sukunimistä avioliiton yhteydessä. Artikkeli oli otsikoitu raflaavasti: Jussi Luoma otti vaimon sukunimen, ja niin valitsee ani harva – käsitys naisen alisteisuudesta avioliitossa näkyy yhä nimikulttuurissamme. Jutussa kerrotaan kolmesta eri pariskunnasta, jotka ovat tehneet avioon käydessään erilaiset päätökset sukunimien suhteen. Ensimmäinen pariskunta on päättänyt ottaa morsiamen sukunimen, toinen pariskunta on ottanut sulhasen sukunimen ja kolmas on säilyttänyt omat sukunimensä. Näiden vaihtoehtojen lisäksi pariskunta voisi myös keksiä oman, uuden sukunimen tai ottaa käyttöönsä suvussaan jo ennestään tutun sukunimen, joka on esiintynyt viiden sukupolven sisällä. Sukunimen vaihtamiseen liittyvää tarkempaa infoa löydät hyvin DVV:n sivuilta.

Artikkelissa nousi vahvasti esille se, että suurin osa (60 prosenttia) heteropareista ottaa miehen sukunimen yhteiseksi sukunimeksi. Hääkeskusteluja jonkin verran seuranneena olen huomannut saman ilmiön: suurin osa heteropareista päätyy ottamaan miehen sukunimen yhteiseen käyttöön välttämättä asiaa sen enempää edes ajattelematta. Jotkut vetoavat miehen sukunimeä valitessa perinteeseen, mutta Ylen artikkelissakin kerrotaan hienosti siitä, että perinteisesti suomalaiset naiset itse asiassa säilyttivät omat sukunimensä! Nykyinen normi on kulkeutunut kotimaahamme Ranskasta, kun nainen haluttiin sitoa entistä tiukemmin miehen vallan alle. Lopullisesti tapa juurtui osaksi Suomea, kun vuonna 1930 säädettiin avioliittolaki, joka velvoitti naiset käyttämään miehen sukunimeä avioituessaan. Ajatuksiamme häihin liittyvistä perinteistä voit lukea tästä postauksesta.

Naisen sukunimen ottaa alle kaksi prosenttia

Naisen sukunimen yhteiseksi nimekseen otti alle kaksi prosenttia kaikista naimisiin menneistä heteropareista vuonna 2020. 

Omat nimensä säilytti vajaa neljännes. 

Miehen sukunimen yhteiseksi nimeksi otti lähes 60 prosenttia. Kaksoisnimen otti alle viisi prosenttia naisista, ja vain 0,07 prosenttia miehistä.

Samaa sukupuolta olevista pareista yli puolet säilytti omat sukunimensä, ja reilu kolmannes otti toisen puolison nimen yhteiseksi sukunimeksi.

Tiedot selviävät Digi- ja väestötietoviraston Ylelle toimittamista tilastoista.

Ote Ylen artikkelista
Saara Heiskanen
6.4.2021

Kun aloitimme sukunimipohdinnot Hannun kanssa, yksi asia oli selvää: haluaisimme yhteisen sukunimen. Koen, että yhteisellä sukunimellä on symbolista merkitystä meille. Naimisiinmeno edustaa suurempaa, henkilökohtaista sitoutumista toiseen kumppaniin nyt ja aina, jolloin yhteinen sukunimi on meille tavallaan elävä todiste tästä yhteisestä matkasta. Se tekee minusta ja Hannusta (ja Kaikusta) perheen.

En ole erityisen vahvasti kiintynyt omaan sukunimeeni eikä minulle ole elinehto, että Hannu liittyisi nimenomaan minun sukuuni nimen kautta. Hannulle ajatus sukunimen vaihtamisesta on vienyt aikaa, sillä luonnollisesti yhteiskunta ei ole juurikaan kannustanut häntä ajattelemaan asiaa etukäteen. Oman sukunimen vakiintuminen meidän yhteiseksi ei ole kuitenkaan ollut Hannunkaan prioriteettilistan huipulla, joten olemme voineet hyvinkin vapaasti tutkia ja miettiä erilaisia vaihtoehtoja.

Jos minun pitäisi päättää omani ja Hannun sukunimen välillä, niin vaihtaisin ehdottomasti Hannun sukunimeen. Se on lyhyt, helppo ja miellyttävä nimi. Koska myös etunimeni on hyvin lyhyt ja ytimekäs, niin oman nimeni ja Hannun sukunimen yhdistelmä toimisi moitteettomasti. Nimet sointuvat hyvin yhteen, koska niissä on vähän samanlaista rytmiä.

Olen kuitenkin huomannut, että minua kiehtoo ajatus siitä, että me molemmat vaihtaisimme sukunimen. Se, että molemmat vaihtaisivat nimeä, tuntuisi tasa-arvoiselta, ja symboloisi hyvin sitä, että aloitamme yhdessä tämän uuden, jännittävän elämänvaiheen. Kuinka jännittävältä uusi nimi tuntuisikaan hääpäivän jälkeen meille molemmille? Olemme muutaman automatkan keksineet erilaisia uudissukunimiä ja listanneet niitä ylös. Kuinka ihana olisikaan jokin merellinen sukunimi, joka kuulostaisi juuri meiltä! Hannulle on kuitenkin tärkeää, että sukunimessä on mukana historian havinaa, joten olemme myös tutkineet sukujemme vanhoja sukunimiä siinä toivossa, että löytäisimme hyviä vaihtoehtoja.

Päädyimme sitten mihin lopputulokseen tahansa, niin olen erittäin iloinen tästä matkasta, jonka olemme sukunimipohdintojen kanssa kulkeneet. Olen kiitollinen siitä, että Hannu on ollut avoin sukunimen suhteen, ja että olemme voineet tutkia puolueettomasti kaikkia eri vaihtoehtoja. Pohdinnat ovat myös saaneet meidät tutustumaan omiin sukuihimme tarkemmin, selvittämään suvun historiaa ja toisaalta ymmärtämään, että mitä oma suku itselle merkitsee. Haluaisin rohkaista muitakin hääpareja pohtimaan eri vaihtoehtoja: Millaisen sukunimen haluaisit, jos voisit ottaa millaisen vain? Löytyykö suvustanne nimiä, jotka vetävät puoleensa? Mikä nimi resonoi, mikä tuntuu sinulta? Mikä tuntuu teiltä? Vaikka päätyisitkin lopulta siihen perinteiseen malliin, niin ainakin olet löytänyt itse ne syyt, että miksi haluat toimia juuri niin. Silloin et enää kulje sokeana perinteen mukana, vaan teet, niin kuin sinusta tuntuu hyvältä, ja sehän on kaikista tärkeintä ♡

One thought on “Mr. & Mrs. Who?

Leave a Reply