Viulisti Lotta Ahlbeck – rönsyilevä säveltäjä, rautainen häämuusikko

Kansikuva © Fanni Lehto

Lotta Ahlbeck esiintyy freelancerina viulun kanssa ympäri Suomea – ja joskus Eurooppaakin! Lotan sydän on vahvasti oman musiikin tekemisessä, mutta hän nauttii myös valtavasti erilaisista taideprojekteista, joissa pääsee oppimaan uutta ja tuottamaan sisältöä yhdessä muiden kanssa. Tasapaino musiikkiin löytyy rönsyilyn ja minimalismin vuoropuhelusta. Yhteystiedot jutun lopussa.

Viulussa vain on sitä jotakin – ja Lotta Ahlbeckissä vielä jotain enemmän! Hän on Duracell-pupu ja monipuolinen tuhattaituri, joka hiljentää yleisön viulullaan. Jousisoittimet saavat ihon kihelmöimään ja sukat pyörimään jaloissa, ja juuri tätä tekee myös Lotan musisointi. Hänen intohimonsa vivahteikkaisiin melodioihin saa välillä leuan loksahtamaan maahan, sillä tuntuu aivan käsittämättömältä, että joku kykenee tuottamaan viululla niin paljon niin lyhyessä ajassa! Hannulle oli selvää, että Lotta tarvitaan vetämään hääbändiä, ja nyt seilaamme hänen hyvissä käsissään kohti juhlia ♡

Kuka?

Lotta Ahlbeck on helsinkiläinen freelancer-viulisti, esiintyjä, säveltäjä sekä yksitoista vuotta hääkeikkoja tehneen Aura-Trion perustajajäsen.
– Pidän viulistina siitä, että melodiassa on isoa kaarta ja tapahtuu paljon.
Sävellykset saavat usein vaikutteita kansanmusiikista, progressiivisesta rock-musiikista sekä pelimusiikista.
– Luomisprosessin aikana minulla on tapana ensin rönsyillä ja tuottaa paljon materiaalia, jonka jälkeen biisiä editoidaan siistimmäksi ja minimalistisemmaksi.
Viime aikoina Lotta on työstänyt elektroakustista musiikkia sirkustaiteilija Hedda Liukkalan esitykselle. Lisäksi hän soittaa sähköviulua Jupu Group -nimisessä bändissä, jonka LP julkaistaan tulevana syksynä. Lotta on opiskellut Sibelius-Akatemialla musiikkikasvatuksen maisteriksi ja valmistui nyt hiljattain myös viulunopettajaksi Metropolian Ammattikorkeakoulusta.

Pidän viulistina siitä, että melodiassa on isoa kaarta ja tapahtuu paljon.

© Lotta Ahlbeck
Jamie Cullum – All at Sea (cover)

Lotta aloitti klassisen viulun soittamisen viisivuotiaana, mutta hän on aina ollut kiinnostunut monipuolisesti erilaisista genreistä ja soittimista.
– Yläasteella meillä oli oma hevibändi, jossa soitin kitaraa. Meillä oli vain yksi oma biisi, jota soitettiin aina uudestaan ja uudestaan.
Lukiossa klassinen viulu vei mennessään, mutta valmistumisen kynnyksellä tuli mutkia matkaan: Lotan käsi hajosi, eikä hän voinut hakea Sibelius-Akatemian jousisoittimen pääinstrumenttiopintoihin, kuten oli alunperin suunnitellut. Hän päätyi hakemaan klassisen puolen sijaan musiikkikasvatukseen, joka tarjosikin monipuolista sisältöä musiikkiopintoihin.
– Olen viimeiset kymmenen vuotta käynyt koulua musiikkialan töiden ohessa. Nautin opiskelusta, mutta haluan työllistyä keikkailulla, joten olen rakentanut verkostoa opintojen aikana. Tyypillisesti opinnot venyvät musiikkialan ihmisillä, koska tilaisuuksiin on tartuttava silloin, kun niitä siunaantuu. Kun joku kysyy, että lähdetkö kolmeksi viikoksi Eurooppaan soittamaan hevimetallia, niin gradu jää jalkoihin. Tietenkin nyt korona-aikana tilanne on ollut täysin poikkeava.

© Aura-Trio
BEHM – Hei rakas (cover)
Aura-Trio feat. Lotta Ahlbeck

Lukiosaleista lavoille ja juhliin

Aura-Trio sai alkunsa turkulaisessa lukiossa. Lotta kävi viulutunneilla Turun Konservatoriossa, ja tutustui siellä kontrabassotaiteilija Siiri Anttoseen. Lotta ja Siiri keikkailivat pari kertaa akateemisissa juhlissa viulu-kontrabasso-duona, mutta kaipasivat korkean viulun ja matalan kontrabasson väliin yhtä ääntä lisää. Väliääneksi löytyi kitaristi Tuomas Taanila. Kun Lotan käsi hajosi, sellisti Sakari Kivinen kutsuttiin mukaan tuuraamaan Lottaa.
– Käsi parani, mutta Sakari jäi yhtyeeseen. Esiinnymme yleensä kolmen soittajan voimin, vaikka Aura-Triossa on neljä jäsentä – kaikkien neljänkin keikkoja on joskus ollut!
Asiakas voi valita kontrabasson ja kitaran kaveriksi joko viulua soittavan Lotan, jonka erityisosaaminen on rytmimusiikin kuten popin ja jazzin puolella, tai sellisti Sakarin, joka on painottunut enemmän klassiseen musiikkiin.
– Nyt korona-aikaan etuna on myös ollut se, että jos yksi soittajista sairastuu tai joutuu karanteeniin, niin neljäs soittaja voi tulla tuuraamaan.

Ohjelmistoon on hyvä jättää vähän liikkumavaraa, jotta voimme juhlien aikana tunnustella tunnelmaa ja muokata biisilistaa tarpeen mukaan.

Yksitoista vuotta myöhemmin lukiolaispoppoosta on kuoriutunut rautainen hääyhtye, joka keikkailee ympäri vuoden pääasiassa Etelä-Suomen alueella.
– Tampereesta pohjoiseen ei olla oltu kovin usein, mutta aina voi neuvotella!
Kuulin Aura-Trioa livenä Love Me Do -messuilla aikaa ennen koronaa, ja ihastuin trion soittoon ikihyviksi! Jos instrumentaalinen musiikki saa sinunkin sydämesi läpättämään, niin tässä todella elegantti vaihtoehto hääjuhlaan ♡

Yhtye soittaa yleensä vihkimisen aikana, muutaman setin juhlissa ja häävalssin. Päivän kääntyessä iltaan tehdään tietä bilebändille, joka korkkaa villimmät juhlat. Yhdentoista vuoden aikana yhtye on ehtinyt kerätä repertuaariinsa musiikkia tangosta pelimusiikkiin ja hevimetallista Disney-lauluihin. Ohjelmistoa voi selata yhtyeen kotisivuilta.
– Listaltamme löytyy hurjan paljon vaihtoehtoja! Sieltä voi toivoa niin paljon kuin haluaa ja mahtuu. Olemme tarvittaessa sovittaneet näiden lisäksi 1-3 toivebiisiä.
Hääpari voi esimerkiksi antaa osviittaa toiveistaan kertomalla muutaman suosikkibiisinsä, lempigenrensä ja mitä ei halua häissään kuulla. Lotta ei kuitenkaan suosittele suunnittelemaan kaikkea kovin tiukasti tiettyyn runkoon.
– Ohjelmistoon on hyvä jättää vähän liikkumavaraa, jotta voimme juhlien aikana tunnustella tunnelmaa ja muokata biisilistaa tarpeen mukaan.

Akustisen bändin parhaita puolia on se, että yhtyettä voi liikutella paikasta toiseen hääpaikalla:
– Jos on kaunis ilma, niin voi soittaa ulkona. Toisaalta soittimet eivät tykkää sateesta, joten huonon sään sattuessa täytyy olla mahdollisuus soittaa sisällä.

© Aura-Trio
Metallica – Nothing Else Matters
Aura-Trio feat. Lotta Ahlbeck

Aura-Trion soitetuimpia kappaleita

  • Pachelbel – Canon D-duurissa häämarssina
  • Lasse Mårtenson – Myrskyluodon Maija
  • Christina Perri – Thousand Years
  • Metallica – Nothing Else Matters

Näytteitä Aura-Trion vedoista voit kuunnella Youtubesta ja Soundcloudista.

On mielenkiintoista, kun pääsee oman kuplan ulkopuolelle tutkimusmatkailemaan ja näkemään, että millaisia ratkaisuja hääjuhlaan on tehty.

Mikä on parasta häissä?

– Ruoka, Lotta nauraa.
– Häät ovat hyvän mielen juhlia! Tunnelma on iloinen ja tuntuu upealta, kun saa olla vaikuttamassa mukavaan päivään. Hääkeikka on jollain tasolla aina seikkailu, kun ei tunne paikkaa tai hääväkeä entuudestaan. On mielenkiintoista, kun pääsee oman kuplan ulkopuolelle tutkimusmatkailemaan ja näkemään, että millaisia ratkaisuja hääjuhlaan on tehty.
– Se lämmittää muusikon sydäntä, kun soittaa hääparille tärkeän biisin, ja näkee kuinka tärkeä kappale hääparille on. Vaikka ei tuntisi hääparia muuten niin hyvin, niin se tunne jaetaan yhdessä. Silloin kaikki loksahtaa kohdilleen, ja tuntuu mahtavalta, että saa olla osa sitä hetkeä!

Lotan terveiset hääpareille

Häissä on monia liikkuvia osia, mutta haluan muistuttaa, että päivä on lopulta aina hyvä! Juhliin tuntuu liittyvän välillä paljon paineita siitä, että onnistuuko kaikki tai meneekö kaikki hyvin. Siispä sanon sinulle: Se menee ihan hyvin! Se onnistuu ja siitä tulee hieno juhla! Lopputuloksena kuitenkin on kaksi onnellista ihmistä, jotka ovat naimisissa — ja hyvät bileet. Tsemppiä ja luottamusta häiden järjestelyihin! Asioilla on tapana järjestyä ♡

Lotta Ahlbeck

Lotta Ahlbeck
Kotisivut: http://www.lottaviolin.com
Instagram: @lottaviolin

Aura-Trio
Kotisivut: https://www.auratrio.fi/
Instagram: @auratrioturku
Facebook: https://www.facebook.com/auratrioturku

Kiitos Lotta haastattelusta! Onneksi pääsemme pian kuulemaan soittoasi!

Artisti Helena Haaparanta – kuvien maalaaja, tarinankertoja

Kansikuva © Sam Jamsen

Helena Haaparanta esiintyy freelancerina elämän suurissa ja pienissä juhlissa. Hän rakastaa sitä, että saa liikuttaa ja herättää tunteita musiikin keinoin. Artistihommien ja keikkailujen ulkopuolella hän pitää lauluvalmennuksia, kirjoittaa biisejä sekä miksaa kappaleita ja covereja. Hänen loputtomia mielenkiinnonkohteitaan ovat laulu- ja runomitat, Kalevala ja kantele. Yhteystiedot jutun lopussa.

Muistan, kun kuulin Helenan vahvan, mesmeroivan äänen ensi kerran. Sydän pysähtyi, ehkä hengityskin. Helenan laulu hiljensi hetkeksi taustakohinan, olivat vain hän ja laulun syvyys. Helenan lumoava laulu viettelee kuuntelijan, tempaa mukaansa tarinaan. Kun Hannu mietti hääbändin kokoonpanoa, solistin kohdalla ei ollut kahta kysymystä: Helena oli saatava mukaan! Ihailen Helena Haaparannan karismaa ja tapaa tulkita musiikkia, joten halusin kuulla lisää hänen tavastaan työstää ja tulkita musiikkia – ja tietenkin jakaa hänen kiehtovat ajatuksensa teille!

© Helena Haaparanta
Arville, san. Ilpo Rantanen, säv. Helena Haaparanta

Kuka?

Helena Haaparanta on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä. Hänen nimensä ei välttämättä soita kelloja jokaisen kaduntallaajan mielessä, vaikka hän onkin ollut jo pidempään musiikkipiireissä ja keikkaillut parhaimmillaan Euroopan lavoilla. Vuosia meni muiden kappaleita esittäen, kunnes Helena tajusi, että hänellä on enemmänkin annettavaa musiikillisena tarinankertojana. Nyt Helena on aloittanut oman artistisen matkansa täydellä höyryllä.

– Ensi kesään asti on aikaa stormata biisejä ulos, ja sitten alamme tekemään valintoja. Musiikkituottaja Riku Mattila on toiminut mentorinani, hän tsekkaa biisejä ja auttaa kehittämään niitä eteenpäin. Vaikeinta on ollut se, että oma musiikillinen värimaailma, se paletti mitä musiikissa rakastan, on äärettömän laaja! Miettimisaika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, ja oma suunta alkaa pikkuhiljaa muotoutua.

Helenan musiikillinen matka on pitänyt sisällään kolme omaa metallibändiä (Dewian, Tacere ja Crimfall). Sanoitukset ja laulumelodioiden sävellys olivat tuttua kauraa jo pitkän matkan takaa, mutta vasta VALO-nimisen pop-rock-bändin aikana jotain loksahti lopullisesti kohdalleen:
– Ymmärsin tuolloin olevani biisintekijä.

Vaikeinta on ehkä ollut se, että oma musiikillinen värimaailma, se paletti mitä musiikissa rakastan, on äärettömän laaja!

Visuaalisuus vetää puoleensa

Helenan kappaleiden punaisena lankana kulkee vahva, visuaalinen mielenmaisema.
— Joskus huomaan olevani sopivan väsymyksen ja hereilläolon välimaastossa, jolloin hyvä flow syntyy luonnostaan. Otan Notes-sovelluksen esille ja maalaan kuvia sanoin.
Helena tituleeraa itseään leikkisästi kuvien maalaajaksi, mutta hänestä näkee, että termi merkitsee hänelle paljon musiikillisessa työssä. Laulettu musiikki koskettaa Helenaa erityisesti, ja hän rakastaa tutkia sävelen, rytmityksen ja melodian kuljettamisen ulottuvuuksia.
— Metropolia Ammattikorkeakoulun musiikin tekemisen lehtoriamme Jere Laukkasta siteeraten sävelen ja lyriikan liitto on ainutlaatuinen. Se on tavallaan pyhä, kuin portti mielen primitiivisempiin kerroksiin. Kun sävel ja lyriikka menevät naimisiin, ne pystyvät yhdessä mihin vain. Ne voivat koskettaa, liikuttaa, antaa kylmiä väreitä tai samaistumispintaa ja muistuttaa siitä, että mikä on itselle tärkeintä.

Joskus huomaan olevani sopivan väsymyksen ja hereilläolon välimaastossa, jolloin hyvä flow syntyy luonnostaan. Otan Notes-sovelluksen esille ja maalaan kuvia sanoin.

Kappaletta työstetään intohimolla, mutta siitä on myös osattava irrottaa otteensa: päästää kappale kokeilemaan siipiään. Kappaleen julkaisun jälkeen tulkinta ja kokemus eivät ole enää artistin käsissä, vaan biisistä tulee kuulijan oma.
— On siistiä ajatella, että kun ainutlaatuisen matkansa kulkenut ihminen kohtaa biisin, musiikki saa lisää siiven pituutta ja uusia merkityksiä.

© Helena Haaparanta
Cucoon, san. & säv. Helena Haaparanta

Reunalla eläminen opetti

Musiikillisen uran perässä ei ole ollut helppoa kulkea, vaan matkan varrelle on mahtunut puurtamista, tyhjän päälle hyppäämistä ja loppuun kulumista.
– Sairastuin burnoutiin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana. Tein samaan aikaan lukiota, töitä ja demoa. Nälkä tekemiseen on ollut kova nuoresta lähtien, ja hakkasin päätäni seinään, kun tein väkisin sekä päivätöitä että työskentelin musiikin parissa.
Helenalla oli kova halu ja palo tehdä, ja musiikin tekeminen oli myös terapeuttinen purkautumiskanava, josta ei taiteilijana voinut saati halunnut luopua. Loppuunpalamiset ajoittuivat lähes kellon tarkkaan joka toinen vuosi keväälle, kun kalenteri täyttyi isojen projektien työkuormasta ja deadlineista.

Olen useamman kerran parantanut itseni kävelemällä pianon ääreen, soittamalla ja ehkä vähän laulamalla, jos siltä tuntuu.

Kuusi vuotta sitten Helena tajusi, että kaiken on kerta kaikkiaan muututtava; hänen on keskityttävä musiikkiin ja jätettävä päivätyöt kokonaan pois.
— Alku oli kivinen. Tein keikkoja ja lauluvalmennuksia, mutta loppuosa tuli yhteiskunnan varoista. Yritystoiminta loppui lähes kokonaan burnoutista toipuessa. Reunalla eläminen on kuitenkin opettanut luovuudesta ja oman jaksamisen varjelemisesta. Burnoutit pakottivat tylsyyteen ja lepoon. Tylsyys teki hyvää luovuudelle, kun kaikki oli pysäytetty ja kalenteri tyhjennetty: yhtäkkiä päivissä olikin hiljaisuutta ja rauhaa. En väitä, että uupuneelta alkaisi ilmestyä levyjä kasapäin ulos, mutta olen useamman kerran parantanut itseni kävelemällä pianon ääreen, soittamalla ja ehkä vähän laulamalla, jos siltä tuntuu. Artistille musiikki on ilmaista lääkettä, kun pakko on poissa.

Musiikkia muille – ja itselle

Jaksamisen palatessa Helena alkoi opiskelemaan päätoimisesti biisien tekemistä. HEO Kansanopiston lauluntekijälinjan jälkeen oli vuorossa musiikin tekemisen ja tuottamisen opinnot Metropoliassa.
— Kaksi ja puoli vuotta meni, ennen kuin tajusin, että haluan tehdä musiikkia itselleni. Olin koko elämäni ajatellut, että teen kappaleita muille, kunnes sain Metropoliassa tehtäväksi tehdä pastissin eli mukaelmakappaleen, joka oli inspiroitunut olemassa olevan artistin musiikista. Biisi piti suunnitella itselle laulettavaksi. Olin aivan kauhuissani! Mutta sieltä syntyi yksi rakkaimmista kappaleistani, CMX-pastissi, ja silloin tajusin, että täähän on mun juttu!
Helena herkistyy, sillä kokemus oli hänelle tajunnan räjäyttävä, vaikka kaverit ovat kuulemma nähneet ystävänsä artistisen palon jo kaukaa.
— Sitä on vain niin sokea omille taidoille. Olen aina tsempannut ja prepannut muita, joten olen tahtomattani astunut askeleen taaksepäin, vaikka itseä ei saisi unohtaa matkalla. Nyt olen lopultakin antautunut kohtalolleni, Helena naurahtaa.

Kotisivut: https://helenahaaparanta.com
Yhteydenotto: https://helenahaaparanta.contactin.bio
Instagram: @helenahaaparanta
Facebook: https://www.facebook.com/helenahaaparantaofficial

Kiitos Helena haastattelusta, ihanaa päästä kuulemaan lauluasi häissämme ♡

Pidä hatustasi kiinni – Helo on täällä!

Kansikuva © Elsa Wellamo Arts

Olenkin aikaisemmin jo kirjoittanut siitä, että musiikki on näkyvässä roolissa häissämme. Hannu pyysi luottomuusikkoystäviään viulisti Lotta Ahlbeckia ja artisti Helena Haaparantaa hääbändimme vetäjiksi. Häihimme tulee yhteensä kuuden hengen bändikokoonpano sisältäen heidän lisäkseen kitaristin, basistin, kiipparistin ja rumpalistin. Kokoustimme Lotan ja Helenan kanssa alkuvuodesta ja kävimme läpi päivän ohjelmaa sekä toivebiisejämme. He antoivat meille vastaavasti repertuaarilistan, josta voimme valita heille ennestään tuttuja biisejä esitettäväksi. Helena ja Lotta keikkailevat Helo-nimisessä bändissä, ja haluankin nyt esitellä heidän kokoonpanoaan inspiraatioksi muille, jotka vielä etsivät sopivaa yhtyettä häihin tai muihin juhliin!

Helo on moderni kansanmusiikkiyhtye, jonka soinnuissa kaikuu pohjoisen mystiikka. Bändiin kuuluu kolme jäsentä – Helena Haaparanta (laulu, kantele, rummut), Lotta Ahlbeck (viulu, jouhikko, rummut) sekä Maria Lamminen (basso). Yhteystiedot lopussa.

© Jakke Viitala

Helo sai alkunsa Helenan ja Lotan yhteentörmäyksestä. Hädin tuskin 18-vuotias Lotta vaikuttui siitä, kuinka Helena esiintyi liveroolitapahtuma Ropeconin musikaalissa. Tuleva rokkitähti lauloi lavalla kovaa ja korkealta korsetti päällä. Vuosia ensitapaamisen jälkeen Lotta harmitteli kesätöiden puutetta, kun huomasi, että Helena oli juuri julistanut Facebookissa jättäneensä päivätyöt ja päättäneensä omistautua kokonaan musiikkiuralleen.
– Ajattelin, että nyt on saumaa päästä keikkailemaan tuollaisen superstaran kanssa ja kävin kiinni Helenaan kuin sika limppuun!

© Helo
Palava Lintu, säv. ja san. Helena Haaparanta, sov. Lotta Ahlbeck

Kaksikko kokoontui Helenan kämpille treenaamaan ja hakemaan yhteistä säveltä. Ajatus oli, että Lotta soittaisi viulua ja Helena soittaisi pianoa sekä laulaisi. Treeneissä kävi kuitenkin ilmi, että Helena oli opetellut kanteleen soittoa voidakseen säestää itseään laulussa ja lainannut kaveriltaan 15-kielisen kanteleen pari viikkoa takaperin. Piano vaihtui kanteleeseen, ja tunnelma räjähti.
– Kahden laulajan, viulun ja kanteleen kanssa jamittelu meni niin hyvin, että naapurit tulivat oven taakse sanomaan, että nyt saa riittää! Koko homma syntyi puhtaasta ilosta, sen päälle oli helppo rakentaa.

“On ainutlaatuista, että saa muusikkona tehdä hääparin päivästä ja juhlasta vielä merkityksellisemmän. Esiintyjänä joutuu olemaan vähän kuin ammattilaisen roolissa, jotta ei liikuttuisi kaikesta mitä laulaessa näkee ja kokee. Esiintyessäni aistin vieraiden tunnekokemukset ja toimin vähän kuin välittäjäaineena niille tunteille. On hienoa tehdä taikoja musiikilla ja nähdä kuinka ihmiset liikuttuvat.”

Helena Haaparanta

Helo pistettiin pystyyn, ja tammikuussa 2015 vedettiin ensimmäiset keikat.
– Molemmilla on ollut samalla omiakin projekteja, bändejä ja menoja, joten “helottelut” ovat pysyneet arjesta poikkeavana herkkuja, jolloin nälkä musailla toisen kanssa pysyy. Vuosien aikana keikkojen välillä on saattanut olla pidempiä taukoja, jotka ovat antaneet tilaa ja mahdollisuuksia hioutua vielä paremmin yhteen. Kun palasimme yhdeltä tauolta takaisin hommiin, niin groove oli parantunut entisestään, koska olimme molemmat kehittyneet omilla tahoillamme.

“Välillä hääparien toiveet saavat pienen muusikon ymmälleen. Viime kesänä eräs ihana hääpari toivoi meiltä Tommi Läntisen jalkapallohenkistä Jari ja minä -kappaletta. Kun tulimme juhlapaikalle ja esitimme biisin, niin tajusimme, että sulhanen ja morsian olivat todella vannoutuneita Jari Litmasen faneja, ja biisin esittäminen merkitsi heille todella paljon. Tuntui hienolta vetää kappale sellaisessa tunnelatauksessa, ja jälkikäteen mietimme, että tämä pari tiesi täysin, että mitä he ovat tilaamassa! Kannattaa rohkeasti kertoa itselle tärkeistä biiseistä, vaikka ne eivät suoraan istuisi tyypillisiin muotteihin.”

Lotta Ahlbeck
© Helo
Mennee Lujjaa, säv. & san. Lotta Ahlbeck

Nyt Heloon on liittynyt mukaan kolmas jäsen: bassotaiteilija Maria Lamminen. Bändi työstää tällä hetkellä EP:tä, jonka he toivovat julkaisevansa pian suuremman yleisön kuunneltavaksi. Helo keikkailee juhlissa ja yksityistilaisuuksissa, häiden lisäksi heidät voi tilata esimerkiksi hautajaisiin tai ristiäisiin.

Facebook: https://www.facebook.com/helottaa/
Instagram: @helottaa
Kotisivut: http://www.heloband.com/
Yhteydenotto: helena.haaparanta@gmail.com

Helenasta ja Lotasta tulette kuulemaan vielä lisää blogissa, pysykääpä siis kuulolla!

Mitä blogissa ei kannata kertoa?

Kansikuva © F-Secure

Blogi, tuo julkinen päiväkirjani, jossa avaan lukijoille pääsyn ajatuksiini, arkeeni, elämääni. Blogatessa olen huomannut yksityisyyden ja julkisuuden rajan hämärtyvän, ja välillä on vaikea muistaa, että omat tekstit ovat julkisia kaikille – eivät vain niille rakkaille, ihanille lukijoille, jotka kulkevat mukanani innostuen, keskustellen ja tsempaten ♡ Jokainen bloggaaja joutuu väistämättä ottamaan kantaa siihen, kuinka paljon ja tarkasti kertoo henkilökohtaisia asioitaan tai tietojaan muille. Kun blogin tietoturvaa alkaa pohtia, tuntuu, että herää enemmän kysymyksiä kuin mitä löytää vastauksia: Mitä voi kertoa, mitä ei kannata? Miten bloggaan turvallisesti? Pyysin Laura Kankaalaa avukseni näiden veteen piirrettyjen viivojen selkeyttämiseen.

Kuka?

© F-Secure

Laura Kankaala työskentelee tietoturvakonsulttina ja tietoturva-asiantuntijana F-Securessa. Nimikkeet ovat pitkiä, mutta työ hyvin suoraviivaista: Laura etsii ja osoittaa haavoittuvuuksia tai ongelmia yritysten ja henkilöiden tietoturvassa ja auttaa tietosuojan kehittämisessä. Laura on tehokas tietoturva-aktivisti – hän sparraa, kouluttaa ja jakaa tietoa Turvakäräjät-podcastin, YLE:n Team Whack -sarjan sekä oman Insgtagram-tilinsä kautta. Kun häntä kuuntelee, ymmärtää nopeasti, että tietoturva on hänelle työn lisäksi loputon intohimo ja mielenkiinnon kohde!

“En halua saarnata tai sanoa, että joku tekee oikein ja toinen väärin. Mä haluan kannustaa siihen, että jokainen pohtisi sitä itselle turvallisinta tapaa toimia tässä julkisemmassa Internet-maailmassa.”

Lauran kiinnostus tietokoneisiin roihahti teininä, kun hän alkoi rakentaa nettisivuja Internetin ihmeelliseen maailmaan. 2000-luvun alussa tuntui kristallinkirkkaalta, että netissä ei jaettu mitään tietoa itsestä, vaan keskustelut ja kohtaamiset käytiin anonyymisti nimimerkkien välityksillä. Kun IRC-Galleria ja Facebook keräsivät suosiota Suomessa, netin käyttäjien julkisuus muuttui kertalaakista. Profiileissa jaettiin omat nimet, kuvat, syntymäpäivät ja kotipaikkakunnat. “Mulle tuli yllätyksenä kuinka vapaasti ihmiset jakoivat tietoa”, Laura naurahtaa, “ihmettelin, että eikö kukaan muu mieti, että miten rikolliset voisi tätä hyödyntää?” Nykyään julkisuus on kuitenkin jokapäiväinen osa hänen työnkuvaansa, ja sitä myötä oma suhdekin nettiin on muuttunut. Laura kokee tärkeäksi jakaa tietoa ja vinkkejä tietoturvasta sosiaalisen median kautta, eikä enää ajattele netin käytöstä niin mustavalkoisesti kuin tietokonematkansa alussa.

Yksityisyyden ja tietoturvauhkien miettiminen voi tuntua ahdistavalta, ja helposti tulee sellainen olo, että olkoot hitto vie! En julkaise enää mitään! Tarkoituksena ei kuitenkaan ole stressata ja pelotella, vaan lisätä ymmärrystä julkisuuden synnyttämistä riskeistä. “En halua saarnata tai sanoa, että joku tekee oikein ja toinen väärin”, Laura painottaa. “Mä haluan kannustaa siihen, että jokainen pohtisi sitä itselle turvallisinta tapaa toimia tässä julkisemmassa Internet-maailmassa.”

© Cup of Couple on Pexels.com

Omat rajat bloggaamiseen

“Kaikki jaettu tieto on julkisesti saatavilla. Kuka tahansa voi päästää tietoon käsiksi, ja ikävässä tapauksessa hyödyntää sitä omiin tarkoituksiinsa.”

Toivon kovasti, että Laura antaisi helpon ja mustavalkoisen vastauksen turvalliseen bloggaamiseen, mutta hän toteaa heti alkuun, että ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Jokaisen pitää piirtää omat rajat yksityisyyden ja julkisuuden väliin. “Kaikki jaettu tieto on julkisesti saatavilla, eli kuka tahansa voi päästää tietoon käsiksi, ja ikävässä tapauksessa hyödyntää sitä omiin tarkoituksiinsa”, Laura muistuttaa.

Kurjaa ajatella, että joku haluaisi käyttää blogiani tai tietojani ilkeyksiin, mutta toisaalta enkö varaudu ilkeyksiin muuallakin elämässä? Miksi lukitsen kodin tai auton ovet, miksi hankin vakuutuksia, miksi en jaa puhelinnumeroani julkisesti netissä? Onko tämä tietoturva sittenkään niin vieras osa arkeani?

Mitä aiheita hääbloggaajan kannattaa erityisesti pohtia?

Oman kodin suojelu

Oma yksityisyys ennen kaikkea, ja mikäpä olisi yksityisempää kuin oma, rakas koti ♡

Kodin suojelu lähtee liikkeelle asioista, jotka ovat varmaan suurimmalle osalle meistä selvää peruskauraa: älä jaa osoitettasi julkisesti missään, älä kerro tarkkoja tietoja asuntosi sijainnista. Laura menee tietoturvan näkökulmasta kuitenkin askeleen pidemmälle, ja suosittelee olemaan erityisen huolellinen, jos julkaisee kuvia omasta kodista tai kodin lähiympäristöstä: “Jos otat vaikka kuvan ikkunasta ulos, niin Google Mapsin avulla on aika helppo löytää asunnon sijainti. Mikäli rikollinen saa selville asuinpaikkasi, ja näkee vaikka somessa postauksen, jossa kerrot olevasi lähdössä kolmeksi viikoksi matkalle, niin sehän on käytännössä kutsu, että tervetuloa!”

Ei rikollisia kylään – check.

© George Becker on Pexels.com

Jos blogilla on suurempi lukijakunta, niin bloggaajalla on myös suurempi riski joutua kohdistettujen hyökkäysten kohteeksi. Silloin on hyvä olla erityisen huolellisen kotiosoitteen suojelemisessa. Omalta puhelinoperaattorilta voi varmistaa, että osoitetietoja ei saa ongittua puhelimennumeron avulla.

Entäpä tämä: olet ostanut uuden asunnon, ja ihastelet käsissäsi uusia avaimia – ja tietenkin avaimille hankittua avaimenperää, joka on niin kaunis ai että! Muuttointo polttelee mielessä, nappaat avaimista ihanan lähikuvan ja kirjoitat someen “Uusi koti uudet kujeet ♡ Huhtikuussa muutetaan!”
Mitä sanoo Laura? Niin ihanalta kuin muuttohuuma tuntuukin, avainkuva houkuttelee myös potentiaalisia, kutsumattomia vieraita. Kuvan avulla rikollisen on helppo jäljentää avaimet omaa käyttöä varten.

Vieraiden yksityisyys

Jos omaakin yksityisyyttä on välillä vaikea suojella, niin mitenkäs muiden?

Bloggaaja ei aina tiedä kaikkia yksityiskohtia vieraiden henkilösuhteista, elämäntilanteista tai uhista mitä henkilötiedon jakamiseen voisi liittyä. Cyber-rikollisten lisäksi tietoa saattavat käyttää hyväksi vieraan lähipiiri. Laura suosittelee punnitsemaan tarkkaan, että kenestä kertoo blogissa ja kuinka paljon. Hyvään blogietikettiin kuuluu henkilön kanssa keskustelu etukäteen ja luvan kysyminen – voit vaikka antaa postauksesi luettavaksi henkilölle ennen julkaisua! “Kannattaa pitää tarkempi vieraslista piilossa julkisesta jaosta, jotta ei tule blogin kautta jakaneeksi tietoa vieraiden sijainnista häiden aikana”, Laura lisää, “tällä tavoin vältetään tilanne, että joku saisi tietää Matti Meikäläisen olevan juuri tuolla tuohon aikaan.”

Hääpaikan ja -ajan tarkemmat tiedot

Jos epätoivotut tai tuntemattomat kuokkavieraat jännittävät, on hyvä pitää tarkempi hääpaikka sekä aikatiedot piilossa julkisuudesta. Laura kannustaa miettimään omaa lähipiiriä tästäkin näkökulmasta, vaikka se voisi tuntua ikävältä. Onko mahdollista, että tiedon jakamisen kautta voisi tapahtua jotain epätoivottua? Sinulle tai läheisillesi, joita kutsutaan häihin?

Hääpaikasta kannattaa puhua laveasti, kuten vanha huvila järvenrannalla. Juhlapaikan saa selvitettyä jo pelkän valokuvankin avulla, ja kun paikka on tiedossa, tarkempi hääpäivä sekä aika on suhteellisen helppoa saada tietoonsa olemalla yhteydessä hääpaikan ylläpitäjään. “Tietoa ei kuitenkaan tarvitse pitää salassa loputtomiin”, Laura täydentää. “Häiden jälkeen voi jakaa tarkemmat tiedot, kun haittojen riski on paljon pienempi.”

© Mathias P.R. Reding on Pexels.com

Voiko bloggaaja olla täysin anonyymi?

Laura pitää ajatusta haastavana: “Se riippuu vahvasti siitä, miten aktiivisesti henkilö on muualla Internetissä. Käyttäjäprofiileja on hyvin vaikeaa pitää erillisinä, joten henkilön anonymiteetti ei välttämättä pidä läpi koko Internetin.” Rikollinen voi esimerkiksi hyödyntää käänteistä kuvahakua tai etsiä bloggaajan muita sosiaalisen median tilejä.

Jos kuitenkin haluaa pysyä mahdollisimman anonyyminä bloggaajana, niin Laura suosittelee varmistamaan, että blogissa käytettyjä, omia kuvia ei ole missään muualla Internetissä. Mikäli sama kuva löytyy myös Instagrammista tai Facebookista, yhteyden selvittäminen on todella helppoa. “Kannattaa lisäksi välttää kasvokuvien julkaisua ja olla erittäin huolellinen siinä mitä kuvia tai tietoja jakaa. Dilemma kuitenkin tässä nyky-Internetissä on se, että voi olla hyvin vaikeaa piiloutua”, hän summaa.

Häiden ympärillä pyörivä raha houkuttelee

Aktiivisesti häitä suunnitteleva bloggaaja on houkutteleva hyökkäysten kohde, koska häiden ympärillä pyörii rahaa, odotuksia, joskus myös kiirettä ja stressiä. Instagrammissa on suhteellisen helppoa luoda valetilejä olemassa olevista yrityksistä käyttämällä samantapaisia käyttäjänimiä ja kaappaamalla yritysten kuvia omalle tilille. Tilin profiiliin kirjoitetaan houkutteleva teksti vaikkapa kahden tonnin arvoisen timanttisormuksen arvonnasta, ja mukaan liitetään linkki “arvontaan”. Potentiaalisia huijattavia haravoidaan hashtageilla kuten #häät2021 tai #weddingplanning. Some-tilejä ja blogia lukemalla voidaan kirjoittaa kohteelle hyvinkin pitkälle räätälöity viesti, joka herättää luottamusta.

Lauran vinkki on luottaa omaan intuitioon ja pitää skeptisyys matkassa mukana: “Jos tarjous tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, niin todennäköisesti siinä on jotain mätää.”

Kalasteluhyökkäyksien avulla yritetään onkia kirjautumistietoja. Rikollinen on tehnyt sivuston, joka näyttää oikealta, mutta kirjautuessasi syötätkin tiedot suoraan rikolliselle. Monivaiheisesta tunnistuksesta voi olla tällaisissa tilanteissa apua, koska rikollisen täytyy silloin keksiä miten saa ongittua seuraavankin vaiheen tunnistautumistiedot. Blogin kirjautumistietojen avulla rikollinen voisi vaikka asentaa blogiin omia haittaohjelmia tai poistaa kaikki postaukset ja vaatia lunnaita niiden palauttamista vastaan.

“Jos tarjous tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, niin todennäköisesti siinä on jotain mätää.”

Haittaohjelmissa käyttäjää pyydetään usein lataamaan tai avaamaan tiedosto, joka käynnistää haittaohjelman koneessa. Esimerkiksi joku tuttu jakaa linkin Google Drivessa olevaan zip-tiedostoon, joka on salasanasuojattu. Suojaus estää Google Antivirusta skannaamasta tiedoston sisältöä. “Aina, kun joku pyytää lataamaan tai avaamaan tiedoston, pitäisi olla skeptinen”, Laura tähdentää. “Silloinkin, kun tyyppi on tuttu, sillä sen henkilön tili voi olla hakkeroitu.”

© Pixabay on Pexels.com

Kuinka parantaa oman blogin tietoturvaa?

Blogialustan tietoturvaa saa parannettua vaivattomasti luomalla blogille oman salasanan, jota käyttää vain ja ainoastaan blogiin kirjautumiseen. Tämä kuulostaa erittäin helpolta!

“Suurin osa isoista alustoista tarjoaa myös monivaiheista tunnistusta, joka parantaa blogin tietoturvaa merkittävästi.” Laura suosittelee pitämään alustan pluginit ajan tasalla, jotta rikolliset eivät hakkeroidu sivuille vanhentuneiden sovellusten kautta ja hyödynnä sivustoa haittaohjelmien jakamiseen.

BLOGGAAJAN MUISTILISTA

Älä jaa näitä asioita blogissasi:
Omia osoitetietoja tai asunnon sijaintia
Sosiaaliturvatunnusta ja pankkitunnuksia
Kuvia luottokorteista tai kotiavaimista
Tarkkoja tietoja muista henkilöistä

Luo blogille oma salasana
ja pidä monivaiheinen tunnistus päällä
Tarkista säännöllisesti, että
blogin pluginit ovat ajan tasalla

Kannattaa tarkistaa, että blogi ei jaa kuvien EXIF-tietoja. Öö siis mikä EXIF? Exchangeable Image File Format tarkoittaa valokuvatiedoston dataa; missä ja milloin kuva on otettu ja millä laitteella? Facebook ja Instagram poistavat tiedon automaattisesti, mutta blogialustat toimivat kukin hieman eri tavoin kuvien kanssa. Tiedot poistaa esimerkiksi näiden ohjeiden avulla.

Lopuksi Laura haluaa vielä alleviivata, että tietoturvasta ei kannata stressata liikaa. Jos vaikka vertaa uhkamallinnuksen tekemistä pankkisovelluksen ja hääblogin välillä, niin uhkia on olemassa molemmille, mutta toisessa seuraukset voivat olla mittavammat kuin toisessa. Vaikka kaikki riskit saisi minimoitua, niin niistä ei voi silti päästä eroon. Koskaan. Ikinä. Emme voi piiloutua huijareilta, mutta voimme suojautua!

“Ole realistinen. Ei kannata pelätä ja stressata asiasta liikaa, mutta on hyvä kuitenkin ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä mukavia kuin itse. Kun ottaa tietoturvan blogissa huomioon, niin varmistaa sen, että hääpäivästä tulee juuri niin onnistunut ja ihana kuin mitä on suunnitellutkin!”

Lauralle kiitokset vierailusta blogissa!

Turvallista bloggaamista toivottaen,