First look

Kansikuva © Katri Haavisto Photography

Päätimme jo melko varhaisessa vaiheessa, että haluamme ottaa kuvat ennen vihkimistä. Moni asia puolsi first look -kuvia. Ajattelimme, että potrettikuvien otto ennen kirkkoa vähentäisi jäykkyyttä ja jännitystä, ja toisaalta vieraiden ei tarvitsisi odottaa meitä kauaa vihkimisen jälkeen. Turun Linnan kirkon varaukseen sisältyy maksullinen kuvauslupa linnan tiloissa, jonka tietenkin halusimme hyödyntää. Hannu halusi pitää mekkoni yksityiskohdat yllätyksenä, ja koimme, että toistemme ensikohtaaminen pienemmällä porukalla olisi intiimimpää ja henkilökohtaisempaa – meille luontevampaa.

© Katri Haavisto Photography

Köröttelimme Turun Linnalle kaasojen kanssa hieman yhdentoista jälkeen. Valokuvaajamme Katri oli meitä heti ulkopuolella vastassa, ja valmisteli meidät first lookiin samalla, kun kaasot kiinnittivät hunnun hiuksiini. Hannu odotti esilinnan käytävällä selkä sisäpihaan päin. Ihmiset jäivät katsomaan tullessaan ulos linnasta ja toivottivat onnea. Kiitin ja sukelsin sisään linnan pääportista. Olin etukäteen jännittänyt turistien ja vierailijoiden läsnäoloa osana first lookia ja vihkimistä, mutta se ei yllättäen häirinnyt ollenkaan päivän aikana, vaan oli helppo keskittyä kaikista tärkeimpään: häneen. Ehkä tästä on myös kiittäminen suomalaista kulttuuria, jossa vain kainosti hymyillään ja onnitellaan – ja jätetään sitten rauhaan.

Katri ohjasi minua, kun kävelin esilinnan sisäpihan poikki ja nousin portaat Hannun taakse. Kun Hannu kääntyi, hänen suunsa avautui hämmästyneeseen nauruun samalla, kun hänen silmänsä kostuivat liikutuksesta. Olimme niin lähellä toisiamme, että hän ei ensin edes huomannut mekkoa, katsoi vain minua ja pyyhki silmäkulmiaan. Katri vinkkasi minua astumaan hieman taaksepäin, jolloin Hannun silmät levisivät hänen katsoessaan mekkoa sekä sitä koristavaa laahusta.

Katri kierrätti meitä ympäri linnaa reilun tunnin ajan. Aluksi kameran edessä tuntui kömpelöltä ja oudolta – mitä kaikkea pitikään muistaa! Laahus, kimppu, katse sulhaseen, hymyile – okei, kaksi viimeistä olivat helppoja. Saimme kuitenkin hommasta nopeasti kiinni. Katri onnistui hiljentämään taustalla häärivät turistit ja häätiimiläiset vaimeaksi taustakohinaksi, jonka jälkeen jäljellä olimme vain me kaksi. Itse asiassa kuvattavana oli aika mukavaa: sai tuijotella toista silmiin, olla lähellä ja vain nauttia toisen jakamattomasta huomiosta ja läsnäolosta. Katri antoi hyvin selkeitä ohjeita liikesuuntiin ja asentoihin, mikä lisäsi luottamusta siihen, että kuvista tulisi varmasti mielettömän upeita ja onnistuneita – niin kuin tulikin. Näitä katsellessa saa edelleen huokailla, että ovatko nuo me?

First look onnistui vähentämään vihkimistä edeltävää jännitystä, ja toisaalta kirkkoon astellessa toisen silmiin katsominen ja ehdoton läsnäolo tulivat jo niin luonnostaan, että oli helppoa nauttia seremoniasta rennosti yhdessä. Suosittelen kyllä konseptia etenkin, jos ounastelette, että vihkiminen saattaa jännittää. Seuraava hääpäivän kertomus keskittyy vihkimiseen, iiks ♡ Tarkemmat tiedot kuvissa näkyvistä asusteista löydät yläpalkin Häät-sivulta.

Häähumua toivottaen,

Kaikki hyvin, kuha o kalannahkarusetit!

Kaupallinen yhteistyö KuhaO:n kanssa

Ajatus kalannahkaruseteista tuli alunperin Hannun ystäviltä. Juttelimme häätiimin kanssa asusteista, ja sulhaspoika J hihkaisi, että eivätkös kalannahkarusetit olisi kovin merelliset ja teemaan sopivat! Ensireaktioni tähän ideaan ei ollut, myönnettäköön, kovinkaan suopea: öö kalannahkaa poikien kaulassa? Ei kiitos.

Mutta kuinkas sattuikaan! Kun aloin googletella kalannahkarusetteja netin syövereistä, tajusin, että rusetit eivät yllättäen näyttäneetkään niljakkaan kiiltäviltä ahvenilta ihmisen kauloissa (totta puhuen en tiedä mitä kuvittelin), vaan mielettömän kauniilta, käsityönä tehdyiltä nahkaruseteilta! Nyt täytyy hieman hämmästellä sitä miksen ole kuullut tai nähnyt kalannahkarusetteja aiemmin. Tarvitaan kalannahkarusettien vallankumous, välittömästi!

Rusettiartesaanien etsiminen oli ensi alkuun todellista salapoliisin työtä, mutta onnekseni Googlen voima näytti jälleen mahtinsa, ja löysin Tunturisuutarit Oy:n pyörittämän KuhaO-brändin. Jo pelkkä brändin nimi oli mielestämme hillittömän hauska, koska “Kuha O” on tiukka osa Hannun vitsirepertuaaria.

Erityisen hienoa kalannahassa on sen monipuolisuus värjäyksen ja tekstuurien suhteen. KuhaO:n valikoimasta löytyy sileämpää mateen nahkaa, jossa suomukuviointi on pienempää ja karheampaa lohennahkaa, jossa suomut ovat suurempia. KuhaO tekee perinteisten nahkasävyjen lisäksi myös villimpiä värikokeiluja, ja rusetin keskiosan sekä kaularemmin voi halutessaan vaihtaa parkkinahkaan tai vaikkapa farkkuun. Kuvasarjan viimeiset parkkinahkarusetit on värjätty ruostenauloilla!

Häätiimi valitsi vaaleanruskeat lohennahkarusetit, ja viikon päästä kävinkin jo noukkimassa ihanuudet meille kotiin. Ai että, kyllä silmä lepää näissä ♡ Ja täytyy vielä mainita, että Tunturisuutareiden Taina jätti hyvän mielen asiakkailleen! Sain vastaukset nopeasti ja rutkasti kuvia niitä pyytäessäni – kaikki sujui hirveän mutkattomasti, ja nyt rusetit vain vartovat hääpäivää!

Ehkä hääsuunnittelun suurin anti on ollut se, että on löytänyt monia ihania suomalaisia käsityöläisiä, joista ei ole aikaisemmin kuullutkaan tai joiden palveluja ei ole vielä päässyt hyödyntämään. Toivon, että moni muukin teistä, jotka näkevät aikaa ja vaivaa hääsuunnitteluihin, rohkaistuisi selvittämään ja etsimään uusia tekijöitä ja toimijoita!

Kuulin itse asiassa huhua, että KuhaO:lta olisi tulossa hääpareille räätälöity mallisto, joka sisältää rusetteja sekä kalannahasta tehtyjä korvakoruja. Kalannahkavallankumous, täältä tullaan!

Mikäli haluat nähdä rusetit osana asukokonaisuutta, kannattaa olla torstaina kärppänä Instagrammin puolella @haatfi-tilillä, jossa järjestämme Seremonian kanssa liven pukuvuokrauksesta hääseurueelle! Ensimmäinen liveni, jännittävää!

Nähdään siellä ♡

Harsomania

Hääinspiraation syövereissä seikkailtuani ihastuin puuvillasta valmistettuihin harsokankaisiin (eng. gauze table runner ja cheesecloth). Näitä on ollut harmillisen vaikeaa löytää suomalaisilta toimittajilta! Viimeisimmän kotimaisen vaihtoehdon bongasin ILoveParty-juhlapalveluilta, joka mainosti Instagram-tilillään sitä, että värjäävät somistevuokraamossaan harsokankaita toiveiden mukaan. Furuvikin avoimien ovien kattauksissa olikin näytteenä oranssiksi sävytetty harsokangas, jota pääsi hypistelemään. Materiaalin tuntu oli ainakin hyvä!

Tämän suhteen meitä kuitenkin lykästi! Bongasin taannoin Facebookin Hääkirpputori-ryhmästä myynnissä 32 metriä tummaa, petroolinsinistä harsokangasta, ja onnenkantamoisen kautta kankaat päätyivät meille ♡ Hääpari oli tilannut kaitaliinat Ukrainasta Etsyn kautta, myyjältä nimeltä LovelyHeartThings – tässä vielä linkki tuotteeseen. Kokeilin kotona asetella kangasta eri tavoin kynttilöiden ja lyhtyjen kanssa, ja omaa silmääni miellyttivät eniten sommitelmat, joissa harsokangas mutkitteli pöytää pitkin kuin puro! Kuvissa edustavat myös ruusukultaiset oogee-kuvioidut tuikkukipot, jotka ostin jo aikaisemmin mainitun Hääkirpputorin kautta.

Laskimme kaaso W:n kanssa, että kankaat riittävät hyvin alasalin pöytiin. Yksi idea, jota olen pohtinut, on hääparin pöydän korostaminen. Tilasin samalta myyjältä mallipaloja sinisistä ja vihreän sävyisistä harsokankaista ajatuksenani yhdistellä niistä vaaleasävyinen yhdistelmä hääparin pöytään, mutta asia on jäänyt hautumaan vielä mietintämyssyyn.

Maljakoita, lyhtyjä ja tuikkukippoja olen bongannut Hääkirpputorin lisäksi liikkeiden alennusmyynneistä. Kodin koristearsenaali alkaa kukoistaa jo melko rikkaana, ja Hannu on alkanut vihjailla, että eiköhän purnukoita ala jo olla tarpeeksi… Vaasit ja maljakot ovat ehdoton, ikuinen heikkouteni eikä häiden koristeluinto yhtään helpota asiaa!

Merellinen kattaus

Kirjoitin joskus aiemmin postauksessa “Meri, se ikuinen meri” siitä, kuinka Lofoottien ja Islannin merelliset sävyt sekä meren äärellä olevat luonnon elementit ovat inspiroineet meitä häiden visuaalisessa tyylissä. Puhumattakaan siitä, että siniset ja vihertävät sävyt ovat meidän molempien suosikkipaletteja. Ruokailusalin verhoissa on jonkin verran sammutettua sage green -aksenttia, valaisimissa messinkiä ja kultaa. Koska näitä sävyjä löytyy salista valmiina, tuodaan niitä myös kattaukseen, jotta toistuvat elementit sitoisivat sisustusta yhteen koristelun kanssa.

Merellisen kattauksen inspistä lähdin hakemaan Pinterestin ja hääsuunnittelijoiden tuottamien photoshoottien voimin. Konseptivaiheessa minulla on tapana maalailla ensin pilvilinnat, jotta visuaalisen tarinan ydin kirkastuisi, ja itselleni selkeytyisi se, että mitkä ovat ne pääelementit, joilla saavutetaan haluttu mielikuva ja tunnelma. Konseptoinnin jälkeen on aika laittaa kustannustoimittajan hattu päähän, ja tehdä ns. hyötykustannusanalyysi. Tylsä sanahirviö tarkoittaa sitä, että mietitään mikä on suunnittelun kannalta olennaista, mikä turhaa, ja miten konseptin saisi suhteutettua toivottuun budjettiin. Suurin osa ideoista ja ajatuksista on toteutettavissa kustannustehokkaasti esimerkiksi käyttämällä itse enemmän aikaa elementtien tekemiseen. Joskus kuitenkin tarvitsee myös miettiä budjetin venyttämistä, etenkin jos tavoitellaan suuria ja näyttäviä koristeita, mutta omat taidot eivät riitä niiden tuottamiseen. Esimerkiksi jos haluaisit järjestää häät jääteemalla, koristelun budjetti olisi muutaman satasen, ja koko konseptin suurin ja tärkein elementti olisi hääparista mittatilauksena tehty jääveistos. Tuossa tilanteessa keksisin vain uuden elementin. Sellaisen, joka olisi häiden näyttävin katseenkiinnittäjä – ja menisi budjettiin.

Left © Brett Hickman Photography, wedding featured on Style Me Pretty
Middle © Harwell Photography, wedding featured on The Knot
Right © Hurmaava Hattara

Ensimmäisiä ajatuksia kattauksen suhteen ovat olleet siniset sävyt ja lämpimät metallit. Kaikenlaiset dynaamiset ja aaltomaiset yksityiskohdat kiehtovat, näistä esimerkkinä geode-tyylinen marmorointi, jonka voisi tehdä resiinillä. Etsyssä on paljon myös samantyylisiä koristeita myynnissä, jos ei halua itse lähteä kokeilemaan. Lautasliinat haluaisimme tehdä itse pellavasta, mutta sitä projektia emme ole vielä edes aloittaneet. Onneksi useampikin hääbloggaaja on lähtenyt DIY-lautaliina-maailmaan, joten ohjeita löytyy netistä vaikka muille jakaa ♡

Olen kovasti haaveillut sinisistä lautasista, mutta niiden vuokraaminen tuntuu olevan sula mahdottomuus Suomen markkinoilla. Löysin yhden sinisen lautasen turkulaiselta Castia-vuokrafirmalta, ja lautanen olikin kivan näköinen kuvien perusteella, mutta syvä, eikä siksi sopinut meidän kattaukseen. Sinisten lautasten lisäksi yritin toiveikkaana metsästää ruusukultaisia tai kuparisia aterimia, mutta pahasti näyttää siltä, että täällä kotimaassa on tyytyminen kultaisiin aterimiin. Ja hyvä, että edes sellaisia on tullut tarjolle, sillä ilmeisesti tämäkään trendi ei ole elänyt kovin kauaa!

Raku-kulho ø 18 cm © Castia

Somen kautta bongasin turkulaisen astiavuokrausfirman nimeltä Aarreastiat, jonka valikoimasta löytyi kultaiset aterimet sekä koristeellisemmat grogilasit. Sovimme yrityksen omistajan Anun kanssa treffit varastolle ja pääsimme hypistelemään astioita. Anulta löytyi kultaisten aterimien kaveriksi valkoinen, kultareunuksinen ruokalautanen, jossa lautasen reunoilla meni kevyet, varjoja luovat urat. Lisäksi sävy oli kylmän valkoisen sijaan pehmeämmän luonnonvalkoinen, jolloin kokonaisuuskin oli kutsuvamman ja hienostuneemman tuntuinen.

Bongasimme valikoimasta myös snapsilasit, joita ajattelimme käyttää Bar Arthurissa sojun kanssa. Varasimme 14 kappaletta kuvassa näkyviä maljakoita, joissa on kevyen vihertävä lasi.

Lopulliseen astiatarjoukseen sisältyivät seuraavat astiat:

  • Ruokasetti (sis. kultareunuksisen lautasen ja kultaiset aterimet)
  • Kahvisetti (sis. kermanvalkoisen kupin, tassin ja kakkulautasen sekä kultaisen lusikan)
  • Kuohuviinilasi, punaviini- ja valkoviinilasi
  • Vesilasi (Bormioli Rocco)
  • Snapsilasi

Anun antama tarjous yhdistettynä Häämessut Netissä -tapahtuman alennukseen oli todella hyvä meille, suosittelen lämpimästi tutustumaan Aarreastioiden valikoimaan! Olen pyytänyt muutamia tarjouksia turkulaisilta astianvuokrausfirmoilta, ja oman arvioni mukaan tyypillinen ruokailusetin vuokrahinta liikkuu kolmen ja viiden euron välillä per häävierailija. Häämessut Netissä -tapahtumahan on nyt tulossa uudestaan 12.-17. maaliskuuta, joten kannattaa pitää silmät auki uusien tarjousten varalta!

Kutsupaja

Tällä kertaa kerron kutsupajasta, eli hääkutsujen kasaamisesta! Vietin parin viikon illat ja viikonloput kutsujen parissa. Vahasinettejä pystyi tekemään vain yhden kerrallaan, koska leimasimia oli yksi. Leivinpaperi on muuten todella kätevä sinettien tekoon! Sinetin saa helposti leivinpaperista irti, kun se on kovettunut.

Muutamat elokuvat ja pari arkkitehtuurisarjaa kulutettiin loppuun sinettejä sulatellessa (hääsarjoja on tullut ahmittua ähkyyn asti, joten kaipasin vähän jotain muuta katseltavaa). Hannu välillä pyöritteli silmiään ahertamiselleni, mutta minua ei yhtään haitannut viettää aikaa näiden kauniiden paperituotteiden parissa ♡

Lopputuloksesta tuli todella elegantti ja merellinen, vaikka eihän omaa työtä saisi koskaan ikinä kehua. Taitoimme kartan infolehtisen väliin ja laitoimme virallisen hääkutsun niin, että sen näkee ensimmäisenä kirjeen avatessa. Kirje suljettiin joustavalla sinetillä, joka ei mene rikki postissa. Voin rehellisesti sanoa kasanneeni jokaisen kutsun syvällä rakkaudella!

Halusin uhmata kalligrafiapelkoani ja kirjoittaa osoitteet käsin. En ole varsinaisesti pitänyt käsialaani erityisen kauniina, ja huomaan, että kiireisen työn perässä myös käsialastani on tullut hirveää suttua enkä yksinkertaisesti malta kirjoittaa rauhassa, vaan söherrän sanat lehtiöön niin nopeasti kuin pystyn. Lopputulos ei ole kaunis, voin kertoa… Opiskeluaikoina minulle oli veren ja hengen asia kirjoittaa kauniita muistiinpanoja, joten tiedän esteettisemmän käsialan uinuvan siellä jossain projektikiireiden alla.

Ihastelen hienoja kalligrafiavideoita, ja kauniin tekstin muodostuminen paperiin on rauhoittavaa, mutta minua ehkä hieman nyppii se, että fontit muistuttavat kaikki toisiaan. Päädyin siis siihen, että kirjoitan osoitteet ja muut tarvittavat tekstit itse, jotta kutsuun saisi persoonallisuutta ja jotta se tuntuisi henkilökohtaisemmalta. En halunnut kopioida mitään tiettyä fonttia, vaan käyttää omaa käsialaa vähän koristeellisemmin. Ensimmäiset osoitteet olivat mielestäni Aivan Kamalia, mutta tiedostan olevani erittäin kriittinen tällaisissa asioissa. Voin kuitenkin sanoa että 40 kirjeen jälkeen kirjoittamiskynnyskin oli jo laskenut huomattavasti. Uskon toiston voimaan, ja tässä sitä toden teolla tuli!

Kutsupajan ehdottomasti suurin anti ihanien paperituotteiden hypistelyn lisäksi oli se, että päässä konkretisoi ajatus siitä, ketä olemme kutsumassa häihimme. Olen aikaisemminkin kipuillut vieraslistan kanssa, sillä lähipiirimme on laaja ja saisimme helposti kutsuttua 200 henkeä häihin, mutta toiveenamme oli yhteisölliset, intiimimmät häät, joihin päätimme kutsua 80-90 vierasta. Olen miettinyt pääni puhki: ketä kutsumme, ketä emme, kuka pahoittaa mielensä, olemmeko unohtaneet jonkun tärkeän ihmisen?! Nämä ajatukset kuitenkin vaimenivat kutsuja kasatessa. Jokaisen kutsun kohdalla pääsi henkilökohtaisemmin käsiksi siihen ajatukseen, että juuri nämä vieraat haluamme kutsua juhlimaan meidän kanssamme. Juuri näiden ihmisten kanssa haluamme nauttia meille ehkä tähänastisista yhteisistä päivistämme sitä merkittävintä, tai ainakin odotetuinta. Siis koomista kyllä, mieleeni tuli vähän sama ajatus, kuin mitä Marie Kondo opettaa tavaroiden suhteen. Pidä tavaraa (kutsua) kädessä ja mieti: Tuottaako se sinulle iloa? Jos ei, niin olet kutsunut väärän ihmisen häihisi!

Niin tai näin, kutsujen tekemisessä on jotain lopullisuuden tuntua, hyvällä tavalla. Näillä mennään eikä meinata!

Koevedokset

Jos tilaat kutsut paikalliselta printtaamolta, kannattaa ehdottomasti pyytää heiltä koevedoksia. Printtitalot eivät yleensä laskuta koevedoksen tekemisestä mitään. Koevedoksen avulla näet kutsun livenä, ja voit tehdä korjauksia aineistoon ennen lopullisia tulosteita. Vedos tulee yleensä nopeasti, ehkä päivässä tai kahdessa riippuen sen tyypistä ja monimutkaisuudesta. Kannattaa varata aikaa aineiston muokkaamiseen, kun vedos on käyty läpi. Printtitalo osaa kertoa, paljonko aikaa he tarvitsevat tuotantoon, jos haluat saada kutsut tiettyyn päivään mennessä.

Kutsun speksit printtitalolle olivat seuraavat:

  1. Virallinen hääkutsu, 105 x 210 mm
    • Paperi: 350g Ensocoat 2S
    • Digifoliointi (kulta)
  2. Infolehtinen, 105 x 210 mm
    • Paperi: 300g Keaykolour Recycled Particles Sunshine tai 250g Keaykolour Recycled Chalk
    • Nuuttaus + Stiftaus
  3. Kartta, 105 x 210 mm
    • Paperi: Kuulto (esim. Curious Translucent)
    • Nuuttaus

Nuuttaus tarkoittaa taiveuran tekemistä materiaaliin, jolloin reunat eivät mene rikki taitoksessa. Stiftaus taas tarkoittaa niittaamista, eli sisäkkäiset arkit liitetään yhteen metallihakasilla.

Paperilaatuja pääsee ihmettelemään printtitalolla, heiltä löytyy hyvin myös malleja aiemmin teetetyistä kutsuista. Jokaisella printtaamolla on omat paperitoimittajat, joten kilpailuttaessa kannattaa rohkeasti kertoa omista materiaalitoiveista: paksuus, tekstuurimaisuus/tasaisuus, matta vai kiiltävä, erikoiskäsittelyt. Jos sinulla on jo joku tietty paperi mielessä, niin voit mainita sen nimen, usein printtaajat tuntevat yleisimmät paperivalmistajat ja -laadut.

Virallisen hääkutsun tilasimme suoraan turkulaiselta Prigiltä, sillä digifoliointia ei tee kovin moni printtaamo, ja Prigiltä aikaisemmin tilattu Save the Date -kortti oli todella kauniisti tehty. Turkoosiin taustaan sopi hyvin kultainen metallifoliointi. Hääkutsun koevedokset menivät kerralla nappiin!

Kartan ja hääinfon koevedoksia tilasin Prigin lisäksi turkulaiselta Printteriltä.

Prigin kuultopaperille tehty kartta oli todella kaunis ja hienostuneen läpikuultava, mutta myös hauras ja rikkoutui herkästi taittaessa. Prigin koevedoksessa kokeilimme valkoista lisäväriä, joka nosti kartan lopullista hintaa. Printterin koevedoksessa valkoinen korvattiin tummansinisellä sävyllä. Kuultopaperi oli peittävämpi, mutta myös paksumpi ja kestävämpi, jolloin sitä oli helppo käsitellä.

Infolehtisen koevedos tehtiin Prigillä 350g paksulle Sunshine-paperille, joka oli mielettömän kaunis kultahippuineen. Tykkäsin kartongin sävystä todella paljon, mutta tekstiä oli ehkä hieman vaikea lukea kultahippujen seasta. Printteriltä ei löytynyt Sunshine-paperia, joten korvaavana vaihtoehtona otettiin koevedokseen 250g paksu Chalk, jossa oli myös tekstuurimainen pinta. Chalk-paperi oli kevyempi ja tasaisempi, joten teksti oli luettavampaa ja lehtistä oli mukavampi käännellä, kun sivut eivät olleet niin paksut.

Kun olimme tutkineet koevedokset ja saaneet molemmilta printtitaloilta lopulliset tarjoukset 70 kappaleelle, päädyimme tilaamaan kartat ja infolehtiset Printteriltä.

Toinen vinkkini on siis: kilpailuta, kilpailuta, kilpailuta! Vähintään kahdelta printtitalolta kannattaa kysyä hintaa, mieluiten kolmelta. Koevedosten avulla saa etukäteen tietoa siitä, millainen laatu printtitalolla on. Jos hinta menee kovin alas, se voi myös näkyä lopputuloksessa.

Kun olimme saaneet koevedokset kotiin, tarkistimme, että ne mahtuvat ongelmitta kirjekuoreen. Tämän jälkeen hienosäädin vielä rivistyksiä ja sävyjä, ja tarkistin tekstit miljoonannen kerran. Sitten lähetin materiaalin painoon! Muutaman päivän päästä pääsin hakemaan uunituoreet tulosteet kotiin ♡ Ihanaa!

Taitto

Ocean Themed Invitation © INVITALIA on Etsy

Tänään kerron hääkutsuprosessin visuaalisesti kiinnostavimmasta vaiheesta eli materiaalien taittamisesta! Kun hääkutsun ja hääinfon tekstit olivat kasassa, sain visuaaliseen puoleen luonnollisesti täysin vapaat kädet ja vahvan luoton Hannulta.

Inspiraatiota hain yllättäen merellisistä sävyistä. Minulle meri on eri sinisten ja vihreyden sävyjä, maalauksellisuutta ja abstraktiutta. Halusimme hyödyntää Save the Date -kortissa käytettyä digifoliointia myös virallisessa hääkutsussa, kuten olen aikaisemmissa teksteissäni maininnut. Hannun toiveena oli, että sinisten sävyt eivät menisi liian vaaleiksi – hänelle niistä tulee enemmän mieleen talvi ja joulu. Kutsussa saisi olla sinistä, mutta se ei saisi olla kylmä, vaan ennemminkin lämmin ja raikas. Paperituotteiden kooksi määrittelin 105 x 210 mm, jotta tulosteet mahtuisivat DL-kokoisiin kirjekuoriimme (110 x 220 mm).

Asettelin hääkutsun tekstit tuohon 105 x 210 mm kokoon. Kaaso W:n suunnittelema monogrammi sijoitettiin kutsun yläosaan, tämän alle jätettiin tilaa yhden tai useamman vieraan nimille. Digifoliolla haluttiin korostaa monogrammin lisäksi päivämäärä ja paikka, RSVP sekä hääparin nimet. Kutsun toiselle puolelle valitsimme yhden otoksen kesän kihlakuvauksestamme.

Tein kutsun taustasta kaksi versiota, joista toinen oli valkoinen ja toinen tummansinisestä turkoosiin liukuva vesiväritausta. Tykästyimme kuitenkin molemmat heti siniseen taustaan, sillä se loi kontrastia tekstille, lisäsi draaman tuntua ja korosti meriteemaa. Jos suunnittelijoilla on signature style (ja useinhan sellainen on), niin tätä voisi kai kuvailla minun nimikkotyylikseni. Rakastan kortteja tai paperituotteita, jotka ovat melkein kuin maalauksia, taideteoksia itsessään. Halusin, että elämässämme vahvasti elävä taiteilijahenki ja luovuus huokuvat myös kutsusta (tälläkin hetkellä, kun kirjoitan tätä merkintää, Hannu säveltää uutta kappaletta työhuoneessaan). Menee nyt todella syvälliseksi yhden kortin suunnittelu, mutta sitähän suunnittelu lopulta on! Syviä punaisia lankoja, joista tarina nivoutuu ♡

Noniin. Kaiken hääinfoon pakkaamamme tiedon halusin taittaa siistiksi, melko simppeliksi lehtiseksi. Graafisen ilmeen tuli olla hyvin huomaamatonta ja käytännöllistä, jotta info olisi helposti luettavaa ja ymmärrettävää. Pitkiin leipätekstipalstoihin saa juhlavuutta ilmavalla tekstillä. Hieman normaalia isommat rivi- ja kirjainvälit sekä paljon tyhjää tilaa paperin reunoilla (lehtiseen tuli 13 mm).

Hienostunut fontti auttaa myös juhlavan tunnelman herättämisessä. Tähän valitsin Operetta-fonttiperheen, jossa leikitellään Didotin ja Bodonin tyyppisillä fonteilla, mutta johon on lisätty modernia twistiä, selkeyttä ja runsaasti vaihtoehtoja eri tarpeisiin. Samasta fontista saa minimalistisemman otsikon ja helposti luettavan leipätekstin.

Esimerkkisivussa näkyvät lehtisen sivut 6 (vasemmalla) ja 3 (oikealla). Olen tehnyt taiton valmiiksi niin, että niitattaessa oikeat sivut ovat oikeilla paikoilla. Kulmissa näkyvät väkäset ovat leikkuumerkkejä, jotka auttavat printtaamoa leikkaamaan tulosteen oikeista kohdista.

Lehtisen sisälle halusin vielä lisätä taitetun kartan, josta näkyisivät vihki- ja juhlapaikka sekä niiden välinen etäisyys. Karttaan sisällytin myös Turun Linnan pohjakuvan, joka auttaisi vieraita löytämään kirkon jouhevammin. Toki kartan tehtävänä oli myös keventää runsasta inforomaania, jossa on tekstisivuja toisensa perään.

Kartan koevedoksen tilasin kuultopaperille, joka toisi kutsuun ilmavuutta ja keveyttä paksujen paperituotteiden rinnalla. Hieman sininen sävy mietitytti: Ajattelevatko vieraat nyt, että menemme merta pitkin, eli venekyydillä juhlapaikalle?! No, päädyimme kuitenkin tuohon siniseen, koska se vain istui kokonaisuuteen niin hyvin. Murrettu vihreä näyttäisi helposti kulahtaneelta, kirkas vihreä taas söisi hienostuneisuuden pois.

Grafiikan tuottaminen itsessään on loppupeleissä melko vaivatonta. Jännittävin – ja toisaalta ihanin vaihe – prosessissa on oikeastaan se, josta seuraavaksi tulen kertomaan! Eli koevedosten tilaus, kun pääsee hypistelemään paperia omin kätösin!

Hääkutsun teksti ja uudenvuoden vastaanotto

© Ami K

Työnjako kutsujen suhteen on ollut selvä: minä suunnittelen kutsujen visuaalisen ilmeen, Hannu kirjoittaa infot. Luonnostelimme kuitenkin virallisen hääkutsun tekstin yhdessä. Hyviä ohjenuoria ja vinkkejä löysin Makea Hääblogin tekstistä täältä. Suosittelen tutustumaan, häneltä löytyy muutenkin kullanarvoisia vinkkejä hääkutsujen suunnitteluun!

Meillä on ilo ja kunnia
kutsua teidät juhlistamaan onneamme,
kun sanomme toisillemme tahdon

XX.8.2021 kello 13.00
Turun Linnan kirkossa

Vihkitilaisuuden jälkeen jatkamme
juhlaa Villa Bella Vistassa Ruissalossa.

RSVP 1.6.2021

Sydämellisesti tervetuloa!
Mia & Hannu

Olen todella tyytyväinen tähän tekstiin. Se on virallinen, juhlava, lyhyt ja ytimekäs. Täydellinen! ♡

Kutsuja työstäessä on taas uudella tavalla konkretisoitunut se, että ollaan toden totta menossa naimisiin, ja häät ovat elokuussa! Miten aika onkin mennyt näin nopeasti?

Fiilikset juhlien ja aikataulun suhteen ovat edelleen hyvät, mutta olen kyllä kiinnittänyt huomiota somessa muiden hääparien ilmoituksiin häiden siirrosta vuodelta 2021 vuodelle 2022. Tuntuu hassulta, että kaikesta huolimatta olemme kuitenkin tässä, järjestämässä häitä, lähettämässä kutsuja ja ottamassa riskiä, että kaikki voikin johtaa samanlaiseen kauhukuvaan mitä tämän kesän hääparit ovat joutuneet kokemaan.

Toisaalta näin vuoden 2021 alussa häät voivat olla vieraille, meille, myös lupaus paremmasta, lupaus yhteisöllisyydestä ja läheisten lämmöstä. Lupaus paluusta siihen, että voi nähdä ja halata, pitää kädestä ja taputtaa olkapäälle, kun sitä tarvitaan. Juuri nyt on hyvä olla jotain mitä odottaa. Rokotusuutiset lisäävät myös toivoa siitä, että ensi kesän loppuun mennessä voisimme jo huoletta viettää ikimuistoista päivää vieraidemme kanssa.

Heippa vuosi 2020 ei muistella pahalla ja tervetuloa ihana häävuosi 2021!
Etähalit kaikille muille häävuotensa aloittaville ja häitä odottaville!

♡ ♡ ♡

Häät + Joulu

Vuosi on jo loppumetreillä, ja ensi vuonna alkaa meidän häävuosi! Ihanaa!

Nyt joulun kunniaksi ajattelin kertoa vähän meidän hääkuulumisia. Olin päättänyt, että hääkutsut lähetetään ennen joulua, jotta vieraat pääsevät ajoissa varaamaan majoituksia Turkuun. Monet illat ovat menneet jouluttamisen sijaan hääkutsujen väkertämiseen, ja kutsujen sekä muuton takia ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lahjojen pohdinta jäi ihan viime metreille. Mutta onnistuttiin pysymään deadlinessa! Alkuviikosta laitettiin postiin 47 kutsua ja 10 lisää annetaan henkilökohtaisesti tässä kuukauden sisällä. Kutsujen laittaminen joulun yhteyteen oli sinänsä kätevää, että sai muutaman kevyen joululahjan ujutettua kuoreen niille lähimmäisille, joita ei nyt rajoitusten vuoksi pääse näkemään vähään aikaan. Olen kutsuista todella innoissani, ja on ihanaa jakaa prosessia tänne blogiin!

Mutta niihin muihin kuulumisiin! Tämä on meidän ensimmäinen joulu omassa, yhteisessä kodissamme, ja pääsemme vihdoin luomaan omia jouluperinteitämme. Joulupöytään kuuluu tietenkin karjalanpaisti ja -piirakat, mutta Hannun kautta pöytään on tullut paljon myös kalatarjottavia kuten graavilohta ja mätiä. Aatonaattona vielä melko autio olohuoneemme sai täytettä isosta kuusesta ja lahjoista, jotka tosin oli laitettava koriin, sillä Kaiku on tämän perheen kovin jouluttaja eikä malttaisi millään olla repimättä lahjoja heti auki.

Pidimme häistä etäkokouksen joulukuun alussa Google Meetin kautta (tällä kertaa esityksessä oli vain 5 sivua), ja ideoimme yhdessä hääkutsuja sekä ohjelmaa eteenpäin. Oli mukava nähdä häätiimiläisten kasvoja pitkästä aikaa ja oli ihana huomata, että he ovat edelleen yhtä innoissaan häistämme kuin mekin.

Somisteita ja astioita on varattu ahkerasti somistevuokraamoista, lisäksi olen metsästänyt hääkoristeita kirppiksiltä uusiokäyttöön. Ensi vuoden puolella keskitytään vielä tarkemmin tilojen ja koristeiden suunnitteluun. Hannu on alkanut säveltää häävalssia, ja suunnitelmissa olisi pitää lähitulevaisuudessa etäkokous bändin vetäjien kanssa. Musiikkijuttuja ollaan pohdiskeltu, mutta esimerkiksi vihkimisen musiikit on vielä päättämättä. Hääautoa ei ole vielä löytynyt, mutta ystäväpariskunta on lupautunut kuskaamaan meidät heidän autollaan, mikäli muuta ei löydy. Eli ainakaan hääauton suhteen ei tarvitse stressata!

Kaiken kaikkiaan häiden suhteen on hyvä fiilis, ja tuntuu ihanalta, että asiat etenevät omalla painollaan. Nyt vähän joulurentoutumista ja uuden vuoden vastaanottoa. Tervetuloa 2021, sinua on odotettu ♡

Valkoinen joulu tuli käväisemään Turussa joulupäivän kunniaksi! Ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

Monogrammi

Huh huh! Pahoittelut parin viikon hiljaiselosta. Täällä on tapahtunut sellaisia jännyyksiä, että päästiin Hannun kanssa muuttamaan marras-joulukuun vaihteessa kotiin, jota voidaan sanoa ihan omaksi ♡ ♡ ♡ Tietenkään häiden suunnittelu ja järjestely ei ollut riittävän massiiivinen kuluerä projekti, joten rinnalle oli hankittava vielä jotain muuta puuhaa! Tämä on meille hyvin tyypillistä, ja pahoin pelkään, että ehdimme vielä kahmia jotain muutakin vapaa-ajan tekemistä ennen hääpäiväämme!

Mutta nyt ollaan pari viikkoa tässä innoissamme tyhjennetty pahvilaatikoita, ja parhaillaan Hannu ruuvailee työ-/musiikkihuoneensa seinään akustiikkapaneeleja. Hän vitsaili, että tämä akustiikkalevyjen asennus on ollut meidän ensimmäinen miniprojekti, jossa minä suunnittelin sisustuksen (eli paneelien sommittelun), ja hän toimii alihankkijana eli “rakentajana”. Käytän lainausmerkkejä siksi, että koko homma vaatii rimojen sahaamista, maalaamista ja ruuvaamista, joten ehkä ei vielä voida lähteä suunnittelemaan sitä omakotitalon rakentamista omin kätösin…

Uudessa kodissa parasta on tietenkin se, että täällä on valtavan paljon enemmän tilaa hääkoristeille! Tällä hetkellä kirppishäätavaralla on täytetty kaksi isoa muovilaatikkoa sekä yksi paperikassi. Pari ystävääni on käynyt puolestani noutamassa tavaraa muista kaupungeista, eli lisää tavaraa on tiedossa.

Mutta tällä kertaa en halunnut höpötellä koristeista, vaan jostain muusta visuaalisesta – joskin aivan yhtä tärkeästä hääasiasta, nimittäin hääkutsuista! Ja siitä aiheesta on sen verran puhuttavaa, että postauksia tulee useampi. Tällä kertaa keskiössä:

Monogrammi

Hääkutsusaagamme alkoi häälogon suunnittelulla. Haluamme hyödyntää monogrammia vahasineteissä sekä puristamalla kohokuviologoja kutsuihin. Hääkutsujen lisäksi monogrammia olisi kiva käyttää kattauksessa menua koristamassa. Alla muutamia inspiraatiokuvia, joilla lähdin hakemaan monogrammin tyyliä.

Tykkään kovasti köynnösmäisistä, koristeellisemmista häälogoista. En halunnut monogrammin olevan jäykkä tai liian jylhä, vaan sopivan juhlava ja koristeellinen, jolloin se edustaisi häidemme teemoja. Kaarevat linjat tuovat mieleen aallot ja veden dynaamisen liikkeen. Halusin ottaa inspiraatiota juhlapaikan jugend-henkisistä tapeteista, jotka mainitsin tämän postauksen lopussa. Koska Hannu on taas enemmän klassisen ja modernin tyylin ystävä, design ei kuitenkaan saisi näyttää liian satumaiselta tai runsaalta.

Tykästyin kovasti kaunomaiseen M+H -tekstiin. Luonnoksissa on käytetty Antro Vectra -fonttia, jossa M- ja H-kirjaimet piirtyvät kauniisti. Suosittelen kyllä rohkeasti tutustumaan valmisfonttivalikoimaan. Etenkin omaan käyttöön tulevassa suunnittelussa lisenssit ovat usein joustavampia kuin kaupallisessa käytössä. Englanninkielisillä sivustoilla kannattaa tarkistaa, että fonttiin on tehty myös ääkköset. Vähän omaperäisemmällä fonttivalinnalla saa helposti kutsuun ja graafiseen ilmeeseen sitä pientä twistiä ja persoonallisuutta!

Alustavien luonnosten jälkeen kuvioihin tuli mukaan ihanaakin ihanampi ystäväni, entinen kollegani ja nykyinen kaasoni W, joka luonnosteli köynnöskuvion kirjainten ympärille, ja vei muutenkin monogrammin maaliin taidoillaan! Hannu tykkäsi alavasemmalla olevasta yksinkertaisemmasta köynnöksestä, itse tykästyin sen oikealla puolella olevaan versioon, jossa yhden kehäviivan sijaan oli useampia. Toistuvat, toisiinsa punoutuvat viivat viittaavat hienosti jugend-henkeen.

Kun monogrammi oli valmis, oli aika tilata sinettileimasin ja kohopuristin! Siitä kerron omassa postauksessa. Tämä on Kuparimorsiamen 50. postaus, ja sitä oli erittäin sopivaa juhlistaa parilla kakkupalalla! Mukavaa joulunodotusta kaikille, eilen ripustelin jo ensimmäisiä jouluvaloja uuteen kotiin, ja herättelin joulufiilistä muuton alta. Sormet ristiin valkean joulun puolesta ♡