Polttarit osa 2: Taivaanvuohi ja tunteiden vuoristorata

Polttaripostaus jatkuu toisella osalla! Ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Venytettyjen hyvästien jälkeen pakkauduimme kaasojen kanssa kahteen autoon. Pysähdyimme lyhyesti Prismassa hakemassa juotavaa ja huristimme kohti Kyröä salaiseksi määriteltyyn tukikohtaan, joka paljastui Villa Taivaanvuoheksi. Mökki ei ollut itselleni ennestään tuttu ollenkaan, mistä kaasot olivat ilmeisen huojentuneita, sillä olemme Hannun kanssa melkoisen aktiivisia tutkimaan ja tutustumaan Turun seudun paikkoihin. Kaasot halusivat valita paikan, jossa en olisi koskaan aikaisemmin käynyt, ja tässä onnistuttiin! Taivaanvuohi sijaitsi ihanan rauhallisella paikalla vanhan omenapuutarhan katveessa.

Taivaanvuohen vuokraajat Anne ja Marko olivat meitä pihalla vastassa, toivottivat tervetulleiksi ja kertoivat, että sauna ja palju odottavat kylpijöitä. Aivan mielettömän herttainen ja vieraanvarainen pariskunta esitteli meille tilat ja kertoi kaiken tarvittavan. Mökki oli remontoitu vuosi sitten, ja saunan remonttia oli jo vähän aloitettu tärkeimmällä eli paljun lisäyksellä. Lähtemisen kanssa ei kuulemma ollut mitään kiirettä, “ihan omaan tahtiin vaan”! Ensi töikseen kaasot alkoivat tietenkin valmistella päivällistä – en tosiaan nähnyt nälkää viikonloppuna! Tulisen tomaattikeiton jälkeen puimme päällemme villan tummanpunaiset kylpytakit ja tohvelit, ja siirryimme paljuterassille lillumaan. Siellä sitä viihdyttiinkin pikkutunneille asti jutellen ja kesäyöstä nauttien.

Oli hauska seurata, kuinka kaasoporukasta oli muotoutunut samaan hiileen puhaltava tiimi – täysin minulta piilossa ja huomaamatta! Kun yksi alkoi laittamaan ruokaa, toinen huokaisi: “Ihanaa! Mä just mietin, että voitais alkaa laittaa ruokaa.” ja alkoi kattamaan pöytää samalla, kun kolmas kävi laittamassa puita paljuun ja saunaan. Kaikki tuntui sujuvan saumattomasti, mikä tuntui itselle häkellyttävältä: Missä välissä tämä kaikki on tapahtunut? Wau!

Aamulla heräiltiin kaikessa rauhassa, syötiin gourmet-aamupalaa ja nautiskeltiin kesäisestä säästä pihalla. Keskipäivän aikoihin kaasot alkoivat pakkailla tavaroita ja kertoivat, että matkamme jatkuu nyt kaupunkiin syömään. Sanoimme heipat ihanalle Taivaanvuohelle, ja ajoimme Tuomiokirkon lieppeille. Matkamme vei Aurajoen rantaan kasvisravintola Hüggeen, joka on myös yksi ehdottomista ykkössuosikeistani Turussa. Koko pöytäseurueelle tarjottava menu sisälsi kolme alkuruokaa, kaksi pääruokaa ja jälkkärin. Menun loppupuolella alkoi olla jo sen verran täynnä, että pelkäsi jälkiruoan puolesta, mutta suklaamousse mansikoiden ja kookosmarengin kanssa oli niin vetävän houkutteleva, ettei sitä voinut vastustaa! Ruokien lisäksi Hüggen cocktailit ja mocktailit ovat parhaita, mitä olen Turussa saanut. Listalta löytyy kivoja aasialaisia vaikutteita, mm. japanilaista umeshu-luumulikööriä ja matchaa. Kaasot valitsivat tarjoilijan suosituksesta raikkaan Lady-mocktailin, jossa oli verigreippiä, sitruunaruohosiirappia sekä sitruunaa. Minä otin tietenkin umeshua ja processoa sisältävän Umeshu Spritz -cocktailin, jossa maistui kesä ♡

Ruokailun aikana kaasot kertoivat, että tämä olisi polttarien viimeinen etappi. He olivat varanneet aikaa niin, että saan vielä illalla rentoutua kotona ennen seuraavaa työviikkoa. Ruokailun jälkeen minut palautettiin kotiin uteliaan Hannun luokse, joka halusi tietää kaiken viikonlopusta. Ilta päättyi hyvin tunteellisiin tunnelmiin, kun kulutin muutaman nenäliinan kirjeitä lueskellessani. Polttariviikonloppu tuli täytenä yllätyksenä, sillä työviikkoni oli ollut niin kiireinen, etten ollut ehtinyt juurikaan miettiä koko viikonloppua. En myöskään ajatellut, että polttarit olisivat näin varhaisessa vaiheessa kesää, mutta tämä oli oikeastaan täydellistä, sillä nyt minun ei tarvitse koko loppukesänä huolehtia polttareiden ajankohdasta!

Saamani kirjeet olivat todella liikuttavia, tsemppaavia ja lohdullisia. Monissa puhuttiin Kaikusta, niin kuin asiaan kuuluu, ja sydäntäni lämmitti kovasti se kaikki tuki, joka välittyi kirjeistä. En olisi osannut toivoa polttareilta ystävien tukea, mutta hauskanpidon lisäksi viikonloppu oli kaikessa kauneudessaan myös voimaannuttava. Kirjeet oli loistava idea osallistaa mukaan nekin ystävät, jotka eivät päässeet paikalle välimatkan tai muiden menojen takia. Joku taika siinä on, kun lukee henkilökohtaisesti kirjoitettua kirjettä. Se säväyttää, värisyttää ja koskettaa.

Ei tässä oikein voi muuta sanoa, kuin että olen onnekas, kun ympärilläni on niin paljon rakkautta ja tukea. Boksista löytyy nyt kirjeiden lisäksi läjäpäin viikonloppuna otettuja polaroid-kuvia sekä ihania muistoja matkan varrelta ystävien kanssa. Vaikka olen suhtautunut menneiden muistelemiseen vähän ristiriitaisesti ajatuksena – eihän ystävyys tai yhdessä tehdyt jutut lopu siihen, kun menee naimisiin? – niin kieltämättä tarinoiden kuunteleminen ja muisteleminen lämmitti mieltä. Kaasot ja ystävät olivat selvästi käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa viikonlopun valmisteluun, joten muuta ei tarvinnut tehdä kuin mennä mukana ja nauttia! Täydellistä ♡

Leave a Reply