Sukunimi-horror

Kirjoitin viime keväällä ennen häitä siitä, miten olemme pohtineet Hannun kanssa erilaisia vaihtoehtoja sukunimeen. Jäimme keväällä jahkailemaan sukunimipohdinnoissa, ja sen seurauksena mukanamme on kulkenut melkoinen sukunimivaihtamisen byrokratiarumba, joka toimikoon nyt varoittavana esimerkkinä teille, jotka pohditte myös vaihtamista suvussa olevaan, toiseen nimeen!

Ensimmäinen oppitunti: Aloittakaa sukunimipohdinnat ajoissa.

Päätimme toukokuussa, että haluamme ottaa käyttöön Hannun suvussa kauan sitten olleen, harvinaisen sukunimen S, joka ei ollut jatkunut suvussa. Hannu laittoi nimenmuutoshakemuksen DVV:lle, täältä voit lukea heidän ohjeistuksensa sukunimen muuttamisesta. Kun hän oli täyttänyt hakemuksen, selvisi, että hakemuksen arvioitu käsittelyaika olisi 3-6 kk, ruuhka-aikoina jopa 9 kk! Hannu hätääntyi: hääthän olivat kolmen kuukauden päästä! Kummallakaan meistä ei ollut aikaisempaa kokemusta nimibyrokratiasta, joten tuli täytenä yllätyksenä, että nimenmuutoksen käsittelyyn voisi mennä jopa yli puoli vuotta.

© Katri Haavisto Photography

Yllätyksenä sen sijaan ei tullut se, että uusi nimi ei ehtinyt meille hääpäiväksi. Lessons learned: jos haluatte ottaa käyttöönne suvussa ennestään olleen nimen, kannattaa hakea nimenmuutosta vähintään puoli vuotta etukäteen, jotta uusi nimi olisi valmiina vihkipäivän koittaessa. Varman päälle pelaava laittaisi hakemuksen vetämään jo vuotta ennen, jotta mahdolliset käsittelyruuhkat eivät vesittäisi suunnitelmia. Avioliiton yhteydessä otettu puolison sukunimi kulkee byrokratiarattaiden läpi vauhdikkaammin, tavallisesti jo muutaman päivän sisällä – ja veloituksetta!

Toinen oppitunti: Lähettäkää nimenmuutoshakemus 9-12 kk ennen hääpäivää.

Kuulimme nimenmuutoksesta seuraavan kerran syyskuun loppupuolella, kun DVV:ltä tuli täydennyspyyntö. Väestörekisterin tietojen perusteella ei voitu suoraan todistaa sukulaisuutta ja Hannun oikeutta sukunimeen, joten vuorossa oli nyt virkatodistuksen hakeminen seurakunnalta. Hakemus haetaan seurakunnalta, jonka jäsen sukulainen on ollut kuollessaan, tarkemmat tiedot löydät täältä. Tätä blogitekstiä kirjoittaessa seurakunnan sivuilla lukee, että he käsittelevät heinäkuun aikana jätettyjä hakemuksia.

Kolmas oppitunti: Jos nimi on kaukaisemmasta sukuhaarasta, hakekaa myös virkatodistus seurakunnalta todisteeksi sukulaisuussuhteesta.

Kun Hannu saa uuden sukunimensä, on minun vuoroni hakea sukunimimuutosta DVV:n kautta. Arvioitu käsittelyaika nimenmuutokselle on sen 3-6 kk, eli tällä hetkellä on vielä toivoa, että saisimme yhteisen sukunimen käyttöön ennen paperihääpäivää ♡ Mitään muuta lahjaa en tällä hetkellä tuolle päivälle toivokaan.

Odottelun ja vaivannäön seurauksena yhteisen nimen merkitys on entisestään kasvanut. Vaikka prosessin pituus on ollut uskomattoman harmillista, eihän tässä auta kuin peiliin katsoa – tiedot käsittelyajoista ovat olleet googletuksen ulottuvilla. Uskon, että monelle muullekin parille prosessin monimutkaisuus ja kesto voivat olla yllätyksenä, joten toivottavasti tämä postaus tavoittaa ainakin osan niistä pareista, jotka olivat nimenmuutosprosessin alussa yhtä pihalla kuin me!

Tsemiä byrokratian rattaissa harppomiseen,

Meidän häävuosi 2021

Niin se vaan on, että meidän häävuosi lähestyy loppuaan! Hannu on nimennyt vuoden 2021 suurien tunteiden vuodeksi, eikä sille voisikaan parempaa nimeä antaa. Vaikka häiden juhliminen ja avioituminen toivat meidän vuoteen loputtomasti iloa, onnea ja lisää pakahduttavaa rakkautta, vuosi 2021 kantoi mukanaan myös suuria suruja. Traagisimmat uutiset pakkautuivat alkukesään, kun ensin jouduimme yllättäen luopumaan rakkaasta Kaiku-koirastamme, ja saimme kuulla, että rakas ystävämme oli saanut sairaskohtauksen ja joutunut sairaalaan. Hääsuunnittelut olivat tauolla melkein kokonaisen kuukauden, mutta toisaalta itse juhlasta tuli vielä merkityksellisempi, kun olimme saaneet muistutuksen siitä, kuinka haurasta elämä loppujen lopuksi onkaan.

© Katri Haavisto Photography

Kesällä vastaanotin myös uutisen siitä, että olin päässyt opiskelemaan yliopistoon. Edellisistä opinnoista on vierähtänyt muutama vuosi, ja yliopistomaailma ei ole minulle ennestään tuttu, joten syksy onkin hujahtanut uusia asioita opetellessa ja työn sekä koulun välillä tasapainotellessa. Hävettää myöntää, mutta minusta on nyt tullut se opintoahjojen mummo, joka ei osaa lähettää sähköpostia opettajalle tai kirjautua bussikortilla tulostimelle – saati että edes löytäisi tulostinta koulun sovelluksen kautta! Kaiken lisäksi vaimouteni on kaikessa tässä hulinassa kyllä jäänyt melkoiseen sivurooliin, eli vaimopalkinnon voin ihan suosiolla luovuttaa toisaalle. Sen sijaan Hannulle voisi antaa jonkinlaisen puolikkaan vuoden aviomiespalkinnon siitä kaikesta huolenpidosta ja joustamisesta, jonka hän on tehnyt helpottaakseen minun arkeani!

Otin kuitenkin yhden, ilmiselvän askeleen kohti vaimoelämääni: tukka lyheni! Pörröpää oli ärsyttänyt jo hetken, joten pituutta napsaistiin pois päälle kymmenen senttiä! New year, new me, vai miten se meni?

Nyt viimeisimpänä onnea arkeen on tuonut ihana pieni Amos, joka kotiutui meille itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Amos on länsigöötanmaanpystykorva kuten Kaikukin, ja hänen ansiostaan päivät ovat olleet täynnä elämää. Tällä hetkellä Amos on todella rohkea ja innokas pentu, joka rakastaa villasukkien repimistä, lumessa juoksemista ja pedissä nukkumista. Hän on söpö ja välillä vähän rasittava, niin kuin pennun kuuluukin. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, että millainen vauhtivili hänestä kehittyy.

Kaiken kaikkiaan meidän vuosi on ollut mieleenpainuva kaikissa iloissaan ja suruissaan. Se, missä vuosi 2020 oli täynnä hiljaisuutta, rauhaa ja kotona oleskelua, vuosi 2021 kyllä roiski menemään isolla pensselillä. Seuraavalle vuodelle en toivo hiljaisuutta, sillä sitä tuskin edes saisin, mutta ehkä toivon mahdollisuuksia, suuntia ja avioelämää – mitä se sitten ikinä onkaan! Vuodessa 2022 on vähän lopun alun fiilistä: tästä se lähtee, meidän ensimmäinen aviovuosi ♡

© Katri Haavisto Photography

Ihanaa uutta vuotta – toivon, että vietät sen sinulle tärkeiden ihmisten ympäröimänä!

Muista nauttia – ja muita hyödyllisiä tai hyödyttömiä vinkkejä hääpäivään

Poikkeuksetta yleisin vinkki, jonka saimme häitä odottaessa oli, että täytyy muistaa nauttia ja elää hetkessä. Päivä menee ohi hujauksessa, joten jokainen sekunti kannattaa hengittää läpikotaisin ja tallentaa muistoksi mieleen.

Kun näitä “muista nauttia päivästä, se menee hetkessä” -neuvoja oli kuullut sen parikymmentä, alkoi turtua koko juttuun. Miten vaikeaa muka on keskittyä hetkeen ja nauttia päivästä, jota on odottanut kaksi vuotta? Luulisi, että päivästä haluaisikin nauttia koko sydämellä ja sielulla, ottaa siitä kaikki mahdollinen irti!

Päivän lähestyessä huomasin, että päivästä nauttimisen alla piili toisenlaisia neuvoja, joita en ollut ymmärtänyt. Hetkessä eläminen tarkoitti myös irti päästämistä. Häistä irti päästäminen on hankalaa etenkin, jos on ollut aktiivisesti organisoimassa päivän aikataulua, ohjelmaa ja aktiviteetteja. Pystytkö luovuttamaan ohjat toiselle, kun tiedät aikataulun etu- ja takaperin? Osaatko olla katsomatta kelloa? Uppoatko toisen silmiin vai tuijotatko kattauksen rypistyneitä kulmia?

© Katri Haavisto Photography

Hääpäivän lähestyessä otin tietoisesti takapakkia aikataulusta ja pyrin aktiivisesti unohtamaan kellonajat. Hannulle aikataulun unohtaminen ei ollut niin helppoa. Kun ajoimme vihkimisen jälkeen Ruissalon Kansanpuiston rantaan nauttimaan kahdenkeskisestä hetkestämme, Hannu vilkuili rannekelloa ja pohti, että ovatkohan vieraat jo siirtyneet juhlapaikalle, ja milloin meidän olisi syytä lähteä rannalta Villa Bella Vistaa kohti, jotta olemme ajoissa paikalla. Kun on ollut vastuussa kokonaisuudesta, irti päästäminen on hankalaa ja tuntuu oudolta, jopa pelottavalta. Mutta kun Hannu laittoi kellon tietoisesti sivuun ja sulki aikataulu-excelimme, saimme molemmat nauttia päivästä ja toistemme ehdottomasta huomiosta.

Toinen neuvo, jota saimme lähes yhtä usein: älä välitä, vaikka jokin ei sujuisi suunnitelmien mukaan – kukaan ei tiedä, jos joku meneekin eri tavalla kuin mitä oli tarkoitus! Tämähän on totta, mutta ei välttämättä lohduta, jos jokin kovasti odottamasi aktiviteetti tai ohjelmanumero unohtuukin päivän tuoksinnassa.

Tähän sopii mielestäni paremmin hääviikollakin hyväksi todettugo with the flow” -mentaliteetti.

© Katri Haavisto Photography

Minua helpotti hääviikolla ja päivän aikana ajatella, että häät tapahtuvat no matter what – kaikki yllättävät muutokset sulautettiin osaksi häitämme, jotka puskivat eteenpäin päättäväisesti kuin höyryjuna. Go with the flow -ajatuksen ansiosta pysyin rauhallisena muutosten lomassa enkä menettänyt hermojani joka kerta, kun joku soitti ilmoittaakseen ikävästä yllätyksestä, enkä uskoakseni olisi saanut kohtausta, jos seremoniamestarit olisivat joutuneet muuttamaan aikataulua dramaattisesti kesken päivän.

Eli tavallaan, kun päästää irti, voi saada kaiken?

Hääviikolla Hannu halusi, että keskustelemme omista ja toisen toiveista sekä odotuksista hääpäivästä. Tästä oli hirveästi apua, ja suosittelen samaa muillekin hääpareille! Miettikää yhdessä, että mitä toiveita ja odotuksia teillä on hääpäivälle, ja palauttakaa nuo toiveet mieleen hääpäivän aikana. Auttakaa ja tukekaa toisianne yhteisten ja omien toiveidenne toteuttamisessa, niin hääpäivästä tulee taatusti ikimuistoinen – riippumatta siitä, mitä yllätyksiä tai muutoksia kohtaatte päivän aikana.

Lopuksi on hyvä muistaa, että häitä ei kaikesta yhteisöllisyydestä huolimatta tehdä pelkästään vieraita varten. Hääpari ottaa helposti paineita muilta ihmisiltä ja kuuntelee heidän odotuksiaan, jolloin päivänkin aikana saattaa harhailla pohtimaan, että onko ruokaa riittävästi ja onko nyt kaikilla varmasti hauskaa. (Tai rehellisyyden nimissä en kyllä tiedä, onko tämä kenenkään muun kuin meidän murhe, mutta ehkä tämä viesti onkin sinulle siellä, joka pelkäät tuskailevasi vastaavaa hääpäivänäsi!) Jätä nuo murheet hääpäivänä muiden harteille. Tärkeintä on, että keskityt siihen ihmiseen, jonka kanssa olet menossa naimisiin. Sitä varten häät on järjestetty, sitä varten olette suunnitelleet juhlia, sitä varten läheisenne ovat saapuneet läheltä ja kaukaa. Kyseessä on teidän juhlanne, ja eniten ilahdutatte kaikkia, kun annatte rakkautenne näkyä ja loistaa niin, että vieraat tarvitsevat aurinkolasit ollakseen häikäistymättä!

Ihanaa häiden odotusta,

SOS – miten olla uupumatta hääviikolla?

Kansikuva © Pekka Väisänen

Tätä postausaihetta on toivottu jo kauan, ja olenkin somessa jakanut silloin tällöin vinkkejä hääviikon organisointiin. Nyt Häämessut Netissä -ohjelmassa julkaistun hääviikon videopäiväkirjan myötä koin, että voisin hyvin kasata yhteen vinkkejä, joita minulla ja Hannulla olisi jakaa hääviikosta hengissä selviämiseen. Lähestymme juhlia tietysti hyvinkin vahvasti meidän juhliemme näkökulmasta; Turussa järjestettävistä, yli 80 hengen hääjuhlista, joissa teimme paljon itse, mutta myös tilasimme valmiita palveluja.

Huom huom. Meistä kumpikaan ei ole juhlasuunnittelun ammattilaisia tai hääviikko-organisointiguruja (en kyllä tiedä, onko sellaisia koko maailmassa muutenkaan…). Heti samaan hengenvetoon on kuitenkin myös todettava, että Hannu on kerännyt pitkän kokemuksen harrastetapahtumien järjestäjänä, ja itse olen ammattini kautta saanut tehdä projektipäällikön töitä, eli kumpikin meistä on tottunut organisoimaan tehtäviä ja käsittelemään aikatauluja. Hääjuhlien järjestämisestä meillä ei ollut lainkaan kokemusta, mutta monen muun tilaisuuden tai projektin järjestämisestä sitäkin enemmän, joten suhtauduimme tulevaan melko luottavaisin mielin.

Tämä postaus on sinulle ja teille, jos

  • Aiotte järjestää isot tai muuten näyttävät häät
  • Aiotte organisoida ja/tai tehdä paljon asioita itse
  • Ette ole aikaisemmin järjestäneet isoja tapahtumia tai vastaavia tilaisuuksia
  • Lause “nukuimme hyvin hääviikolla” saa sinut nauramaan niin että putoat tuoliltasi

Aloittakaa hääviikon suunnittelu ajoissa

Tärkein vinkki kaikista. Olkaa ajoissa.

Ajoissa tarkoittaa muutamaa kuukautta (huom – kuukautta, ei viikkoa) ennen häitä. Meidän juhliemme kohdalla kolme kuukautta oli riittävä aikaikkuna ennakoida ja ehkäistä viimeisen kuukauden kiirettä, mutta voitte luonnollisesti skaalata ikkunaa haluamaanne suuntaan riippuen juhlienne koosta ja tekemisen intensiteetistä. Jos ette vielä kolmea kuukautta ennen ole tehneet viikottaista tehtävälistaa, silloin on hyvä hetki käyttää minuutti tai pari arvokasta aikaa loppurupeaman organisointiin ja aikatauluttamiseen.

Homma menee näin

  1. Listatkaa kaikki, siis aivan kaikki, häihin liittyvät hommat, joita olisi vielä hoidettavana.
  2. Sijoittakaa tehtävät jäljellä oleville viikoille ja merkitkää jokaiselle kohdalle vastuuhenkilö.
  3. Tehtävien tulisi sijoittua niin, että sekä hääviikolla että kahta viikkoa ennen juhlia on vain välttämättömiä hommia (näistä lisää myöhemmin). Suurimman osan tulisi olla siis valmiina kolmea viikkoa ennen häitä.

Näyttävätkö häitä edeltävät kolme viikkoa tyhjiltä? Hyvä! Tietenkään tämä aikataulu ei tule toteutumaan. Hääviikon lähestyessä suunnitelmiin tulee viivästyksiä, muutoksia, yllätyksiä tai yksinkertaisesti uusia hommia, joita ette ole muistaneet tai osanneet ottaa huomioon. Hyöty on kuitenkin siinä, että kun muutokset ja yllättävät käänteet lähtevät liikkeelle, teillä on aikaa niiden selvittämiseen, ja bonustyöt eivät tule pitkän listan jatkoksi, mikä lisäisi tietenkin stressiä.

Jättäkää hääviikolle vain välttämättömät tehtävät

Hääviikolle ei kannattaa jättää mitään ylimääräistä. Tehkää vain ne tehtävät, joita ei yksinkertaisesti voi tehdä aikaisemmin. Ja olkaa tässä rehellisiä itsellenne ja toisillenne. Onko todella niin, että juustokakkuja ei voi pakastaa, vaan ne on valmistettava hääviikolla? Voisitteko valita sellaisen reseptin, jossa pakastus on mahdollista? Tämän takia hääviikkoa on hyvä miettiä muutamaa kuukautta etukäteen, jotta ehditte vielä muuttaa suunnitelmia hääviikon intensiteetin vähentämiseksi.

© Wenjun Li
Juhlapaikan koristelua häitä edeltävänä päivänä. Arvioitu neljä tuntia muuttuikin viideksi ja puoleksi tunniksi.

Asioita, jotka usein täytyy jättää hääviikolle

  • Koristelu
    • Juhlapaikan valmistelu
    • Kukitus
    • Lopullinen pöytäkartta
  • Ruoka
    • Tuoreiden ruokien, esim. yrttien ostaminen
    • Pakastamattomien ruokien ostaminen / valmistaminen
  • Logistiikka
    • Vuokratuotteiden nouto
    • Hääauton pesu ja koristelu
    • Kukkien nouto
    • Hääkakun nouto
  • Pukeutuminen ja ulkonäkö
    • Kynsien laitto
    • Hääpuvun sovitus
    • Sulhasen parturi / ehostus

Delegoikaa hääviikon tehtäviä ja käykää häihin liittyviä yksityiskohtia läpi mielellään ennen hääviikkoa

Briiffatkaa häätiimi etukäteen hääviikonlopun yksityiskohdista ja tapahtumista. Miettikää myös, että mitä asioita teidän on pakko tehdä itse, ja mitä hommia voitte antaa muiden käsiin. Jokainen reagoi isoon työmäärään eri tavoin – itse otan helposti vastuuta ja alan automaattisesti ottaa tehtäviä itselleni tehtäväksi, vaikka joku muukin voisi hoitaa ne. Tunnistakaa omat maneerinne, ja auttakaa toisianne päästämään niistä irti.

Moni hääpari on sanonut häiden jälkeen, että ei ehtinyt tehdä hääviikolla tai hääviikonloppuna niitä tehtäviä, mitä oli suunnitellut hoitavansa. Tämä kuulostaa todennäköiseltä, sillä hääviikolla ympärillänne olevat ihmiset ja palveluntarjoajat havahtuvat siihen, että teidän häänne ovat lähestymässä, ja viestien, sähköpostien ja puhelujen määrä nousee eksponentiaalisesti. Kannattaa asennoitua niin, että häiden lähestyessä te siirrytte ohjaksiin: ohjeistatte ja autatte, jotta homma menisi eteenpäin.

© Pekka Väisänen

On tärkeää, että jaatte ajatuksianne mahdollisimman monelle – ja hyvissä ajoin. Jos juhlapaikan koristelu alkaa sillä, että kaikki seisovat tumput suorina ja odottavat ohjeistuksia, hukkaatte vain turhaa aikaa itse tehtävästä. Voitte ohjeistaa muutaman ystävän etukäteen joistakin osista koristelua, jolloin he voivat kerätä apulaiset ja aloittaa hommat suoralta kädeltä: näin koristelu alkaa heti, kun pääsette paikan päälle.

Olkaa mukana. Molemmat.

Valitettavasti heterohääpareilla huomaa hääviikolla epätasapainoa viikon kiireessä ja intensiivisyydessä. Morsiamella on kampaajaa, manikyyriä ja rusketusta, jotka ovat tietenkin hyviä taukoja häävilskeestä, mutta vievät usein aikaa. Vaikka toivon, että usein vitsinä heitetty “sulhasen tarvitsee tulla vain paikalle” -letkautus on katoamassa keskuudestamme, huomasimme mekin sen tosiasian, että morsiamelle tehtäviä kasautuu helpommin. Huolehtikaa siitä, että hääviikon kuormitus ei kasaudu toiselle, jakakaa tehtäviä ja olkaa molemmat aktiivisesti mukana häiden suunnittelussa ja järjestämisessä. Mitä enemmän koette, että suunnittelu tapahtuu yhdessä, sitä paremmilla mielin molemmat olette, kun ette koe olevanne yksin paineen alla.

Varatkaa aikaa rentoutumiselle

Palautumista, palautumista ja palautumista. Pitäkää lomaa töistä ennen häitä, ottakaa tietoisia taukoja, syökää lempiruokaanne, käykää haukkaamassa happea ja kävelemässä luonnossa. Huolehtikaa toisistanne – että syötte, juotte ja nukutte riittävästi. Nämä ovat täysin itsestäänselviä asioita, jotka lentävät romukoppaan, kun stressikäyrät alkavat nousta. “Teen tämän loppuun ja menen sitten nukkumaan”, ajatteli Mia kasatessaan pöytäkarttaa torstaina keskiyöllä. Älä leikkaa unesta. Jos et voi estää itseäsi, pyydä puolisoasi ja häätiimiäsi vahtimaan sinua ja hyvinvointiasi.

Palautuminen ja rauhassa yhdessä oleilu ovat otollisia hetkiä häiden odotuksista keskustelulle. Käykää päivää läpi; mitä kumpikin odottaa erityisesti ja mikä kummallekin on tärkeää?

Go with the flow

Näin isoa tapahtumaa ja juhlaa ei voi kontrolloida täysin. Ei rahalla, ei ajalla, ei varmistelulla, ei edes sillä että tekisi kaiken alusta loppuun itse. Siitä on vain päästettävä irti.

Valmistautukaa henkisesti siihen, että muutoksia tulee eikä sille voi mitään. Jos jokin asia on erityisen tärkeä sinulle, ennakoi ja tee tarvittavat peliliikkeet aikaisin. Esimerkiksi jos joku palveluntarjoaja herättää epävarmuutta, tee asialle jotain jo hyvissä ajoin ennen hääviikkoa, jotta et joudu murehtimaan asiaa enää häiden lähestyessä. Ennakoiminenkaan ei kuitenkaan varmista sitä, että kaikki menisi kuin Strömsössä, joten hääviikolla kannattaa vain mennä virran mukana, ja suhtautua suunnitelmiin joustavasti.

Ihanaa hääsuunnittelua ja hääviikkoa teille toivottaen,

Meidän hääviikko

Häämessut Netissä -tapahtuman ohjelmassa oli osio, jota olimme Hannun kanssa jännityksellä odottaneet ja työstäneet editoijan kanssa tässä kuluneiden kuukausien aikana – nimittäin meidän hääviikon videopäiväkirja!

Joko katsoit hääviikon tunnelmia? Kannattaa katsoa loppuun asti, siellä pieni yllätys ♡

Suurin motivaattori tähän projektiin mukaan lähtemisessä oli se, että ajattelin videopäiväkirjan raottavan hääviikon mystistä verhoa ja konkretisoivan sitä, mitä kaikkea viikon aikana voi tapahtua. Tietysti jokaisen viikko on erilainen, mutta tuntuu, että helposti hääparit haalivat hääviikollekin hirveän määrän kaikenlaista puuhattavaa, jolloin terveelliset elämäntavat viskataan ikkunasta ulos, ja silmät viiruina räpelletään nauhoja lautasliinoihin vielä aamuyö kolmelta. Meidänkin hääviikko oli kiireinen, ja stressaavia hetkiä oli, mutta näin jälkikäteen ajateltuna koen, että selvisimme viikosta oikein hyvin. Hääpäivänä molemmilla oli hyvä fiilis, ja pystyimme keskittymään juhlasta nauttimiseen – sehän on tärkeintä!

Hääviikon suunnitteluun keskittyvää postausta on kovasti toivottu, ja voinkin ilokseni kertoa, että seuraavassa postauksessa pääsemme vihdoin pureutumaan tähän polttavaan aiheeseen. Mutta fiilistellään vielä hetki Hannun säveltämää musiikkia ja viikon tunnelmia – ja etenkin lopun kolmea minuuttia, joihin ei meinaa millään kyllästyä!

Hääterveisin,

2 kuukautta naimisissa

Kansikuva © Katri Haavisto Photography

Jestas! Nyt ollaan oltu kaksi kuukautta naimisissa! Tuntuu kuin häät olisivat olleet vasta eilen, ja toisaalta avioliitto on solahtanut osaksi meitä kuin se olisi aina ollut siinä. Ajattelin etukäteen, että tuskinpa häät muuttavat meidän elämäämme kertarytinällä, mutta ehkä kuitenkin pohjalla kuplii jotain uutta – uudenlaista arvostusta puolisoani kohtaan? Syvempää luottamusta ja pysyvyyden tunnetta? Jotain lapsekkaan itsekästä onnea ja paistattelua siitä, että minulla on noin mieletön tyyppi vierelläni? Jotain sellaista. Kyllä jossain vatsanpohjassa värisee, kun Hannu huhuilee vaimoa.

Enpä tullut tätäkään ajatelleeksi, mutta vuoden vaihtuessa pimeneviin, sateisiin iltoihin voi mitä parhaimmalla omallatunnolla käpertyä sohvan kulmaan teekupin kanssa muistelemaan loppukesän taianomaisia häitä! No, Instagrammissa seuranneet varmaan tietävätkin jo, että tämä mielikuva elämästäni arki-iltojen pullantuoksuisena ja kynttilöiden loisteessa loikoilevana kotivaimona ei ole aivan totta, sillä aloitin naimisiinmenon (ja etenkin syksyn) myötä kiireisen opiskelun ja työn yhdistelmäelämän, joka on syönyt kaiken aiemmin häähömpöttelyyn käyttämäni ajan! Tästä syystä pyydänkin kovasti kärsivällisyyttä teiltä, innokkaat lukijat, kaikki kyllä tulee aikanaan, sillä kerrottavaa ja kirjoitettavaa on P A L J O N, mutta postaustahtini tuskin tulee nousemaan nykyisestä huimiin lukemiin.

Häiden jälkeinen arki on ollut valehtelematta aikamoista pyörremyrskyä. Opiskelujen aloittaminen heilautti kaiken turbovaiheeseen, mikä on tuntunut päätä huimaavalta ja välillä vähän pelottavalta rauhallisten koronavuosien jälkeen. Hannulla on ollut yhtä lailla kiirettä, mutta rakas aviomieheni on tietysti joutunut olemaan opiskelevan vaimonsa tukena kiireisimpien viikkojen aikana. Opiskelut käynnistyivät viikko tai kaksi lyhyen minimoonin jälkeen, joten aika paljon hääasioita on vielä pahasti levällään. Mekko ja laahus roikkuvat edelleen makuuhuoneen vaatekaapin kahvassa, koristeiden hinnoittelu ja listaus on kesken, kiitoskortit ovat tilaamatta ja 2,66 GB videomateriaalia odottaa syynäystä ja editointia pidempään häävideoon. Huh hah hei.

© Katri Haavisto Photography

Mutta jotta en vaipuisi tehtävälistan edessä pohjattomaan ahdinkoon, haluan jakaa teille myös asioita, joita olemme tehneet häihin liittyen juhlien jälkeen! Viime viikonloppuna juhlistimme heitä, joiden ansiosta me pystyimme Hannun kanssa huoletta nauttia hääpäivästämme: tiimiä ♡ Järjestimme häiden epäviralliset after partyt häätiimillemme kiittääksemme heitä kovasta vuoden uurastuksesta.. Oli ihanaa palata hääkuplaan vielä yhden viikonlopun ajaksi häiden jälkeen. Katsoimme kaikki 800 hääkuvaa läpi ja selailimme videoita, joita hääpäivältä oli tallentunut. Vähän haikein mielin halailin tiimiläisemme sunnuntaina, kun tajusin, että emme varmaan kohtaisi tällä kokoonpanolla enää viikonloppuhengailun merkeissä. Vaikka tiimiläisistä osa oli toisilleen uusia tuttavuuksia, tuntui, että porukalla oli luontevaa olla, ja juhlien suunnittelu yhdessä oli kaikista innostavaa ja hauskaa.

Pyysimme muutamia ystäviämme kuvaamaan tiettyjä osioita hääpäivän aikana, ja osa innostui tehtävästä niin, että meillä on nyt reilusti yli 300 videonpätkää kansioissa odottamassa jatkotoimenpiteitä. Ajatuksenamme on koostaa pitkä video, jossa olisi mukana pätkiä puheista ja esityksistä, mutta aloitimme kevyemmällä lyhytvideolla, joka kestää noin kolme minuuttia. Hannu sävelsi lyhytvideoon musiikin, ja leikkasimme koosteen yhdessä. Editointi oli kyllä oma parisuhdetestinsä, sillä minä olen visuaalisesti yhtä tarkka kuin Hannu on musiikillisesti. Alku lähti kompuroiden liikkeelle, mutta pian löysimme hyvän yhteisen sävelen, ja lopulta videon tekeminen yhdessä oli itse asiassa yllättävän hauskaa! Nyt valmista tuotosta on jaksanut katsoa kerta toisensa jälkeen ♡ Ehkäpä tekin pääsette ihastelemaan yhteisöllisesti koostettua videota täällä blogin puolella myöhemmin!

Tällaisia kuulumisia tuoreelta avioparilta. Voikaa hyvin, polttakaa paljon kynttilöitä ja paetkaa hääkuplaan, kun ulkona sataa ♡

Minimoon saaristossa – osa 2/2

Minimoonin toinen osa jatkuu Kemiönsaaressa. Alkupuolen vierailut Hangossa sekä Fiskarsissa voit lukaista täältä.

Storfinnhova Gård

Seuraavan yön majoituksen olimme varanneet Storfinnhova Gårdista, joka on kuin suoraan Hobitista. Metsäkylän viidestä puumajasta yksi oli meille. Pysähdyimme vaihtamaan vaatteet ja jättämään tavarat tuttuun tapaan majoituspaikkaamme, ja suuntasimme sitten illaksi saaristoon.

Taalintehdas

Tarkistimme netistä, että Taalintehtaan Portside-ravintola oli auki. Tuhdit burgeriannokset veivät nälän vähän liiankin tehokkaasti. Taalintehdas oli näin kesäkauden loppupuolella jo melko vaitonainen, lähes autio kylä. Ruukkikylästä löytyy kuitenkin vaikka ja mitä nähtävää – historiallisia ruukkirakennuksia, söpöjä puutaloja, museoita, ihania luontopolkuja sekä järviä, joihin on mukava pulahtaa kuuman kesäpäivän päätteeksi. Vierailimme Taalintehtaassa viime vuoden elokuussa äitiemme kera ja syynäsimme kylää silloin oikein ajan kanssa, joten tyydyimme tällä kertaa vain kävelemään vierasvenesataman laitureilla ja ihailemaan sataman vieressä olevia, vanhoja hiiliuunia.

Syötyämme kylmä hiipi luihin ja ytimiin, joten palasimme puumajallemme lämmittelemään ja rentoutumaan illaksi. Olimme päättäneet yöpyä puumajassa, koska seuraavana iltana Storfinnhova Gårdissa oli yleinen saunavuoro, johon olimme myös varanneet paikat. Majojen vieressä seisoo kaksi hirsirakennusta. Niiden välistä solisee leveä, voimakas puro, joka katoaa ison terassialueen uumeniin. Isompi rakennus on Metsähovi-niminen ruokailusali, pienempi taas savusauna. Hannu on käynyt Storfinnhova Gårdissa aikaisemminkin, mutta minulle elämys oli uusi. Hannu oli jo aikaisemmin kertonut legendaarisen saunan puitteista, ja odotimme molemmat kovasti seuraavan illan saunavuoroa puumajassa makoillessamme ja häiden valokuvia selatessamme.

“Kop kop!”
Kuului puumajan portailta, ja Hannu meni avaamaan oven.
“Haluatteko päästä saunomaan?”
Työntekijä kertoi, että saunan yksityistilaisuuteen varannut ryhmä oli lopettelemassa saunomista jo nyt, mutta saunassa riittäisi löylyä vielä muutamaksi tunniksi, jos haluaisimme käydä kylpemässä.

Ja kysytkin vielä!

Pakkasimme kylpykamat ja porhalsimme saunatupaan kahden muun pariskunnan kanssa puoli kymmenen jälkeen. Ymmärsimme heti, kuinka harvinainen ja onnekas sattuma meitä oli kohdannut. Savusaunan varaaminen omalle porukalle kustantaa tuhannesta eurosta eteenpäin, jälkilöylyt alkaen 400 euroa. Yleinen savusauna, jonne otetaan nyt korona-aikana enintään kolmekymmentä henkilöä, oli 18 euroa henkilö. Mikä mäihä!

Mökkisaunoihin tottuneelle Storfinnhova Gårdin savusaunassa kaikki oli skaalattu jättiläisen mittapuulla. Kiuas oli useamman metrin levyinen musta aukko, johon kaadettiin löylyä sangon kokoisella kauhalla. Lämpimän saunan sisuksissa oli isoja graniittilohkareita ja paksuja hirsiä, mutta pehmeät löylyt ja kymmenet tuikut loivat kutsuvan ja kodikkaan tunnelman. Saunan sisältä, graniittilohkareiden täyttämältä seinältä löytyi kaksi suihkua, ja purosta solisi vettä kiveen louhittuun kastautumisaltaaseen. Tunnelma muistutti minua japanilaisista kylpylöistä, joissa edustavat luonnonmateriaalit, hiljaisuus ja soliseva vesi. Jotain samaa, rehellisen suomalaista oli savusaunan tunnelmassa. Se ikään kuin pakotti rentoutumaan – ja niin teimme. Saunan jälkeen käperryimme puumajan peittojen alle tyytyväisinä kuin pienet hobitit.

Aamupalalla oli itsepalvelu, mutta puumajoissa yöpyneille oli pakattu omiin eväspusseihin sämpylät, jogurtit ja appelsiinimehut. Jogurtit söimme aamukahvin ja -teen lomassa, mutta mehut ja sämpylät säästimme evääksi päiväretkeämme varten. Siirsimme yleisen saunavuorovarauksemme myöhempään syksyyn, sillä olimme päättäneet, että meidän täytyy ehdottomasti tehdä savusaunaan vielä toinenkin päiväreissu!

Söderlångvikin kartano

Heilutimme Storfinnhova Gårdille heipat ja matkasimme kulttuurin pariin. Söderlångvikin kartanolla olemme myös käyneet aikaisemmin, mutta reilu vuosi sitten kartanoa kunnostettiin perusteellisesti. Nyt museo oli avannut ovensa entistä ehompana, ja pääsimme ihastelemaan rakkaudella tehdyn työn tuloksia.

Söderlångvikin kartano, saariston Little Italy, on nähtävyys jo itsessään. Kartanoa ympäröivät omenapuutarhat, kreikkalaistyyliset patsaat ja tietenkin meri. Kartanon sisällä riitti taidetta ja huonekaluja nähtäväksi. Taiteista huomasi heti, että ne oli sijoitettu huoneiden tunnelmat, sisustus, värit ja käyttötarkoitus huomioiden, jolloin huoneista muodostui saumattomia kokonaisuuksia.

Museon ja sen piha-alueen kiertämisen jälkeen oli lounaan aika! Café Söderlångvikissä on kesällä ollut tarjolla helsinkiläisen Café Rougen valmistama libanonilainen buffet, jonka halusimme tietenkin päästä maistamaan. Ruoka ei tietenkään tuottanut pettymystä, mieleeni jäi erityisesti mausteinen, kermainen tomaattikeitto, jota on päästävä jäljittelemään nyt syksyn tultua varkain tänne Turkuun.

Seuraava etappimme oli Högsåra, mutta lossia odottaessamme kävimme Kasnäsissä pelaamassa erän minigolfia. Peli piti meitä jännityksessä loppuun asti, sillä viimeisellä radalla Hannu johti vain kahdella pisteellä, ja löi ensimmäisen huti, kun taas minä lämäytin hole-in-onen! No, toisella lyönnillä sai Hannukin pallon koloon, ja voitti täpärästi pisteellä!

On ollut hauska tutkia saariston pikkumarkettien tarjontaa. Vaikka saariston kaupat sijaitsevat kaukana kaupunkien hypermarketeista, valikoimissa näkyy saaristolaisten, veneilijöiden ja mökkeilijöiden kulinarismi. Karjalan perukoilla ei marketin hyllyistä löydy tapas- tai antipasto-valikoimia, lähipanimon oluita tai vähintään viittä eri juustovaihtoehtoa herkutteluun. Nähtyäni pikkukauppojen kalavalikoimat olisin ollut valmis muuttamaan saaristoon siltä istumalta!

Parkkeerasimme auton Högsåran lossisataman hiekkaparkkikselle, ja astelimme lossin kyytiin. Autoja tuli pieneen lauttaan muutamia, mutta saari on sen verran kompakti, että kävellenkin pärjää oikein hyvin. Lossimatkan aikana Hannu perehdytti minut tapansa mukaan seuraavan kohteemme historiaan ja taustoihin: yhdessä Saaristomeren vanhimmista luotsikylistä asuu nykyään 50 ympärivuotista asukasta. Tsaari Alexanteri III viihtyi saarella useat kesät eikä ihme, kun katsoo maisemia ja vanhoja saariston puutaloja.

Högsåra

Kylän läpi kulkiessa oikein tunsi kyläyhteisön hengen. Ensimmäisenä poikkesimme sympaattiseen Farmor’s Café:en, jonka menusta löytyi pizzan ohella kalaa ja kakkuja. Kakkupalasen ja viinin kera istahdimme kahvilan takapihalle, josta näki lampaita ja kaneja. Pihalla tassutteli häntiään heiluttavia koiria kerjäämässä rapsutuksia ja ilmoittamassa vierailijoista. Nyt kesäkauden lopussa oli hyvin tilaa eikä juurikaan jonoja, nettisivuilla kuitenkin suositellaan varaamaan pöytä etukäteen sesonkiaikana.

Rapsuttelin lampaita aikani (kannattaa muuten rapsutella varovasti, sillä saariston lampaat ovat usein täynnä punkkeja), kunnes jätimme hellyyttävän kahvilan taaksemme ja jatkoimme hiekkatietä pitkin saariston toisen vierasvenesataman terassibaariin nimeltä Rumpan Bar. Nyt alkoi jo olla todella merellinen tunnelma, kun kippistelimme meren ylle laajennetulla terassilla, venevanojen vieressä. Veneilijöitä varten oli lämmitetty sauna, poltetun puun kotoisa tuoksu liehui tuulessa ja aurinko lämmitti suojaisaa poukamaa.

Matkalla kotiin moni kuume tuntui vain yltyneen. Purjehduskuume, saaristokuume, you name it! Saunakuumetta sentään saa helpotettua nopeasti, sillä tänäänkin lämpenee sauna syysiltojen iloksi ♡ Saimme hyvän irtioton ja paussin häähössöttämiselle, mutta toisaalta lempeän vaaleanpunainen hääkupla seurasi meitä Högsåraan ja takaisin. Onneksi loma ei loppunut vielä ihan siihenkään, vaan saimme tehdä vielä muutamia päiväreissuja Turusta käsin sekä purkaa pahvilaatikoihin pakattuja häätavaroitamme kaikessa rauhassa ennen laskeutumista takaisin arkeen. Näin on hyvä ♡

Lempeää syksyä toivottaen,

Minimoon saaristossa – osa 1/2

A short, usually inexpensive honeymoon, often followed by a longer honeymoon later on.

Dictionary.com

Olemme Hannun kanssa haaveilleet häämatkasta Argentiinaan – argentiinalaisen tangon kehtoon ja milonga-klubien luvattuun maahan. Unelma Etelä-Amerikkaan suuntautuvasta häämatkasta on toistaiseksi jäissä, joten aloimme pohtia lyhyempää reissua lähemmäs koti-Suomea. Häiden lähestyessä matkan suunnittelu jäi järjestelyjen jalkoihin, emmekä vielä hääviikon alkuun mennessä olleet tehneet yhden yhtä varausta seuraavan viikon matkalle! Paniikki alkoi hieman poltella jalkojen alla – pääsisimmekö enää mihinkään?

Ahvenanmaa oli pitkään ykköstoiveeni minimoonille (Hannulle on ollut tärkeää, että emme puhu häämatkasta, sillä Kunnon Häämatka tehdään myöhemmin, se on saletti!). Sainkin Ahvenanmaan matkailuun mojovan listan tärppejä ystäviltä, tutuilta, tuttujen tutuilta sekä somen kautta, ja bucket-listani alkaa näyttää nyt sen verran kattavalta, että Ahvenanmaa-reissu olisi joka tapauksessa paikallaan lähitulevaisuudessa. Kuitenkin hääpäivän lähestyessä aloimme murehtia häiden jälkeisiä riskejä – mitä jos altistumme häissä, ja saamme karanteenimääräyksen ollessamme Ahvenanmaalla? Jäämmekö saarelle hotellikaranteeniin kymmeneksi päiväksi? Yhtäkkiä matkustaminen edes niinkään kauas ei tuntunut rentouttavalta ajatukselta.

Häiden lähestyessä ja yllättävien viime hetken menojen kuluttaessa kukkaromme nyörejä meitä alkoi kovasti houkutella budjettimatkustaminen. Halpaa ja läheltä kuulosti erittäin hyvältä. Ehkä yksi tai kaksi luksukkaampaa juttua, jotka kruunaisivat rentoutumisen ja elämyksellisen viikon.

Päädyimme meille tuttuun matkustustapaan: roadtripiin. Starttasimme auton tiistai-iltana, ja kurvasimme Hankoon, jossa Hannun kautta meillä olikin jo tuttu majapaikka tiedossa.

Hanko

Tiistai-illan auringonlaskuun ja vastavihittyjen hääkuplaan istui täydellisesti Hangon Rakkauden polku, joka on rakennettu 1800-luvun loppupuolella kylpylävieraille. Raikas meri-ilma ja ristiaallokot aloittivat minimoonin syksyisissä tunnelmissa.

Keskipäivällä päätimme piipahtaa Hangon puodeissa ja putiikeissa. Vaikka olemmekin Hangon suunnilla nyt jo muutaman kerran matkailleet, olemme lähinnä ihastelleet luontoa kauppojen sijaan. Esteetikolle oli nähtävää ByPias-myymälän boheemista tunnelmasta merelliseen Vonnes Interior -sisustusliikkeeseen. Näistä jälkimmäisestä mukaamme tarttui Kajutan Designin kylmälaukku, jota hyödynsimmekin koko loppuviikon saaristoreissumme aikana.

Kirkon tietämillä pyöriessämme tajusimme molemmat, että emme olleet myöskään kokeneet Hangon must-see-nähtävyyttä eli kaupungin mäen huipulla patsastelevaa Hangon vesitornia. Tämä vääryys oli korjattava heti! Keli oli saaristomiljöölle uskollisesti epävakaa, mutta se ei estänyt meitä ja muutamaa muuta suomalaista nauttimaan hetkestämme turisteina. Tornin huipulla oli sen verran upeat näkymät, että väkisinkin hymy nousi suupuolille sateesta ja tuulesta huolimatta ♡

Hertsileijaa! En ole ehtinyt edes vihkisormustani täällä hehkuttaa, joten tässä vähän sneakpeakia ♡ ♡ ♡ Tarkempi raportti eli vihkisormussaagan päätöspostaus tulee vielä aikanaan!

Fiskars

Hangon jälkeen vuorossa oli Fiskars, josta olimme varanneet majoituksen yhdeksi yöksi hotelli Tegelistä. Pieni huoneemme oli sympaattinen ja siisti, mutta melko mitäänsanomaton. Päätavoitteemme ei kuitenkaan ollut makoilla neljän seinän sisällä, joten huone passasi käyttöömme oikein hyvin. Herkempiunisille tiedoksi, että seinät eivät pidättele naapurihuoneista kantautuvaa kuorsausta, heh.

Hylkäsimme matkalaukkumme huoneeseen ja kiiruhdimme koko reissun odotetuimpiin kulttuurikohteisiin (huom. minun mielipiteeni), nimittäin KWUM-keramiikkamuseoon ja Studio Widnäsiin!

Sisältövaroitus: Seuraavat kappaleet sisältävät täysin häpeilemätöntä hehkutusta arkkitehtuurista, sisustuksesta ja keramiikasta.

Kwum tarkoittaa koreaksi unelmaa. Museo on Karin Widnäsin, suomalaisen keraamikon, oodi suomalaiselle studiokeramiikalle – sekä sen laadukkaan opetuksen säilyttämiselle. Veistoksellista keramiikkaa kehystää kaunis arkkitehtuuri sekä upea Fiskarsin luonto. Keramiikka on sulautettu luontevaksi osaksi arkkitehtuuria ja sisustusta, jolloin tilat jo itsessään huokuvat keramiikan voimaa. Museon näyttelyt esittelivät Lillemor Mannerheimin sekä Kim Simonssonin töitä. Museossa kerrottiin myös suomalaisen keramiikan historiasta sekä materiaaleista, joista keramiikkaa valmistetaan. Näyttely oli mielenkiintoinen ja tilat häikäisevän kauniit. Myös Hannu viihtyi näyttelyssä, vaikka häntä yleensä vetävät enemmän puoleensa vanhempaa historiaa käsittelevät museo.

Inspiraatiomatkamme jatkui KWUM-museon viereisessä Studio Widnäsissä, joka on siis Karin Widnäsin koti. Widnäs pitää vuosittain vaihtuvaa näyttelyä myös kotonaan, jolloin pääsee samalla kurkistamaan keraamikon mielettömän kauniiseen kotiin. Hän on tehnyt kotinsa laatat itse ja onkin nykyään keskittynyt arkkitehtoniseen keramiikkaan. Studio Widnäsissä huokuivat japanilaisen ja korealaisen arkkitehtuurin vaikutteet yhdistettynä moderniin, suomalaiseen puuarkkitehtuuriin. Puu ja punasavi toivat lämpöä, valkoiset pinnat pehmeyttä ja valoisuutta. Rupatellessamme selvisi, että keraamikko on toden totta inspiroitunut korealaisesta keramiikasta lukuisilla Korean matkoillaan. Vietimme talossa varmaan tunnin ihastellen sen pintoja ja toinen toistaan kauniimpia yksityiskohtia.

Jos jokin on Suomen kaunein koti, niin tämä!

Ei ole varmaan tarpeen erikseen painottaa sitä, kuinka inspiroitunut ja vaikuttunut olin KWUM-museon ja Studio Widnäsin vierailuista. Suorastaan tärisen innosta tätäkin postausta kirjoittaessani! Studio Widnäsissä kiteytyi sellainen tilasuunnittelu ja arkkitehtuuri, jota haluaisin enemmän Suomessakin nähdä!

No, työt sikseen, jatketaan vielä hetki minimoonia.

Kulttuuriannoksesta pökertyneinä ja tilojen lumouksista hämmentyneinä vaapuimme Café Bar Pesulaan hiukopalalle. Lämpimät toast-leivät ja lasi talon punaviiniä kruunasivat rauhallisen illan Fiskarsin ruukissa ♡

Seuraavana päivänä käyskentelimme Fiskarsin puodeissa ihaillen käsityöläisten tuotteita sekä pienten näyttelytilojen taidetta. Tämä oli toinen vierailumme Fiskarsissa, joten osasimme suunnistaa jo paremmin ruukkikylän alueella. Puodeissa on tarjolla tuotteita lasitöistä metallipajan valikoimaan sekä kuvataiteeseen. Fiskarsin suurikokoisesta myymälästä löytyy kaikki Fiskarsin ja Iittalan tärkeimmät tuotteet, mutta myös hyviä alennuksia. Meidän mukaamme tarttui alennuksessa oleva kastikekattila.

Yhdessä puodeista oli esillä myös hyvinkääläisen keramiikkapaja Tuiasin tuotteita. Löysin nämä aikoinaan somen kautta ja ihastuin astioiden siroon muotoiluun sekä dreijaamalla saatuun pehmeään tekstuuriin. Oli mahtavaa nähdä Tuiasin astiat vihdoin livenä, ne olivat yhtä kauniita kuin kuvissa!

Sain äidiltäni häälahjaksi yhdet korvikset ja Hannulta huomenlahjaksi toiset, mutta Leanikan puodissa ihastuin (yllättäen) syvän turkoosin sävyisiin nahkakorvakoruihin! Lehtiaiheisia korvakoruja oli kaikissa sateenkaaren väreissä ja monissa oli vielä kauniisti yhdistetty kahden sävyn liukuväriä, jolla lehtiin saa kolmiulotteisen vaikutelman. Eivätkö korvakorut olekin vaimon merkki? Nyt ainakin ovat!

Fiskarsin jälkeen automme nokka suuntasi kohti Kemiönsaarta, jossa vietimme minimoonin loppuosan. Siitä kerron lisää toisessa postauksessa!

Ikuisesti hänen

Kansikuva © Katri Haavisto Photography

Menimme Hannun kanssa naimisiin 14.8.2021.

Viime viikonlopun juhlat ottivat meidät syleilyynsä merellisesti kuin kyltymätön tunnehyökyaalto, ja nyt tukka pystyssä ja sydämet pakahtuneina olemme sulatelleet viikonlopun tapahtumia. Päivämme oli ikimuistoinen ja pirskahtelevan onnellinen – meidän näköinen, kuuloinen ja makuinen juhla. Vihkiminen oli kokemuksena huumaava! Miten ihanaa ja onnekasta olikaan, että saimme sitoutua toisillemme läheistemme ja ystäviemme läsnäollessa. Elän päiväämme uudelleen kuin elokuvaa pikakelauksella ja palaan sen yksityiskohtiin, kauniisiin hetkiin ja koskettaviin sanoihin – herkkiin puheisiin, henkeä salpaaviin esityksiin, riemukkaisiin yllätyksiin, hymyihin, naurun remakoihin, katseisiin, häneen.

© Katri Haavisto Photography

Mielessä on ollut voimakas kiitollisuus siitä, että ympärillämme on ihmisiä, jotka välittävät meistä niin kovasti ja ovat halunneet olla apunamme häiden järjestämisessä. Hiljaiseksi veti myös se, miten ihanasti kaikki olivat mukana luomassa häihin ehdottoman iloista, rentoa tunnelmaa. Hannun isä totesi puheessaan, että juhliamme on odotettu jo kauan, ja tämä kyllä näkyi vieraiden juhlainnossa! Rautainen häätiimimme apureineen vetivät juhlapäivän organisoinnin maaliin – kaikki sujui kuin rasvattu eikä päivän aikana tullut näkyviä mutkia matkaan ♡

© Katri Haavisto Photography

Moni on kysynyt naimisiinmenon jälkeen, että tuntuuko nyt erilaiselta, kun olemme aviopari. No, en voi kieltää, etteikö vatsanpohjaa vähän kutkuttaisi joka kerta, kun Hannu kutsuu minua vaimoksi. Ehkä henkisesti jokin on muuttunut: pitkään mukanamme kulkenut varmuus on saanut konkreettisen muodon ja seremoniallisen lupauksen, joka hymyilyttää, ihastuttaa, koskettaa.

Haluan ehdottomasti jakaa hääviikon ja hääpäivän tapahtumia vielä tarkemmin, mutta nyt nautin vielä häiden jälkeisestä hiprakasta ja tuoreen aviomieheni seurasta ♡

Hääterveisin,

Mistä häästressi syntyy?

Kansikuva © Tim Goedhart on Unsplash

Sinusta tuntuu, että häät ovat kuin pohjaton sankko, johon kaadat lisää aikaa ja rahaa, eikä pohja koskaan tule vastaan. Puhelimesi piippaa päivän aikana niin monta kertaa, että alat nähdä öisin untakin siitä, että vastailet palveluntarjoajien ja häätiimin kysymyksiin. Iltaisin viimeistelet joitakin helvetin halpoja, mutta täysin turhia ja tarpeettomia koristehärpäkkeitä, joita kukaan ei todennäköisesti ehdi edes huomata hääpäivän vilskeessä. Mielessäsi on kolmekymmentä tuhatta asiaa, joista puolia et enää edes muista, ja ajattelet, että mitäköhän muuta olet vielä unohtanut hankkia tai hoitaa.

Kuulostaako tutulta?

Struggle is real. Hääjuhla on monimutkainen tapahtumakokonaisuus, jossa on sata liikkuvaa asiaa sekä rutkasti kommunikoitavaa ja organisoitavaa. Monelle häät ovat ensimmäinen suuremman skaalan juhla – ensiaskel tapahtumatuottajan tiellä.

Tämän lisäksi naimisiinmeno on myös äärimmäisen henkilökohtainen, tunteellinen, jännittävä elämänmuutos, johon liittyy paineita ja odotuksia (omia ja muiden). Suunnittelu voi alkaa vuosi, kaksi tai kolme ennen juhlapäivää, jolloin väkisinkin omat odotukset ovat korkealla – kun kerran olen suunnitellut tätä päivää näin pitkään sen on oltava vähintäänkin täydellinen!

Täydellisyys on kirosana, joka pitäisi kieltää hääkieliopista. Jos haluat varmistaa, että asiat menevät haluamallasi tavalla, voit ennakoida, suunnitella ja kommunikoida ajatuksesi mahdollisimman selkeästi. Voit tehdä parhaasi. Mutta tämän jälkeen täydellisyys ei ole sinun käsissäsi – eikä oikeastaan kenenkään muunkaan. Valmistelujen jälkeen häät ovat purjevene, jonka te puhallatte vesille, ja seilaatte sen kyydissä sinne, minne tuuli vie. Heh, sainpas tähänkin iskettyä merellisen kielikuvan.

Jos jotain tämä vuosi on minulle opettanut, niin sen, että elämä ei ole täydellistä. Siksi häätkään eivät voi olla – ja hei, ei niiden edes tarvitse! Mitä täydellisyys lopulta edes tarkoittaa?

En ole todellakaan mikään häästressin asiantuntija tai psykologi, mutta tunnistan ainakin itsestäni selkeästi ne hetket, kun häästressi alkaa kutkutella takaraivossa. Uskon, että häästressin syntyyn (kuten stressin syntyyn muutenkin) vaikuttaa eniten epävarmuus. Et ole varma, mitä kaikkea sinun pitikään tehdä – tai tiedät, mutta et ole varma, missä välissä ja miten ehdit tai jaksat tehdä kaiken tarvittavan. Et ole varma mistä tilaatte kukat tai mistä löydätte uuden bändin yllättävän peruuntumisen tilalle. Et ole varma, ehditkö ajoissa. Et ole varma, oletko unohtanut jotain. Et ole varma, ja se kalvaa.

person in white shirt with brown wooden frame
© cottonbro on Pexels.com

Kun stressi iskee

Tee lista tehtävistä

Kiireisimmät ja tärkeimmät ensin, sitten vähemmän tärkeät. Kun olet listannut kaiken tarvittavan ylös, anna jokaiselle tehtävälle viikko tai päivä, jolloin viimeistään teet ne. Kun näet, kuinka monta tehtävää menee jokaiselle viikolle, voit arvioida, ehditkö tehdä kaikki. Mistä olisit valmis luopumaan? Mikä on oikeasti tärkeintä? Voitko pyytää apua? Pyydä apua. Anna tehtäviä muille, älä vain itsellesi. Tehkää lista yhdessä puolisosi kanssa ja jakakaa tehtävät teidän ja häätiimin tai muiden apulaisten kesken, jolloin sovitte tehtävistä yhdessä sen sijaan, että haalisit kokonaisvastuun itsellesi.

Minulla ja excelillä on viha-rakkaussuhde, mutta aikataulu- ja organisointiasioissa yhteistyömme on pelkkää rakkautta. Samoin Hannu on tottunut käyttämään exceliä, joten luonnollisesti häitä varten piti luoda Google Sheettiin Häiden tehtävät -dokumentti.

Olemme listanneet tehtävän, vastuuhenkilön, deadlinen, vaiheen (not started / in progress / done) sekä tarvittavat lisätiedot. Minulla on ollut tapana merkitä tehtävä keltaisella silloin, kun se on mielestäni ajankohtainen, jotta erotan jokaisen osion kulloinkin tärkeimmät tehtävät. Kun lista alkaa mennä täyteen, poistan tehtäviä, jotka on jo tehty. Tehtäviä ei kuitenkaan kannata poistaa heti, sillä ne auttavat muistamaan mitä muuta tehtävään liittyvää tarvitsee ehkä hoitaa ja pitävät sinut tyytyväisenä, kun näet kaiken keskeneräisen ja hoitamattoman keskellä loppuun vietyjä hommia.

Kun viikottainen aikataulutus ei enää riitä, siirryn päiväaikatauluun, jolloin listaan aina viikon kaikki tehtävät ja merkkaan käsin viikkokalenteriini, että mitä teemme mitäkin päivänä. Ne hommat, joita ei ehdi tehdä sovittuna päivänä, siirtyvät toisen päivän listalle. Tehdyt tehtävät voi viivata yli, jos haluaa nähdä selkeämmin, että mitä on tehty ja mitä on vielä tekemättä.

Kun tällaista päiväaikataulua tekee pari viikkoa, oppii hyvin arvioimaan omaa kykyä ja jaksamista, jolloin hommaa ei tule liikaa eikä liian vähän. Jos jo maanantaina tiedän viikkoaikataulu tehdessä, että työtä on aivan liikaa, vaihtoehtoja on kaksi: pyydän apua ja delegoin tai karsin.

Hengitä, hengitä, hengitä

Pakota itsesi ulos hääkuplasta tai pyydä joku pakottamaan sinut ulos sieltä. Miten mieli kirkastuukaan, kun saat harhautettua ajatuksesi muulle tunniksi tai kahdeksi! Mieti, että mikä aktiviteetti on sellainen, joka vie sinut mennessään. Minulle varma nakki on ratsastus ja hevoset. Hevosten kanssa kaikki muu sumenee taustameluksi, ja keskityn hetkeen. Siksi olen pitänyt kiinni ratsastamisesta ja talleilusta hääsuunnittelun kiireisinäkin viikkoina. Tai paremmin sanottuna talleilua on kiittäminen, että stressitasoni ovat pysyneet hallinnassa häiden lähestyessä ja tehtävälistojen kasvaessa. Toinen, mikä toimii aina, on retki jonnekin uuteen paikkaan. Toisaalta kesähelteillä uimisen jälkeen on aina parempi ja virkistyneempi olo. Jos olet istunut koko illan koneen ääressä, pistä läppäri kiinni ja mene kävelylle puolisosi kanssa. Stressaantuneena sinusta ei ole hyötyä kenellekään – etenkään sinulle itsellesi.

Hääbloggaajien polttariviikonlopussa osallistuimme Yogannin eli Anni Leskelisen vetämään rakkausjoogaan, jossa muistutettiin hengityksen tärkeydestä. Anni kertoi, että hengitys on viesti keholle, että kaikki on hyvin eikä meillä ole mitään hätää. Stressaantuneena hengitys kulkee helposti katkonaisena ja pinnallisena, jolloin keho hätääntyy ja valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan. Kun pysähtyy hetkeksi tarkkailemaan omaa hengitystään ja vetämään henkeä syvään vatsanpohjia pitkin, auttaa kehoa ja samalla mieltä rauhoittumaan! Tässä ihana vinkki vaikkapa hääviikolle ja -viikonlopulle, jos huomaat stressitason kohoavan itsessäsi tai hääseurueessasi ♡

Voitko vaikuttaa asiaan?

Usein omaa mieltäni stressaa epävarmuus asioista, joita en voi hallita ja joihin en voi vaikuttaa. Korona tästä nyt suurimpana ja räikeimpänä esimerkkinä… Itseäni auttaa, kun murehtiessamme koronan vaikutuksia häihimme kysymme itseltämme, että voimmeko tehdä asialle jotain – voimmeko minimoida riskit jollakin tavoin? Kun olemme tehneet suunnitelman siitä, miten toimimme, stressi helpottaa.

Älä murehdi asioita, joihin et voi vaikuttaa. Siitä ei yksinkertaisesti ole mitään hyötyä. Keskity niihin asioihin, joille voit tehdä jotain, sillä niillä on oikeasti merkitystä ♡

Lisää häästressistä

Tsemiä hääsuunnitteluihin!