Morsian kuin kreikkalainen jumalatar

Yksi ystävistäni ei päässyt rajoitusten takia mekkosovituksiin mukaan, mutta hän arvosteli joka ikisen mekon kuvan perusteella asteikolla 1-5 ja legandaarisin saatesanoin, joita tulemme muistelemaan lopun elämäämme. Mekko, jonka valitsin, sai yksityisraadiltani kommentiksi: “Siis vau!!! Aivan ihana yläosa, ja helmakin on todella osuva. Istuu kauniisti, mutta näyttää myös mukavalta. Jumalatarvibat 😍 5/5”

Mekko nimettiin kreikkalaiseksi jumalatarmekoksi. Oikealta nimeltään se oli Innocentia Ravia, joka löytyi helsinkiläisen Vienon valikoimasta.

Kuten monille muillekin, myös minulle kävi niin, että ihastuin erilaiseen mekkoon, kuin mitä olin ajatellut. Bling bling ei ollut todellakaan listallani, enkä ihastunut mekkoon rekissä, mutta päälläni se puhutteli minua jollain kummallisella tavalla, jota en osannut nimetä suoralta kädeltä. Mekko oli moderni, erilainen ja juhlava, mutta mukavan tuntuinen päällä. Materiaalien suhteen sen sijaan olin todella tarkka, ja Vienon mekkojen kankaat olivat laadukkaimpia, mitä pääsin mekkokierroksillani hipelöimään. Sifonkihelma oli todella miellyttävän tuntuinen kädessä, ja yläosan paljetit oli ommeltu huolellisesti niin, että ne eivät hiertäneet ihoa mistään kohtaa. Sifonkikangas on hengittävä päällä, eikä se kiillä valossa satiinikankaan lailla. Tämä keveys ja helppous puhuttelivat minua, kuten vaatteissa yleensäkin pidän rennoista, tuulessa liehuvista vaatteista.

Hain mekon mukaani jo toukokuussa, ja hatunnosto kyllä Vienolle siitä, miten laadukasta palvelua saimme ja miten sujuvasti kaikki sujui mekkojen sovituksista tilaukseen ja noutoon ♡ Pari viikkoa myöhemmin pukuni pääsi korjausompeluun Boutique Minnen Marjo Haapasalolle Turkuun, jolloin helmaa lyhennettiin, ja viimeisellä viikolla tehtiin vielä pari pikaommelta kylkiin. Sen suurempia muutoksia mekko ei tarvinnutkaan, istuvuus oli jo lähtökohtaisesti hyvä.

Mekko oli hääpäivänä juuri sellainen, kuin olin toivonut. Sen kanssa oli helppo kulkea, ja se pysyi kauniisti päällä sekä kävellessä että istuessa. Tuulisella säällä avoimen yläosan kanssa tahtoi tulla vähän vilu, mutta Hannu ja kevyt sifonkitakki tekivät parhaansa pitääkseen kylmän loitolla. Siinä mielessä mekko olisi varmaan sopinut vieläkin paremmin kesän helteisiin kuin alkavaan syksyyn. No, sisällä ei keveys haitannut, ja siellähän suurin osa päivää vietettiinkin! Ei kannata siis liikaa murehtia ja huolehtia, kyllä asiat aina lutviutuvat ja kaikesta selvitään!

© Katri Haavisto Photography

Haaveilen kovasti siitä, että mekon voisi lyhentää cocktail-pituuteen jatkokäyttöä varten. Nuden sävyinen yläosa ehkä mahdollistaisikin mekon hyödyntämisen, kun kyseessä ei ole niin perinteinen häämekko!

Maailman kaunein laahus

Joskus otsikot voivat olla yliampuvia, mutta tämä ei ole sitä, vaan totisinta totta. Tämä käsinvärjätty silkkilaahus oli maailman kaunein, kauniimpi kuin osasin kuvitella. Ja nyt kerron, kuinka se syntyi.

Tietäjät tietävät, että olen haaveillut merellisistä häämekoista jo aikojen alusta – oikeastaan jo ennen, kuin edes mietin itse häitä! Lukuisten kymmenien sovitusten myötä päädyin lopulta toisenlaiseen mekkoon, joka tuntui omalta, vaikka ei ollutkaan merellisen sininen. Valitsin mekon lokakuussa, ja muutaman kuukauden jälkeen huomasin, että jokin mekkoasiassa kaihersi. Rakastin hääpukuani, mutta huomasin palaavani toistuvasti merellisiin mekkokuviin. Jotain puuttui – kaipasin dramaattisuutta, ja sitä paljon puhuttua merta!

Lamppu syttyi, kun katsoin Netflixin Say I Do! -sarjan (♡) ensimmäistä jaksoa, jossa morsiamelle valmistetaan tyrmäävän kaunis, värjätty silkkilaahus. Selasin jakson osia valehtelematta varmaan kymmenisen kertaa, kun yritin ymmärtää, että miten laahus oli tehty, ja ihailin, miten kauniisti se huojui ilmassa – toisaalta herkkänä ja toisaalta niin intensiivisen värikkäänä! Samana iltana muokkasin merellisen laahuksen mukaan mekkokuvaani Photoshopilla. Kyllä. Sellaisen minä halusin.

Merellisiä mekkoja metsästäessäni löysin liukuvärjäysten asiantuntijan, Marjo Haapasalon, jolla on Turussa oma ateljeeompelimo Boutique Minne. Varasin Marjolta mekkoni korjausompelun, ja kävin hänen kivijalkaputiikissaan jakamassa laahusvisioni. Puhuimme sävyistä varmaan tunnin – ihan naurattaa, kun ajattelee näin jälkikäteen… Marjo innostui ideastani valtavasti, ja alkoi etsiä värjäykseen sopivan sävyistä silkkikangasta. Oli tärkeää, että sävy olisi pehmeän valkoinen, mutta ei liian kellertävä, että sininen väri nousisi hyvin esiin. Kun kangas löytyi, Marjo teki tilauksen ja ompeli laahuksen – ja sitten lähti käyntiin koko prosessin jännittävin (ja lopullisin) vaihe eli värjäys!

Olin aivan hermona, kun menin ensimmäisen kerran sovittamaan värjättyä laahusta. Oman vision jakaminen jonkun kanssa on aina jännittävää, vaikka luottaisikin tekijän ammattitaitoon! Alkaa miettiä, että mitä jos on selittänyt sen oman idean jotenkin epäselvästi tai mitä jos toinen onkin ymmärtänyt jotain väärin. Etenkin värien suhteen olen oppinut olemaan tarkkana ammatinkin takia – pyydä kymmentä ihmistä näyttämään turkoosi sävy, ja jokainen heistä näyttää erilaisen.

Nuo pelot ja huolet huuhtoutuivat laskuveden mukana, kun Marjo veti laahuksen esiin.

Sävyt, pituus, tekstuurit, kaikki oli kerta kaikkiaan täydelliset. Vaikka laahus oli ohuen ohutta silkkiä, niin silti sävyissä oli tummuutta ja intensiteettiä. Ja miten kaunis ja hentoinen se olikaan! Niin kevyt ja miellyttävän tuntuinen ♡

Tumman liukuvärin reunoille oli ilmestynyt värjäysprosessin aikana kellertävää väriä, joka näytti melkein kuin meripihkalta tai kultaiselta heijastukselta merenpohjassa. Herkistyin, kun laahus oli päällä. Ja niin Marjokin! Miten upea luomus, aivan huikeaa työtä ♡

Pakko mainita, että maailman kaunein laahus aiheutti hääpäivän aamuna myös pienen paniikin, josta kerroinkin täällä. Neuvokas häätiimi on kultaa ♡ Nyt asuste lepäilee taiteltuna pukupussissa odottaen jatkoa, ja puhuimmekin jo Marjon kanssa siitä, että kangas ansaitsee uuden elämän häiden jälkeen. Ehkäpä kevyt kietaisumekko tai kimono? Aika näyttää!

Nyt on komiat pojat!

Kaupallinen yhteistyö Seremonian kanssa

“Ja seuraavaksi teette sen hidastetun Dressman-kävelyn”, neuvoi hääkuvaajamme Katri Haavisto, kun pojat poseerasivat ryhmäkuvissa. Ja voi miten tässä kolmikossa olikaan särmää! Bestman Pekka ja sulhaspoika Julle olivat laittaneet ykköset ylle – ja varmaan ilahduttaa tietää, että tällaista lookkia ei tarvitse lähteä hakemaan ostohousut jalassa!

Kun kävimme tiimin kanssa läpi häiden sävyjä (sininen, turkoosi, petrooli, heh…), niin Pekka ja Julle alkoivat harmitella, että kummallakaan ei löydy valmiina tummansinistä juhlapukua – sehän olisi täydellinen näihin juhliin!

© Katri Haavisto Photography

Myönnettäköön, olen hieman itsekin hurahtanut tummansinisiin pukuihin. Tummansininen sävy on kesäisempi ja rennompi verrattuna jyrkkään ja perinteiseen mustaan pukuun! Pojilla ei kuitenkaan ollut tarvetta uusille puvuille, joten tästäpä alkoi vuokrapukujahti. Vuokrauspaikkoja on Suomessa yllin kyllin, mutta kauniin tummansinisiä, ja sävytarkan pilkunviilaajamorsiamen tyydyttäviä pukupaikkoja ei. Onneksi yksi kuitenkin löytyi, nimittäin helsinkiläinen Seremonia! Kattava sinisten pukujen arsenaali tervehti meitä jo heti sisäänkäynnillä, hurraa!

Pojat pääsivät sovittamaan pukuja heinäkuussa, ja esittelimme sovitusten tuloksia vuokrapukulivessä Seremonian omistajan, Minna Toikan asiantuntevassa ohjauksessa. Liven voi katsoa näin jälkikäteenkin vielä tallenteena Instagrammista @haatfi-tililtä, täällä suora linkki. Pukuetiketti oli itselleni melko vieras, mutta Minna osasi antaa hyvät täsmäneuvot siihen, että mitä pukua valitessa on tärkeää huomioida! Vieheen kiinnitystä en ollut osannut ajatellakaan, ennen kuin Minna kertoi vinkit tähänkin.

Seremonialla oli laaja kokovalikoima, ja Minna löysi käden käänteessä hyvin istuvat puvut molemmille pojille. Kumpikaan ei hikeentynyt sovitteluun, vaikka heidän omien sanojensa mukaan vaateostoksille ei joskus millään tunnu löytyvän sitä oikeaa kokoa! Puvun vuokraus sisältää koko paketin, eli takin, housut, paidan, rusetin/solmion, liivin, olkaimet, hihastimet sekä kalvosinnapit. Vuonna 2021 juhlapuvun vuokrauksen hinta oli 190 euroa, tarkemmat tiedot voit tarkistaa Seremonian Miesten pukuvuokraamo -osiosta. Seremonialle voi varata ajan sovitusta varten, mutta liikkeeseen voi kävellä myös oikopäätä pukuja katselemaan!

Minna otti poikien mitat ja teki tilauslomakkeet sovitusten päätteeksi. Tämän jälkeen ei tarvinnut muuta kuin noutaa puvut hääviikolla ja palauttaa bileiden jälkeen pestäväksi seuraavaa juhlijaa varten. Helppoa ja huoletonta!

Merellinen lookki kruunattiin kaaso W:n tekemillä vieheillä sekä KuhaO:n kalannahkaruseteilla, joita hehkutinkin aikaisemmin kesällä. Näissä Katrin kuvissa näkyy hienosti se, miten kauniin syvä tuo Seremonian vuokrapukujen tummansininen väri on – ja miten hyvin puku sointuu ympäristöönsä. Eli jos olet yhtä fanaatikko sävyjen suhteen JA etsit täydellisiä, tummansinisiä juhlapukuja, say no more, vastaus huoliisi löytyy Seremonian rekistä!

Sinisin terveisin,

First look

Kansikuva © Katri Haavisto Photography

Päätimme jo melko varhaisessa vaiheessa, että haluamme ottaa kuvat ennen vihkimistä. Moni asia puolsi first look -kuvia. Ajattelimme, että potrettikuvien otto ennen kirkkoa vähentäisi jäykkyyttä ja jännitystä, ja toisaalta vieraiden ei tarvitsisi odottaa meitä kauaa vihkimisen jälkeen. Turun Linnan kirkon varaukseen sisältyy maksullinen kuvauslupa linnan tiloissa, jonka tietenkin halusimme hyödyntää. Hannu halusi pitää mekkoni yksityiskohdat yllätyksenä, ja koimme, että toistemme ensikohtaaminen pienemmällä porukalla olisi intiimimpää ja henkilökohtaisempaa – meille luontevampaa.

© Katri Haavisto Photography

Köröttelimme Turun Linnalle kaasojen kanssa hieman yhdentoista jälkeen. Valokuvaajamme Katri oli meitä heti ulkopuolella vastassa, ja valmisteli meidät first lookiin samalla, kun kaasot kiinnittivät hunnun hiuksiini. Hannu odotti esilinnan käytävällä selkä sisäpihaan päin. Ihmiset jäivät katsomaan tullessaan ulos linnasta ja toivottivat onnea. Kiitin ja sukelsin sisään linnan pääportista. Olin etukäteen jännittänyt turistien ja vierailijoiden läsnäoloa osana first lookia ja vihkimistä, mutta se ei yllättäen häirinnyt ollenkaan päivän aikana, vaan oli helppo keskittyä kaikista tärkeimpään: häneen. Ehkä tästä on myös kiittäminen suomalaista kulttuuria, jossa vain kainosti hymyillään ja onnitellaan – ja jätetään sitten rauhaan.

Katri ohjasi minua, kun kävelin esilinnan sisäpihan poikki ja nousin portaat Hannun taakse. Kun Hannu kääntyi, hänen suunsa avautui hämmästyneeseen nauruun samalla, kun hänen silmänsä kostuivat liikutuksesta. Olimme niin lähellä toisiamme, että hän ei ensin edes huomannut mekkoa, katsoi vain minua ja pyyhki silmäkulmiaan. Katri vinkkasi minua astumaan hieman taaksepäin, jolloin Hannun silmät levisivät hänen katsoessaan mekkoa sekä sitä koristavaa laahusta.

Katri kierrätti meitä ympäri linnaa reilun tunnin ajan. Aluksi kameran edessä tuntui kömpelöltä ja oudolta – mitä kaikkea pitikään muistaa! Laahus, kimppu, katse sulhaseen, hymyile – okei, kaksi viimeistä olivat helppoja. Saimme kuitenkin hommasta nopeasti kiinni. Katri onnistui hiljentämään taustalla häärivät turistit ja häätiimiläiset vaimeaksi taustakohinaksi, jonka jälkeen jäljellä olimme vain me kaksi. Itse asiassa kuvattavana oli aika mukavaa: sai tuijotella toista silmiin, olla lähellä ja vain nauttia toisen jakamattomasta huomiosta ja läsnäolosta. Katri antoi hyvin selkeitä ohjeita liikesuuntiin ja asentoihin, mikä lisäsi luottamusta siihen, että kuvista tulisi varmasti mielettömän upeita ja onnistuneita – niin kuin tulikin. Näitä katsellessa saa edelleen huokailla, että ovatko nuo me?

First look onnistui vähentämään vihkimistä edeltävää jännitystä, ja toisaalta kirkkoon astellessa toisen silmiin katsominen ja ehdoton läsnäolo tulivat jo niin luonnostaan, että oli helppoa nauttia seremoniasta rennosti yhdessä. Suosittelen kyllä konseptia etenkin, jos ounastelette, että vihkiminen saattaa jännittää. Seuraava hääpäivän kertomus keskittyy vihkimiseen, iiks ♡ Tarkemmat tiedot kuvissa näkyvistä asusteista löydät yläpalkin Häät-sivulta.

Häähumua toivottaen,

Hääpäivän aamu

Häistä on vierähtänyt lähes kuukausi, ja eilen sähköpostiimme kilahti hartaasti odotettu viesti – valokuvamme ovat valmiit! Ai että! Viikonlopun päätavoitteena on sulkeutua hääkuplaan valokuvien, juustojen ja punaviinin avustuksella ♡ Arki on vienyt mieleni jo tehokkaasti muihin, tuleviin projekteihin, mutta hääpäivän kertomukset, tarinat ja ajatukset ovat kyteneet takaraivossa. Syksyn missiona onkin vuodattaa ajatuksenvirtani postauksiin, jotta pääsette näkemään jotain muutakin kuin epämääräisiä pilvenhattaroita ja kaihoisaa huokailua.

Aloitan hääpäivän kertomuksen aamusta, sillä niin kuin kaikki hyvät tarinat alkavat, tämäkin alkaa dramaattisesti. Oli synkkä ja myrskyinen yö…

Tuo kyseinen yö sujui rauhattomissa merkeissä: unta oli vaikeaa saada, sillä olin niin älyttömän innoissani seuraavasta päivästä, etten olisi malttanut millään nukkua ja odottaa uutta päivää. Lisäksi aamuyöstä alkoi sataa ja ukkostaa, ja heräsin puoli kuudelta siihen, että taivas jyrisi ylläni. Katselin aikani salamoiden välkehdintää, kunnes luovutin ja siirryin olohuoneen puolelle sohvalle nukkumaan. Olohuoneessa oli hämärää ja ikkunoita vähemmän, jolloin salamat eivät enää pitäneet minua valveilla, vaan sain unen päästä kiinni tunniksi, kunnes nousin puoli seitsemältä ylös nauttimaan rauhallisen aamun hiljaisuudesta.

Se oli hyvä päätös. Kävin suihkussa ja kuuntelin sateen ropinaa ikkunaa vasten kylpyhuoneessa. Ensin luukutin Erinin Kohta Hänen -laulua, sitten siirryin syvempiin vesiin Vesalan Tulkoon Mitä Vaan -kappaleella. Aamussa oli seesteisyyttä ja syvällisyyttä, mikä rauhoitti poukkoilevaa mieltäni. Seitsemältä sade ja ukkonen laantuivat.

Puoli kahdeksan aikaan Studio Beauty Blancin meikkaaja-kampaajat saapuivat, ja touhuaminen alkoi. Molemmat äidit ja pikkusiskoni saapuivat majoitukseemme valmistautumaan. Taustalla hymisevä musiikki ja puheensorina täyttivät aamun. Kaasot säntäilivät sinne tänne samalla, kun äidit intoilivat päivästä ja kyselivät käytännön järjestelyistä samoja kysymyksiä kerta toisensa jälkeen. Pikkusiskoni valmisteli meille aamiaista, keitti kahvia ja teetä ja kuvasi videonpätkiä aamun tunnelmasta. Tuntui hullunkuriselta istua paikoillaan laitettavana samalla, kun kaikki muut soittelivat ja varmistivat aikatauluja, meikkasivat ja laittautuivat sekä hoitivat juoksevia asioita. Beauty Blancin Petra teki minulle sekä kampauksen että meikin, kun taas Oona taikoi pikakampaukset kaasoille sekä äideille. He lähtivät vähän ennen kymmentä, ja me istahdimme aamupalalle. Kaasot joutuivat syömään nopeasti (mutta onneksi he söivät kuitenkin), jotta ehtivät viimeistelemään meikkinsä ennen lähtöä.

Aamupalalla pikkusiskoni piti minulle lyhyen, mutta liikuttavan puheen, jonka päätteeksi luin vielä Hannun minulle kirjoittaman kirjeen. Kirje oli lyhyt ja täynnä asiaa, kuten Hannulla on tapana. Teksti loppui näin: “Rakastan sua. Ja tykkään susta.” Se hymyilytti ja nauratti niin, että suuni meinasi ratketa.

Vaikka tiesin, että aamupalan ja first lookiin lähdön välissä olisi tunti, tuntui että aika suorastaan kiisi lähdön hetkeen. Kaasot huhuilivat: “Mia! Nyt on aika pukea mekko päälle.” Meni pieni ikuisuus, kun pakkailin laukkuani ja annoin sen jonkun vietäväksi autoon. “Nyt!” Mekon pukeminen oli helppoa, mutta kun laitoimme laahusta, huomasimme että hentoinen silkki oli päässyt rypistymään kassissa! Pieni paniikki nosti päätään: laahus pitäisi silittää! Oliko kellään silitysrautaa? Kaaso W haki vettä ja alkoi suoristaa laahusta käsin, kunnes kaaso L löysi yläkerrasta silityslaudan ja -raudan, jonka äidit olivat unohtaneet ottaa lähtiessä mukaansa. Halleluja! Kaaso W silitti laahuksen pika pikaa, ja sitten pingoimme autolle – olimme hieman myöhässä, mutta eikös morsiamelle sellainen sallita?

Matkalla kaaso A soitti bestmanille sekä valokuvaajalle kertoakseen, että olimme matkalla. Jännitys alkoi kuplia vatsanpohjassa, kun auto huristeli kohti tulevaa sulhoani, joka jo odotteli minua Turun Linnan sisäpihalla.

© Katri Haavisto Photography

Sulhasen aamu

Sulhasen hääpäivä lähti käyntiin rauhalliseen tahtiin kahdeksan jälkeen, mikä oli hyvä, sillä edellinen ilta oli luonnollisesti venynyt yli puolilleöin ystävien kanssa iltaa istuessa ja morsiamelle kirjettä raapustaessa. Vaikka yöunet jäivät katkonaisiksi ukkosen ja varmasti myös kutkuttavan jännityksen takia, oli aamulla silti rauhallinen ja levollinen olo. Järjestelyt oli saatu valmiiksi ja luovutettu vastuu hyviin käsiin häätiimille, tänään saisi vain keskittyä nauttimaan päivästä. Rentouttavan suihkun jälkeen laskeuduttiin sulhaspoika J:n kanssa hotellin aamupalalle ja pian myös bestman P perheineen liittyi seuraan. Oli helppoa ottaa rennosti kun lapsetkin olivat niin innoissaan tulevasta juhlapäivästä. Aamiaisella vierähtikin tunti, jonka jälkeen käväistiin vielä J:n kanssa ostamassa ulkolyhtyjä varten muutama ledituikku, joiden puuttuminen oli huomattu edellisenä iltana koristeluja tehtäessä. Viimeisetkin järjestelyt – check.

Sitten olikin jo aika palata hotellihuoneeseen pukeutumaan ja laittautumaan yhdessä P:n kanssa. J kiirehti jo juhlapaikalle tarkistamaan, että kaikki on kunnossa juhlia varten. Erityisesti huoletti merenrantaan edellisenä iltana pystyttämämme katos, joka oli onneksi pysynyt hyvin kasassa. Jäin P:n kanssa pukemaan juhlatamineita ja lukemaan Mian kirjoittamaa ihanaa kirjettä. Itkuhan siinä jo tuli. Kiirekin meinasi tulla, ja aikataulustressi alkoi kummitella takaraivossa, kun lähdettiin hotellilta juhlapaikalle P:n ja kummitytön kanssa vain 10 minuuttia ennen sovittua first look -kuvauksen ajankohtaa. Matka sujui kuitenkin vauhdilla, ja pysäköimme auton linnan viereen samaan aikaan valokuvaajan kanssa. Siitä käveltiin yhdessä linnan sisäpihalle odottelemaan morsianta. Enää ei tarvinnut stressata, sulhanen oli valmiina morsianta varten!

© Katri Haavisto Photography

Kaikki hyvin, kuha o kalannahkarusetit!

Kaupallinen yhteistyö KuhaO:n kanssa

Ajatus kalannahkaruseteista tuli alunperin Hannun ystäviltä. Juttelimme häätiimin kanssa asusteista, ja sulhaspoika J hihkaisi, että eivätkös kalannahkarusetit olisi kovin merelliset ja teemaan sopivat! Ensireaktioni tähän ideaan ei ollut, myönnettäköön, kovinkaan suopea: öö kalannahkaa poikien kaulassa? Ei kiitos.

Mutta kuinkas sattuikaan! Kun aloin googletella kalannahkarusetteja netin syövereistä, tajusin, että rusetit eivät yllättäen näyttäneetkään niljakkaan kiiltäviltä ahvenilta ihmisen kauloissa (totta puhuen en tiedä mitä kuvittelin), vaan mielettömän kauniilta, käsityönä tehdyiltä nahkaruseteilta! Nyt täytyy hieman hämmästellä sitä miksen ole kuullut tai nähnyt kalannahkarusetteja aiemmin. Tarvitaan kalannahkarusettien vallankumous, välittömästi!

Rusettiartesaanien etsiminen oli ensi alkuun todellista salapoliisin työtä, mutta onnekseni Googlen voima näytti jälleen mahtinsa, ja löysin Tunturisuutarit Oy:n pyörittämän KuhaO-brändin. Jo pelkkä brändin nimi oli mielestämme hillittömän hauska, koska “Kuha O” on tiukka osa Hannun vitsirepertuaaria.

Erityisen hienoa kalannahassa on sen monipuolisuus värjäyksen ja tekstuurien suhteen. KuhaO:n valikoimasta löytyy sileämpää mateen nahkaa, jossa suomukuviointi on pienempää ja karheampaa lohennahkaa, jossa suomut ovat suurempia. KuhaO tekee perinteisten nahkasävyjen lisäksi myös villimpiä värikokeiluja, ja rusetin keskiosan sekä kaularemmin voi halutessaan vaihtaa parkkinahkaan tai vaikkapa farkkuun. Kuvasarjan viimeiset parkkinahkarusetit on värjätty ruostenauloilla!

Häätiimi valitsi vaaleanruskeat lohennahkarusetit, ja viikon päästä kävinkin jo noukkimassa ihanuudet meille kotiin. Ai että, kyllä silmä lepää näissä ♡ Ja täytyy vielä mainita, että Tunturisuutareiden Taina jätti hyvän mielen asiakkailleen! Sain vastaukset nopeasti ja rutkasti kuvia niitä pyytäessäni – kaikki sujui hirveän mutkattomasti, ja nyt rusetit vain vartovat hääpäivää!

Ehkä hääsuunnittelun suurin anti on ollut se, että on löytänyt monia ihania suomalaisia käsityöläisiä, joista ei ole aikaisemmin kuullutkaan tai joiden palveluja ei ole vielä päässyt hyödyntämään. Toivon, että moni muukin teistä, jotka näkevät aikaa ja vaivaa hääsuunnitteluihin, rohkaistuisi selvittämään ja etsimään uusia tekijöitä ja toimijoita!

Kuulin itse asiassa huhua, että KuhaO:lta olisi tulossa hääpareille räätälöity mallisto, joka sisältää rusetteja sekä kalannahasta tehtyjä korvakoruja. Kalannahkavallankumous, täältä tullaan!

Mikäli haluat nähdä rusetit osana asukokonaisuutta, kannattaa olla torstaina kärppänä Instagrammin puolella @haatfi-tilillä, jossa järjestämme Seremonian kanssa liven pukuvuokrauksesta hääseurueelle! Ensimmäinen liveni, jännittävää!

Nähdään siellä ♡

Illat pitenevät ja häät lähestyvät

Kaikun tuhkat ovat nyt kotona, veimme niitä hakiessa kukkia eläinlääkäreille kiitokseksi. Eläinlääkäriasema Vettorilta tuli myös kaunis kortti Kaikun muistolle. Kiitos ihanista tsemppiviesteistä, joita olette lähettäneet ♡

Itkuhetkiä tulee ja ikävä iskee, mutta olemme pikkuhiljaa palailleet hääjuttujen pariin. Tulevaisuuden kivojen asioiden ajattelu ja suunnittelu on tarjonnut suurinta lohtua ikävän keskellä. Olemme miettineet, että miten ja millä tavoin toisimme Kaikun osaksi hääpäivää, vaikka hän ei olekaan paikalla fyysisesti. Olen jo aikaisemmin pitänyt siitä ajatuksesta, että häävieraat saisivat pienen tuliaisen vietäväksi kodin nelijalkaisille. Nyt Kaikun poismenon myötä idea tuntuu entistä tärkeämmältä. Esimerkiksi tällaiset kotiin vietävät pussukat olisivat kiva tapa muistaa koirakavereita.

© Wedding Bee

Pidimme hääsuunnitteluviikonloppua häätiimin kanssa ennen Kaikun yllättävää lopettamista, joten siitä kirjoittelu meinasi jäädä kokonaan väliin. Lohdullista oli se, että Kaikun viimeinen viikonloppu oli täynnä herkuttelua ja huomiota hänelle rakkailta ihmisiltä ♡

Hääsuunnitteluviikonloppu oli Kaikun rapsuttelun ja viisujen ohella täynnä ohjelmaa. Pakersimme koristeita, maistelimme häiden juomavaihtoehtoja ja kävimme läpi hääviikonlopun tarkempaa aikataulua. Raati valitsi tumman, australialainen Lindeman’s 50 Shiraz punaviinin sekä makean, raikkaan ja saksalaisen Königsmosel Riesling -viinin. Sunnuntaina vierailimme Turun Linnan kirkolla, jossa vahtimestari esitteli meille tilat ja vastaili kysymyksiimme. Kuvissa näkyvä holvikaarillinen tila tulee todennäköisesti olemaan myös meidän käytössämme tuolloin vihkimisen aikaan, eli saamme Hannun kanssa valmistautua päivän eittämättä jännittävimpään hetkeen todella hienossa huoneessa!

Vieraiden ilmoittautumistilanne on nyt todella hyvä: 81 on jo ilmoittautunut, 8 on tulossa ja 2 vierasta on vielä epävarmoja. Epävarmuus johtuu lähinnä rokotuksista, joiden suhteen olemme olleet ymmärtäväisiä, etenkin kun toiveenamme on, että vieraat olisivat saaneet ensimmäisen rokotuksen häihin mennessä. Näyttää myös siltä, että suurin osa kutsumistamme vieraista on tulossa, joten emme voi lähettää lisää kutsuja.

Ohjelmaosuus on edennyt! Muutama ystäväni on ottanut kopin lasten aktiviteeteista ja vie niitä eteenpäin toiveidemme pohjalta. Meillä on vetäjät häävieraiden esittelylle sekä yhdelle hääleikille. Hannu koordinoi musiikkipuolta bändin vetäjien sekä muiden esiintyjien kanssa. Lisäksi kokoustimme etänä papin kanssa ja kävimme läpi vihkimisen runkoa sekä toiveitamme. Tuntuu ihanalta, kun kaikki alkaa loksahdella paikoilleen ♡

Häämekkoni on Boutique Minnen Marjolla viimeisteltävänä, viimeiset sovitukset ovat lähempänä häitä. Lisäksi tilasin vihkisormuksen! Sormus on ollut minulle häiden haastavin hankinta: budjetin ja toiveiden välillä tasapainottelu on ollut todella vaikeaa, enkä ole ollut valmis tinkimään mistään – onhan kyseessä loppuelämän koru. Olen tutkinut monia, siis monia vaihtoehtoja, ja todella huojentunut jo pelkästään siitä, että löysin vaihtoehdon, joka ilahdutti sekä minua että budjettia. Kerron sormuksesta lisää, kun saan sen tänne kotiin!

Merelliset häämekot

Vaikka olenkin jo löytänyt ja tilannut unelmieni mekon häihini, tuli mekkojen metsästystä ja ihastelua tehtyä sen verran, että halusin jakaa tännekin muutamia ihania löytöjä tai suosituksia, joita sain vinkkejä pyytäessäni. Etenkin alussa etsin hyvinkin merellisiä (lue: sinisiä) mekkoja, sillä rrrrakastan sinisen ja vihreän sävyjä. Sininen ei kuitenkaan istunut sovituksissa päälleni niin hyvin kuin olisin toivonut. Olinpa onnekas, että pääsin kokeilemaan sinistä livenä sen sijaan, että olisin umpimähkään tilannut kalliin design-mekon ulkomailta! Onneksi meillä on myös suomalaisia vaihtoehtoja, ja hyviä onkin ♡ Niitäkin esittelyssä tässä postauksessa.

Eli vuorossa vähän merellistä mekkokarkkia. Osa enemmän päiväunimekkoja kuin budjettiin ihanteellisesti sujahtavia. Jos päätän joskus yllättäen vaihtaa muotialalle, se kun tuntuu olevan niin helppo ja rahakas ala, niin tällaisia mekkoja suunnittelisin kaikki päivät! Ah miten ihania!

En halua myöntää tätä, mutta katsottuani, kuinka Thai Nguyen värjäsi spray-pullolla sifonkihelmaa Netflixin Say I Do! -sarjan ensimmäisessä jaksossa, aloin googletella, että olisiko se kotikonsteinkin mahdollista. Olen totaalisen rakastunut vesivärimäiseen liukuefektiin, joka organzahelmaan syntyy taitavissa käsissä! En päässyt puusta pitkälle, mutta haaveilut jatkuvat. No, nyt niitä mekkoja!

Chantel Lauren – Mae

Tähän mekkoon ihastuin ja rakastuin, ja tämän mekon myötä ylipäätään innostuin etsimään merellisempiä mekkovaihtoehtoja perinteisen valkoisen tilalle. Chantel Laurenin lippulaivamyymälä sijaitsee Utahissa, Yhdysvalloissa, ja viime vuonna hän organisoi “Name Your Price” -myyntitempauksen, jossa morsiamet saivat nimetä hinnan haluamalleen mekolle. Hinnat pyörivät normaalisti 2000-5000 dollarin hujakoilla. Istuin käsieni päällä ja purin hammasta, etten olisi varannut etäaikaa liikkeeseen, sillä mekon sovittaminen oli itselleni elinehto. Mae-mekon yläosa on silkkiä ja alaosa käsin värjättyä organzaa, todella kaunis kaksiosainen mekko kerta kaikkiaan ♡

Chantelle Lauren – Mae Hand Painted Wedding Dress

Leanne Marshall – Raincloud

Satumaisiin häihin saumattomasti istuva Raincloud on kokonaisuudessaan teksturoitua ja printattua silkkiorganzaa. Raincloudista löytyy useampaakin mallia, mutta ihastuin itse tähän Tuhkimo-henkiseen, off shoulders -malliin. Raincloudissa sinisen valööri liukuu pehmeästi, organzan sävyt ovat utuisia ja herkkiä. Kaunis nimi kauniilla mekolla! Tämäkin mekko tulee huomattavan hintalapun kanssa (suunnilleen samansuuruisella kuin aiempi Mae-mekko), eikä sitä pääse sovittamaan kuin Leanna Marshallin showroomissa New Yorkissa tai Atlantassa jälleenmyyntiliikkeessä. Tiedänpä siis, mitä teen, jos joskus olen päätähuimaavan rikas sekä tylsistynyt ja päätän lähteä elämysmatkalle Yhdysvaltoihin (se tuntuu monestakin syystä kovin kaukaiselta ajatukselta juuri nyt)…

Leanne Marshall – Raincloud Skirt and Raine Top

Emily Riggs – Silk Skirts

Nämä kaksi silkkihamekaunokaista ovat Emily Riggsin käsialaa. Oregon Studio sijaitsee Portlandissa, joten sovitus olisi tässäkin sula mahdottomuus. Asuissa on hyvin paljon hintavaihtelua, osa menee alle tuhannen dollarin ja osan hinta hyppää melkein kymppitonniin. Emily Riggsin luomuksista löytyy kuitenkin merkittäviä alennuksia aina silloin tällöin. Jos joskus haluat sijoittaa käsintehtyyn juhlavaatteeseen, suosittelen kurkkaamaan!

Emily Riggs – 3 Layer Organza Silk Skirt
Emily Riggs – Ombre Silk Skirt

Sweet Caroline Styles on Etsy

Jos ylemmät ihastuttivat, mutta hinnat kauhistuttivat, hieman joustavammalla budjetilla löytyy samanhenkisiä hameita Etsystä yhdysvaltalaiselta toimittajalta nimeltä SweetCarolineStyles. Myynnistä löytyy aika ajoin myös mallikappaleita, jotka lähetetään uuteen kotiin alennettuun hintaan. Voin muuten kertoa, että tämän mekkometsästyksen aikana olen rakastunut kaikkiin sinisiin hameisiin, joita vaatekaappini tulee varmaankin olemaan tulevaisuudessa täynnä… Nämä tuotteet sopivat kaksiosaiseen mekkoon, toppien hinnat alkavat 130 eurosta ja hameiden hinnat päättyvät 1700 euroon.

Florence Skirt Fog
Tennyson Skirt
Tennyson Skirt Carrera Marble

Heidi Tuisku – The Pieces Collection

Sitten kotimaisiin suosikkeihin! Heidi Tuiskun The Pieces Collection muodostuu erilaisista topeista ja hameista, joista saa koottua mieleisensä kaksiosaisen mekon kaikenlaisiin hienompiin juhliin – myös häihin! Hera-hametta löytyy sekä lyhyenä että pitkänä, ja monissa eri sävyissä. Hameessa on satiinipohja ja päällä kolme kerrosta tylliä. Suosikkini Heran sävyistä oli ehdottomasti sinertävä Sky. Topeista ihastuin Joanna-malliin: kaksikerroksiseen, paljetein koristeltuun pitsitoppiin, jossa kiemurtelivat valkoiset köynnökset ja kasvit. Heidi Tuiskun sovitusta käsittelevän postauksen voit käydä lukemassa täältä.

Mallistojen pukuja pääsee kokeilemaan Helsingissä, Jyväskylässä ja Porvoossa, täältä löydät lisätietoa. Näiden asujen hinnat eivät päätä huimaa, vaan ovat 1000-2500 euron luokkaa riippuen mallistosta. Lisätietoa hinnoista ja eri vaihtoehdoista löytyy hyvin Heidi Tuiskun Instagrammin storeista. Malliston lisäksi Heidi Tuisku tekee paljon mittatilauksia – myös liukuvärjättyjä helmoja, joista näkee malleja Instan puolella. Mittatilauspukujen hinnat vaihtelevat 2000-5000 euron välillä riippuen materiaaleista ja vaadittavista työstötekniikoista. Amerikan design-mekkojen jälkeen budjetinkaipuinen sielu jo huokaisee näiden hintojen kanssa – ja vielä kotimaista ♡

Heidi Tuisku – The Pieces Collection
Hera Skirt Sky (lyhyt)
Joanna Top

Aurora Raiskinen – Delovely

Tämä savunsininen talviunelma vinkattiin minulle aikaisemmassa postauksessani, kun kyselin vinkkejä merellisistä häämekoista, kiitos! Delovely-malliston siniharmaassa mekossa on mielestä jotain aristokraattisen arvokasta. Osaisin kuvitella tämän istuvan hyvin juhlalliseen kartanoon utuisena, hempeänä talvipäivänä, kun rantaviiva on täynnä jäähileitä, kuuraa ja vedestä nousevaa höyryä. Ehkä mielleyhtymää vahvistavat myös mekon valokuvat, joissa kieltämättä on viitteitä lumentäyteiseen tunnelmaan. Tämän mekon hinta jää puhtaasti arvailujen varaan, mutta rohkaisen sitä tiedustelemaan, jos kiinnostuit! Mekkoa pääsee sovittamaan Helsingissä, Lahdessa ja Porvoossa, täältä löydät lisätietoa.

Aurora Raiskinen – Delovely Collection

Boutique Minne

Tottahan Turkukin pitää saada mukaan edustamaan merellisiä mekkoja! Tähän ihanuuteen törmäsin sattumalta etsiessäni turkulaisia häämekkoihin erikoistuneita ompelimoja. Boutique Minne on mittatilauspukuja tekevä ateljeeompelimo, jonka luomuksissa näkyy innostus ja rakkaus vintage-henkeen. Putiikista löytyy lisäksi runsaasti asusteita, koruja ja vintage-löytöjä, joten taidankin kipaista joku kerta vierailemaan liikkeessä ihastelemassa sen antimia. Minnen tyypillistä hintahaitaria en tiedä, mutta varmasti sen nopeasti häneltä saa tiedustelemalla. Lisää Boutique Minnen valmistamia asuja löydät kätevästi Instagrammista, bongasinpa sieltä pari tyylikästä, värjättyä häämekon helmaakin, wau!

Boutique Minne

Joko alkoi mekkopolte kasvaa? Jos tiedät lisää ihania, merellisiä häämekkoja, anna tulla! Näihin ei silmä tai sielu kyllästy ihan hetkeen, vaikka häämekon etsinnät ovatkin jo takanapäin ♡

Hääinfo

© Cottonbro on Pexels

Hääkutsusta tarvitsee tulla sellainen olo, että on tervetullut. Että tulevaan juhlaan osallistuminen on helppoa, sujuvaa, vaivatonta ja sen lisäksi vielä mielettömän ihanaa! Puhuin aiheesta aikaisemmin, kun vierailimme vihkipaikalla. Mielestäni esteettömyys ja läpinäkyvyys ovat parhaita tapoja kommunikoida näitä arvoja vieraille jo ennen juhlaa. Käytännössä vieraan tarvitsee siis tietää minne hänen pitää tulla, miten paikalle kannattaa saapua, miten majoitus onnistuu ja miten eri paikkojen välillä kuljetaan.

Teimme listan kysymyksistä, joihin halusimme hääinfossa vastata. Keräsin myös vinkkejä Makea Hääblogin postauksesta täältä. Näiden pohjalta kirjoitimme lopullisen infon. Kysymykset riippuvat tietenkin aina häiden tyypistä, mutta jaan meidän kysymykset täällä, jos näistä olisi apua muillekin suunnittelijoille! Varoituksen sana: olimme perusteellisia.

Perustiedot

  • Vihkipaikan nimi ja osoite
  • Vihkimisen alkamisajankohta
  • Juhlapaikan nimi ja osoite
  • Ensimmäisen ruokailun arvioitu kellonaika
  • Juhlien päättymisaika
  • Onko jatkoja?
  • Onko häissä lapsia? Onko lapsille leikkihuonetta tai omaa ohjelmaa?
  • Kehen ollaan yhteydessä hääviikon aikana tai käytännön asioissa?

Olen huomannut, että usein vieraille tulee yllätyksenä kuinka myöhään ruokailu häissä on. Moni syö aamulla kevyen aamupalan ja saapuu jo vihkimiseen vatsa vienosti kurnien. Siksi on mielestäni hyvä kertoa etukäteen mihin aikaan hääbuffet tarjoillaan.

Liikkuminen

  • Missä vihkipaikka sijaitsee?
  • Junalla: Missä lähin asema?
  • Bussilla: Missä lähin pysäkki? Onko paikallisvuoroja? Pääseekö suoraan kaukoliikenteen bussilla vai kannattaako käyttää lähiliikennettä?
  • Autolla: Mihin pysäköidään? Onko edullisia/ilmaisia paikkoja?
  • Siirtyminen vihkipaikalta juhlapaikalle: Millä ja miten? Tarjotaanko yhteiskyytiä, liikutaanko omilla kyydeillä?
  • Voiko auton jättää juhlapaikalle yöksi parkkiin ja hakea seuraavana päivänä?
  • Ovatko tilat esteettömiä?

Meidän häissämme vihkipaikalta on kahdeksan kilometrin matka juhlapaikalle. Vaikka Föli kulkeekin juhlapaikan lähelle, suosittelemme, että vieraat siirtyvät joko omilla kyydeillä tai takseilla. Koska tiedämme, että moni tulee omalla autolla, kysymme ilmoittautumislomakkeessa mahdollisuutta kyydin tarjoamisesta niille, joilla ei ole vielä kyytiä tiedossa.

Pukeutuminen

  • Pukukoodi
  • Erityisiä toiveita pukeutumisen suhteen?
  • Tilojen asettamat rajoitukset esim. kenkävalinnoissa

Kollegani häiden vihkiminen oli Turun Linnan kirkossa, ja hän neuvoi, että kannattaa varoittaa häävieraita linnan mukulakiviteistä etukäteen, sillä korkeat piikkikorot eivät välttämättä ole se mukavin kenkävalinta linnan miljööseen. Muotoilimme pukeutumisesta tekstin:

Pukukoodi: Puku
Toivomme teiltä kesäistä juhlapukeutumista ja värikkyyttä, inspiraatiota voi hakea merellisyydestä! Kenkävalinnassa kannattaa huomioida historiallisen vihkipaikkamme mukulakiviset käytävät.

Ohjelmaideat

  • Saako ohjelmanumeroita tai esityksiä ehdottaa tai toivoa? Maininta puheista, jos halutaan?
  • Kehen ollaan yhteydessä? Seremoniamestareihin?
  • Onko tilaisuuteen tulossa ammattivalokuvaaja tai -videokuvaaja?

Halusimme, että ohjelmaideat ja ehdotukset annetaan jollekulle muulle kuin meille siltä varalta, että häätiimi haluaa järjestää yllätysohjelmaa (mikä sopii meille oikein hyvin). Ohjelman kautta toivoisimme yhteisöllisyyden nousevan vielä enemmän esiin – nimenomaan niin, että vieraat voivat itse ehdottaa ja toivoa heille mielekästä ohjelmaa! Omalla kohdallamme emme maininneet puheista mitään, sillä haluamme sopia ne henkilökohtaisesti.

Majoitus

  • Suositeltuja majoitusvaihtoehtoja eri budjetteihin
  • Etäisyydet kirkolle ja juhlapaikalta
  • Lyhyt esittely
  • Sisältyykö hintaan aamiainen?

Majoituksen helpottamiseksi valitsimme infoon muutaman turkulaisen suosikkimajoituskohteemme, joista on kätevä kulkea vihki- ja juhlapaikalle. Teen suosikeistani myöhemmin vielä oman postauksensa.

Häälahjat

  • Onko häälahjalistaa?
  • Rahalahjoituksessa tilinumero ja saajan nimi

Mietimme pitkään, että haluammeko lahjalistaa. Ymmärrän sen, että moni haluaisi ehdottomasti hankkia mieluummin jonkin lahjakortin tai tavaran kuin antaa rahaa, olen itsekin innokas lahjaihminen ja rakastan lahjojen ideoimista ja antamista. Päädyimme kuitenkin lopulta jättämään lahjalistan väliin siinä pelossa, että useampi vieras intoutuisi tarttumaan siihen ja saisimme lahjaksi liikaa tavaraa. Häälahjat-kategoriasta tuli hauska, sillä saimme siihen upotettua vihjeen yhteisestä tulevaisuuden harrastuksesta:

Jos haluatte ilahduttaa morsiusparia lahjalla, voitte tehdä sen lahjoittamalla vapaavalintaisen summan häämatkakassaamme tai mahdollisen hääpurjeveneen hankintaan.

RSVP

  • Milloin viimeistään ilmoittautuminen?
  • Miten ilmoittaudutaan? Puhelimitse, postitettavalla lomakkeella, sähköisesti?
  • Kehen ollaan yhteydessä, jos kysymyksiä tai haasteita ilmoittautumisen kanssa?

Google Formsin käyttö on etenkin Hannulle tuttu tapahtumajärjestämisen kautta, joten päädyimme vastaanottamaan ilmoittautumiset sen kautta. Formsin linkki on täynnä numeroita ja kirjaimia, mutta linkin voi lyhentää esimerkiksi TinyURL-palvelulla (ei vaadi sisäänkirjautumista). Lisäsimme infoon myös QR-koodin, jonka skannaamalla pääsee suoraan täyttämään lomaketta puhelimella.

Vanhempi sukupolvi voi hieman nikotella ja ihmetellä ilmoittautumistapaa, mutta onneksi suurin osa vieraista saa varmasti täytettyä lomakkeen muutamassa hetkessä. Ikääntyneiden vieraiden ilmoittautumiset voimme hoitaa puhelimitse, ja kirjata tiedot lomakkeeseen heidän puolestaan. Koska käytämme pääosin Drivea häätiedostojen säilytyspaikkana, on Google Forms meille kätevä tapa saada ilmoittautumistiedot suoraan Google Sheetsiin. Sheetsin avulla tietoja voi filtteröidä, rajata ja järjestellä toivotunlaiseksi. Kätevää!

Hääinfon muotoilu oli ehdottomasti kutsujen työläin osa. Mutta kyllä kannatti, nyt vierailla on kaikki tarvittava tieto selkeästi yhdessä paketissa!

Häämekko löydetty!

© Jeremy Wong Weddings on Unsplash

Mekon etsintä on päättynyt!

Vedin päälleni valehtelematta varmaan viitisenkymmentä mekkoa viidessä eri liikkeessä, ja kuvia sovituksista on yli neljäsataa. Ei voi ainakaan sanoa, ettenkö olisi hypännyt mekkomaailmaan täydellä antaumuksella! Loppua kohden omat mieltymykset vahvistuivat entisestään, ja huomasin, että minuun vetosivat vahvasti lämminsävyiset ja tyyliltään valtavirrasta poikkeavat mekot. Itselle mekkometsästys ei tuntunut raskaalta, vaan nautin sovittelusta. Kanssaseurueeni voi olla eri mieltä, mutta kaikesta huolimatta sain seuralaisia jokaiseen sovitukseen, haha! Yhdessä sovituksessa viereinen morsian oli sovittamassa häämekkoja ensimmäistä kertaa, ja halusi ostaa siltä seisomalta heti ensimmäisen vaihtoehtonsa, kun sai sen päälleen. Kyllä siinä kohtaa huvitti omat sovittelusessiot… Olen kuitenkin iloinen, että myös kummallisia, epäsuomalaisia toiveitani miellyttävä mekko on löytynyt, eli sovittelu oli sen arvoista ♡ Rohkaisen muitakin moderneja häämekkoja metsästäviä morsiamia jalkautumaan pukuliikkeisiin, vaihtoehtoja kyllä löytyy!

© Thomas AE on Unsplash

En paljasta lopullista valintaani ennen häitä, mutta voin sanoa, että jopa viime metreillä valinta oli tiukka, sillä löysin lisää suosikkeja!! Tuo sovittelun ainoa, todellinen vihollinen! Kuitenkin yksi ehdokas ylsi ylitse muiden useastakin syystä, ja niinpä laitettiin mekko tilaukseen. Mekon hinta oli hieman korkeampi kuin mitä olimme budjetoineet, mutta olin jo keskustellut tulevan sulhon kanssa, että pieni budjetin ylitys ei vie kummankaan yöunia. Päätös tuntuu edelleen oikealta enkä malta odottaa, että pääsen mekkoilemaan ensi elokuussa ♡

Mekkoliikkeisiin tutustumisesta oli myös se hyöty, että löysin sovittelujen lomasta itselleni oivan juhlamekon, jota pystyn hyödyntämään hääpäivänä varamekkona, mikäli kaadan unelmieni häämekolle lasillisen punaviiniä (pahin painajaiseni ja täysin mahdollinen skenaario) tai haluan illalla vaihtaa lyhythelmaiseen mekkoon tanssien ajaksi (argentiinalainen tango vaatii lyhyttä mekkoa)! Tämänkin mekon lookin paljastan häiden jälkeen.

Kaiken kaikkiaan mekkojen sovittelu on ollut ihanaa, ja toisaalta olen todella iloinen siitä, että metsästys tuli päätökseen. Nyt voin huoletta keskittyä kutsujen ja tilojen suunnitteluun. Tuntuu, että opin paljon siitä, minkälaiset mekot istuvat ja miellyttävät omaa silmää eniten. Opin myös arvostamaan huolella valmistettuja vaatteita, ja olen huomannut, että vaateostoksilla kiinnitän vaatteiden laatuun ja istuvuuteen huomiota ihan eri tavalla.

Syksyn löhöilyiltoihin ehdoton hääteemainen suosikkini on tällä hetkellä Netflixin Say I Do! Hyvällä maulla tehtyjä, tyylikkäitä häitä, koskettavia rakkaustarinoita ja ihanasti sidottu parin tarina hääjuhlan ympärille ammattilaisten osaavin ottein. Kyseessä siis tosi-TV-sarja, jossa kolme suunnittelijaa toteuttaa yllätyshäät parille kumppanin aloitteesta, viikon varoitusajalla. Herkullisia ruokakonsepteja, näyttäviä tiloja ja huikeita pukuja. Olen rakastunut tähän sarjaan! ♡ Katsokaa!

Häähumuista syksyä,