Korkkarit kattoon

Kun kimput ja muut muodollisuudet oli taputeltu, oli aika grande finalen eli iltabileiden! Aikaisemmat hääpäivä-postaukset pääset kurkkaamaan täältä.

Rennompi iltaosuus alkoi sillä, että Bar Arthur aukesi. Bar Arthur on juhlapaikkamme, Villa Bella Vistan tunnelmallinen baarihuone, josta löytyy massiivipuinen baaritiski – old-fashioned and fancy! Huoneessa oli tarjoilujen lisäksi esillä valokuvakehyksiä sekä albumeja eri matkoilta vieraiden selailtavaksi – albumien tarkoituksena oli avata kiinnostustani Aasiaan, sillä baarissa oli Cocktail Hour, jolloin muutama ystävämme toimi baarimikkoina ja tarjoili vieraille aasialaisia erikoisdrinkkejä.

Baarissa ei kuitenkaan ehtinyt kuhnailla liiaksi, sillä yläkerran juhlasalissa raikasi. Koskettavien esitysten jälkeen bändi korkkasi tanssilattian, ja tanssia riittikin lopputunneille asti. Pandemian vaikutuksen kyllä huomasi siinä, miten täpinöissään sekä juhlaväki että bändi olivat! Se oli niin meille kuin varmasti monille muillekin ensimmäinen kerta miesmuistiin, kun sai laittaa jalalla koreasti live-musiikin tahdissa. Harvassa olivat ne, jotka halusivat jättää tilaisuuden käyttämättä!

Yöpalaksi oli tarjolla pizzaa sekä karjalanpiirakoita (ilman voita, koska morsian unohti munavoin kodin pakastimeen!). Kuulemani mukaan pizza kelpasi, sillä monet olivat hakeneet syötävää useammankin kerran. Me emme Hannun kanssa ehtineet edes nähdä pizzatarjoiluja, mutta keittiön työntekijät pakkasivat meille onneksi iltapalaa mukaan hotellille. Hannu uhkasi kovasti, että lähtisimme aivan viimeistään yhdeltätoista hotellille nukkumaan, mutta niin vain lähtömme venyi, kunnes häätiimi patisti meidät pois siivouksen jaloista.

Hyvin nukutun yön jälkeen kömmimme Turun Seurahuoneen aamiaiselle moikkaamaan samassa hotellissa yöpyneitä ystäviämme – sekä tietenkin nauttimaan tarjoiluista. Pakko sanoa, että Seurahuoneen aamupala oli täysosuma! Teekin tarjoiltiin pöytään pannussa haudutettuna ♡ Aamupalan jälkeen olisi ollut ihanaa vain hengailla ja jutella hääpäivän tapahtumista, mutta valitettavasti meillä oli edessä vielä juhlapaikan purku. Onneksi auttajia oli sunnuntainakin todella paljon, joten taisimme saada hommat purkkiin kahden tunnin (ja yhden morsiamen rikkoman lasivaasin) jälkeen. Pidimme auttajillemme hääruokien rääppiäiset, ja yritin udella ystäviltä niitä päivän tapahtumia, joita en ollut itse nähnyt. Iltapäivään mennessä koko talomme oli tyhjentynyt vieraista, ja pääsimme tutkimaan häälahjoja!

Häiden jälkeen elin vielä erittäin vahvassa hääkuplassa – seuraava viikko meni minimoonilla, joten arki ei kolkutellut nurkan takana vielä moneen päivään. Ensimmäiset kuukaudet vain muistelimme ja intoilimme viikonlopun tapahtumia, ja vasta myöhemmin huomasin ajattelevani, että niin, nyt se kauan odotettu päivä oli ja meni! Syksyn arki on kuitenkin huiskaissut meidät mukaansa sellaisella vimmalla, ettei harmitusta ole ehtinyt juurikaan potemaan – pikemminkin olen kiitollinen siitä, että saimme pidettyä häät ennen syksyn hulinaa!

Leave a Reply