Maailman kaunein laahus

Joskus otsikot voivat olla yliampuvia, mutta tämä ei ole sitä, vaan totisinta totta. Tämä käsinvärjätty silkkilaahus oli maailman kaunein, kauniimpi kuin osasin kuvitella. Ja nyt kerron, kuinka se syntyi.

Tietäjät tietävät, että olen haaveillut merellisistä häämekoista jo aikojen alusta – oikeastaan jo ennen, kuin edes mietin itse häitä! Lukuisten kymmenien sovitusten myötä päädyin lopulta toisenlaiseen mekkoon, joka tuntui omalta, vaikka ei ollutkaan merellisen sininen. Valitsin mekon lokakuussa, ja muutaman kuukauden jälkeen huomasin, että jokin mekkoasiassa kaihersi. Rakastin hääpukuani, mutta huomasin palaavani toistuvasti merellisiin mekkokuviin. Jotain puuttui – kaipasin dramaattisuutta, ja sitä paljon puhuttua merta!

Lamppu syttyi, kun katsoin Netflixin Say I Do! -sarjan (♡) ensimmäistä jaksoa, jossa morsiamelle valmistetaan tyrmäävän kaunis, värjätty silkkilaahus. Selasin jakson osia valehtelematta varmaan kymmenisen kertaa, kun yritin ymmärtää, että miten laahus oli tehty, ja ihailin, miten kauniisti se huojui ilmassa – toisaalta herkkänä ja toisaalta niin intensiivisen värikkäänä! Samana iltana muokkasin merellisen laahuksen mukaan mekkokuvaani Photoshopilla. Kyllä. Sellaisen minä halusin.

Merellisiä mekkoja metsästäessäni löysin liukuvärjäysten asiantuntijan, Marjo Haapasalon, jolla on Turussa oma ateljeeompelimo Boutique Minne. Varasin Marjolta mekkoni korjausompelun, ja kävin hänen kivijalkaputiikissaan jakamassa laahusvisioni. Puhuimme sävyistä varmaan tunnin – ihan naurattaa, kun ajattelee näin jälkikäteen… Marjo innostui ideastani valtavasti, ja alkoi etsiä värjäykseen sopivan sävyistä silkkikangasta. Oli tärkeää, että sävy olisi pehmeän valkoinen, mutta ei liian kellertävä, että sininen väri nousisi hyvin esiin. Kun kangas löytyi, Marjo teki tilauksen ja ompeli laahuksen – ja sitten lähti käyntiin koko prosessin jännittävin (ja lopullisin) vaihe eli värjäys!

Olin aivan hermona, kun menin ensimmäisen kerran sovittamaan värjättyä laahusta. Oman vision jakaminen jonkun kanssa on aina jännittävää, vaikka luottaisikin tekijän ammattitaitoon! Alkaa miettiä, että mitä jos on selittänyt sen oman idean jotenkin epäselvästi tai mitä jos toinen onkin ymmärtänyt jotain väärin. Etenkin värien suhteen olen oppinut olemaan tarkkana ammatinkin takia – pyydä kymmentä ihmistä näyttämään turkoosi sävy, ja jokainen heistä näyttää erilaisen.

Nuo pelot ja huolet huuhtoutuivat laskuveden mukana, kun Marjo veti laahuksen esiin.

Sävyt, pituus, tekstuurit, kaikki oli kerta kaikkiaan täydelliset. Vaikka laahus oli ohuen ohutta silkkiä, niin silti sävyissä oli tummuutta ja intensiteettiä. Ja miten kaunis ja hentoinen se olikaan! Niin kevyt ja miellyttävän tuntuinen ♡

Tumman liukuvärin reunoille oli ilmestynyt värjäysprosessin aikana kellertävää väriä, joka näytti melkein kuin meripihkalta tai kultaiselta heijastukselta merenpohjassa. Herkistyin, kun laahus oli päällä. Ja niin Marjokin! Miten upea luomus, aivan huikeaa työtä ♡

Pakko mainita, että maailman kaunein laahus aiheutti hääpäivän aamuna myös pienen paniikin, josta kerroinkin täällä. Neuvokas häätiimi on kultaa ♡ Nyt asuste lepäilee taiteltuna pukupussissa odottaen jatkoa, ja puhuimmekin jo Marjon kanssa siitä, että kangas ansaitsee uuden elämän häiden jälkeen. Ehkäpä kevyt kietaisumekko tai kimono? Aika näyttää!

Leave a Reply