Morsian kuin kreikkalainen jumalatar

Yksi ystävistäni ei päässyt rajoitusten takia mekkosovituksiin mukaan, mutta hän arvosteli joka ikisen mekon kuvan perusteella asteikolla 1-5 ja legandaarisin saatesanoin, joita tulemme muistelemaan lopun elämäämme. Mekko, jonka valitsin, sai yksityisraadiltani kommentiksi: “Siis vau!!! Aivan ihana yläosa, ja helmakin on todella osuva. Istuu kauniisti, mutta näyttää myös mukavalta. Jumalatarvibat 😍 5/5”

Mekko nimettiin kreikkalaiseksi jumalatarmekoksi. Oikealta nimeltään se oli Innocentia Ravia, joka löytyi helsinkiläisen Vienon valikoimasta.

Kuten monille muillekin, myös minulle kävi niin, että ihastuin erilaiseen mekkoon, kuin mitä olin ajatellut. Bling bling ei ollut todellakaan listallani, enkä ihastunut mekkoon rekissä, mutta päälläni se puhutteli minua jollain kummallisella tavalla, jota en osannut nimetä suoralta kädeltä. Mekko oli moderni, erilainen ja juhlava, mutta mukavan tuntuinen päällä. Materiaalien suhteen sen sijaan olin todella tarkka, ja Vienon mekkojen kankaat olivat laadukkaimpia, mitä pääsin mekkokierroksillani hipelöimään. Sifonkihelma oli todella miellyttävän tuntuinen kädessä, ja yläosan paljetit oli ommeltu huolellisesti niin, että ne eivät hiertäneet ihoa mistään kohtaa. Sifonkikangas on hengittävä päällä, eikä se kiillä valossa satiinikankaan lailla. Tämä keveys ja helppous puhuttelivat minua, kuten vaatteissa yleensäkin pidän rennoista, tuulessa liehuvista vaatteista.

Hain mekon mukaani jo toukokuussa, ja hatunnosto kyllä Vienolle siitä, miten laadukasta palvelua saimme ja miten sujuvasti kaikki sujui mekkojen sovituksista tilaukseen ja noutoon ♡ Pari viikkoa myöhemmin pukuni pääsi korjausompeluun Boutique Minnen Marjo Haapasalolle Turkuun, jolloin helmaa lyhennettiin, ja viimeisellä viikolla tehtiin vielä pari pikaommelta kylkiin. Sen suurempia muutoksia mekko ei tarvinnutkaan, istuvuus oli jo lähtökohtaisesti hyvä.

Mekko oli hääpäivänä juuri sellainen, kuin olin toivonut. Sen kanssa oli helppo kulkea, ja se pysyi kauniisti päällä sekä kävellessä että istuessa. Tuulisella säällä avoimen yläosan kanssa tahtoi tulla vähän vilu, mutta Hannu ja kevyt sifonkitakki tekivät parhaansa pitääkseen kylmän loitolla. Siinä mielessä mekko olisi varmaan sopinut vieläkin paremmin kesän helteisiin kuin alkavaan syksyyn. No, sisällä ei keveys haitannut, ja siellähän suurin osa päivää vietettiinkin! Ei kannata siis liikaa murehtia ja huolehtia, kyllä asiat aina lutviutuvat ja kaikesta selvitään!

© Katri Haavisto Photography

Haaveilen kovasti siitä, että mekon voisi lyhentää cocktail-pituuteen jatkokäyttöä varten. Nuden sävyinen yläosa ehkä mahdollistaisikin mekon hyödyntämisen, kun kyseessä ei ole niin perinteinen häämekko!

Maailman kaunein laahus

Joskus otsikot voivat olla yliampuvia, mutta tämä ei ole sitä, vaan totisinta totta. Tämä käsinvärjätty silkkilaahus oli maailman kaunein, kauniimpi kuin osasin kuvitella. Ja nyt kerron, kuinka se syntyi.

Tietäjät tietävät, että olen haaveillut merellisistä häämekoista jo aikojen alusta – oikeastaan jo ennen, kuin edes mietin itse häitä! Lukuisten kymmenien sovitusten myötä päädyin lopulta toisenlaiseen mekkoon, joka tuntui omalta, vaikka ei ollutkaan merellisen sininen. Valitsin mekon lokakuussa, ja muutaman kuukauden jälkeen huomasin, että jokin mekkoasiassa kaihersi. Rakastin hääpukuani, mutta huomasin palaavani toistuvasti merellisiin mekkokuviin. Jotain puuttui – kaipasin dramaattisuutta, ja sitä paljon puhuttua merta!

Lamppu syttyi, kun katsoin Netflixin Say I Do! -sarjan (♡) ensimmäistä jaksoa, jossa morsiamelle valmistetaan tyrmäävän kaunis, värjätty silkkilaahus. Selasin jakson osia valehtelematta varmaan kymmenisen kertaa, kun yritin ymmärtää, että miten laahus oli tehty, ja ihailin, miten kauniisti se huojui ilmassa – toisaalta herkkänä ja toisaalta niin intensiivisen värikkäänä! Samana iltana muokkasin merellisen laahuksen mukaan mekkokuvaani Photoshopilla. Kyllä. Sellaisen minä halusin.

Merellisiä mekkoja metsästäessäni löysin liukuvärjäysten asiantuntijan, Marjo Haapasalon, jolla on Turussa oma ateljeeompelimo Boutique Minne. Varasin Marjolta mekkoni korjausompelun, ja kävin hänen kivijalkaputiikissaan jakamassa laahusvisioni. Puhuimme sävyistä varmaan tunnin – ihan naurattaa, kun ajattelee näin jälkikäteen… Marjo innostui ideastani valtavasti, ja alkoi etsiä värjäykseen sopivan sävyistä silkkikangasta. Oli tärkeää, että sävy olisi pehmeän valkoinen, mutta ei liian kellertävä, että sininen väri nousisi hyvin esiin. Kun kangas löytyi, Marjo teki tilauksen ja ompeli laahuksen – ja sitten lähti käyntiin koko prosessin jännittävin (ja lopullisin) vaihe eli värjäys!

Olin aivan hermona, kun menin ensimmäisen kerran sovittamaan värjättyä laahusta. Oman vision jakaminen jonkun kanssa on aina jännittävää, vaikka luottaisikin tekijän ammattitaitoon! Alkaa miettiä, että mitä jos on selittänyt sen oman idean jotenkin epäselvästi tai mitä jos toinen onkin ymmärtänyt jotain väärin. Etenkin värien suhteen olen oppinut olemaan tarkkana ammatinkin takia – pyydä kymmentä ihmistä näyttämään turkoosi sävy, ja jokainen heistä näyttää erilaisen.

Nuo pelot ja huolet huuhtoutuivat laskuveden mukana, kun Marjo veti laahuksen esiin.

Sävyt, pituus, tekstuurit, kaikki oli kerta kaikkiaan täydelliset. Vaikka laahus oli ohuen ohutta silkkiä, niin silti sävyissä oli tummuutta ja intensiteettiä. Ja miten kaunis ja hentoinen se olikaan! Niin kevyt ja miellyttävän tuntuinen ♡

Tumman liukuvärin reunoille oli ilmestynyt värjäysprosessin aikana kellertävää väriä, joka näytti melkein kuin meripihkalta tai kultaiselta heijastukselta merenpohjassa. Herkistyin, kun laahus oli päällä. Ja niin Marjokin! Miten upea luomus, aivan huikeaa työtä ♡

Pakko mainita, että maailman kaunein laahus aiheutti hääpäivän aamuna myös pienen paniikin, josta kerroinkin täällä. Neuvokas häätiimi on kultaa ♡ Nyt asuste lepäilee taiteltuna pukupussissa odottaen jatkoa, ja puhuimmekin jo Marjon kanssa siitä, että kangas ansaitsee uuden elämän häiden jälkeen. Ehkäpä kevyt kietaisumekko tai kimono? Aika näyttää!

Illat pitenevät ja häät lähestyvät

Kaikun tuhkat ovat nyt kotona, veimme niitä hakiessa kukkia eläinlääkäreille kiitokseksi. Eläinlääkäriasema Vettorilta tuli myös kaunis kortti Kaikun muistolle. Kiitos ihanista tsemppiviesteistä, joita olette lähettäneet ♡

Itkuhetkiä tulee ja ikävä iskee, mutta olemme pikkuhiljaa palailleet hääjuttujen pariin. Tulevaisuuden kivojen asioiden ajattelu ja suunnittelu on tarjonnut suurinta lohtua ikävän keskellä. Olemme miettineet, että miten ja millä tavoin toisimme Kaikun osaksi hääpäivää, vaikka hän ei olekaan paikalla fyysisesti. Olen jo aikaisemmin pitänyt siitä ajatuksesta, että häävieraat saisivat pienen tuliaisen vietäväksi kodin nelijalkaisille. Nyt Kaikun poismenon myötä idea tuntuu entistä tärkeämmältä. Esimerkiksi tällaiset kotiin vietävät pussukat olisivat kiva tapa muistaa koirakavereita.

© Wedding Bee

Pidimme hääsuunnitteluviikonloppua häätiimin kanssa ennen Kaikun yllättävää lopettamista, joten siitä kirjoittelu meinasi jäädä kokonaan väliin. Lohdullista oli se, että Kaikun viimeinen viikonloppu oli täynnä herkuttelua ja huomiota hänelle rakkailta ihmisiltä ♡

Hääsuunnitteluviikonloppu oli Kaikun rapsuttelun ja viisujen ohella täynnä ohjelmaa. Pakersimme koristeita, maistelimme häiden juomavaihtoehtoja ja kävimme läpi hääviikonlopun tarkempaa aikataulua. Raati valitsi tumman, australialainen Lindeman’s 50 Shiraz punaviinin sekä makean, raikkaan ja saksalaisen Königsmosel Riesling -viinin. Sunnuntaina vierailimme Turun Linnan kirkolla, jossa vahtimestari esitteli meille tilat ja vastaili kysymyksiimme. Kuvissa näkyvä holvikaarillinen tila tulee todennäköisesti olemaan myös meidän käytössämme tuolloin vihkimisen aikaan, eli saamme Hannun kanssa valmistautua päivän eittämättä jännittävimpään hetkeen todella hienossa huoneessa!

Vieraiden ilmoittautumistilanne on nyt todella hyvä: 81 on jo ilmoittautunut, 8 on tulossa ja 2 vierasta on vielä epävarmoja. Epävarmuus johtuu lähinnä rokotuksista, joiden suhteen olemme olleet ymmärtäväisiä, etenkin kun toiveenamme on, että vieraat olisivat saaneet ensimmäisen rokotuksen häihin mennessä. Näyttää myös siltä, että suurin osa kutsumistamme vieraista on tulossa, joten emme voi lähettää lisää kutsuja.

Ohjelmaosuus on edennyt! Muutama ystäväni on ottanut kopin lasten aktiviteeteista ja vie niitä eteenpäin toiveidemme pohjalta. Meillä on vetäjät häävieraiden esittelylle sekä yhdelle hääleikille. Hannu koordinoi musiikkipuolta bändin vetäjien sekä muiden esiintyjien kanssa. Lisäksi kokoustimme etänä papin kanssa ja kävimme läpi vihkimisen runkoa sekä toiveitamme. Tuntuu ihanalta, kun kaikki alkaa loksahdella paikoilleen ♡

Häämekkoni on Boutique Minnen Marjolla viimeisteltävänä, viimeiset sovitukset ovat lähempänä häitä. Lisäksi tilasin vihkisormuksen! Sormus on ollut minulle häiden haastavin hankinta: budjetin ja toiveiden välillä tasapainottelu on ollut todella vaikeaa, enkä ole ollut valmis tinkimään mistään – onhan kyseessä loppuelämän koru. Olen tutkinut monia, siis monia vaihtoehtoja, ja todella huojentunut jo pelkästään siitä, että löysin vaihtoehdon, joka ilahdutti sekä minua että budjettia. Kerron sormuksesta lisää, kun saan sen tänne kotiin!

Merelliset häämekot

Vaikka olenkin jo löytänyt ja tilannut unelmieni mekon häihini, tuli mekkojen metsästystä ja ihastelua tehtyä sen verran, että halusin jakaa tännekin muutamia ihania löytöjä tai suosituksia, joita sain vinkkejä pyytäessäni. Etenkin alussa etsin hyvinkin merellisiä (lue: sinisiä) mekkoja, sillä rrrrakastan sinisen ja vihreän sävyjä. Sininen ei kuitenkaan istunut sovituksissa päälleni niin hyvin kuin olisin toivonut. Olinpa onnekas, että pääsin kokeilemaan sinistä livenä sen sijaan, että olisin umpimähkään tilannut kalliin design-mekon ulkomailta! Onneksi meillä on myös suomalaisia vaihtoehtoja, ja hyviä onkin ♡ Niitäkin esittelyssä tässä postauksessa.

Eli vuorossa vähän merellistä mekkokarkkia. Osa enemmän päiväunimekkoja kuin budjettiin ihanteellisesti sujahtavia. Jos päätän joskus yllättäen vaihtaa muotialalle, se kun tuntuu olevan niin helppo ja rahakas ala, niin tällaisia mekkoja suunnittelisin kaikki päivät! Ah miten ihania!

En halua myöntää tätä, mutta katsottuani, kuinka Thai Nguyen värjäsi spray-pullolla sifonkihelmaa Netflixin Say I Do! -sarjan ensimmäisessä jaksossa, aloin googletella, että olisiko se kotikonsteinkin mahdollista. Olen totaalisen rakastunut vesivärimäiseen liukuefektiin, joka organzahelmaan syntyy taitavissa käsissä! En päässyt puusta pitkälle, mutta haaveilut jatkuvat. No, nyt niitä mekkoja!

Chantel Lauren – Mae

Tähän mekkoon ihastuin ja rakastuin, ja tämän mekon myötä ylipäätään innostuin etsimään merellisempiä mekkovaihtoehtoja perinteisen valkoisen tilalle. Chantel Laurenin lippulaivamyymälä sijaitsee Utahissa, Yhdysvalloissa, ja viime vuonna hän organisoi “Name Your Price” -myyntitempauksen, jossa morsiamet saivat nimetä hinnan haluamalleen mekolle. Hinnat pyörivät normaalisti 2000-5000 dollarin hujakoilla. Istuin käsieni päällä ja purin hammasta, etten olisi varannut etäaikaa liikkeeseen, sillä mekon sovittaminen oli itselleni elinehto. Mae-mekon yläosa on silkkiä ja alaosa käsin värjättyä organzaa, todella kaunis kaksiosainen mekko kerta kaikkiaan ♡

Chantelle Lauren – Mae Hand Painted Wedding Dress

Leanne Marshall – Raincloud

Satumaisiin häihin saumattomasti istuva Raincloud on kokonaisuudessaan teksturoitua ja printattua silkkiorganzaa. Raincloudista löytyy useampaakin mallia, mutta ihastuin itse tähän Tuhkimo-henkiseen, off shoulders -malliin. Raincloudissa sinisen valööri liukuu pehmeästi, organzan sävyt ovat utuisia ja herkkiä. Kaunis nimi kauniilla mekolla! Tämäkin mekko tulee huomattavan hintalapun kanssa (suunnilleen samansuuruisella kuin aiempi Mae-mekko), eikä sitä pääse sovittamaan kuin Leanna Marshallin showroomissa New Yorkissa tai Atlantassa jälleenmyyntiliikkeessä. Tiedänpä siis, mitä teen, jos joskus olen päätähuimaavan rikas sekä tylsistynyt ja päätän lähteä elämysmatkalle Yhdysvaltoihin (se tuntuu monestakin syystä kovin kaukaiselta ajatukselta juuri nyt)…

Leanne Marshall – Raincloud Skirt and Raine Top

Emily Riggs – Silk Skirts

Nämä kaksi silkkihamekaunokaista ovat Emily Riggsin käsialaa. Oregon Studio sijaitsee Portlandissa, joten sovitus olisi tässäkin sula mahdottomuus. Asuissa on hyvin paljon hintavaihtelua, osa menee alle tuhannen dollarin ja osan hinta hyppää melkein kymppitonniin. Emily Riggsin luomuksista löytyy kuitenkin merkittäviä alennuksia aina silloin tällöin. Jos joskus haluat sijoittaa käsintehtyyn juhlavaatteeseen, suosittelen kurkkaamaan!

Emily Riggs – 3 Layer Organza Silk Skirt
Emily Riggs – Ombre Silk Skirt

Sweet Caroline Styles on Etsy

Jos ylemmät ihastuttivat, mutta hinnat kauhistuttivat, hieman joustavammalla budjetilla löytyy samanhenkisiä hameita Etsystä yhdysvaltalaiselta toimittajalta nimeltä SweetCarolineStyles. Myynnistä löytyy aika ajoin myös mallikappaleita, jotka lähetetään uuteen kotiin alennettuun hintaan. Voin muuten kertoa, että tämän mekkometsästyksen aikana olen rakastunut kaikkiin sinisiin hameisiin, joita vaatekaappini tulee varmaankin olemaan tulevaisuudessa täynnä… Nämä tuotteet sopivat kaksiosaiseen mekkoon, toppien hinnat alkavat 130 eurosta ja hameiden hinnat päättyvät 1700 euroon.

Florence Skirt Fog
Tennyson Skirt
Tennyson Skirt Carrera Marble

Heidi Tuisku – The Pieces Collection

Sitten kotimaisiin suosikkeihin! Heidi Tuiskun The Pieces Collection muodostuu erilaisista topeista ja hameista, joista saa koottua mieleisensä kaksiosaisen mekon kaikenlaisiin hienompiin juhliin – myös häihin! Hera-hametta löytyy sekä lyhyenä että pitkänä, ja monissa eri sävyissä. Hameessa on satiinipohja ja päällä kolme kerrosta tylliä. Suosikkini Heran sävyistä oli ehdottomasti sinertävä Sky. Topeista ihastuin Joanna-malliin: kaksikerroksiseen, paljetein koristeltuun pitsitoppiin, jossa kiemurtelivat valkoiset köynnökset ja kasvit. Heidi Tuiskun sovitusta käsittelevän postauksen voit käydä lukemassa täältä.

Mallistojen pukuja pääsee kokeilemaan Helsingissä, Jyväskylässä ja Porvoossa, täältä löydät lisätietoa. Näiden asujen hinnat eivät päätä huimaa, vaan ovat 1000-2500 euron luokkaa riippuen mallistosta. Lisätietoa hinnoista ja eri vaihtoehdoista löytyy hyvin Heidi Tuiskun Instagrammin storeista. Malliston lisäksi Heidi Tuisku tekee paljon mittatilauksia – myös liukuvärjättyjä helmoja, joista näkee malleja Instan puolella. Mittatilauspukujen hinnat vaihtelevat 2000-5000 euron välillä riippuen materiaaleista ja vaadittavista työstötekniikoista. Amerikan design-mekkojen jälkeen budjetinkaipuinen sielu jo huokaisee näiden hintojen kanssa – ja vielä kotimaista ♡

Heidi Tuisku – The Pieces Collection
Hera Skirt Sky (lyhyt)
Joanna Top

Aurora Raiskinen – Delovely

Tämä savunsininen talviunelma vinkattiin minulle aikaisemmassa postauksessani, kun kyselin vinkkejä merellisistä häämekoista, kiitos! Delovely-malliston siniharmaassa mekossa on mielestä jotain aristokraattisen arvokasta. Osaisin kuvitella tämän istuvan hyvin juhlalliseen kartanoon utuisena, hempeänä talvipäivänä, kun rantaviiva on täynnä jäähileitä, kuuraa ja vedestä nousevaa höyryä. Ehkä mielleyhtymää vahvistavat myös mekon valokuvat, joissa kieltämättä on viitteitä lumentäyteiseen tunnelmaan. Tämän mekon hinta jää puhtaasti arvailujen varaan, mutta rohkaisen sitä tiedustelemaan, jos kiinnostuit! Mekkoa pääsee sovittamaan Helsingissä, Lahdessa ja Porvoossa, täältä löydät lisätietoa.

Aurora Raiskinen – Delovely Collection

Boutique Minne

Tottahan Turkukin pitää saada mukaan edustamaan merellisiä mekkoja! Tähän ihanuuteen törmäsin sattumalta etsiessäni turkulaisia häämekkoihin erikoistuneita ompelimoja. Boutique Minne on mittatilauspukuja tekevä ateljeeompelimo, jonka luomuksissa näkyy innostus ja rakkaus vintage-henkeen. Putiikista löytyy lisäksi runsaasti asusteita, koruja ja vintage-löytöjä, joten taidankin kipaista joku kerta vierailemaan liikkeessä ihastelemassa sen antimia. Minnen tyypillistä hintahaitaria en tiedä, mutta varmasti sen nopeasti häneltä saa tiedustelemalla. Lisää Boutique Minnen valmistamia asuja löydät kätevästi Instagrammista, bongasinpa sieltä pari tyylikästä, värjättyä häämekon helmaakin, wau!

Boutique Minne

Joko alkoi mekkopolte kasvaa? Jos tiedät lisää ihania, merellisiä häämekkoja, anna tulla! Näihin ei silmä tai sielu kyllästy ihan hetkeen, vaikka häämekon etsinnät ovatkin jo takanapäin ♡

Häämekko löydetty!

© Jeremy Wong Weddings on Unsplash

Mekon etsintä on päättynyt!

Vedin päälleni valehtelematta varmaan viitisenkymmentä mekkoa viidessä eri liikkeessä, ja kuvia sovituksista on yli neljäsataa. Ei voi ainakaan sanoa, ettenkö olisi hypännyt mekkomaailmaan täydellä antaumuksella! Loppua kohden omat mieltymykset vahvistuivat entisestään, ja huomasin, että minuun vetosivat vahvasti lämminsävyiset ja tyyliltään valtavirrasta poikkeavat mekot. Itselle mekkometsästys ei tuntunut raskaalta, vaan nautin sovittelusta. Kanssaseurueeni voi olla eri mieltä, mutta kaikesta huolimatta sain seuralaisia jokaiseen sovitukseen, haha! Yhdessä sovituksessa viereinen morsian oli sovittamassa häämekkoja ensimmäistä kertaa, ja halusi ostaa siltä seisomalta heti ensimmäisen vaihtoehtonsa, kun sai sen päälleen. Kyllä siinä kohtaa huvitti omat sovittelusessiot… Olen kuitenkin iloinen, että myös kummallisia, epäsuomalaisia toiveitani miellyttävä mekko on löytynyt, eli sovittelu oli sen arvoista ♡ Rohkaisen muitakin moderneja häämekkoja metsästäviä morsiamia jalkautumaan pukuliikkeisiin, vaihtoehtoja kyllä löytyy!

© Thomas AE on Unsplash

En paljasta lopullista valintaani ennen häitä, mutta voin sanoa, että jopa viime metreillä valinta oli tiukka, sillä löysin lisää suosikkeja!! Tuo sovittelun ainoa, todellinen vihollinen! Kuitenkin yksi ehdokas ylsi ylitse muiden useastakin syystä, ja niinpä laitettiin mekko tilaukseen. Mekon hinta oli hieman korkeampi kuin mitä olimme budjetoineet, mutta olin jo keskustellut tulevan sulhon kanssa, että pieni budjetin ylitys ei vie kummankaan yöunia. Päätös tuntuu edelleen oikealta enkä malta odottaa, että pääsen mekkoilemaan ensi elokuussa ♡

Mekkoliikkeisiin tutustumisesta oli myös se hyöty, että löysin sovittelujen lomasta itselleni oivan juhlamekon, jota pystyn hyödyntämään hääpäivänä varamekkona, mikäli kaadan unelmieni häämekolle lasillisen punaviiniä (pahin painajaiseni ja täysin mahdollinen skenaario) tai haluan illalla vaihtaa lyhythelmaiseen mekkoon tanssien ajaksi (argentiinalainen tango vaatii lyhyttä mekkoa)! Tämänkin mekon lookin paljastan häiden jälkeen.

Kaiken kaikkiaan mekkojen sovittelu on ollut ihanaa, ja toisaalta olen todella iloinen siitä, että metsästys tuli päätökseen. Nyt voin huoletta keskittyä kutsujen ja tilojen suunnitteluun. Tuntuu, että opin paljon siitä, minkälaiset mekot istuvat ja miellyttävät omaa silmää eniten. Opin myös arvostamaan huolella valmistettuja vaatteita, ja olen huomannut, että vaateostoksilla kiinnitän vaatteiden laatuun ja istuvuuteen huomiota ihan eri tavalla.

Syksyn löhöilyiltoihin ehdoton hääteemainen suosikkini on tällä hetkellä Netflixin Say I Do! Hyvällä maulla tehtyjä, tyylikkäitä häitä, koskettavia rakkaustarinoita ja ihanasti sidottu parin tarina hääjuhlan ympärille ammattilaisten osaavin ottein. Kyseessä siis tosi-TV-sarja, jossa kolme suunnittelijaa toteuttaa yllätyshäät parille kumppanin aloitteesta, viikon varoitusajalla. Herkullisia ruokakonsepteja, näyttäviä tiloja ja huikeita pukuja. Olen rakastunut tähän sarjaan! ♡ Katsokaa!

Häähumuista syksyä,

Mekkosaaga jatkuu

Jos otsikosta ei vielä tajunnut vihjettä, niin sisältövaroitus:
Luvassa Paljon Mekkoja!

Kirjoitin jokusen aika sitten orastavasta mekkoahdistuksestani, kun edellisestä sovituksesta alkoi vierähtää jo useampi kuukausi. No, nyt olen taas onnellisessa mekkotaivaassa, sillä sain useamman päivän ajan pyörähdellä toinen toistaan upeammissa hunnuissa ja hepeneissä ♡

Mekkomatka alkoi Ateljé Tuhkimotarinasta, jonka sinisiä hameita olen kuolannut jo pienen ikuisuuden. Aloitimme kuitenkin yksiosaisilla mekoilla. Tuhkimotarinan mekot ovat kaikki Heidi Tuiskun suunnittelemia, ja mekot myös valmistetaan ateljén omassa työtilassa sovitustilan vieressä! Mekot olivat todella kevyen ja mukavan tuntuisia päällä. Pidin erityisesti uuden malliston Kayan (kuvassa ylävasemmalla) kauniista pitsikuviosta. Bongasin myöhemmin heidän sivuiltaan samalla kuviolla tehdyn Joanna-pitsipaidan, joka oli todella hurmaava!

On kai sanomattakin selvää, että ihastuin siniseen Hera-hameeseen heti, kun sain sen ylleni. Äitirukkani joutui pidättelemään minua, että en olisi ottanut hametta mukaan siltä seisomalta. Valitettavasti minunkin oli kuitenkin peiliin katsoessa myönnettävä se tosiasia, että kokonaisuus ei henkinyt häätunnelmaa niin vahvasti kuin olisin halunnut. Sinisävyinen tyllihame olisi kerrassaan ihana kaikenlaisiin juhliin, mutta häämekoksi liian arkinen. Ehkä vaarallisin asia näissä sovituksissa on, että sitä ihastuu kaikenlaisiin mekkoihin, hameisiin ja yläosiin! Sininen tyllihame ja aikaisemmin mainitsemani Joanna-pitsitoppi pomppasivat heti toivelistani kärkeen…

Samana iltana menimme sovittamaan vielä lisää suomalaisia pukuja, tällä kertaa Showroom By Katariinaan. Katariinan mallisto oli todella kattava: malleja oli monenlaisia, mutta jokainen puku oli huolen suunniteltu eikä tullut mekkoähkyä pukuja katsoessa. Mekot olivat yhtä lailla mukavia ja kevyitä päällä, ja sävyt sekä mallit sujahtivat hyvin suomalaiseen ihoon ja kehoon.

Pidin Katariiinan mekoista aivan hirmuisesti. Mallit olivat minusta jokainen todella ihana ja kaunis, mekot olivat näyttäviä ja tyylikkäitä. Sovitusassistentti otti mittani valmiiksi niin, että mekko voidaan tilata puhelimitse, kun olen tehnyt päätökseni. Pidin erityisesti boheemista Alexia-mekosta (kuvissa ylärivillä), jossa oli pariisilaista pitsiä sekä irrotettavat hihat. Showroomin lämmin valaistus taittoi mekkojen sävyjä kultaan, mikä kieltämättä vaikeutti sävyn arviointia. Ehkä siksi olinkin niin rakastunut kaikkiin mekkoihin!

Seuraavana päivänä pääsin pyörähtelemään Hääpukuliike Vienoon. Tämän liikkeen äitini bongasi, kun kävelimme ensimmäisen sovituksen jälkeen syömään pizzabaari Linkoon. “Katso Mia, mitä mekkoja! Tuonne sun pitää mennä sovittamaan!”

Vienon valikoimassa oli pukuja moneen tyyliin klassisesta boheemiin, ja mekot olivat erittäin uniikkeja. Samaa mallia löytyi useammassa koossa niin, että sai heti hyvän käsityksen siitä, miltä mekko näyttää omiin mittoihin laitettuna. Olen huomannut, että istuvuus on ollut itselleni yksi tärkeimmistä kriteereistä, ja sitä voi olla usein vaikea arvioida, jos hiha vähän repsottaa tai malli ei imartele oikeista paikoista. Lisäksi materiaalit tuntuivat hyviltä ja laadukkailta, jopa helmojen tyllikangas oli pehmeää ja liukui hyvin otteessa. Joissakin aiemmin sovittamissani puvuissa tylli oli karheaa ja tarttui helposti kiinni ihoon, mikä heti kertoo ikävämpää viestiä materiaalin laadusta…

Vienossa myös monet puvut ihastuttivat, mutta tykästyin erityisesti Innocentian Ravia -mekkoon (ylävasemmalla), jossa oli shamppanjan sävyinen, paljeteilla koristeltu yläosa ja upea, pitkä sifonkilaahus ♡ Mekko oli myös todella erilainen kuin muut aikaisemmin sovittamani, joten se painui vahvasti mieleen.

Erityisen ihanaa näissä kolmessa pukuliikkeessä oli se, että joko koko liike oli varattu yksityiskäyttöön sovituksen ajaksi, tai sitten sovitukset järjestettiin niin, että eri seurueet olivat selkeästi omissa lounge-tiloissaan. Pidin tästä järjestelystä etenkin nyt poikkeusaikana, kun itseä jännitti tulla täältä kaukaa lännestä isoon kaupunkiin sovituksia varten. Palvelu oli aivan erinomaista, ja tällä hetkellä tekisi mieli ostaa puvut näistä kaikista liikkeistä ihan vain siitä ilosta, että jokaisen sovituksen jälkeen oli niin hyvä mieli!

Sovitukset on soviteltu, ja olisi sen vaikeimman, eli päätöksen aika. Tällä hetkellä mielessäni pyörii kaksi toisistaan hyvin poikkeavaa suosikkia. Voi miksei voi olla useampaa mekkoa yhden päivän aikana?! Erilaisten mekkojen sovittelu on ollut mielenkiintoista, olen joutunut vähän astumaan pois omalta mukavuusalueelta, ja yllättynyt siitä, että joku itselle täysin vierastyylinen mekko näyttääkin kivalta peilistä! Nyt annan mekkojen hetken pyöriä taka-alalla ja keskityn vähän muihin juttuihin. Huh! Mikä on sun suosikki näistä mekoista?

Kun mekkoahdistus iskee

Olen kärsimätön luonne. Kun työstän jotain, uppoudun aiheeseen täydellä teholla ja haluan tuloksia nopeasti. Pitkittyneet projektit ja tehtävät stressaavat ja vaivaavat. Paras fiilis tulee siitä, kun näkee mielen päällä olevan asian menevän eteenpäin.

Tältä osin minä ja mekot ei olla niin hyvä match. Päänvaivaa tuottaa myös se, etten vieläkään ole varma tyylistä. Yksinkertaisen modernia vai pitsistä? Muhkealla vai hillityllä hameella? Perinteisesti valkoisena vai jollain muulla sävyllä? Tiedän, että vastaus kysymyksiini piilee sovitteluissa. Pitäisi vain kokeilla enemmän erilaisia mekkoja, jolloin saisin varmistusta siihen mikä on oikea suunta. Mikään tähän mennessä sovittamistani mekoista ei ole iskenyt suoraan, että tietäisin varmasti mitä haluan. Tällä hetkellä pelkään, että jos hankin valkoisen mekon, se vain korostaa ihoni punapigmenttiä, ja alttarilla näytän verhoihin kietoutuneelta possulta… Shamppanjan ja kullan sävyissä menevät mekot houkuttelevat entistä enemmän.

Olin alunperin varannut uudet sovitukset suomalaisiin mekkoliikkeisiin Ateljé Tuhkimotarinaan ja Katariina Helsinkiin elokuun loppupuolelle, jolloin olisi kulunut noin kuukausi Niinattaren sovituksesta. Ajattelin, että kuukaudessa mieleni olisi tasaantunut ja virkistynyt pukujen suhteen, ja mekkometsästys voisi jatkua. No, kävi valitettavasti niin, että en päässytkään sovituksiin tuolloin, ja varauksia oli siirrettävä kuukaudella eteenpäin. Yli kaksi kuukautta tuntuu hirveän pitkältä ajalta!

Bongasin erään pukuliikkeen somesta suosituksen siitä, että uusi mekko kannattaisi tilata syyskuun loppuun mennessä, että ompelijalle jää tarpeeksi aikaa työstää mekko valmiiksi ensi kesän häihin. Siis joko nyt päivät loppuvat kesken? Ajattelin, että tässä ehtii hyvin käydä sovittelemassa eri vaihtoehtoja marraskuuhun asti! Mihin kaikki aika on kadonnut?

Haaveilen edelleen erikoisemmista mekoista, joista kirjoitin ihan ensimmäiseen mekkopostaukseeni. Olen selaillut ihania, sävytettyjä pukuja Stillwhite-palvelusta, joka on kansainvälinen Häätori-henkinen sivusto mekoille. Suosikkeihin on päätynyt mekko jos toinenkin, monet käytettyjä design-mekkoja, jolloin hintakin on hieman alkuperäistä huokeampi, mutta ei vieläkään budjetissa hittolainen. Enkä haluaisi tilata mekkoa sovittamatta sitä ensin… Tiedän, että kuvat hämäävät, ja unelmien mekko kuvissa voi olla päälläni kauhistus.

Sain Heidi Tuiskulta alustavaa hintaa mittatilausmekolle värjätyllä helmalla, ja hinta oli oikein hyvä, mutta ei silti meidän budjettiin sopiva. Halvemmaksi mekon lähtöhintaa ei saa, sillä summa muodostuu pääosin silkkisifongista, jota värjäystekniikka vaatii. Olen haaveillut kyllä siitäkin, että jos mekon voisi jälkikäteen lyhentää ja liukuvärjätä muuhun juhlakäyttöön. Heidi Tuiskulta löytyy tyllihenkisiä värjättyjä hameita, joita toivon pääseväni sovittamaan Tuhkimotarinassa. Mitäs jos hankkisi lyhyemmän, värillisen hameen hääjuhlan iltaan, ja pitäytyisi muuten perinteisemmässä häämekossa?

Alkuperäinen ajatukseni oli, että ostaisin mekon käytettynä. Nyt selailtuani Häätoria muutaman kuukauden on käynyt selväksi, että jos ostan sieltä mekon, voin heittää hyvästit kaikille erikoisemmille toiveilleni. Suurin osa myytävistä mekoista on valkoisia, korsettimallisia tyllimekkoja. Ja hyvältähän sellainenkin päällä näytti! En vain jotenkin osaa kuvitella, että kävelisin alttarille sellaisessa mekossa. Kesäkuussa bongasin Häätorilta useammankin todella kivan mekon, jota olisin voinut käydä sovittamassa. Nyt syksymmällä vaihtoehdoista yksikään ei ole sytyttänyt ja herättänyt mielenkiintoa… Ovatko kaikki samanhenkiset morsiamet jo myyneet unelmien mekkonsa uusiin koteihin? Löytyykö minulle ikinä sopivaa mekkoa?

Alle vuosi häihin

© Ami K
To doIn progressDone
☐ TilasuunnitteluHäämekko☒ Häätiimin keräys
☐ Häätiimin tapaaminenHäämeikki ja -kampaus ☒ Hääsviitti
☐ Vihkipappi☒ Save the Date -kortit
☐ Hääauto☒ Pitopalvelu
☐ Monogrammi☒ Vihki- ja juhlapaikka

Häihin on alle vuosi aikaa, niin jännittävää! Nyt on siis sopiva hetki käydä vähän läpi missä mennään hääsuunnittelun tehtävälistoilla.

Kaikista kriittisimmät varaukset (paikkavaraukset ja pitopalvelun) hoidimme jo alkuvuoden ja kevään tiimoilla, mutta nyt projektihallinnan kelloni tikittää vihkipapin, hääauton ja tilasuunnittelun suhteen. Blogissa on puitu ruoka-asioita pitkään ja hartaasti, ja varmasti ruokajuttuja höpöttelen jatkossakin, mutta nyt, kun pääpiirteet on linjattu pitopalvelun kanssa, alkaa mieleni vaeltaa koristelun, pöytäjärjestelyn ja visuaalisen lookin puoleen. On ollut myös hauska huomata, että koristeluosio on ehkä se, joka ainakin lähipiirini eniten odottaa, koska siitä tulee alvariinsa kyselyä. Olkaa kärsivällisiä, sitä päästään kyllä aloittelemaan tämän syksyn aikana! Eli to do -puolella ovat tällä hetkellä tilasuunnittelun aloittaminen, ensimmäisen hääsuunnittelupäivän järjestäminen, hääauton ja vihkipapin varaaminen sekä monogrammin suunnittelu. Näistä viimeisin ei tällä hetkellä inspiroi yhtään, ja olenkin jo pyytänyt visuaalista kaasoani W:tä auttamaan monogrammin ideoimisessa.

© The HK Photo Company from Unsplash

Kaikista akuutein näistä on mielestäni vihkipapin varaus, ja myönnettäköön, että sen suhteen olen ollut aivan pulassa! Vihkipapin valitseminen jännittää, koska tutuissamme ei ole ketään pappia, jonka voisimme kutsua sekä vihkijäksi että juhlavieraaksi häihin. Ylipäätään kirkkovihkiminen mietitytti, ja huolehtimiseni kulminoitui vahvasti vihkipapin valintaan. Jännittää valita pappi, joka ei ole ennestään tuttu, ja jännittää ajatus siitä, että henkilö, joka ei tunne meitä juuri ollenkaan (paitsi sen yhden tai kahden tapaamisen verran), saa niin suuren sananvallan ja roolin vihkiseremoniassa. Mitä jos pappi puhelee ihan jotain omiaan? Mitä jos hän vahingossa loukkaa sanoillaan minua tai jotain juhlavieraista? Mitä jos hänen puheistaan eivät heijastu ne arvot, joita me edustamme? Mitä jos, mitä jos?

Onneksi ihana kaasoni A on osannut antaa neuvoja ja vinkkejä miten edetä asian kanssa ♡ Olen nyt selaillut paikallisen seurakunnan sivuilla näkyviä pappeja, ja rehellisesti sanottuna yrittänyt pärstäkertoimen avulla arvioida, että löytyisikö heistä meille sopivaa puhujaa. Pitäisikö nyt sitten tarttua itseä niskasta kiinni ja mennä seurakunnan ovelle kolkuttelemaan, soitella puhelimeen, vaiko laittaa sähköpostia, miten tämä homma toimii? Ehkä ainoa huono puoli meidän erikoisemmassa kirkkovalinnassa on se, että pappi ei tule automaattisesti, vaan on ihan itse oltava aktiivinen, jos mielii saada kirkolta siunauksen liitolle.

Huomaan, että olen tullut homman suhteen hieman fanaattiseksi, koska näin juuri pari päivää sitten aivan ihanan häävideon, josssa hääpari vihkiytyi juurikin Turun Linnan kirkossa. Videolla näkyi, miten vihkipappi nauratti hääväkeä ja -paria seremoniassa, ja ensimmäinen ajatukseni oli: Kuka tuo pappi on? Onko hän hyvä? Saako hänet meille vihkijäksi?

Otetaan vastaan vinkkejä rennoista ja nuorekkaista vihkipapeista Turun seudulta!

Amen.

Mainittakoon vielä, että häämekon metsästys jatkuu, sillä olen menossa pian taas sovittamaan lisää mekkosia! Lisäksi häämeikin ja -kampauksen tekijä(t) ovat vielä auki. Tein aikaisemmin kesällä alustavan varauksen Greenlips Beautylle, mutta vierailin kyseisessä salongissa tässä jokunen aika sitten, ja huomasin harmikseni, että pelkkä luonnonkosmetiikka ei ehkä olekaan minun juttuni. Olen edelleen vähentänyt kemiallisen kosmetiikan käyttöä, mutta en usko, että tulen siitä kokonaan luopumaan, joten nyt olen jälleen metsästänyt uusia vaihtoehtoja. Tällä hetkellä elättelen kuitenkin toivetta siitä, että meikkaaja-kampaaja tulisi paikan päälle laittamaan minut ja seurueeni (heidän toiveidensa mukaan luonnollisesti). Toki tila pitäisi sitten valita tarkemmin niin, että kaikki pääsisivät peilin ääreen laittautumaan, ja lääniä olisi tarpeeksi mekoille ja asusteille, mutta kuitenkin tunnelmakin olisi intiimimpi ja ehkä yksityisempi, kun oltaisiin vain “meidän kesken”. En haluaisi yhtään lähteä hääaamuna kurvailemaan pitkin kaupunkia meikkiin ja hiustenlaittoon, vaan olisi paljon mielekkäämpää, kun voisin vain rentoutua aamutakissa ja siemailla shamppanjaa samalla, kun joku muu loihtii minusta kauniin elokuun morsiamen! No, vaatimus paikan päälle tulemisesta rajaa tietysti tekijöitä melkoisella otannalla. Mutta olen nyt viestitellyt muutaman ehdokkaan kanssa, ja samalla googlettelen raivoisasti lisää.

Saa ilmiantaa taitavat meikkaaja-kampaajat
(Turun seutu tai korvauksia vastaan Turkuun matkustavat) ♡

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, miten nopeasti puolisen vuotta suunnittelua on vierähtänyt! Tajuaa myös sen, että seuraavakin puolisen vuotta tulee menemään nopeasti. Nyt syysiltojen saapuessa koittavat hyvät hetket uppoutua tiukemmin häähumuun, jotta illat eivät täyttyisi vaan sohvaperunoinnista. Vaikka liika laiskottelu ei ole ollut meidän suhteessa koskaan ongelmana. Nyt viimeisin tempauksemme oli intensiivikurssi purjehtimisesta, ja voin sanoa, että koukkuun jäätiin! Onneksi näitä tulipunaisia iltoja riittää vielä syyskuunkin aikana ♡

Ensimmäinen mekkosovitus

Apuvaa, nyt on tekstin täydeltä mekkoja!

Ensimmäisen sovituksen jälkeen pääni on ollut aivan pyörällä lukuisista vaihtoehdoista! Olin saanut kaverilta suosituksen Niinattareen, ja ensimmäiseltä käynniltä jäi todella hyvä fiilis. Sovitusassistentti kyseli tarkkaan toiveitani, oli skarppina koko sovituksen ajan, ja aika käytettiin tehokkaasti kuitenkin niin, että pukuja ehti ihastella ja ihmetellä. Nyt olen muutamaa mekkoa viisaampi, mutta selkeitä suuntaviivoja ei vielä muotoutunut. Myönnettäköön, että olen melkoisen innoissani siitä, että metsästys saa jatkua, hahaa!

Olin asennoitunut sovitukseen niin, että tutustuisin eri malleihin ja tyyleihin, ja se toiveeni toteutuikin. Aika nopeasti merenneitomalliset, ja vartalon muotoja korostavat mekot suljettiin pois häämekkovalikoimista: en pitänyt siitä, kuinka hankalaa helman nostaminen ja käveleminen olivat. Sen sijaan olin yllättynyt siitä, kuinka mukavia A-linjaiset mekot olivat päällä! Ehkä takaraivossa kummitteli jokin käsitys siitä, että hääpäivänä kuuluu vähän hikoilla ja tuskailla tiukassa puvussa. Mutta mekot sujahtivat päälle mukavasti, eivätkä ne kutittaneet tai hiertäneet mistään. Suurimpia mukavuuseroja tuli siitä, että kuinka muhkea helma oli, kuinka pitkä laahus ja miten se laskeutui. Jo helman muhkeudessa riittää pohdittavaa: tavoitellako ihanan kevyttä sifonkihelmaa vai näyttävämpää tylli- tai organzamallia? Rakastin sifongin ja organzan tuntua, mutta en ole vielä valmis sulkemaan tylliäkään pois.

Yksityiskohdista suurin osa on edelleen auki. Ollako pitsiä, paljon detaljeja vai yksinkertaisen moderni mekko? Millaiset olkaimet ja pääntie? Selkeänä mieleen jäi se, että en halua prinsessamaista tylliunelmamekkoa enkä liian kimaltelevia koristeita. Väreissä omaa silmää miellyttivät lämpimänvalkoiset ja hempeän kultaiset tai beiget sävyt. Ensimmäisessä sovituksessa värilliset tai vahvasti sävytetyt mekot loistivat poissaolollaan, mutta toivon tulevaisuudessa voivani sovittaa sellaisia vielä enemmän.

Tajusin sen, kuinka tärkeää mekon istuvuus on. Ensimmäinen vaihtoehto istui päälle niin luontevasti, että siitä tuli heti ehdoton suosikki! Uuden mekon tilaamisessa on se hyvä puoli, että mekko valmistetaan omiin mittoihin, ja viimeistellään ompelijalla. Toisaalta on hankalaa kuvitella mekkoa tyköistuvana omaan kehoon, jos se ei heti sovituksessa sujahda saumattomasti. Luulenpa, että tulevan mekkoni valinnassa istuvuus on tärkeä kriteeri.

Oli ihanaa aloittaa häähömpöttely kaasojen, äidin ja siskon voimin ♡ Kaasoista kerron muuten lisää myöhemmin, joten pysypä kuulolla! Olin todella tyytyväinen raatiini, monet sovituksessa lausutut kommentit kohtasivat omien ajatusteni kanssa. Juuri kun ajatteli jotain mekosta, niin joku kaasoista sanoi saman asian ääneen! Sovituksen jälkeen jatkoimme pizzoille sympaattiseen Linkoon ja Roberts Coffee -kahvilaan herkuille.

Seuraavana päivänä yksi kaasoistani lähti seurakseni kurkistamaan Lovebirds ja Seremonia -nimisiin liikkeisiin hyvähintaisten pukujen toivossa. Ensimmäinen myy käytettyjä pukuja, toisella taas oli alennukset käynnissä. Kädet tyhjinä lähdettiin näistäkin liikkeistä. Metsästys jatkuu nyt pienellä mietintätauolla, mutta haluaisin seuraavaksi mennä tutustumaan suosituksiin, joita sain teiltä ihanilta lukijoilta edelliseen häämekkopostaukseeni. Erityisen ilahduttavaa oli, että saamani vinkit olivat suomalaisten pukusuunnittelijoiden mallistoja!

Varausta varauksen perään

© Álvaro Serrano from Unsplash
To DoDone
☐ Häätiimin keräys☒ Häämekkosovituksen varaus
☐ Hääsviitin varaus☒ Häämeikkauksen ja -kampauksen varaus
☐ Save the Date☒ Catering-palvelun varaus

Ajattelin kirjoitella taas pitkästä aikaa vähän yleisemmin hääkuulumisia, kun häämekkosovituskin on vihdoin varattu heinäkuun lopulle! Ensimmäiseltä sovituskerralta toivon jäävän käteen parempi käsitys siitä, että minkä muotoinen ja mallinen mekko minulle sopisi. Yllätyksenä tuli se, että moni pukuliike on asettanut rajoitukset sille kuinka monta makutuomaria tuleva morsian saa ottaa mukaansa. Tietenkin vallitsevan tilanteen huomioon ottaen järkevä ja ymmärrettävä päätös, mutta pirustihan se harmitti, kun halusi tietysti kutsua kaikki kaverit mukaan! Opin myös uutena sen, että osa sovituspalveluista on maksullisia. Ilmeisesti summa saatetaan joissakin liikkeissä hyvittää, jos ostaa mekon heidän valikoimasta.

Aikamme asiaa Hannun kanssa pohdittuamme päädyimme kuitenkin Niinattaren tarjoamaan lounge-palveluun, johon voi maksusta tuoda useamman makutuomarin, vaikka kaikki innokkaat eivät silloinkaan pääse mukaan rajoitusten takia. Pitäisiköhän järjestää joku mekonsovitus-live? Mekkometsästys todennäköisesti kuitenkin jatkuu ensimmäisen liikevierailun jälkeen, joten eiköhän tilaisuuksia vielä siunaudu muillekin. Sydän ihan pakahtuu siitä, miten innokkaita kaikki ystävät ovat häistä ja häiden suunnittelusta! Miten on mahdollista, että ympärille on kerääntynyt näin ihania ihmisiä? ♡

© Celia Michon from Unsplash

Niinattareen sain vahvan suosituksen paljon eri hääpukuliikkeitä kiertäneeltä ystävältäni, ja kun liikkeestä löytyi vielä tämä mahdollisuus tuoda isompi seurue mukanaan, valinta oli loppupeleissä naurettavan helppo! Kaikista ihaninta oli, että aikataulutkin menivät makutuomareiden kanssa yksiin niin, että saimme päivän lyötyä nopeasti lukkoon. Vähän jo epäilyttää, että tuleeko jotain viime hetken työpaniikkeja tai perumisia, kun kaikki sujui niin sulavasti 😀 Toisaalta olin melkein kuukauden etuajassa kyselemässä sopivia päiviä… Ja taas organisointitaidot osoittautuivat hyödyllisiksi, hah!

Kiitos kaikille vinkeistä ja suosituksista, joita pyysin aikaisemmin häämeikkiä ja -kampausta käsittelevässä postauksessani! Tein nyt alustavan varauksen Greenlips Beautyn Olohuoneeseen, joka sijaitsee Turun Kupittaalla. Valitsin heidät puhtaasti sen takia, että heiltä löytyy ekokampaamo ja luonnonkosmetiikkaan perustuva meikkistudio. Olen viime aikoina siirtynyt kokeilemaan ekologisempia kauneudenhoitotuotteita, ja ihastunut siihen, miten keveiltä ja luonnonmukaisilta ne tuntuvat! Innostukseni myötä olen myös hieman huolestunut siitä, että miten hiukset ja kasvot reagoivat, jos niihin lykätään hääpäivänä paljon vieraita kemikaaleja. Greenlipsin verkkokauppa on minulle ennestään tuttu, mutta putiikissa en ole aikaisemmin vieraillut. Ajattelinkin tässä vuoden aikana käydä heidän hoitolassaan, jotta tutustun paikkaan ja työntekijöihin. Sähköpostissa minulle kerrottiin, että tilat ovat isot ja ihanteelliset hääseurueen skumppasteluun ja valmistautumiseen morsiamen kanssa.

© Alysa Bajenaru from Unsplash

Tein varauksen kuitenkin sen verran ajoissa, että se on vasta alustava ennen ensi vuoden alkua, joten voin pitää ovea vielä raollaan myös muille vaihtoehdoille. Sain vahvan suosituksen turkulaiseen kampaamoon ja kauneushoitolaan nimeltä Upea, jossa häämeikki & -kampaus ovat hintaluokiltaan hieman Greenlipsiä arvokkaammat. Aikaisemmin tutkin myös Studio Beauty Blancia, jonka bongasin sattumalta liikkeen ohi kävellessäni, se on hintaluokaltaan hieman Greenlipsiä halvempi ja tekee lisämaksusta kotikäyntejä. Muita kotikäyntejä tekeviä meikkaaja-kampaajia on ollut haastavaa löytää, mutta alan pikkuhiljaa lämmetä myös ajatukselle studiovierailusta hääaamuna. Studiossa valaistus olisi varmasti ideaalimpi laittautumiseen, ja käytössä olisi enemmän peilejäkin.

Näiden ja catering-palvelun varauksen myötä katseet siirtyvät paikoillaan junnaavaan Save the Date -kutsuun, sekä uusiin tehtäviin eli häätiimin keräykseen sekä hääsviitin varaukseen. Save the Date -kutsusta olen tehnyt ensimmäisiä vedoksia, mutta monogrammin suunnittelu tökkii. Häätiimin keräys on aloitettu! Ajattelimme järjestää ydinporukalle jonkun yhteisen suunnittelu- ja tutustumistapaamisen loppukesästä tai alkusyksystä. Toivon mukaan elämme siinä vaiheessa jo melko normaalia elämää ilman pelkoa uusista tartunta-aalloista.

© Burst from Pexels

Innokkaimmat pitkämatkalaiset ovat jo kyselleet suosituksia majoituksen varaamiseen, ja moni on toivonut mahdollisuutta viettää kanssamme aikaa vielä sunnuntaina, kun tulevat kaukaa Turkuun viettämään hääviikonloppua. Tässä yhtenä vaihtoehtona pohdimme, että josko varaisimme huoneen hotellista, johon muutkin vieraat voisivat varata majoituksensa niin halutessaan? Tällöin voisi kätevästi nähdä vieraita vielä seuraavanakin päivänä. Toisaalta, syökö tällainen yksityisyyttä ja rauhaa ensimmäisenä aviopäivänä? Olisiko parempi järjestää majoitus ilman sen suurempia kommervenkkejä, ja sen sijaan sopia erillinen ja vapaaehtoinen sunnuntaibrunssi toisaalla?