Minimoon saaristossa – osa 2/2

Minimoonin toinen osa jatkuu Kemiönsaaressa. Alkupuolen vierailut Hangossa sekä Fiskarsissa voit lukaista täältä.

Storfinnhova Gård

Seuraavan yön majoituksen olimme varanneet Storfinnhova Gårdista, joka on kuin suoraan Hobitista. Metsäkylän viidestä puumajasta yksi oli meille. Pysähdyimme vaihtamaan vaatteet ja jättämään tavarat tuttuun tapaan majoituspaikkaamme, ja suuntasimme sitten illaksi saaristoon.

Taalintehdas

Tarkistimme netistä, että Taalintehtaan Portside-ravintola oli auki. Tuhdit burgeriannokset veivät nälän vähän liiankin tehokkaasti. Taalintehdas oli näin kesäkauden loppupuolella jo melko vaitonainen, lähes autio kylä. Ruukkikylästä löytyy kuitenkin vaikka ja mitä nähtävää – historiallisia ruukkirakennuksia, söpöjä puutaloja, museoita, ihania luontopolkuja sekä järviä, joihin on mukava pulahtaa kuuman kesäpäivän päätteeksi. Vierailimme Taalintehtaassa viime vuoden elokuussa äitiemme kera ja syynäsimme kylää silloin oikein ajan kanssa, joten tyydyimme tällä kertaa vain kävelemään vierasvenesataman laitureilla ja ihailemaan sataman vieressä olevia, vanhoja hiiliuunia.

Syötyämme kylmä hiipi luihin ja ytimiin, joten palasimme puumajallemme lämmittelemään ja rentoutumaan illaksi. Olimme päättäneet yöpyä puumajassa, koska seuraavana iltana Storfinnhova Gårdissa oli yleinen saunavuoro, johon olimme myös varanneet paikat. Majojen vieressä seisoo kaksi hirsirakennusta. Niiden välistä solisee leveä, voimakas puro, joka katoaa ison terassialueen uumeniin. Isompi rakennus on Metsähovi-niminen ruokailusali, pienempi taas savusauna. Hannu on käynyt Storfinnhova Gårdissa aikaisemminkin, mutta minulle elämys oli uusi. Hannu oli jo aikaisemmin kertonut legendaarisen saunan puitteista, ja odotimme molemmat kovasti seuraavan illan saunavuoroa puumajassa makoillessamme ja häiden valokuvia selatessamme.

“Kop kop!”
Kuului puumajan portailta, ja Hannu meni avaamaan oven.
“Haluatteko päästä saunomaan?”
Työntekijä kertoi, että saunan yksityistilaisuuteen varannut ryhmä oli lopettelemassa saunomista jo nyt, mutta saunassa riittäisi löylyä vielä muutamaksi tunniksi, jos haluaisimme käydä kylpemässä.

Ja kysytkin vielä!

Pakkasimme kylpykamat ja porhalsimme saunatupaan kahden muun pariskunnan kanssa puoli kymmenen jälkeen. Ymmärsimme heti, kuinka harvinainen ja onnekas sattuma meitä oli kohdannut. Savusaunan varaaminen omalle porukalle kustantaa tuhannesta eurosta eteenpäin, jälkilöylyt alkaen 400 euroa. Yleinen savusauna, jonne otetaan nyt korona-aikana enintään kolmekymmentä henkilöä, oli 18 euroa henkilö. Mikä mäihä!

Mökkisaunoihin tottuneelle Storfinnhova Gårdin savusaunassa kaikki oli skaalattu jättiläisen mittapuulla. Kiuas oli useamman metrin levyinen musta aukko, johon kaadettiin löylyä sangon kokoisella kauhalla. Lämpimän saunan sisuksissa oli isoja graniittilohkareita ja paksuja hirsiä, mutta pehmeät löylyt ja kymmenet tuikut loivat kutsuvan ja kodikkaan tunnelman. Saunan sisältä, graniittilohkareiden täyttämältä seinältä löytyi kaksi suihkua, ja purosta solisi vettä kiveen louhittuun kastautumisaltaaseen. Tunnelma muistutti minua japanilaisista kylpylöistä, joissa edustavat luonnonmateriaalit, hiljaisuus ja soliseva vesi. Jotain samaa, rehellisen suomalaista oli savusaunan tunnelmassa. Se ikään kuin pakotti rentoutumaan – ja niin teimme. Saunan jälkeen käperryimme puumajan peittojen alle tyytyväisinä kuin pienet hobitit.

Aamupalalla oli itsepalvelu, mutta puumajoissa yöpyneille oli pakattu omiin eväspusseihin sämpylät, jogurtit ja appelsiinimehut. Jogurtit söimme aamukahvin ja -teen lomassa, mutta mehut ja sämpylät säästimme evääksi päiväretkeämme varten. Siirsimme yleisen saunavuorovarauksemme myöhempään syksyyn, sillä olimme päättäneet, että meidän täytyy ehdottomasti tehdä savusaunaan vielä toinenkin päiväreissu!

Söderlångvikin kartano

Heilutimme Storfinnhova Gårdille heipat ja matkasimme kulttuurin pariin. Söderlångvikin kartanolla olemme myös käyneet aikaisemmin, mutta reilu vuosi sitten kartanoa kunnostettiin perusteellisesti. Nyt museo oli avannut ovensa entistä ehompana, ja pääsimme ihastelemaan rakkaudella tehdyn työn tuloksia.

Söderlångvikin kartano, saariston Little Italy, on nähtävyys jo itsessään. Kartanoa ympäröivät omenapuutarhat, kreikkalaistyyliset patsaat ja tietenkin meri. Kartanon sisällä riitti taidetta ja huonekaluja nähtäväksi. Taiteista huomasi heti, että ne oli sijoitettu huoneiden tunnelmat, sisustus, värit ja käyttötarkoitus huomioiden, jolloin huoneista muodostui saumattomia kokonaisuuksia.

Museon ja sen piha-alueen kiertämisen jälkeen oli lounaan aika! Café Söderlångvikissä on kesällä ollut tarjolla helsinkiläisen Café Rougen valmistama libanonilainen buffet, jonka halusimme tietenkin päästä maistamaan. Ruoka ei tietenkään tuottanut pettymystä, mieleeni jäi erityisesti mausteinen, kermainen tomaattikeitto, jota on päästävä jäljittelemään nyt syksyn tultua varkain tänne Turkuun.

Seuraava etappimme oli Högsåra, mutta lossia odottaessamme kävimme Kasnäsissä pelaamassa erän minigolfia. Peli piti meitä jännityksessä loppuun asti, sillä viimeisellä radalla Hannu johti vain kahdella pisteellä, ja löi ensimmäisen huti, kun taas minä lämäytin hole-in-onen! No, toisella lyönnillä sai Hannukin pallon koloon, ja voitti täpärästi pisteellä!

On ollut hauska tutkia saariston pikkumarkettien tarjontaa. Vaikka saariston kaupat sijaitsevat kaukana kaupunkien hypermarketeista, valikoimissa näkyy saaristolaisten, veneilijöiden ja mökkeilijöiden kulinarismi. Karjalan perukoilla ei marketin hyllyistä löydy tapas- tai antipasto-valikoimia, lähipanimon oluita tai vähintään viittä eri juustovaihtoehtoa herkutteluun. Nähtyäni pikkukauppojen kalavalikoimat olisin ollut valmis muuttamaan saaristoon siltä istumalta!

Parkkeerasimme auton Högsåran lossisataman hiekkaparkkikselle, ja astelimme lossin kyytiin. Autoja tuli pieneen lauttaan muutamia, mutta saari on sen verran kompakti, että kävellenkin pärjää oikein hyvin. Lossimatkan aikana Hannu perehdytti minut tapansa mukaan seuraavan kohteemme historiaan ja taustoihin: yhdessä Saaristomeren vanhimmista luotsikylistä asuu nykyään 50 ympärivuotista asukasta. Tsaari Alexanteri III viihtyi saarella useat kesät eikä ihme, kun katsoo maisemia ja vanhoja saariston puutaloja.

Högsåra

Kylän läpi kulkiessa oikein tunsi kyläyhteisön hengen. Ensimmäisenä poikkesimme sympaattiseen Farmor’s Café:en, jonka menusta löytyi pizzan ohella kalaa ja kakkuja. Kakkupalasen ja viinin kera istahdimme kahvilan takapihalle, josta näki lampaita ja kaneja. Pihalla tassutteli häntiään heiluttavia koiria kerjäämässä rapsutuksia ja ilmoittamassa vierailijoista. Nyt kesäkauden lopussa oli hyvin tilaa eikä juurikaan jonoja, nettisivuilla kuitenkin suositellaan varaamaan pöytä etukäteen sesonkiaikana.

Rapsuttelin lampaita aikani (kannattaa muuten rapsutella varovasti, sillä saariston lampaat ovat usein täynnä punkkeja), kunnes jätimme hellyyttävän kahvilan taaksemme ja jatkoimme hiekkatietä pitkin saariston toisen vierasvenesataman terassibaariin nimeltä Rumpan Bar. Nyt alkoi jo olla todella merellinen tunnelma, kun kippistelimme meren ylle laajennetulla terassilla, venevanojen vieressä. Veneilijöitä varten oli lämmitetty sauna, poltetun puun kotoisa tuoksu liehui tuulessa ja aurinko lämmitti suojaisaa poukamaa.

Matkalla kotiin moni kuume tuntui vain yltyneen. Purjehduskuume, saaristokuume, you name it! Saunakuumetta sentään saa helpotettua nopeasti, sillä tänäänkin lämpenee sauna syysiltojen iloksi ♡ Saimme hyvän irtioton ja paussin häähössöttämiselle, mutta toisaalta lempeän vaaleanpunainen hääkupla seurasi meitä Högsåraan ja takaisin. Onneksi loma ei loppunut vielä ihan siihenkään, vaan saimme tehdä vielä muutamia päiväreissuja Turusta käsin sekä purkaa pahvilaatikoihin pakattuja häätavaroitamme kaikessa rauhassa ennen laskeutumista takaisin arkeen. Näin on hyvä ♡

Lempeää syksyä toivottaen,

Minimoon saaristossa – osa 1/2

A short, usually inexpensive honeymoon, often followed by a longer honeymoon later on.

Dictionary.com

Olemme Hannun kanssa haaveilleet häämatkasta Argentiinaan – argentiinalaisen tangon kehtoon ja milonga-klubien luvattuun maahan. Unelma Etelä-Amerikkaan suuntautuvasta häämatkasta on toistaiseksi jäissä, joten aloimme pohtia lyhyempää reissua lähemmäs koti-Suomea. Häiden lähestyessä matkan suunnittelu jäi järjestelyjen jalkoihin, emmekä vielä hääviikon alkuun mennessä olleet tehneet yhden yhtä varausta seuraavan viikon matkalle! Paniikki alkoi hieman poltella jalkojen alla – pääsisimmekö enää mihinkään?

Ahvenanmaa oli pitkään ykköstoiveeni minimoonille (Hannulle on ollut tärkeää, että emme puhu häämatkasta, sillä Kunnon Häämatka tehdään myöhemmin, se on saletti!). Sainkin Ahvenanmaan matkailuun mojovan listan tärppejä ystäviltä, tutuilta, tuttujen tutuilta sekä somen kautta, ja bucket-listani alkaa näyttää nyt sen verran kattavalta, että Ahvenanmaa-reissu olisi joka tapauksessa paikallaan lähitulevaisuudessa. Kuitenkin hääpäivän lähestyessä aloimme murehtia häiden jälkeisiä riskejä – mitä jos altistumme häissä, ja saamme karanteenimääräyksen ollessamme Ahvenanmaalla? Jäämmekö saarelle hotellikaranteeniin kymmeneksi päiväksi? Yhtäkkiä matkustaminen edes niinkään kauas ei tuntunut rentouttavalta ajatukselta.

Häiden lähestyessä ja yllättävien viime hetken menojen kuluttaessa kukkaromme nyörejä meitä alkoi kovasti houkutella budjettimatkustaminen. Halpaa ja läheltä kuulosti erittäin hyvältä. Ehkä yksi tai kaksi luksukkaampaa juttua, jotka kruunaisivat rentoutumisen ja elämyksellisen viikon.

Päädyimme meille tuttuun matkustustapaan: roadtripiin. Starttasimme auton tiistai-iltana, ja kurvasimme Hankoon, jossa Hannun kautta meillä olikin jo tuttu majapaikka tiedossa.

Hanko

Tiistai-illan auringonlaskuun ja vastavihittyjen hääkuplaan istui täydellisesti Hangon Rakkauden polku, joka on rakennettu 1800-luvun loppupuolella kylpylävieraille. Raikas meri-ilma ja ristiaallokot aloittivat minimoonin syksyisissä tunnelmissa.

Keskipäivällä päätimme piipahtaa Hangon puodeissa ja putiikeissa. Vaikka olemmekin Hangon suunnilla nyt jo muutaman kerran matkailleet, olemme lähinnä ihastelleet luontoa kauppojen sijaan. Esteetikolle oli nähtävää ByPias-myymälän boheemista tunnelmasta merelliseen Vonnes Interior -sisustusliikkeeseen. Näistä jälkimmäisestä mukaamme tarttui Kajutan Designin kylmälaukku, jota hyödynsimmekin koko loppuviikon saaristoreissumme aikana.

Kirkon tietämillä pyöriessämme tajusimme molemmat, että emme olleet myöskään kokeneet Hangon must-see-nähtävyyttä eli kaupungin mäen huipulla patsastelevaa Hangon vesitornia. Tämä vääryys oli korjattava heti! Keli oli saaristomiljöölle uskollisesti epävakaa, mutta se ei estänyt meitä ja muutamaa muuta suomalaista nauttimaan hetkestämme turisteina. Tornin huipulla oli sen verran upeat näkymät, että väkisinkin hymy nousi suupuolille sateesta ja tuulesta huolimatta ♡

Hertsileijaa! En ole ehtinyt edes vihkisormustani täällä hehkuttaa, joten tässä vähän sneakpeakia ♡ ♡ ♡ Tarkempi raportti eli vihkisormussaagan päätöspostaus tulee vielä aikanaan!

Fiskars

Hangon jälkeen vuorossa oli Fiskars, josta olimme varanneet majoituksen yhdeksi yöksi hotelli Tegelistä. Pieni huoneemme oli sympaattinen ja siisti, mutta melko mitäänsanomaton. Päätavoitteemme ei kuitenkaan ollut makoilla neljän seinän sisällä, joten huone passasi käyttöömme oikein hyvin. Herkempiunisille tiedoksi, että seinät eivät pidättele naapurihuoneista kantautuvaa kuorsausta, heh.

Hylkäsimme matkalaukkumme huoneeseen ja kiiruhdimme koko reissun odotetuimpiin kulttuurikohteisiin (huom. minun mielipiteeni), nimittäin KWUM-keramiikkamuseoon ja Studio Widnäsiin!

Sisältövaroitus: Seuraavat kappaleet sisältävät täysin häpeilemätöntä hehkutusta arkkitehtuurista, sisustuksesta ja keramiikasta.

Kwum tarkoittaa koreaksi unelmaa. Museo on Karin Widnäsin, suomalaisen keraamikon, oodi suomalaiselle studiokeramiikalle – sekä sen laadukkaan opetuksen säilyttämiselle. Veistoksellista keramiikkaa kehystää kaunis arkkitehtuuri sekä upea Fiskarsin luonto. Keramiikka on sulautettu luontevaksi osaksi arkkitehtuuria ja sisustusta, jolloin tilat jo itsessään huokuvat keramiikan voimaa. Museon näyttelyt esittelivät Lillemor Mannerheimin sekä Kim Simonssonin töitä. Museossa kerrottiin myös suomalaisen keramiikan historiasta sekä materiaaleista, joista keramiikkaa valmistetaan. Näyttely oli mielenkiintoinen ja tilat häikäisevän kauniit. Myös Hannu viihtyi näyttelyssä, vaikka häntä yleensä vetävät enemmän puoleensa vanhempaa historiaa käsittelevät museo.

Inspiraatiomatkamme jatkui KWUM-museon viereisessä Studio Widnäsissä, joka on siis Karin Widnäsin koti. Widnäs pitää vuosittain vaihtuvaa näyttelyä myös kotonaan, jolloin pääsee samalla kurkistamaan keraamikon mielettömän kauniiseen kotiin. Hän on tehnyt kotinsa laatat itse ja onkin nykyään keskittynyt arkkitehtoniseen keramiikkaan. Studio Widnäsissä huokuivat japanilaisen ja korealaisen arkkitehtuurin vaikutteet yhdistettynä moderniin, suomalaiseen puuarkkitehtuuriin. Puu ja punasavi toivat lämpöä, valkoiset pinnat pehmeyttä ja valoisuutta. Rupatellessamme selvisi, että keraamikko on toden totta inspiroitunut korealaisesta keramiikasta lukuisilla Korean matkoillaan. Vietimme talossa varmaan tunnin ihastellen sen pintoja ja toinen toistaan kauniimpia yksityiskohtia.

Jos jokin on Suomen kaunein koti, niin tämä!

Ei ole varmaan tarpeen erikseen painottaa sitä, kuinka inspiroitunut ja vaikuttunut olin KWUM-museon ja Studio Widnäsin vierailuista. Suorastaan tärisen innosta tätäkin postausta kirjoittaessani! Studio Widnäsissä kiteytyi sellainen tilasuunnittelu ja arkkitehtuuri, jota haluaisin enemmän Suomessakin nähdä!

No, työt sikseen, jatketaan vielä hetki minimoonia.

Kulttuuriannoksesta pökertyneinä ja tilojen lumouksista hämmentyneinä vaapuimme Café Bar Pesulaan hiukopalalle. Lämpimät toast-leivät ja lasi talon punaviiniä kruunasivat rauhallisen illan Fiskarsin ruukissa ♡

Seuraavana päivänä käyskentelimme Fiskarsin puodeissa ihaillen käsityöläisten tuotteita sekä pienten näyttelytilojen taidetta. Tämä oli toinen vierailumme Fiskarsissa, joten osasimme suunnistaa jo paremmin ruukkikylän alueella. Puodeissa on tarjolla tuotteita lasitöistä metallipajan valikoimaan sekä kuvataiteeseen. Fiskarsin suurikokoisesta myymälästä löytyy kaikki Fiskarsin ja Iittalan tärkeimmät tuotteet, mutta myös hyviä alennuksia. Meidän mukaamme tarttui alennuksessa oleva kastikekattila.

Yhdessä puodeista oli esillä myös hyvinkääläisen keramiikkapaja Tuiasin tuotteita. Löysin nämä aikoinaan somen kautta ja ihastuin astioiden siroon muotoiluun sekä dreijaamalla saatuun pehmeään tekstuuriin. Oli mahtavaa nähdä Tuiasin astiat vihdoin livenä, ne olivat yhtä kauniita kuin kuvissa!

Sain äidiltäni häälahjaksi yhdet korvikset ja Hannulta huomenlahjaksi toiset, mutta Leanikan puodissa ihastuin (yllättäen) syvän turkoosin sävyisiin nahkakorvakoruihin! Lehtiaiheisia korvakoruja oli kaikissa sateenkaaren väreissä ja monissa oli vielä kauniisti yhdistetty kahden sävyn liukuväriä, jolla lehtiin saa kolmiulotteisen vaikutelman. Eivätkö korvakorut olekin vaimon merkki? Nyt ainakin ovat!

Fiskarsin jälkeen automme nokka suuntasi kohti Kemiönsaarta, jossa vietimme minimoonin loppuosan. Siitä kerron lisää toisessa postauksessa!

Meri, se ikuinen meri

Tilasuunnittelu ja koristeet taitavat olla se minun Iisakin kirkkoni näissä häissä. Kun ammattitautina on visuaalisuus, sitä haluaa (ja vaatii), että tiloissa on miellyttävä olla, ja että juhlatunnelma seuraa vieraita hääpaikan joka kolkkaan. Teemamme ovat merellisyys, lämmin yhteisöllisyys ja tulevaisuus, ja näiden punaisten lankojen ympärille kietoutuvat myös visuaaliset elementit. Meillä on Hannun kanssa selkeä jako: minä ideoin ja suunnittelen visuaaliset elementit, ja hän hoitaa musiikin ja äänen. Päätökset tehdään yhdessä, koska molempia kiinnostaa liikaa Kaikki häihin liittyvä.

Merellisiä hääkoristelutyylejä on tarjolla loputtomiin Pinterestin ja hääblogien maailmassa, mutta monet blogeissa jaetut teemat ovat todella rustiikkisia tai perinteisen laivastohenkisiä sinivalkoisilla raidoilla sekä köysi- ja ajopuuelementeillä, kun taas toisessa ääripäässä ovat boheemit rantahääteemat simpukoilla ja valkoisella hiekalla. Nyt teemoja enemmän tutkittuani voisinkin myöhemmin esitellä erilaisia löytämiäni meriteemoja ja ajatuksia siitä, miten niitä voi kevyesti tuunata omannäköiseksi. Meri on kuitenkin niin ihana ja monipuolinen teema, ja me suomalaiset taidamme olla häpeämättömän ihastuneita isoihin ja pieniin lätäköihin!

Itselleni meren ja veden sävyt ovat aina olleet se juttu, ja sävyissä minua ja Hannua yhdistääkin vahvasti se, että rakastamme sinisiä ja siniseen taittavia sävyjä yli kaiken. Ihastuimme Islannin ja Lofoottien merellisyyteen, ja haluankin hakea inspiraatiota alasalin koristeluun näistä maisemista ja väreistä.

Alakerran valkoisen ruokasalin ikkunoista avautuu kaunis näkymä merelle päin, mutta haluan tuoda meren ulkoa sisälle. Merellisyys saisi näkyä koristeluissa ja kattauksessa hienostuneesti ja modernilla otteella. En tiedä vielä, tulemmeko hyödyntämään hamppuköyttä tai puuelementtejä… Mahdollisesti, jos keksin niihin jonkun hauskan twistin. Yritämme vältellä rustiikkista tunnelmaa, enkä usko että siihen päädytään edes vahingossa, kun juhlapaikka itsessään henkii kaikkea muuta.

Olen luvannut Hannulle, että saliin voi tuoda yhden pienoispurjeveneen, jos löydämme hyvän kandidaatin. Purjevene sinänsä istuu teemaan ja meidän päivään oikein hyvin, sillä kävimme syksyllä purjehduskurssin, ja hurahdimme hommaan ihan kympillä, ja nyt oma pieni paatti siintää haaveissa ♡ Ehkäpä häämatkabudjetti meneekin hääpurjehdukseen! Vitsailin jo häätiimille, että hääkutsuun voisi kirjoittaa “lahjoitus häätilille tai purjevene”, mutta luovuimme tästä ajatuksesta, kun tajusimme, että saisimme varmaan 58 minipurjevenettä tai purjeveneaiheista lahjaa…

Mielestäni yhtä tärkeää, kuin meri itse, ovat myös maisemat meren ympärille. Siksi haluaisin koristelussa näkyvän myös saaristomaiseman silokalliot ja vehreät puut. Rakastan eukalyptuksen muotoa ja raikasta tuoksua, ja haluaisin tehdä salin messinkisistä kattokruunuista eukalyptus-nippujen avulla entistä näyttävämmät.

Mitäs on vielä avoimena alasalin osalta? Hääpöydän takana on tuplaovi ja sen yläpuolella verhotanko, johon saisimme hyvin ripustettua koristeellisemman verhon taustaseinäksi. En ole vielä keksinyt millaisen tekisimme, mutta Mr. ja Mrs. -kyltit olemme sulkeneet pois, sillä ne tuntuvat liian amerikkalaisilta meidän makuun. Kaikista suurin muodonmuutos tehdään tietenkin kattauksen avulla, ja siitä kirjoitankin kokonaan oman postauksen!

Suunnitteleeko joku muukin merellisiä häitä? Miten merellisyys teillä näkyy?

Aurinkokuningatar ja kuulumiset

© Zoltan Tasi on Unsplash

Huh huh! Syksyn illat ja vähenevä valo alkavat painaa sen verran päälle, että tämä aurinkokuningatar käpertyy pikkuhiljaa kuoreensa ja haluaisi vaan köllötellä sohvalla kaikki illat Netflixiä ahmien. Valoisaan aikaan tohotan menemään tuhatta ja sataa, ja syksyn saapuessa huomaan, miten oma jaksaminen hidastuu etanan tasolle eikä mistään meinaa tulla enää mitään. DIY-Duracell-pupu vaihtuu kömpelöksi unikeoksi… Yleensä väsymys on saatu korjattua marras-joulukuussa pienellä ulkomaan matkalla etelän lämpöön, mutta tänä vuonna pitää ehkä tutustua kirkasvalotarjontaan ja taikoa Malagan tunnelma olohuoneeseen.

Samaan aikaan elämään on ilmestynyt muitakin aivan uskomattoman ihania, mutta suunnittelua vaativia projekteja, jotka syövät aikaa häähumuilulta. Siispä vaihteeksi vain yleisiä hääkuulumisia!

Katsottiin viikolla Hannun kanssa Netflixiin ilmestynyt romanttinen komedia Five Year Engagement, jossa pariskunnan suunnittelemat häät viivästyvät aina syystä tai toisesta. Oli hauskoja amerikkalaiseen hääskeneen liittyviä viittauksia, ja mun mielestä katsomisen arvoinen elokuva, vaikka ei loppujen lopuksi ollutkaan mikään tajunnan räjäyttävä tarina. Jos sulla on sunnuntai-ilta vapaa ja vailla tekemistä, niin tässä hyvä seuralainen siihen!

© Universal Pictures

Viime aikoina olen hieman murehtinut sitä, laskeutuuko koronan varjo sittenkin myös meidän elokuun häihin. Olen ollut pitkään positiivinen asian suhteen, mutta pikkuhiljaa alkaa ymmärtää sen, että poikkeustilanne tulee todennäköisesti jatkumaan, kunnes saadaan kehitettyä tarpeeksi tehokas rokote virusta vastaan, mikä sekään ei varmasti ole lyhyt ja mutkaton prosessi. Juhlapaikkamme ei ole tässä tilanteessa ideaali, koska sali ei ole niin iso, että pystyisimme istuttamaan 80-90 vierasta reiluilla turvaväleillä tilaan, vaan meidän tarvitsisi todennäköisesti karsia vieraiden määrää rankalla kädellä (ei niin ideaalia) tai pitää intiimimpi vihkiminen ja siirtää isoja juhlia (ei mielekästä, mutta tarpeen tullen tehtävissä). Varasuunnitelman paikka siis ehkä on, vaikka vielä on hankala sanoa mitään suuntaan tai toiseen… Tiedän, että omaa fiilistäni helpottaa se, jos olemme varautuneet mahdollisimman moneen skenaarioon. Onneksi tässä on vielä aikaa, edetään päivä kerrallaan.

Syksyn illoissa iloa ovat tuottaneet yhteinen argentiinalaisen tangon kurssi ♡ ♡ ♡ Olen aivan hullaantunut tähän tanssihommaan!

Alkuperäinen häämatkakohteemme oli Argentiina, jonne olisimme halunneet mennä useammaksi viikoksi, ja matkata myös Chileen ja/tai Ecuadoriin. Hannu on käynyt Argentiinassa kaksi kertaa, ja tanssinut argentiinalaista tangoa aikaisemmin noin vuoden viikottain. Itse en ole niin kokenut tanssija, lukion vanhoista selvittiin ja nuorempana olen jotain yksittäisiä kursseja käynyt, mutta ihastuin kyllä heti tangon leikkisyyteen ja läsnäoloon. Ja erityisen ihanaa tanssimisesta tekee tietenkin se, että sitä voi harrastaa yhdessä sen oman rakkaan kanssa. Tällä hetkellä häämatkahaave tuntuu kaukaiselta, mutta tanssiminen jatkuu!

Edelliset tanssikenkäni menivät rikki pari viikkoa sitten, joten ostin ihan oikeat tangokengät, ja tulinpa ajatelleeksi, että miksi en käyttäisi niitä häissäkin? Tanssikenkäliikkeen myyjän mukaan jokunen muukin morsian on keksinyt saman idean, ja ostanut tanssikengät häitä ajatellen. Kengät muovautuvat tässä vuoden aikana mukaviksi jaloissa, ja niitä tulee joka tapauksessa käytettyä viikottain, joten rakkuloita tuskin olisi tiedossa hääpäivänäkään. Lisäksi tanssikengät ovat erityisen pehmeät ja miellyttävät jalassa.

Valkoiset kengät jäivät tällä kertaa hyllylle, ja tilalle tulivat tällaiset nuden sävyiset korkokengät, jotka koeajoin jo edellisellä tanssitunnilla, ja olin tyytyväinen lopputulokseen. En juuri käytä korkokenkiä arjessa, mutta juhlissa tykkään korkokenkien tuomasta juhlan tunteesta, joten viikottainen harjoittelu tekee oikein hyvää. Hankin ehkä jotkut rennommat, vaaleat ballerinat näiden kenkien kaveriksi, jos jalka väsyy iltaa kohden.

Käytän tällä hetkellä paljon aikaa tilasuunnitteluun liittyvien tarjousten metsästämiseen ja tarvittavien tuotteiden kartoittamiseen. Yritämme hankkia häitä varten koriste-esineitä, joita voimme hyödyntää kodin sisustuksessa. Isommat elementit ja tuotevolyymit pyrimme hoitamaan vuokraamalla. Kirjoitan tilasuunnittelun ja koristelun etenemisestä tarkemmin oman postauksensa, mutta tässä Askon alennusmyynnistä napatut, boheemit lyhdyt sekä kotiin että häihin!

Tunnelmallista ja rentoa syksyä sinne ♡