Tule hyvät häät, älä tule pahat häät

people toasting wine glasses

Kansikuva © cottonbro on Pexels

Monelle on tärkeää, että häät ovat hyvät. Että hääpari ja vieraat viihtyvät, juhlissa on mukava olla, kaikki ovat hyvällä tuulella ja onnellisia. Syvällä omassa hääkuplassa olevana bloggaajana mielikuvani häistä on pumpulinen ja hattaranmakuinen pilvilinna, jossa kaikki hyppelevät onnellisesti kukkia heitellen, naurua hersyen ja leveästi hymyillen.

Tämähän ei todennäköisesti vastaa todellisuutta.

Häihin voi tulla kirjava joukko ihmisiä, jotka kaikki eivät välttämättä juuri sinä päivänä esiinny omaksi tai muiden eduksi. Juhlaväen sekaan mahtuu äänekkäitä, siltansa polttaneita, kuumakalleja, viinaan meneviä, riidanhaastajia – you name it. Uskon, että yllättävänkin monessa juhlassa on vähintään yksi tai kaksi vierasta, joiden käyttäytymistä vähän jännitetään etukäteen.

© The Wedding Coach on Netflix

Netflixin koukuttavassa hääsarjassa The Wedding Coach nousee toistuvasti esiin hääparin huoli siitä, että miten tietyt häävieraat käyttäytyvät. Mitä jos shottikeisari alkaa iskeä morsiusneitoja? Mitä jos isä järjestää kohtauksen, kun ei pääsekään tanssimaan tyttärensä kanssa? Mitä jos molemmat kaasot haluavat puhua, mutta tilaa on vain yhdelle?

Voivatko häät mennä pieleen? Miten turhalta draamalta voisi välttyä?

Jos jokin tietty asia hermostuttaa, tee tarvittavat toimenpiteet ongelman ennakointiin ja minimointiin. Monet asiat on helppo ratkaista. Jos jännität sadetta, osta sateenvarjo. Jos pelkäät, että lapset eivät malta istua paikoillaan ruokailun aikana, järjestä heille tekemistä.

Haastavien aikuisvieraiden käyttäytymisen ennakointi voikin olla sitten monimutkaisempaa. Suora vastaus olisi olla kutsumatta draama-alttiita vieraita, mutta en oikein usko siihen, että se on ainoa, oikea ratkaisu. Äänekäs vieras voi olla sulhasen rakkain lapsuudenystävä vuosien takaa tai se naukkaileva täti voi olla äärimmäisen läheinen ja tärkeä tukipilari morsiamen elämässä. Tuntuisi epäreilulta, että hääpari eväisi joltakulta tärkeältä ihmiseltä pääsyn juhliin sen takia, että hän saattaa käyttäytyä ikävästi.

Mielestäni hääparin odotukset nousevat tässäkin keskiöön. Joissakin juhlissa tädin naukkailu ei välttämättä häiritse laisinkaan, ja toisissa se aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Merkitystä on sillä, että millaiset juhlat ja tunnelman te haluatte.

Kun omista odotuksistaan kertoo etukäteen, häävieras osaa ottaa ne paremmin huomioon – tai ainakin siihen annetaan mahdollisuus. Kissan nostaminen pöydälle ei ole aina sujuvaa meille puukkojunkkarisuomalaisille, mutta rehellisyys on mielestäni avain onneen. Samalla, kun hääpari opettelee sanomaan ei vieraiden poskettomille toiveille ja pyynnöille, tarvitsee löytää se sisäinen rohkeus kommunikoida ne omat toiveet vastavuoroisesti vieraille.

Odotukset voi jakaa kohdistamatta niitä suoraan henkilöön. “Toivottavasti et sitten vedä päätäsi aivan täyteen!” tai “Ne ällöttävät flirttailusi voit jättää ovelle!” ovat kieltämättä napakoita aloituksia, mutta voivat loukata ja jättää vieraan puolustuskannalle sen sijaan, että hän kuulisi ja kuuntelisi toiveen. Miettikää mitä odotuksia teillä on, ja kommunikoikaa nuo odotukset niille yhdelle tai useammalle vieraalle, joista olette huolissanne.

Esimerkiksi:

Odotamme vierailta, että alkoholia nautitaan kohtuudella. Juhlien jälkeen voi siirtyä kaupunkiin jatkoille villimpiin bailuihin.

Odotamme vierailta, että mahdolliset eripurat sysätään sivuun, ja keskitytään meihin ja meidän päivään.

Odotamme vierailta, että kaikki antavat tilaa toisilleen nauttia juhlasta hyvässä hengessä.

Haluaisin uskoa siihen, että kutsutuille hääparin onnellisuus on tärkeää ja arvokasta – eivät kai he muuten olisi osallistumassa häihin?

Jos joku vieraista jää kaikesta huolimatta jännittämään, niin yleinen menetelmä taitaa olla hääpartio, eli yksi tai useampi häätiimiläinen tai luottoystäviä, joita pyydetään etukäteen hieman katsomaan vieraan perään ja silottamaan kiusalliset tilanteet. On hyvä muistaa, että harvoin kukaan vieras saa mitenkään koko juhlaa pilattua omalla käytöksellään – ja toisaalta aikuisen ihmisen käytökseen ei voi vaikuttaa loputtomiin eikä ehkä kannatakaan ottaa siitä täyttä vastuuta.

The Wedding Coach -sarjassa sai hienosti seurata miten vaikeiden keskustelujen myötä hankalat häävieraat päätyivät aina samaan lopputulokseen: Kaikista tärkeintä on se, että hääpari on onnellinen. Ja niinhän se onkin, sillä vaikka hääpari saa vain yhden päivän, niin hääpari saa juuri sen yhden päivän.

Aiheesta muualla

Mennään Naimisiin: Riitelevä suku, humalaiset vieraat ja muut hääpäivän haasteet
Aamulehti: Voiko häädraamalta välttyä? – Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä

Toivottavasti teidän päivänne on juuri niin hyvä kuin olette toivoneet ♡

Illat pitenevät ja häät lähestyvät

Kaikun tuhkat ovat nyt kotona, veimme niitä hakiessa kukkia eläinlääkäreille kiitokseksi. Eläinlääkäriasema Vettorilta tuli myös kaunis kortti Kaikun muistolle. Kiitos ihanista tsemppiviesteistä, joita olette lähettäneet ♡

Itkuhetkiä tulee ja ikävä iskee, mutta olemme pikkuhiljaa palailleet hääjuttujen pariin. Tulevaisuuden kivojen asioiden ajattelu ja suunnittelu on tarjonnut suurinta lohtua ikävän keskellä. Olemme miettineet, että miten ja millä tavoin toisimme Kaikun osaksi hääpäivää, vaikka hän ei olekaan paikalla fyysisesti. Olen jo aikaisemmin pitänyt siitä ajatuksesta, että häävieraat saisivat pienen tuliaisen vietäväksi kodin nelijalkaisille. Nyt Kaikun poismenon myötä idea tuntuu entistä tärkeämmältä. Esimerkiksi tällaiset kotiin vietävät pussukat olisivat kiva tapa muistaa koirakavereita.

© Wedding Bee

Pidimme hääsuunnitteluviikonloppua häätiimin kanssa ennen Kaikun yllättävää lopettamista, joten siitä kirjoittelu meinasi jäädä kokonaan väliin. Lohdullista oli se, että Kaikun viimeinen viikonloppu oli täynnä herkuttelua ja huomiota hänelle rakkailta ihmisiltä ♡

Hääsuunnitteluviikonloppu oli Kaikun rapsuttelun ja viisujen ohella täynnä ohjelmaa. Pakersimme koristeita, maistelimme häiden juomavaihtoehtoja ja kävimme läpi hääviikonlopun tarkempaa aikataulua. Raati valitsi tumman, australialainen Lindeman’s 50 Shiraz punaviinin sekä makean, raikkaan ja saksalaisen Königsmosel Riesling -viinin. Sunnuntaina vierailimme Turun Linnan kirkolla, jossa vahtimestari esitteli meille tilat ja vastaili kysymyksiimme. Kuvissa näkyvä holvikaarillinen tila tulee todennäköisesti olemaan myös meidän käytössämme tuolloin vihkimisen aikaan, eli saamme Hannun kanssa valmistautua päivän eittämättä jännittävimpään hetkeen todella hienossa huoneessa!

Vieraiden ilmoittautumistilanne on nyt todella hyvä: 81 on jo ilmoittautunut, 8 on tulossa ja 2 vierasta on vielä epävarmoja. Epävarmuus johtuu lähinnä rokotuksista, joiden suhteen olemme olleet ymmärtäväisiä, etenkin kun toiveenamme on, että vieraat olisivat saaneet ensimmäisen rokotuksen häihin mennessä. Näyttää myös siltä, että suurin osa kutsumistamme vieraista on tulossa, joten emme voi lähettää lisää kutsuja.

Ohjelmaosuus on edennyt! Muutama ystäväni on ottanut kopin lasten aktiviteeteista ja vie niitä eteenpäin toiveidemme pohjalta. Meillä on vetäjät häävieraiden esittelylle sekä yhdelle hääleikille. Hannu koordinoi musiikkipuolta bändin vetäjien sekä muiden esiintyjien kanssa. Lisäksi kokoustimme etänä papin kanssa ja kävimme läpi vihkimisen runkoa sekä toiveitamme. Tuntuu ihanalta, kun kaikki alkaa loksahdella paikoilleen ♡

Häämekkoni on Boutique Minnen Marjolla viimeisteltävänä, viimeiset sovitukset ovat lähempänä häitä. Lisäksi tilasin vihkisormuksen! Sormus on ollut minulle häiden haastavin hankinta: budjetin ja toiveiden välillä tasapainottelu on ollut todella vaikeaa, enkä ole ollut valmis tinkimään mistään – onhan kyseessä loppuelämän koru. Olen tutkinut monia, siis monia vaihtoehtoja, ja todella huojentunut jo pelkästään siitä, että löysin vaihtoehdon, joka ilahdutti sekä minua että budjettia. Kerron sormuksesta lisää, kun saan sen tänne kotiin!

6 kk häihin – tuhoaako korona juhlat?

silhouette photography of boat on water during sunset

Kansikuva © Johannes Plenio on Pexels.com

Olinpa ajatellut, että kirjoitan ah niin ihanan “puoli vuotta häihin jihuu” -postauksen, mutta on ollut vaikeaa pitää hymyä huulilla ja boogia yllä samalla, kun koronauutiset synkkenevät päivä toisensa jälkeen. Vuosi sitten keväällä mietimme Hannun kanssa huojentuneina, että onneksi häät eivät ole vielä, niin säästymme tuolta kamalalta koronarumbalta, joka riepottelee hääpareja ympäriinsä. Well, karma is a bitch.

Tämä on omistettu teille kaikille, jotka olette joutuneet siirtämään häitänne useamman kerran. The struggle is real!

© WeddingWire

Me olemme vasta ensimmäisellä kierroksella häät vs. korona, joten tässä vaiheessa olisi vielä paisuttelua väittää, että kaikki häihin liittyvä on muuttunut harmaaksi ja kitkerän katkeraksi. Juhlistimme puolen vuoden rajapyykin ylitystä hyvillä mielin, ja tuntuu oudolta, jopa uskomattomalta ajatella, että puolen vuoden päästä koittavat – toivottavasti – kauan odotetut juhlat! Häiden suunnittelu antaa minulle riittävästi tekemistä, jotta en pompi koronauutisten kanssa seinille. Vaikka en voi suoraan tehdä koronalle mitään, niin hääkoristeille sentään voin, ja se antaa voimaa.

Eniten koronassa kalvaa epävarmuus. Jospa voisimmekin ennustaa tulevaisuuteen, ja tietää, mikä olisi paras ratkaisu! Osa hääpareista siirtää nyt kesähäitään, osa on päättänyt pitäytyä suunnitelmissa. Maalis-huhtikuun parit ovat tehneet viime hetken peliliikkeitä häiden suhteen – osalle siitä koituu taloudellisia menetyksiä, ja varmasti poikkeuksetta kaikille paljon stressiä ja harmistusta: “Päästäänkö me ikinä naimisiin?”

concrete building under blue sky
© Jeffrey Czum on Pexels.com

Juuri tällä hetkellä saisimme varmuutta vain sitä kautta, että siirtäisimme isot juhlat kauemmas tulevaisuuteen. Se huojentaisi, sillä fakta on se, että emme voi taata 90 juhlavieraalle koronaturvallisia häitä. Toisaalta olemme kumpikin kovasti odottaneet juhlia, joten emme hentoisi luopua toivosta näin aikaisin. Vielä enemmän harmittaisi se, että siirtäisimme juhlat nyt, ja kesän alussa pandemia heilahtaisikin vaaramittarin paremmalle puolelle.

Suurin osa stressistä tulee epävarmuuden takia häävieraiden puolesta: mitä jos joudumme siirtämään isoja juhlia, ja osa on jo varannut ja maksanut majoituksen? Entäs jos ja kun siirtämisestä aiheutuisi taloudellista haittaa muillekin kuin meille? Miten ilmoittaisimme muutoksesta? Koska päätös täytyisi viimeistään tehdä?

wood man love people
© Cup of Couple on Pexels.com

Milloin alkaa se niin kovasti odotettu turvallinen aika?

Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen ajatellut, että on tämäkin hullun hommaa taistella tuulimyllyjä vastaan! Kuka itseään ja mielenterveyttään kunnioittava ihminen edes yrittää järjestää (melko) isoja hääjuhlia koronaepidemian aikaan? Juhlapaikkaa ja kirkkoa bookatessa vuoden 2020 alussa emme todellakaan odottaneet, että hääjuhlat saisivat tällaisen lisän suunnitteluihin. Olisimmeko suosiolla odottaneet muutaman vuoden, jos olisimme nähneet tulevaisuuteen? Ehkä olisimme karanneet vihille Argentiinaan Islantiin Lofooteille Lappiin Turun saaristoon tai Hankoon, ja pitäneet ne supermegabileet sitten joskus myöhemmin.

woman holding a yellow string light
© Ruvim on Pexels.com

Mutta tässä sitä ollaan, matkalla nokka kohti kurssia, joka ei toivottavasti ole törmäyskurssi. Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä on huojentavaa, että häihin on vielä puoli vuotta!

Lopuksi vielä vastaus siihen polttavaan kysymykseen:

Tuhoaako korona juhlat?

Ei tuhoa.

Me järjestämme juhlat, olivat ne sitten miten, missä ja milloin tahansa.
Naimisiin mennään. Siitä, jos jostain olen varma.
#sisu

Bongasimme tämän Manu-sarjan Turkuseuran Föripuodissa, ja se tuntuu nyt ajankohtaisemmalta kuin koskaan.

Kyllä se siitä.

♡:lla

Kutsut matkaan jo käy

Aivan ihana hääkutsu tuli tänään postissa! Nyt on käytetty ajatusta ja aikaa tämän luomiseen! Ihana!

Kutsut matkasivat uusiin koteihinsa niin nopeasti, että en ehtinyt edes kissaa sanoa! Kutsupajassa syntyi yhteensä 57 kutsua: 44 lähti postitse Suomeen, 3 matkasi ulkomaille, 10 ojennettiin suoraan vieraille. Kutsujen vastaanotto on ollut huikea, ja on ollut kiva lukea ihmisten sydäntä lämmittäviä viestejä, vastata puheluihin ja kiitoksiin ♡

Tässä vielä muutamia koottuja vinkkejä kutsuprosessiin:

  • Hanki ensin kirjekuoret, jotta tiedät minkä kokoisen kutsun haluat.
  • Pyydä koevedoksia, hio kutsu koevedosten avulla valmiiksi, ennen kuin teet lopullisen tilauksen.
  • Tutustu rohkeasti eri printtaamojen papereihin ja tekniikoihin.
  • Kilpailuta, kilpailuta, kilpailuta! Mielellään kolmella printtitalolla. Pyydä koevedokset, niin näet työn laadun ennen lopullista tilausta.
  • Mikäli postitat kutsut, varmista, että kirjekuoren paino ei mene yli 50 gramman. Meillä kirje painoi tasan 50 grammaa. Painon voi tarkistaa Postin palvelupisteellä.
  • Ole ajoissa liikkeellä! Kutsun suunnitteluun, infojen kirjoittamiseen, ilmoittautumisen suunnitteluun, koevedosten arviointiin ja lopullisen tilauksen valmistumiseen on hyvä varata ainakin pari, kolme viikkoa. Mitä enemmän aikaa, sitä parempi (ja kiireettömämpi) lopputulos.

Nyt tuli hääkutsu postissa! Ihanat värit ja materiaalit ja toi logo on niin kaunis! Kiitos, tää oli tosiaan ilo avata!

Meillä meni koko kutsuprosessiin vajaa kuukausi. Prosessi alkoi kirjekuorien tilaamisesta ja päättyi kutsujen lähettämiseen. Olisi musertavaa lähteä siirtämään juhlapäivää tällaisen työmäärän jälkeen. Ollaan siis sormet ristissä ja toivotaan, että elokuussa voidaan juhlia ilman huolia ja murheita ♡

Tää hääkutsu on I-HA-NA! Haluun vaan hypistellä tätä koko illan!

Koska rakastan listoja, tässä faktoja meidän 93 kutsuvieraasta.
Kutsuimme:

  • 51 ystävää
  • 22 minun sukulaistani
  • 19 Hannun sukulaista
  • 9 lasta
  • 6 hääbändin jäsentä
  • 5 avecia
  • 1 vihkipapin

Sukulaisia on siis hivenen vähemmän kuin ystäviä, ja oletamme, että sukulaisten osalta tulee eniten peruutuksia, jolloin voimme kutsua lisää ystäviä. Aveceja kutsuimme vain muutaman. Vihkipappi onkin mielenkiintoinen ja hivenen yllättäväkin juttu! En nimittäin olisi kuvitellut, että kutsumme vihkipapin häihimme. Sen tarinan kerron ihan omassa merkinnässä.

Tuntuu mahtavalta, että kutsut on hoidettu pois alta, ja voi taas keskittyä muihin suunnitteluihin. Juhlapaikan tilat odottavat jo tekijäänsä ♡ Olen toistaiseksi ollut tyytyväinen, olemme pysyneet hyvin aikataulussa. Halusimme lähettää kutsut jo näin aikaisin, jotta kauempaa saapuvat vieraat pystyisivät aloittamaan matkan ja majoituksen järjestelyn ajoissa.

Kutsupaja

Tällä kertaa kerron kutsupajasta, eli hääkutsujen kasaamisesta! Vietin parin viikon illat ja viikonloput kutsujen parissa. Vahasinettejä pystyi tekemään vain yhden kerrallaan, koska leimasimia oli yksi. Leivinpaperi on muuten todella kätevä sinettien tekoon! Sinetin saa helposti leivinpaperista irti, kun se on kovettunut.

Muutamat elokuvat ja pari arkkitehtuurisarjaa kulutettiin loppuun sinettejä sulatellessa (hääsarjoja on tullut ahmittua ähkyyn asti, joten kaipasin vähän jotain muuta katseltavaa). Hannu välillä pyöritteli silmiään ahertamiselleni, mutta minua ei yhtään haitannut viettää aikaa näiden kauniiden paperituotteiden parissa ♡

Lopputuloksesta tuli todella elegantti ja merellinen, vaikka eihän omaa työtä saisi koskaan ikinä kehua. Taitoimme kartan infolehtisen väliin ja laitoimme virallisen hääkutsun niin, että sen näkee ensimmäisenä kirjeen avatessa. Kirje suljettiin joustavalla sinetillä, joka ei mene rikki postissa. Voin rehellisesti sanoa kasanneeni jokaisen kutsun syvällä rakkaudella!

Halusin uhmata kalligrafiapelkoani ja kirjoittaa osoitteet käsin. En ole varsinaisesti pitänyt käsialaani erityisen kauniina, ja huomaan, että kiireisen työn perässä myös käsialastani on tullut hirveää suttua enkä yksinkertaisesti malta kirjoittaa rauhassa, vaan söherrän sanat lehtiöön niin nopeasti kuin pystyn. Lopputulos ei ole kaunis, voin kertoa… Opiskeluaikoina minulle oli veren ja hengen asia kirjoittaa kauniita muistiinpanoja, joten tiedän esteettisemmän käsialan uinuvan siellä jossain projektikiireiden alla.

Ihastelen hienoja kalligrafiavideoita, ja kauniin tekstin muodostuminen paperiin on rauhoittavaa, mutta minua ehkä hieman nyppii se, että fontit muistuttavat kaikki toisiaan. Päädyin siis siihen, että kirjoitan osoitteet ja muut tarvittavat tekstit itse, jotta kutsuun saisi persoonallisuutta ja jotta se tuntuisi henkilökohtaisemmalta. En halunnut kopioida mitään tiettyä fonttia, vaan käyttää omaa käsialaa vähän koristeellisemmin. Ensimmäiset osoitteet olivat mielestäni Aivan Kamalia, mutta tiedostan olevani erittäin kriittinen tällaisissa asioissa. Voin kuitenkin sanoa että 40 kirjeen jälkeen kirjoittamiskynnyskin oli jo laskenut huomattavasti. Uskon toiston voimaan, ja tässä sitä toden teolla tuli!

Kutsupajan ehdottomasti suurin anti ihanien paperituotteiden hypistelyn lisäksi oli se, että päässä konkretisoi ajatus siitä, ketä olemme kutsumassa häihimme. Olen aikaisemminkin kipuillut vieraslistan kanssa, sillä lähipiirimme on laaja ja saisimme helposti kutsuttua 200 henkeä häihin, mutta toiveenamme oli yhteisölliset, intiimimmät häät, joihin päätimme kutsua 80-90 vierasta. Olen miettinyt pääni puhki: ketä kutsumme, ketä emme, kuka pahoittaa mielensä, olemmeko unohtaneet jonkun tärkeän ihmisen?! Nämä ajatukset kuitenkin vaimenivat kutsuja kasatessa. Jokaisen kutsun kohdalla pääsi henkilökohtaisemmin käsiksi siihen ajatukseen, että juuri nämä vieraat haluamme kutsua juhlimaan meidän kanssamme. Juuri näiden ihmisten kanssa haluamme nauttia meille ehkä tähänastisista yhteisistä päivistämme sitä merkittävintä, tai ainakin odotetuinta. Siis koomista kyllä, mieleeni tuli vähän sama ajatus, kuin mitä Marie Kondo opettaa tavaroiden suhteen. Pidä tavaraa (kutsua) kädessä ja mieti: Tuottaako se sinulle iloa? Jos ei, niin olet kutsunut väärän ihmisen häihisi!

Niin tai näin, kutsujen tekemisessä on jotain lopullisuuden tuntua, hyvällä tavalla. Näillä mennään eikä meinata!

Odotusten ristiaallokko

© Rachel Claire on Pexels

Lähipiiri on herännyt siihen, että juhlat ovat oikeasti tapahtumassa, mikä on sytyttänyt toiveiden ja ideoiden ehtymättömän virran. Jokainen haluaa olla mukana luomassa juhlasta ikimuistoista, ja se jo itsessään kertoo kuinka tärkeästä juhlasta on kyse. Kun sanotaan hääjuhlat, jokaisella vieraalla on omanlaisensa mielikuva juhlasta, sen rituaaleista ja kulusta.

En ole kovin kokenut häähömpöttäjä. Olen osallistunut kuuteen hääjuhlaan, sukulaisten ja ystävien, todistanut niin perinteisiä kuin modernejakin versioita häistä. Koska meillä ei ole kovin juurtuneita ajatuksia siitä, mitä juhliin kuuluu tai mitä niissä pitäisi tai ei pitäisi olla, olemme alusta asti pitäneet sitä itsestään selvänä, että teemme juhlasta juuri sellaisen kuin haluamme. Näin varmasti ajattelee jokainen hääpari suunnittelun alussa. Olisihan se järjetöntä maksaa ja emännöidä juhlia, joihin emme itse olisi tyytyväisiä!

Oma tahto saattaa kuitenkin törmätä muiden odotuksiin tai toiveisiin. Teemme helposti oletuksia tulevista häistä sen perusteella, millaisia juhlia olemme aikaisemmin kokeneet. Äkkiä morsiuspari löytääkin itsensä omien ajatusten ja häävieraiden odotusten ristiaallokosta, eikä luoviminen välttämättä ole niin helppoa ja vaivatonta, kuin mitä aluksi ajatteli.

Olen varma, että lähes poikkeuksetta morsiusparin ajatukset häistä joutuvat törmäyskurssille yhden tai useamman häävieraan kanssa. Joillekin vieraille voi tulla yllätyksenä, jopa järkytyksenä se, että juhla ei menekään niin kuin he olivat ajatelleet. Vedotaan innostukseen, oikeuksiin, perinteisiin, häätapoihin tai niiden kunnioittamiseen.

Meidän häissä on kohdistunut eniten odotuksia kutsuttaviin vieraisiin, perinteisiin, ohjelmaan, vihkimiseen ja hääpäivän runkoon. Olemme jättäneet vieraslistan ulkopuolelle ystäviä, häävieraiden kumppaneita, sukulaisia ja työkavereita. Olemme hillinneet innokkaita häävieraita kirjoittamasta maljapuheita, koska haluamme pitää puheet minimissä. Joidenkin syvään juurtuneiden hääperinteiden poisjättäminen on ollut etenkin vanhemman sukupolven häävieraille kova pala. Kirjoitan myöhemmin hääperinteistä oman postauksensa, jossa kerron lisää siitä, mitä perinteitä aiomme ottaa osaksi juhlaa ja mitä emme.

Photo © Cottonbro on Pexels

Olen ollut häkeltynyt siitä, kuinka monelle vieraalle päädymme erikseen avaamaan sitä, millaisen juhlan me haluamme. Toisaalta, kuinka muuten koskaan pääsisimme samalle sivulle? Avoin kommunikointi on väylä siihen, että vieras ymmärtää meidän visiomme. Tuntuuhan se pöljältä käydä läpi samoja ajatuksia uudelleen ja uudelleen, mutta yhteisen juhlan kannalta se on toivottavaa, jopa välttämätöntä.

Häät muuttuvat kulttuurin mukana, mutta ne ovat ennen kaikkea yhteisöllinen tapahtuma. Juhlistus, jonka tarkoituksena on kerätä meille rakkaat läheiset yhteen iloitsemaan avioliitosta. Vaikka häät ovat meidän, ne eivät kuulu pelkästään meille. Ideoinnit ja ehdotukset riemastuttavat ja ilahduttavat. Omien toiveiden tyrkyttäminen morsiusparilta kysymättä tai heitä kuulematta taas ei tuota hyvää mieltä kenellekään.

Jos olet innokas vieras, ja haluat jakaa maailman ihanimmat ajatuksesi morsiusparille, tee se näin: Kerro morsiusparille, että olet saatavilla ja voit auttaa heitä häiden järjestelyissä. Jos haluaisit erityisesti auttaa jossain tietyssä osa-alueessa, voit kertoa missä (esimerkiksi musiikissa, lasten aktiviteeteissa, koristeluissa, ohjelmassa). Jos mielessäsi pyörii jokin polttava aihe, kysy morsiusparilta heidän toiveitaan aiheesta. Esimerkiksi: “Mitä ajatuksia teillä on vihkimisen suhteen?”

Haluaisin ajatella, että erimielisyyksien ja vastalauseiden takana on yhteinen tavoite: ihanat, iloiset häät, joissa juhlistetaan meidän sitoutumistamme. On hyvä seisoa oman tahdon takana ja olla armollinen itselle. Vastuu pettymyksestä on pettyneellä. Kaikkia ei kerta kaikkiaan voi miellyttää, eikä edes kannata. Kuitenkin joskus joustaminen ja läheisten toiveiden kuuleminen antaa itselle paremman mielen – ja juhlasta tulee entistä yhteisöllisempi, kaikkien vieraiden yhteinen juhla. Oikeaa väylää ei ole, mutta luovit varmasti oikeaan suuntaan, jos fiilis tulevista juhlista on hyvä!

Olin kirjoittanut tämän merkinnän jo muutama viikko sitten, ja lykännyt sen julkaisemista viikko toisensa jälkeen. Sattumalta Hashtag Häät kirjoitti samasta aiheesta tekstin, joka herätti hyvää keskustelua hääbloggaajien keskuudessa. Hääbloggaajien verkosto on vertaistukea parhaimmillaan. Näiden keskustelujen myötä tajusin, kuinka tärkeää tästä aiheesta on puhua ja kirjoittaa, ja rohkaistuin jakamaan tekstini teille. Lisään tähän postauksen loppuun muita kirjoituksia samasta aiheesta. Voit myös vinkata minulle postauksesta kommentteihin, niin linkkaan ne mukaan.

Hashtag Häät: Vieraat tekevät juhlan
Matchista Morsian: No pay no say?
Sitten Olen Valmis: Kun häät hävettää
Hääpodi: Häpeä ja paineet

(Listaa päivitetty 19.1.2021)

Jatketaan samaan malliin toisiamme tukien ♡

Taitto

Ocean Themed Invitation © INVITALIA on Etsy

Tänään kerron hääkutsuprosessin visuaalisesti kiinnostavimmasta vaiheesta eli materiaalien taittamisesta! Kun hääkutsun ja hääinfon tekstit olivat kasassa, sain visuaaliseen puoleen luonnollisesti täysin vapaat kädet ja vahvan luoton Hannulta.

Inspiraatiota hain yllättäen merellisistä sävyistä. Minulle meri on eri sinisten ja vihreyden sävyjä, maalauksellisuutta ja abstraktiutta. Halusimme hyödyntää Save the Date -kortissa käytettyä digifoliointia myös virallisessa hääkutsussa, kuten olen aikaisemmissa teksteissäni maininnut. Hannun toiveena oli, että sinisten sävyt eivät menisi liian vaaleiksi – hänelle niistä tulee enemmän mieleen talvi ja joulu. Kutsussa saisi olla sinistä, mutta se ei saisi olla kylmä, vaan ennemminkin lämmin ja raikas. Paperituotteiden kooksi määrittelin 105 x 210 mm, jotta tulosteet mahtuisivat DL-kokoisiin kirjekuoriimme (110 x 220 mm).

Asettelin hääkutsun tekstit tuohon 105 x 210 mm kokoon. Kaaso W:n suunnittelema monogrammi sijoitettiin kutsun yläosaan, tämän alle jätettiin tilaa yhden tai useamman vieraan nimille. Digifoliolla haluttiin korostaa monogrammin lisäksi päivämäärä ja paikka, RSVP sekä hääparin nimet. Kutsun toiselle puolelle valitsimme yhden otoksen kesän kihlakuvauksestamme.

Tein kutsun taustasta kaksi versiota, joista toinen oli valkoinen ja toinen tummansinisestä turkoosiin liukuva vesiväritausta. Tykästyimme kuitenkin molemmat heti siniseen taustaan, sillä se loi kontrastia tekstille, lisäsi draaman tuntua ja korosti meriteemaa. Jos suunnittelijoilla on signature style (ja useinhan sellainen on), niin tätä voisi kai kuvailla minun nimikkotyylikseni. Rakastan kortteja tai paperituotteita, jotka ovat melkein kuin maalauksia, taideteoksia itsessään. Halusin, että elämässämme vahvasti elävä taiteilijahenki ja luovuus huokuvat myös kutsusta (tälläkin hetkellä, kun kirjoitan tätä merkintää, Hannu säveltää uutta kappaletta työhuoneessaan). Menee nyt todella syvälliseksi yhden kortin suunnittelu, mutta sitähän suunnittelu lopulta on! Syviä punaisia lankoja, joista tarina nivoutuu ♡

Noniin. Kaiken hääinfoon pakkaamamme tiedon halusin taittaa siistiksi, melko simppeliksi lehtiseksi. Graafisen ilmeen tuli olla hyvin huomaamatonta ja käytännöllistä, jotta info olisi helposti luettavaa ja ymmärrettävää. Pitkiin leipätekstipalstoihin saa juhlavuutta ilmavalla tekstillä. Hieman normaalia isommat rivi- ja kirjainvälit sekä paljon tyhjää tilaa paperin reunoilla (lehtiseen tuli 13 mm).

Hienostunut fontti auttaa myös juhlavan tunnelman herättämisessä. Tähän valitsin Operetta-fonttiperheen, jossa leikitellään Didotin ja Bodonin tyyppisillä fonteilla, mutta johon on lisätty modernia twistiä, selkeyttä ja runsaasti vaihtoehtoja eri tarpeisiin. Samasta fontista saa minimalistisemman otsikon ja helposti luettavan leipätekstin.

Esimerkkisivussa näkyvät lehtisen sivut 6 (vasemmalla) ja 3 (oikealla). Olen tehnyt taiton valmiiksi niin, että niitattaessa oikeat sivut ovat oikeilla paikoilla. Kulmissa näkyvät väkäset ovat leikkuumerkkejä, jotka auttavat printtaamoa leikkaamaan tulosteen oikeista kohdista.

Lehtisen sisälle halusin vielä lisätä taitetun kartan, josta näkyisivät vihki- ja juhlapaikka sekä niiden välinen etäisyys. Karttaan sisällytin myös Turun Linnan pohjakuvan, joka auttaisi vieraita löytämään kirkon jouhevammin. Toki kartan tehtävänä oli myös keventää runsasta inforomaania, jossa on tekstisivuja toisensa perään.

Kartan koevedoksen tilasin kuultopaperille, joka toisi kutsuun ilmavuutta ja keveyttä paksujen paperituotteiden rinnalla. Hieman sininen sävy mietitytti: Ajattelevatko vieraat nyt, että menemme merta pitkin, eli venekyydillä juhlapaikalle?! No, päädyimme kuitenkin tuohon siniseen, koska se vain istui kokonaisuuteen niin hyvin. Murrettu vihreä näyttäisi helposti kulahtaneelta, kirkas vihreä taas söisi hienostuneisuuden pois.

Grafiikan tuottaminen itsessään on loppupeleissä melko vaivatonta. Jännittävin – ja toisaalta ihanin vaihe – prosessissa on oikeastaan se, josta seuraavaksi tulen kertomaan! Eli koevedosten tilaus, kun pääsee hypistelemään paperia omin kätösin!

Hääinfo

© Cottonbro on Pexels

Hääkutsusta tarvitsee tulla sellainen olo, että on tervetullut. Että tulevaan juhlaan osallistuminen on helppoa, sujuvaa, vaivatonta ja sen lisäksi vielä mielettömän ihanaa! Puhuin aiheesta aikaisemmin, kun vierailimme vihkipaikalla. Mielestäni esteettömyys ja läpinäkyvyys ovat parhaita tapoja kommunikoida näitä arvoja vieraille jo ennen juhlaa. Käytännössä vieraan tarvitsee siis tietää minne hänen pitää tulla, miten paikalle kannattaa saapua, miten majoitus onnistuu ja miten eri paikkojen välillä kuljetaan.

Teimme listan kysymyksistä, joihin halusimme hääinfossa vastata. Keräsin myös vinkkejä Makea Hääblogin postauksesta täältä. Näiden pohjalta kirjoitimme lopullisen infon. Kysymykset riippuvat tietenkin aina häiden tyypistä, mutta jaan meidän kysymykset täällä, jos näistä olisi apua muillekin suunnittelijoille! Varoituksen sana: olimme perusteellisia.

Perustiedot

  • Vihkipaikan nimi ja osoite
  • Vihkimisen alkamisajankohta
  • Juhlapaikan nimi ja osoite
  • Ensimmäisen ruokailun arvioitu kellonaika
  • Juhlien päättymisaika
  • Onko jatkoja?
  • Onko häissä lapsia? Onko lapsille leikkihuonetta tai omaa ohjelmaa?
  • Kehen ollaan yhteydessä hääviikon aikana tai käytännön asioissa?

Olen huomannut, että usein vieraille tulee yllätyksenä kuinka myöhään ruokailu häissä on. Moni syö aamulla kevyen aamupalan ja saapuu jo vihkimiseen vatsa vienosti kurnien. Siksi on mielestäni hyvä kertoa etukäteen mihin aikaan hääbuffet tarjoillaan.

Liikkuminen

  • Missä vihkipaikka sijaitsee?
  • Junalla: Missä lähin asema?
  • Bussilla: Missä lähin pysäkki? Onko paikallisvuoroja? Pääseekö suoraan kaukoliikenteen bussilla vai kannattaako käyttää lähiliikennettä?
  • Autolla: Mihin pysäköidään? Onko edullisia/ilmaisia paikkoja?
  • Siirtyminen vihkipaikalta juhlapaikalle: Millä ja miten? Tarjotaanko yhteiskyytiä, liikutaanko omilla kyydeillä?
  • Voiko auton jättää juhlapaikalle yöksi parkkiin ja hakea seuraavana päivänä?
  • Ovatko tilat esteettömiä?

Meidän häissämme vihkipaikalta on kahdeksan kilometrin matka juhlapaikalle. Vaikka Föli kulkeekin juhlapaikan lähelle, suosittelemme, että vieraat siirtyvät joko omilla kyydeillä tai takseilla. Koska tiedämme, että moni tulee omalla autolla, kysymme ilmoittautumislomakkeessa mahdollisuutta kyydin tarjoamisesta niille, joilla ei ole vielä kyytiä tiedossa.

Pukeutuminen

  • Pukukoodi
  • Erityisiä toiveita pukeutumisen suhteen?
  • Tilojen asettamat rajoitukset esim. kenkävalinnoissa

Kollegani häiden vihkiminen oli Turun Linnan kirkossa, ja hän neuvoi, että kannattaa varoittaa häävieraita linnan mukulakiviteistä etukäteen, sillä korkeat piikkikorot eivät välttämättä ole se mukavin kenkävalinta linnan miljööseen. Muotoilimme pukeutumisesta tekstin:

Pukukoodi: Puku
Toivomme teiltä kesäistä juhlapukeutumista ja värikkyyttä, inspiraatiota voi hakea merellisyydestä! Kenkävalinnassa kannattaa huomioida historiallisen vihkipaikkamme mukulakiviset käytävät.

Ohjelmaideat

  • Saako ohjelmanumeroita tai esityksiä ehdottaa tai toivoa? Maininta puheista, jos halutaan?
  • Kehen ollaan yhteydessä? Seremoniamestareihin?
  • Onko tilaisuuteen tulossa ammattivalokuvaaja tai -videokuvaaja?

Halusimme, että ohjelmaideat ja ehdotukset annetaan jollekulle muulle kuin meille siltä varalta, että häätiimi haluaa järjestää yllätysohjelmaa (mikä sopii meille oikein hyvin). Ohjelman kautta toivoisimme yhteisöllisyyden nousevan vielä enemmän esiin – nimenomaan niin, että vieraat voivat itse ehdottaa ja toivoa heille mielekästä ohjelmaa! Omalla kohdallamme emme maininneet puheista mitään, sillä haluamme sopia ne henkilökohtaisesti.

Majoitus

  • Suositeltuja majoitusvaihtoehtoja eri budjetteihin
  • Etäisyydet kirkolle ja juhlapaikalta
  • Lyhyt esittely
  • Sisältyykö hintaan aamiainen?

Majoituksen helpottamiseksi valitsimme infoon muutaman turkulaisen suosikkimajoituskohteemme, joista on kätevä kulkea vihki- ja juhlapaikalle. Teen suosikeistani myöhemmin vielä oman postauksensa.

Häälahjat

  • Onko häälahjalistaa?
  • Rahalahjoituksessa tilinumero ja saajan nimi

Mietimme pitkään, että haluammeko lahjalistaa. Ymmärrän sen, että moni haluaisi ehdottomasti hankkia mieluummin jonkin lahjakortin tai tavaran kuin antaa rahaa, olen itsekin innokas lahjaihminen ja rakastan lahjojen ideoimista ja antamista. Päädyimme kuitenkin lopulta jättämään lahjalistan väliin siinä pelossa, että useampi vieras intoutuisi tarttumaan siihen ja saisimme lahjaksi liikaa tavaraa. Häälahjat-kategoriasta tuli hauska, sillä saimme siihen upotettua vihjeen yhteisestä tulevaisuuden harrastuksesta:

Jos haluatte ilahduttaa morsiusparia lahjalla, voitte tehdä sen lahjoittamalla vapaavalintaisen summan häämatkakassaamme tai mahdollisen hääpurjeveneen hankintaan.

RSVP

  • Milloin viimeistään ilmoittautuminen?
  • Miten ilmoittaudutaan? Puhelimitse, postitettavalla lomakkeella, sähköisesti?
  • Kehen ollaan yhteydessä, jos kysymyksiä tai haasteita ilmoittautumisen kanssa?

Google Formsin käyttö on etenkin Hannulle tuttu tapahtumajärjestämisen kautta, joten päädyimme vastaanottamaan ilmoittautumiset sen kautta. Formsin linkki on täynnä numeroita ja kirjaimia, mutta linkin voi lyhentää esimerkiksi TinyURL-palvelulla (ei vaadi sisäänkirjautumista). Lisäsimme infoon myös QR-koodin, jonka skannaamalla pääsee suoraan täyttämään lomaketta puhelimella.

Vanhempi sukupolvi voi hieman nikotella ja ihmetellä ilmoittautumistapaa, mutta onneksi suurin osa vieraista saa varmasti täytettyä lomakkeen muutamassa hetkessä. Ikääntyneiden vieraiden ilmoittautumiset voimme hoitaa puhelimitse, ja kirjata tiedot lomakkeeseen heidän puolestaan. Koska käytämme pääosin Drivea häätiedostojen säilytyspaikkana, on Google Forms meille kätevä tapa saada ilmoittautumistiedot suoraan Google Sheetsiin. Sheetsin avulla tietoja voi filtteröidä, rajata ja järjestellä toivotunlaiseksi. Kätevää!

Hääinfon muotoilu oli ehdottomasti kutsujen työläin osa. Mutta kyllä kannatti, nyt vierailla on kaikki tarvittava tieto selkeästi yhdessä paketissa!

Aurinkokuningatar ja kuulumiset

© Zoltan Tasi on Unsplash

Huh huh! Syksyn illat ja vähenevä valo alkavat painaa sen verran päälle, että tämä aurinkokuningatar käpertyy pikkuhiljaa kuoreensa ja haluaisi vaan köllötellä sohvalla kaikki illat Netflixiä ahmien. Valoisaan aikaan tohotan menemään tuhatta ja sataa, ja syksyn saapuessa huomaan, miten oma jaksaminen hidastuu etanan tasolle eikä mistään meinaa tulla enää mitään. DIY-Duracell-pupu vaihtuu kömpelöksi unikeoksi… Yleensä väsymys on saatu korjattua marras-joulukuussa pienellä ulkomaan matkalla etelän lämpöön, mutta tänä vuonna pitää ehkä tutustua kirkasvalotarjontaan ja taikoa Malagan tunnelma olohuoneeseen.

Samaan aikaan elämään on ilmestynyt muitakin aivan uskomattoman ihania, mutta suunnittelua vaativia projekteja, jotka syövät aikaa häähumuilulta. Siispä vaihteeksi vain yleisiä hääkuulumisia!

Katsottiin viikolla Hannun kanssa Netflixiin ilmestynyt romanttinen komedia Five Year Engagement, jossa pariskunnan suunnittelemat häät viivästyvät aina syystä tai toisesta. Oli hauskoja amerikkalaiseen hääskeneen liittyviä viittauksia, ja mun mielestä katsomisen arvoinen elokuva, vaikka ei loppujen lopuksi ollutkaan mikään tajunnan räjäyttävä tarina. Jos sulla on sunnuntai-ilta vapaa ja vailla tekemistä, niin tässä hyvä seuralainen siihen!

© Universal Pictures

Viime aikoina olen hieman murehtinut sitä, laskeutuuko koronan varjo sittenkin myös meidän elokuun häihin. Olen ollut pitkään positiivinen asian suhteen, mutta pikkuhiljaa alkaa ymmärtää sen, että poikkeustilanne tulee todennäköisesti jatkumaan, kunnes saadaan kehitettyä tarpeeksi tehokas rokote virusta vastaan, mikä sekään ei varmasti ole lyhyt ja mutkaton prosessi. Juhlapaikkamme ei ole tässä tilanteessa ideaali, koska sali ei ole niin iso, että pystyisimme istuttamaan 80-90 vierasta reiluilla turvaväleillä tilaan, vaan meidän tarvitsisi todennäköisesti karsia vieraiden määrää rankalla kädellä (ei niin ideaalia) tai pitää intiimimpi vihkiminen ja siirtää isoja juhlia (ei mielekästä, mutta tarpeen tullen tehtävissä). Varasuunnitelman paikka siis ehkä on, vaikka vielä on hankala sanoa mitään suuntaan tai toiseen… Tiedän, että omaa fiilistäni helpottaa se, jos olemme varautuneet mahdollisimman moneen skenaarioon. Onneksi tässä on vielä aikaa, edetään päivä kerrallaan.

Syksyn illoissa iloa ovat tuottaneet yhteinen argentiinalaisen tangon kurssi ♡ ♡ ♡ Olen aivan hullaantunut tähän tanssihommaan!

Alkuperäinen häämatkakohteemme oli Argentiina, jonne olisimme halunneet mennä useammaksi viikoksi, ja matkata myös Chileen ja/tai Ecuadoriin. Hannu on käynyt Argentiinassa kaksi kertaa, ja tanssinut argentiinalaista tangoa aikaisemmin noin vuoden viikottain. Itse en ole niin kokenut tanssija, lukion vanhoista selvittiin ja nuorempana olen jotain yksittäisiä kursseja käynyt, mutta ihastuin kyllä heti tangon leikkisyyteen ja läsnäoloon. Ja erityisen ihanaa tanssimisesta tekee tietenkin se, että sitä voi harrastaa yhdessä sen oman rakkaan kanssa. Tällä hetkellä häämatkahaave tuntuu kaukaiselta, mutta tanssiminen jatkuu!

Edelliset tanssikenkäni menivät rikki pari viikkoa sitten, joten ostin ihan oikeat tangokengät, ja tulinpa ajatelleeksi, että miksi en käyttäisi niitä häissäkin? Tanssikenkäliikkeen myyjän mukaan jokunen muukin morsian on keksinyt saman idean, ja ostanut tanssikengät häitä ajatellen. Kengät muovautuvat tässä vuoden aikana mukaviksi jaloissa, ja niitä tulee joka tapauksessa käytettyä viikottain, joten rakkuloita tuskin olisi tiedossa hääpäivänäkään. Lisäksi tanssikengät ovat erityisen pehmeät ja miellyttävät jalassa.

Valkoiset kengät jäivät tällä kertaa hyllylle, ja tilalle tulivat tällaiset nuden sävyiset korkokengät, jotka koeajoin jo edellisellä tanssitunnilla, ja olin tyytyväinen lopputulokseen. En juuri käytä korkokenkiä arjessa, mutta juhlissa tykkään korkokenkien tuomasta juhlan tunteesta, joten viikottainen harjoittelu tekee oikein hyvää. Hankin ehkä jotkut rennommat, vaaleat ballerinat näiden kenkien kaveriksi, jos jalka väsyy iltaa kohden.

Käytän tällä hetkellä paljon aikaa tilasuunnitteluun liittyvien tarjousten metsästämiseen ja tarvittavien tuotteiden kartoittamiseen. Yritämme hankkia häitä varten koriste-esineitä, joita voimme hyödyntää kodin sisustuksessa. Isommat elementit ja tuotevolyymit pyrimme hoitamaan vuokraamalla. Kirjoitan tilasuunnittelun ja koristelun etenemisestä tarkemmin oman postauksensa, mutta tässä Askon alennusmyynnistä napatut, boheemit lyhdyt sekä kotiin että häihin!

Tunnelmallista ja rentoa syksyä sinne ♡

Hääjuhla luodaan yhdessä

©  Ami K

Olen saanut suunnitella häitä rauhassa, päähäni lasketuilla jättimäisilla häähömppälaseilla. Olen rakastanut sitä, että kaikki hääjuhlaan liittyvä suunnittelu on ollut positiivista, innokasta ja rakkaudentäyteistä. Olen toden teolla upottanut itseni sinne pumpuliseen höttöpilveen, enkä muuten ole tulossa sieltä pois vähään aikaan!

Suunnittelu Hannun kanssa on sujunut hyvässä hengessä. En oikein itsekään tiedä, miksi vähän jännitin sitä kuinka tämä uusi, yhteinen projektimme lähtee käyntiin, koska olemme molemmat rauhallisia ja ratkaisukeskeisiä ihmisiä. Hääjuhla on niin henkilökohtainen ja tärkeä tapahtuma, että ehkä jotenkin tajuamattani pelkäsin, että salaiset groomzillat ja bridezillat syttyvät sillä sekunnilla, kun hääsuunnittelun esiriput nousevat! Mutta, kas kummaa, arkemme on pysynyt päällisin puolin samanlaisena, olemme vain saaneet ihanan, yhteisen odottamisen aiheen. Tasapaino on toistaiseksi ollut hyvä: kumpikin tekee päätöksiä ja kertoo rohkeasti omat mielipiteensä kuitenkin antaen tilaa keskustelulle. Kiinnostuksenkohteemme myös jakautuvat luonnollisesti niin, että Hannu on painottunut enemmän käytännön järjestelyihin, ohjelmaan ja musiikkiin, kun itse taas tykkään puntaroida visuaalisia elementtejä, ruokaa ja tunnelmaa. Minä muistutan Hannua hoidettavista asioista, ja Hannu muistuttaa minua pysymään budjetissa! Täydellistä!

©  Annie Gray from Unsplash

Kun puhun hääjuhlasta töissä, lähipiirille, kavereille, missä vaan oikeastaan, pursuan intoa ja samoja vaaleanpunaisia unelmia. Vastaanotto on aina ollut yhtä positiivinen, poikkeuksettoman iloinen ja innostunut! Kuitenkin alan ymmärtää myös sen, että välttämättä hääjuhla ei ole kaikille pelkästään ylitsevuotavan ihastuttava asia, vaan siinä on myös muita puolia, joita en paksujen linssieni läpi välttämättä tule havainneeksi.

Hääjuhla itsessään on tyypillisesti iso, sosiaalinen tapahtuma, jossa jotkut vieraistamme eivät välttämättä tunne melkein ketään muuta kuin meidät! Toki tällaisia tilanteita olemme Hannun kanssa pyrkineet huomioimaan jo etukäteen vieraslistaa alustavasti pohtiessa, mutta väistämättä jotkut meille rakkaat ihmiset ovat viettäneet aikaa nimenomaan meidän kanssa, eivätkä tutustuneet muuhun lähipiiriimme. Ja tietenkin haluamme kutsua häihin ensisijaisesti he, joiden kanssa yhteisiä hetkiä olemme viettäneet! Vieraan tutustumista muihin juhlavieraisiin voimme tukea erilaisilla esittelyillä tai tutustumisleikeillä, ohjelmalla ja yleisesti rentoa tunnelmaa luomalla. Eli uusiin ihmisiin tutustumisen jännitystä voi lieventää, mutta ei kokonaan poistaa. On myös muistettava, että kaikki ei ole meistä kiinni, vaan vieraalla voi silti olla kurjaa, vaikka tekisimme kaikkemme hänen viihtymisensä hyväksi. Noniin, nyt tämä alkaa olla jo toisen postauksen aihe, joten en jatka tästä aiheesta enempää.

Jos tulee jotain vinkkejä mieleen siitä, kuinka tukea ujompienkin vieraiden viihtymistä häissä, niin kuulen mielelläni neuvoja!

Olemme halunneet helpottaa juhlista aiheutuvaa taloudellista kuormaa tarjoamalla ruoan ja juoman sekä valitsemalla hääpaikan, jonne pääsee julkisilla ja josta pääsee helposti Turun keskustaan vapaasti valitsemaansa majoituspaikkaan (Turusta löytyy majoitustiloja melkein jokaiselle budjetille). Kuitenkaan ei voi kieltää sitä, etteikö häävieraalle tulisi vielä tästä kaikesta huolimatta maksettavaksi erinäisiä lisäkuluja. Matkat ja majoitus kustannetaan omasta pussista, ruokailut ennen ja jälkeen hääjuhlan, juhlapukeutumiseen liittyvät menot ja mahdollinen häälahja, jos sitä on toivottu. En nyt tietenkään tarkoita sitäkään, että hääparin odotettaisiin maksavan kaikki juhliin liittyvät viulut, mutta on ollut itselle hyvä tiedostaa se, että hääjuhlaan osallistuminen edellyttää taloudellista panostusta niin hääparilta kuin häävierailta. On meille kunnia kutsua joku juhlimaan tärkeää päivää kanssamme, ja toivomme, että kutsuttu vieras on myös imarreltu siitä, että hänet kutsutaan, sillä ison juhlan järjestäminen vaatii aikaa, vaivaa ja etenkin rahaa. Toisaalta on hyvä arvostaa sitä, jos kutsuttu vieras voi panostaa hääpäivän juhlaamme. Ja ymmärtää myös niissä tapauksissa, jos vieras ei pysty taloudellisista tai muista syistä osallistumaan.

Ehkä hääjuhla onkin siis kahden kauppa: me kutsumme vieraan juhlaan, vieras osallistuu. Molempien panostusta vaaditaan, niin taloudellista kuin henkistäkin. Juhlat ovat kuitenkin loppujen lopuksi aina yhteinen, yhteisöllinen tapahtuma, ja niiden kokonaistunnelma muodostuu juhlavieraiden yksittäisistä tunnetiloista ja mielialoista.

Ja juurikin se tekee juhlasta niin persoonallisen ja omanlaisensa. Juhla on kokemus, jonka luomme kaikki yhdessä, toinen toisillemme. Toivon, että muisto meidän juhlistamme lämmittää meitä ja vieraita vielä pitkälle tulevaisuuteen, ja toivon, että näitä juhlia pääsemme muistelemaan samojen ihmisten kanssa vielä vuosien ja vuosikymmenienkin päästä ♡