Skumppaa pitsihuvilassa

Hääpäivän muistelmat ovat taas täällä! Aikaisemmissa postauksissa olen kertonut hääpäivän aamusta sekä vihkimisestä, tällä kertaa keskityn kertoilemaan päivän virallisemmasta juhlaosiosta.

Koska meillä oli first look -kuvat ennen vihkimistä, meillä ei ollut mitään sovittua kirkosta lähdön jälkeen. Ajoimme Ruissalon Kansanpuiston rantaan, missä soitimme videopuhelun ystävällemme, joka oli joutunut perheineen jättäytymään häistä yllättäen pois sairaskohtauksen takia. Uskon, että puhelu oli yhtä tärkeä heille kuin meillekin. Kävelimme rantapromenadia pitkin, ja kaaso W kuvasi meistä videonpätkää merenrannalla samalla, kun puhui puhelimessa kaaso A:n kanssa. Vieraat olivat siirtyneet sutjakkaasti juhlapaikalle, ja meitä odoteltiin jo saapuviksi, joten kuskimme starttasi auton, ja käänsimme nokan kohti Villa Bella Vistaa.

© Katri Haavisto Photography

Juhlapaikalle saapuessa seremoniamestarit sekä häätiimi esittäytyivät, jonka jälkeen bestman P piti maljapuheen. Lyhyttä puhetta seurasi musiikkiesitys, kun Hannun sisko ja kummisetä esittivät Elton Johnin Your Song -kappaleen. Ulkona tuuli todella kovaa, ja seisoskelun loppupuolella käteni hytisivät niin, että jouduin pitelemään morsiuskimppua lasin lähellä, ettei käsieni tärinä näkyisi vieraille. Tuuli ei kuitenkaan haitannut, sillä koko päiväksi oli luvattu vesisadetta, joten olin valmis vastaanottamaan kaiken muun, kunhan aurinko paistaisi ja ulkona pystyisi viettämään aikaa!

© Katri Haavisto Photography

Lyhyen alkutervehdyksen jälkeen siirryimme juhlasaliin. Häätiimi auttoi vieraita löytämään istumapaikkojaan pöytäkartasta, ja osa vieraista tuli onnittelemaan meitä ohi kulkiessaan. Emme pitäneet erillistä onnittelujonoa, sillä se tuntui jäykältä ja kiusalliselta pandemia-aikana. Näin jälkikäteen ajateltuna idea oli hyvä, sillä ihmiset tulivat kyllä päivän aikana juttelemaan sopivan hetken tullen, ja yleensä tuolloin ehti luontevasti rupatella vähän muutakin, kuin “onneksi olkoon” ja “ihanaa kun pääsit paikalle”. Jonossa en välttämättä olisi jäänyt juttelemaan jokaisen vieraan kanssa, eivätkä vieraatkaan välttämättä olisi kokeneet sopivaksi odotuttaa jonottajia kuulumisten vaihdolla. Vieraitamme oli 75, ja laskelmieni mukaan ehdimme kyllä vaihtaa sanasen tai pari jokaisen kanssa päivän aikana.

Sananen kattauksesta. Perjantain koristelusessiossa meni eniten aikaa juhlasalin koristeluun, mutta se oli jokaisen tunnin arvoinen, sillä sali oli todella kaunis! Suunnittelun ehdottomasti paras puoli on nähdä vision heräävän henkiin, ja olin todella suurella innolla odottanut juhlasalin näkemistä valmiina. Kun kaikki oli laitettuna, en olisi halunnut lähteä salista koskaan. Eikä onneksi ihan heti tarvinnutkaan!

© Katri Haavisto Photography

Kun vieraat olivat istuutuneet, seremoniamestarit kertoivat menusta ja ohjeita ruokailuun. Turkulainen pitopalvelu Herkkupiste oli toteuttanut toiveisiimme pohjautuvan menun, jossa oli saaristohenkiset alkupalat, runsas salaattipöytä ja aasialaisvaikutteinen pääruoka. Ruoka oli T Ö R K E Ä N hyvää, ja onneksi saimme nauttia ruoasta myös juhlien jälkeen (jopa kyllästymiseen asti). Moni on sanonut, että ei ole pystynyt nauttimaan ruoasta hääpäivänä jännityksen vuoksi, mutta meillä oli kyllä lautaset kukkuroillaan ruokaa, ja taisimme hakea lisääkin!

Kun kaikki olivat hakeneet ruokaa ja päässeet aloittamaan syömistä, seremoniamestarit kertoivat lisää päivän ohjelmasta ja seuraavista aktiviteeteista. Käytimme kaiuttimilla vahvistettuja mikkejä, jotta vieraat pystyivät syömään ja kuuntelemaan samalla. Ruokailun aikana oli morsiamen äidin puhe, sulhasen kummisedän musiikkiesitys “Nancy Spain”. Näitä seurasi tauko, jonka jälkeen vuorossa oli vieraiden esittely. Leikissä vierailta kysyttiin kysymyksiä, joihin vastattiin kyllä taputtamalla. Yksi kysymyksistä oli, että “Kuka on lukenut Mian hääblogia?”. Taputuksen intensiivisyys selvästi viestitti sitä, kuinka tärkeä kysymys oli vieraille, mikä toi leikkiin hauskaa lisämaustetta!

© Katri Haavisto Photography

Esittelyleikin jälkeen oli jaloittelua, jonka aikana nappasimme muutamia potrettikuvia lähiperheen ja häätiimin kanssa. Olipa ihanaa patsastella häätiimin kanssa ♡ Meidän todellinen unelmatiimi!

© Katri Haavisto Photography

Seuraavaksi vuorossa oli kakun leikkaus. Emme olleet etukäteen osanneet päättää, että polkaisemmeko kakun yhteydessä. Moni tuntuu odottavan perinnettä osana hääjuhlaa, mutta ajatus siitä, että jompikumpi “päättäisi suhteessa kaapin paikan” ei oikein kuulostanut hyvältä kummankaan mielestä. Hetkeä ennen kakun leikkausta Hannu kuiskasi minulle, että minä saisin päättää mitä tehdään! En ehtinyt hirveästi miettiä, joten päädyin improvisoimaan, kun kakun leikkaus koitti. Veistä painaessa Hannu kysyi, että eikö me polkaista, johon vastasin, että ei, sillä me päätetään asioista yhdessä. Lisäsin tosin, että poikkeuksena on sisustus, josta minä päätän, ja polkaisin. Käytän tätä korttia tarpeeksi usein kotona ammattiin vedoten, joten se kelpasi hyvin myös tähän yhteyteen. Sisustuksesta päättäminen on myös ollut todella helppoa, sillä Hannulla on hyvin samanlainen maku kuin minulla. Joka tapauksessa, vieraat saivat viihteensä, ja me saimme pitää päämme!

© Katri Haavisto Photography

Sulhasen isä piti puheen, josta mieleeni on painunut vahvasti hänen toteamuksensa “Onhan näitä juhlia kovasti jo vuosi odotettu”. Puheeseen olisi aikataulumme mukaan kuulunut myös sulhasen isän musiikkiesitys, mutta kun esityksen vuoro tuli, paljastui, että kyseessä olikin paljon suuremmalla porukalla suunniteltu yllätys! Hannun sekä hänen isänsä lisäksi ystävistä ja sukulaisista koostuva viiden miehen kuoro esitti minulle Toivo Kuulan sävellyksen Eino Leinon “Hän kulkevi kuin yli kukkien” -runosta. Herkässä ja liikuttavassa laulussa tuntui piilevän myös mieltä ja sydäntä lämmittävä viesti: tervetuloa perheeseen.

Kakkuherkuttelu keskeytettiin jännittävällä ohjelmanumerolla, josta ei kovin moni vieras etukäteen tiennyt! Merirosvot tulivat ryöstämään juhliin tuodun karkkiarkun, ja kertoivat, että vain oikeilla merirosvoilla olisi oikeus aarteeseen. Lasten tehtävänä oli etsiä aarrekartta, merirosvolaulun sanat sekä karkkiarkun avain, jonka jälkeen he pystyivät kohtaamaan vorot ja todistamaan olevansa myös merirosvoja, jolloin heilläkin oli oikeus aarteeseen. Ystävämme vetivät ryöstön niin hyvin, että selvästi siitä nauttivat niin lapset kuin aikuisetkin! Lapset onnistuivat hankkimaan karkkiarkun takaisin, ja kaaso L sekä W koristelivat arkusta karkkibuffetin!

Samalla, kun lapset olivat ratkaisemassa karkkiarkun ryöstöä, juhlasalissa oli ohjelmaa aikuisille. Ystäväni oli valmistellut meille kenkäleikin, joka kertoi samalla meidän tarinamme (tästä kirjoitan oman postauksen, jos joku muukin innostuu ideasta!). Tämä toimi todella hyvin, ja vieraiden reaktioista päätellen jotkin tarinan osat tulivat heillekin yllätyksenä!

© Katri Haavisto Photography

Kaaso L piti myös maailman hellyyttävimmän puheen, joka on onneksi ikuistettu videolle tsemppipuheeksi aina, kun sitä tarvitsemme. En yleensä tirauta kyyneleitä julkisissa tilanteissa, mutta äitini ja kaason puheiden aikana leukani alkoi toden teolla väpättää, ja sain tarrata sulhaseeni kunnolla, että pysyisin koossa. Mietimme etukäteen, että onko puheita liikaa, mutta nyt yksikään puhe ei kaduta ♡

© Katri Haavisto Photography

Tanssimme häävalssin yläkerran juhlasalissa, jossa olivat myös bändin iltabileet. Olimme aluksi miettineet ulkona tanssimista, mutta tuuli oli sen verran kova, että pelkäsin kylmän puhurin vievän ajatukset muualle. Meidän valssina oli Hannun itse tekemä sävellys, toisena yhteisvalssina oli Liikkuvan Linnan Merry-Go-Round of Life. Kolmantena oli vielä argentiinalainen tango, Por Una Cabeza. Valsseja säestivät vihkimisessä soittaneet Helena Haaparanta sekä Lotta Ahlbeck.

© Katri Haavisto Photography

Seremoniamestarit pyysivät vieraita siirtymään ulos kimpun heittoa varten. Halusimme heittää kimpun yhdessä Hannun kanssa. Kimppu symboloi onnea, joten sen nappaamiseen saivat osallistua kaikki halukkaat. Ajatus oli kaunis ja mielestäni helpotti paineita ohjelmaan osallistumisesta, mutta morsiuskimpun perinteet olivat meidänkin vieraissamme vahvasti läsnä, joten luonnollisesti osalle vieraista kimppu edusti ensisijaisesti toivetta häistä. Olimme floristimme, Lehmuksen Alla -yrityksen Ginan kanssa sopineet, että heittokimppu tehdään morsiuskimppuni hukkakukista. Lisäksi heittokimppu koostui monesta pienestä kimpusta, joten heittäessämme kimpun se hajosi moneen osaan! Tämä selvästi yllätti vieraat, sillä ympärillä kuului kunnon kohahdus, kun kimppu osui takanamme olevaan isoon tammeen, ja pikkukimput satoivat maahan. Moni luuli, että kimppu oli hajonnut, mutta pienempiä nippuja nostaessaan kaikki tajusivat, että ne oli sidottu. Moni vieras sanoikin jälkikäteen, että päivä oli ollut yllätyksiä täynnä!

© Katri Haavisto Photography

Kun minikimput olivat löytäneet onnelliset omistajansa, seremoniamestarit kertoivat, että juhlien virallinen osuus oli nyt päättynyt ja baari oli auki! Seuraavalla kerralla kerronkin rennommasta loppuosuudesta, eli iltabileistä!

One thought on “Skumppaa pitsihuvilassa

Leave a Reply