Jokainen tarvitsee häihinsä yhden Katrin

Tietenkään en tarkoita ketä tahansa Katria, vaan nimenomaan meidän häävalokuvaajaamme, turkulaista Katri Haavistoa!

Ihastuin Katrin merellisiin ja herkkiin kuviin melko varhaisessa vaiheessa suunnittelua. Taisimme lähettää hänen lisäksi kyselyn toiselle valokuvaajalle, mutta olin todella nopeasti myyty Katrin mielettömän tsemppaavalle ja positiiviselle asenteelle. Hän vastasi nopeasti ja selkeästi, ja hääsuunnittelujen aikana olin oppinut, että toimiva kommunikointi on lähtökohta sille, että hommat sujuvat! Aloitimme keskustelut helmikuussa 2020, ja maaliskuun lopussa Katri oli varattu meille (juuri ennen toista samaa viikonloppua toivonutta hääparia, eli kannattaa todella olla ajoissa hääkuvaajan etsimisen kanssa ♡)!

Kävimme Hannun kanssa pitkään keskustelua siitä, paljonko budjetoimme valokuvaukseen. Meillä molemmilla on luovia ystäviä, joilla pysyy kamera kädessä, ja muutamat ovat erikoistuneet nimenomaan tapahtumakuvaukseen. Häihin tehtiin paljon itse, joten olisi ollut luonnollinen jatkumo hoitaa myös valokuvaus “omin käsin”. Kuitenkin visuaalisena ja kameraakin käyttäneenä ihmisenä ajattelen, että häävalokuvaus on yksi kuvauksen haastavimmista lajeista. Häihin liittyy suunnattomasti tunteita, ja monet tapahtumat (sormusten vaihto, hääkimpun heitto, kakun leikkaaminen) tapahtuvat vain kerran. Häävalokuvaaja on työssään jatkuvasti valppaana, etsimässä sopivia kulmia ja kuvattavia tilanteita, ennakoimassa, kommunikoimassa ja ikuistamassa. Valokuvat ovat minulle tärkeä osa juhlan muistelua ja muistamista, ja halusin, että hääpäivänä voimme keskittyä vain juhlasta nauttimiseen. Näitä asioita puntaroituamme oli päivänselvää, että halusimme ammattilaisen – eli Katrin – mukaan hääpäivänämme.

Saimme Katrilta etukäteen täytettäväksi noin 30 kysymyksen lomakkeen, jossa hän kyseli hyvinkin tarkkaan hääpäivän aikataulusta ja ohjelmasta, paikoista sekä siitä, keistä erityisesti haluaisimme kuvia. Hän kysyi myös sensitiivisistä asioista kuten avioeroista tai riidoista, jotka olisi hyvä kuvaajan ottaa huomioon. Tällaista ei itselle olisi välttämättä edes tullut mieleen, mutta tietenkin olisi todella kiusallista, jos juhlissa kuvaaja pyytäisi vaikka riitaisasti eronneita vanhempia poseeraamaan samassa kuvassa! Kysely oli hyvä myös siinä mielessä, että saimme Hannun kanssa päätettyä muutamia asioita, jotka olivat kuvauksen suhteen jääneet roikkumaan. Päätimme esimerkiksi, että aamua ei valokuvattaisi ollenkaan, sillä first look -kuvat alkoivat jo kello yhdeltätoista. Päädyimme myös siihen, että emme ota isoa ryhmäkuvaa, mutta sen sijaan muutaman pienemmän ryhmäpotretin mm. sisarusten ja häätiimin kanssa. Nämä sisällytettiin Katrin avustuksella osaksi aikataulua, jolloin myös häätiimi osasi valmistautua hakemaan vieraita kuvauksiin sitä mukaa, kun potretteja saatiin otettua.

© Katri Haavisto Photography

Hehkutinkin Katrin ammattimaisuutta jo Turun Linnan first look -postauksessa. Linnassa kierteli turisteja, joten Katri pyrki olemaan äärimmäisen tehokas silloin, kun kuvasimme kulkukäytävillä tai linnan sisäpihalla. Hän sai meidät keskittymään toisiimme samalla, kun ohjeisti meitä, häätiimiä ja turisteja. Näin jälkikäteen ajatellen me oikeastaan tarvitsimme Katria, että first look -kuvauksista olisi ylipäätään tullut mitään! Katri kertoi meille hyvin selkeästi mitä tehdä seuraavaksi asennoista ja liikkeiden suunnista lähtien. Tämä tapa sopi meille hyvin, ja loi ainakin minuun varmuutta siitä, että nyt tulee varmasti todella upeita kuvia!

“Katrin ote oli niin ammattitaitoinen, ettei kenenkään meistä tarvinnut murehtia yhtään mistään kertaakaan koko päivän aikana tai sen jälkeen.”

Kaaso A

Häätiimiä ilahdutti Katrin kommunikointi- ja organisointitaidot päivän aikana, ja arvatenkin hän oli hurmannut myös samassa pöydässä istuvat, sosiaaliset ystäväni. Hän tuntui aina tupsahtavan jostain paikalle juuri, kun olin käännähtänyt katsomaan, että sattuisiko hän olemaan lähistöllä kuvaamista varten! Huomasin muutaman kerran hänen tarjoutuvan ottamaan vieraiden omia ryhmäkuvia sekä kameralla että vieraiden omilla puhelimilla, mikä oli suunnattoman avuliasta ja ystävällistä. Katrin lähettämät sähköpostit vastasivat täysin hänen työskentelyään; hän oli avulias, luotettava, nopealiikkeinen ja hänestä huokui vahva halu tallentaa kaikki tärkeät hetket kameran linssille.

© Katri Haavisto Photography

Kuvatessamme vielä iltapotretteja merenrannassa, pääsimme myös todistamaan Katrin luovaa ideointia ja kykyä heittäytyä tilanteisiin. Yhdessä kohtaa hän kiipesi rantakiville ottamaan laajakuvaa meistä ja merimaisemasta! Pelkäsimme molemmat, että hän putoaisi veteen, mutta hän palautti meidät tomerasti keskittymään siihen olennaiseen – silmiin katsomiseen ja lähellä olemiseen!

Kiitos Katri siitä, että ikuistit meidän päivämme ♡

Morsian kuin kreikkalainen jumalatar

Yksi ystävistäni ei päässyt rajoitusten takia mekkosovituksiin mukaan, mutta hän arvosteli joka ikisen mekon kuvan perusteella asteikolla 1-5 ja legandaarisin saatesanoin, joita tulemme muistelemaan lopun elämäämme. Mekko, jonka valitsin, sai yksityisraadiltani kommentiksi: “Siis vau!!! Aivan ihana yläosa, ja helmakin on todella osuva. Istuu kauniisti, mutta näyttää myös mukavalta. Jumalatarvibat 😍 5/5”

Mekko nimettiin kreikkalaiseksi jumalatarmekoksi. Oikealta nimeltään se oli Innocentia Ravia, joka löytyi helsinkiläisen Vienon valikoimasta.

Kuten monille muillekin, myös minulle kävi niin, että ihastuin erilaiseen mekkoon, kuin mitä olin ajatellut. Bling bling ei ollut todellakaan listallani, enkä ihastunut mekkoon rekissä, mutta päälläni se puhutteli minua jollain kummallisella tavalla, jota en osannut nimetä suoralta kädeltä. Mekko oli moderni, erilainen ja juhlava, mutta mukavan tuntuinen päällä. Materiaalien suhteen sen sijaan olin todella tarkka, ja Vienon mekkojen kankaat olivat laadukkaimpia, mitä pääsin mekkokierroksillani hipelöimään. Sifonkihelma oli todella miellyttävän tuntuinen kädessä, ja yläosan paljetit oli ommeltu huolellisesti niin, että ne eivät hiertäneet ihoa mistään kohtaa. Sifonkikangas on hengittävä päällä, eikä se kiillä valossa satiinikankaan lailla. Tämä keveys ja helppous puhuttelivat minua, kuten vaatteissa yleensäkin pidän rennoista, tuulessa liehuvista vaatteista.

Hain mekon mukaani jo toukokuussa, ja hatunnosto kyllä Vienolle siitä, miten laadukasta palvelua saimme ja miten sujuvasti kaikki sujui mekkojen sovituksista tilaukseen ja noutoon ♡ Pari viikkoa myöhemmin pukuni pääsi korjausompeluun Boutique Minnen Marjo Haapasalolle Turkuun, jolloin helmaa lyhennettiin, ja viimeisellä viikolla tehtiin vielä pari pikaommelta kylkiin. Sen suurempia muutoksia mekko ei tarvinnutkaan, istuvuus oli jo lähtökohtaisesti hyvä.

Mekko oli hääpäivänä juuri sellainen, kuin olin toivonut. Sen kanssa oli helppo kulkea, ja se pysyi kauniisti päällä sekä kävellessä että istuessa. Tuulisella säällä avoimen yläosan kanssa tahtoi tulla vähän vilu, mutta Hannu ja kevyt sifonkitakki tekivät parhaansa pitääkseen kylmän loitolla. Siinä mielessä mekko olisi varmaan sopinut vieläkin paremmin kesän helteisiin kuin alkavaan syksyyn. No, sisällä ei keveys haitannut, ja siellähän suurin osa päivää vietettiinkin! Ei kannata siis liikaa murehtia ja huolehtia, kyllä asiat aina lutviutuvat ja kaikesta selvitään!

© Katri Haavisto Photography

Haaveilen kovasti siitä, että mekon voisi lyhentää cocktail-pituuteen jatkokäyttöä varten. Nuden sävyinen yläosa ehkä mahdollistaisikin mekon hyödyntämisen, kun kyseessä ei ole niin perinteinen häämekko!

Skumppaa pitsihuvilassa

Hääpäivän muistelmat ovat taas täällä! Aikaisemmissa postauksissa olen kertonut hääpäivän aamusta sekä vihkimisestä, tällä kertaa keskityn kertoilemaan päivän virallisemmasta juhlaosiosta.

Koska meillä oli first look -kuvat ennen vihkimistä, meillä ei ollut mitään sovittua kirkosta lähdön jälkeen. Ajoimme Ruissalon Kansanpuiston rantaan, missä soitimme videopuhelun ystävällemme, joka oli joutunut perheineen jättäytymään häistä yllättäen pois sairaskohtauksen takia. Uskon, että puhelu oli yhtä tärkeä heille kuin meillekin. Kävelimme rantapromenadia pitkin, ja kaaso W kuvasi meistä videonpätkää merenrannalla samalla, kun puhui puhelimessa kaaso A:n kanssa. Vieraat olivat siirtyneet sutjakkaasti juhlapaikalle, ja meitä odoteltiin jo saapuviksi, joten kuskimme starttasi auton, ja käänsimme nokan kohti Villa Bella Vistaa.

© Katri Haavisto Photography

Juhlapaikalle saapuessa seremoniamestarit sekä häätiimi esittäytyivät, jonka jälkeen bestman P piti maljapuheen. Lyhyttä puhetta seurasi musiikkiesitys, kun Hannun sisko ja kummisetä esittivät Elton Johnin Your Song -kappaleen. Ulkona tuuli todella kovaa, ja seisoskelun loppupuolella käteni hytisivät niin, että jouduin pitelemään morsiuskimppua lasin lähellä, ettei käsieni tärinä näkyisi vieraille. Tuuli ei kuitenkaan haitannut, sillä koko päiväksi oli luvattu vesisadetta, joten olin valmis vastaanottamaan kaiken muun, kunhan aurinko paistaisi ja ulkona pystyisi viettämään aikaa!

© Katri Haavisto Photography

Lyhyen alkutervehdyksen jälkeen siirryimme juhlasaliin. Häätiimi auttoi vieraita löytämään istumapaikkojaan pöytäkartasta, ja osa vieraista tuli onnittelemaan meitä ohi kulkiessaan. Emme pitäneet erillistä onnittelujonoa, sillä se tuntui jäykältä ja kiusalliselta pandemia-aikana. Näin jälkikäteen ajateltuna idea oli hyvä, sillä ihmiset tulivat kyllä päivän aikana juttelemaan sopivan hetken tullen, ja yleensä tuolloin ehti luontevasti rupatella vähän muutakin, kuin “onneksi olkoon” ja “ihanaa kun pääsit paikalle”. Jonossa en välttämättä olisi jäänyt juttelemaan jokaisen vieraan kanssa, eivätkä vieraatkaan välttämättä olisi kokeneet sopivaksi odotuttaa jonottajia kuulumisten vaihdolla. Vieraitamme oli 75, ja laskelmieni mukaan ehdimme kyllä vaihtaa sanasen tai pari jokaisen kanssa päivän aikana.

Sananen kattauksesta. Perjantain koristelusessiossa meni eniten aikaa juhlasalin koristeluun, mutta se oli jokaisen tunnin arvoinen, sillä sali oli todella kaunis! Suunnittelun ehdottomasti paras puoli on nähdä vision heräävän henkiin, ja olin todella suurella innolla odottanut juhlasalin näkemistä valmiina. Kun kaikki oli laitettuna, en olisi halunnut lähteä salista koskaan. Eikä onneksi ihan heti tarvinnutkaan!

© Katri Haavisto Photography

Kun vieraat olivat istuutuneet, seremoniamestarit kertoivat menusta ja ohjeita ruokailuun. Turkulainen pitopalvelu Herkkupiste oli toteuttanut toiveisiimme pohjautuvan menun, jossa oli saaristohenkiset alkupalat, runsas salaattipöytä ja aasialaisvaikutteinen pääruoka. Ruoka oli T Ö R K E Ä N hyvää, ja onneksi saimme nauttia ruoasta myös juhlien jälkeen (jopa kyllästymiseen asti). Moni on sanonut, että ei ole pystynyt nauttimaan ruoasta hääpäivänä jännityksen vuoksi, mutta meillä oli kyllä lautaset kukkuroillaan ruokaa, ja taisimme hakea lisääkin!

Kun kaikki olivat hakeneet ruokaa ja päässeet aloittamaan syömistä, seremoniamestarit kertoivat lisää päivän ohjelmasta ja seuraavista aktiviteeteista. Käytimme kaiuttimilla vahvistettuja mikkejä, jotta vieraat pystyivät syömään ja kuuntelemaan samalla. Ruokailun aikana oli morsiamen äidin puhe, sulhasen kummisedän musiikkiesitys “Nancy Spain”. Näitä seurasi tauko, jonka jälkeen vuorossa oli vieraiden esittely. Leikissä vierailta kysyttiin kysymyksiä, joihin vastattiin kyllä taputtamalla. Yksi kysymyksistä oli, että “Kuka on lukenut Mian hääblogia?”. Taputuksen intensiivisyys selvästi viestitti sitä, kuinka tärkeä kysymys oli vieraille, mikä toi leikkiin hauskaa lisämaustetta!

© Katri Haavisto Photography

Esittelyleikin jälkeen oli jaloittelua, jonka aikana nappasimme muutamia potrettikuvia lähiperheen ja häätiimin kanssa. Olipa ihanaa patsastella häätiimin kanssa ♡ Meidän todellinen unelmatiimi!

© Katri Haavisto Photography

Seuraavaksi vuorossa oli kakun leikkaus. Emme olleet etukäteen osanneet päättää, että polkaisemmeko kakun yhteydessä. Moni tuntuu odottavan perinnettä osana hääjuhlaa, mutta ajatus siitä, että jompikumpi “päättäisi suhteessa kaapin paikan” ei oikein kuulostanut hyvältä kummankaan mielestä. Hetkeä ennen kakun leikkausta Hannu kuiskasi minulle, että minä saisin päättää mitä tehdään! En ehtinyt hirveästi miettiä, joten päädyin improvisoimaan, kun kakun leikkaus koitti. Veistä painaessa Hannu kysyi, että eikö me polkaista, johon vastasin, että ei, sillä me päätetään asioista yhdessä. Lisäsin tosin, että poikkeuksena on sisustus, josta minä päätän, ja polkaisin. Käytän tätä korttia tarpeeksi usein kotona ammattiin vedoten, joten se kelpasi hyvin myös tähän yhteyteen. Sisustuksesta päättäminen on myös ollut todella helppoa, sillä Hannulla on hyvin samanlainen maku kuin minulla. Joka tapauksessa, vieraat saivat viihteensä, ja me saimme pitää päämme!

© Katri Haavisto Photography

Sulhasen isä piti puheen, josta mieleeni on painunut vahvasti hänen toteamuksensa “Onhan näitä juhlia kovasti jo vuosi odotettu”. Puheeseen olisi aikataulumme mukaan kuulunut myös sulhasen isän musiikkiesitys, mutta kun esityksen vuoro tuli, paljastui, että kyseessä olikin paljon suuremmalla porukalla suunniteltu yllätys! Hannun sekä hänen isänsä lisäksi ystävistä ja sukulaisista koostuva viiden miehen kuoro esitti minulle Toivo Kuulan sävellyksen Eino Leinon “Hän kulkevi kuin yli kukkien” -runosta. Herkässä ja liikuttavassa laulussa tuntui piilevän myös mieltä ja sydäntä lämmittävä viesti: tervetuloa perheeseen.

Kakkuherkuttelu keskeytettiin jännittävällä ohjelmanumerolla, josta ei kovin moni vieras etukäteen tiennyt! Merirosvot tulivat ryöstämään juhliin tuodun karkkiarkun, ja kertoivat, että vain oikeilla merirosvoilla olisi oikeus aarteeseen. Lasten tehtävänä oli etsiä aarrekartta, merirosvolaulun sanat sekä karkkiarkun avain, jonka jälkeen he pystyivät kohtaamaan vorot ja todistamaan olevansa myös merirosvoja, jolloin heilläkin oli oikeus aarteeseen. Ystävämme vetivät ryöstön niin hyvin, että selvästi siitä nauttivat niin lapset kuin aikuisetkin! Lapset onnistuivat hankkimaan karkkiarkun takaisin, ja kaaso L sekä W koristelivat arkusta karkkibuffetin!

Samalla, kun lapset olivat ratkaisemassa karkkiarkun ryöstöä, juhlasalissa oli ohjelmaa aikuisille. Ystäväni oli valmistellut meille kenkäleikin, joka kertoi samalla meidän tarinamme (tästä kirjoitan oman postauksen, jos joku muukin innostuu ideasta!). Tämä toimi todella hyvin, ja vieraiden reaktioista päätellen jotkin tarinan osat tulivat heillekin yllätyksenä!

© Katri Haavisto Photography

Kaaso L piti myös maailman hellyyttävimmän puheen, joka on onneksi ikuistettu videolle tsemppipuheeksi aina, kun sitä tarvitsemme. En yleensä tirauta kyyneleitä julkisissa tilanteissa, mutta äitini ja kaason puheiden aikana leukani alkoi toden teolla väpättää, ja sain tarrata sulhaseeni kunnolla, että pysyisin koossa. Mietimme etukäteen, että onko puheita liikaa, mutta nyt yksikään puhe ei kaduta ♡

© Katri Haavisto Photography

Tanssimme häävalssin yläkerran juhlasalissa, jossa olivat myös bändin iltabileet. Olimme aluksi miettineet ulkona tanssimista, mutta tuuli oli sen verran kova, että pelkäsin kylmän puhurin vievän ajatukset muualle. Meidän valssina oli Hannun itse tekemä sävellys, toisena yhteisvalssina oli Liikkuvan Linnan Merry-Go-Round of Life. Kolmantena oli vielä argentiinalainen tango, Por Una Cabeza. Valsseja säestivät vihkimisessä soittaneet Helena Haaparanta sekä Lotta Ahlbeck.

© Katri Haavisto Photography

Seremoniamestarit pyysivät vieraita siirtymään ulos kimpun heittoa varten. Halusimme heittää kimpun yhdessä Hannun kanssa. Kimppu symboloi onnea, joten sen nappaamiseen saivat osallistua kaikki halukkaat. Ajatus oli kaunis ja mielestäni helpotti paineita ohjelmaan osallistumisesta, mutta morsiuskimpun perinteet olivat meidänkin vieraissamme vahvasti läsnä, joten luonnollisesti osalle vieraista kimppu edusti ensisijaisesti toivetta häistä. Olimme floristimme, Lehmuksen Alla -yrityksen Ginan kanssa sopineet, että heittokimppu tehdään morsiuskimppuni hukkakukista. Lisäksi heittokimppu koostui monesta pienestä kimpusta, joten heittäessämme kimpun se hajosi moneen osaan! Tämä selvästi yllätti vieraat, sillä ympärillä kuului kunnon kohahdus, kun kimppu osui takanamme olevaan isoon tammeen, ja pikkukimput satoivat maahan. Moni luuli, että kimppu oli hajonnut, mutta pienempiä nippuja nostaessaan kaikki tajusivat, että ne oli sidottu. Moni vieras sanoikin jälkikäteen, että päivä oli ollut yllätyksiä täynnä!

© Katri Haavisto Photography

Kun minikimput olivat löytäneet onnelliset omistajansa, seremoniamestarit kertoivat, että juhlien virallinen osuus oli nyt päättynyt ja baari oli auki! Seuraavalla kerralla kerronkin rennommasta loppuosuudesta, eli iltabileistä!

Meidän hääviikko

Häämessut Netissä -tapahtuman ohjelmassa oli osio, jota olimme Hannun kanssa jännityksellä odottaneet ja työstäneet editoijan kanssa tässä kuluneiden kuukausien aikana – nimittäin meidän hääviikon videopäiväkirja!

Joko katsoit hääviikon tunnelmia? Kannattaa katsoa loppuun asti, siellä pieni yllätys ♡

Suurin motivaattori tähän projektiin mukaan lähtemisessä oli se, että ajattelin videopäiväkirjan raottavan hääviikon mystistä verhoa ja konkretisoivan sitä, mitä kaikkea viikon aikana voi tapahtua. Tietysti jokaisen viikko on erilainen, mutta tuntuu, että helposti hääparit haalivat hääviikollekin hirveän määrän kaikenlaista puuhattavaa, jolloin terveelliset elämäntavat viskataan ikkunasta ulos, ja silmät viiruina räpelletään nauhoja lautasliinoihin vielä aamuyö kolmelta. Meidänkin hääviikko oli kiireinen, ja stressaavia hetkiä oli, mutta näin jälkikäteen ajateltuna koen, että selvisimme viikosta oikein hyvin. Hääpäivänä molemmilla oli hyvä fiilis, ja pystyimme keskittymään juhlasta nauttimiseen – sehän on tärkeintä!

Hääviikon suunnitteluun keskittyvää postausta on kovasti toivottu, ja voinkin ilokseni kertoa, että seuraavassa postauksessa pääsemme vihdoin pureutumaan tähän polttavaan aiheeseen. Mutta fiilistellään vielä hetki Hannun säveltämää musiikkia ja viikon tunnelmia – ja etenkin lopun kolmea minuuttia, joihin ei meinaa millään kyllästyä!

Hääterveisin,

2 kuukautta naimisissa

Kansikuva © Katri Haavisto Photography

Jestas! Nyt ollaan oltu kaksi kuukautta naimisissa! Tuntuu kuin häät olisivat olleet vasta eilen, ja toisaalta avioliitto on solahtanut osaksi meitä kuin se olisi aina ollut siinä. Ajattelin etukäteen, että tuskinpa häät muuttavat meidän elämäämme kertarytinällä, mutta ehkä kuitenkin pohjalla kuplii jotain uutta – uudenlaista arvostusta puolisoani kohtaan? Syvempää luottamusta ja pysyvyyden tunnetta? Jotain lapsekkaan itsekästä onnea ja paistattelua siitä, että minulla on noin mieletön tyyppi vierelläni? Jotain sellaista. Kyllä jossain vatsanpohjassa värisee, kun Hannu huhuilee vaimoa.

Enpä tullut tätäkään ajatelleeksi, mutta vuoden vaihtuessa pimeneviin, sateisiin iltoihin voi mitä parhaimmalla omallatunnolla käpertyä sohvan kulmaan teekupin kanssa muistelemaan loppukesän taianomaisia häitä! No, Instagrammissa seuranneet varmaan tietävätkin jo, että tämä mielikuva elämästäni arki-iltojen pullantuoksuisena ja kynttilöiden loisteessa loikoilevana kotivaimona ei ole aivan totta, sillä aloitin naimisiinmenon (ja etenkin syksyn) myötä kiireisen opiskelun ja työn yhdistelmäelämän, joka on syönyt kaiken aiemmin häähömpöttelyyn käyttämäni ajan! Tästä syystä pyydänkin kovasti kärsivällisyyttä teiltä, innokkaat lukijat, kaikki kyllä tulee aikanaan, sillä kerrottavaa ja kirjoitettavaa on P A L J O N, mutta postaustahtini tuskin tulee nousemaan nykyisestä huimiin lukemiin.

Häiden jälkeinen arki on ollut valehtelematta aikamoista pyörremyrskyä. Opiskelujen aloittaminen heilautti kaiken turbovaiheeseen, mikä on tuntunut päätä huimaavalta ja välillä vähän pelottavalta rauhallisten koronavuosien jälkeen. Hannulla on ollut yhtä lailla kiirettä, mutta rakas aviomieheni on tietysti joutunut olemaan opiskelevan vaimonsa tukena kiireisimpien viikkojen aikana. Opiskelut käynnistyivät viikko tai kaksi lyhyen minimoonin jälkeen, joten aika paljon hääasioita on vielä pahasti levällään. Mekko ja laahus roikkuvat edelleen makuuhuoneen vaatekaapin kahvassa, koristeiden hinnoittelu ja listaus on kesken, kiitoskortit ovat tilaamatta ja 2,66 GB videomateriaalia odottaa syynäystä ja editointia pidempään häävideoon. Huh hah hei.

© Katri Haavisto Photography

Mutta jotta en vaipuisi tehtävälistan edessä pohjattomaan ahdinkoon, haluan jakaa teille myös asioita, joita olemme tehneet häihin liittyen juhlien jälkeen! Viime viikonloppuna juhlistimme heitä, joiden ansiosta me pystyimme Hannun kanssa huoletta nauttia hääpäivästämme: tiimiä ♡ Järjestimme häiden epäviralliset after partyt häätiimillemme kiittääksemme heitä kovasta vuoden uurastuksesta.. Oli ihanaa palata hääkuplaan vielä yhden viikonlopun ajaksi häiden jälkeen. Katsoimme kaikki 800 hääkuvaa läpi ja selailimme videoita, joita hääpäivältä oli tallentunut. Vähän haikein mielin halailin tiimiläisemme sunnuntaina, kun tajusin, että emme varmaan kohtaisi tällä kokoonpanolla enää viikonloppuhengailun merkeissä. Vaikka tiimiläisistä osa oli toisilleen uusia tuttavuuksia, tuntui, että porukalla oli luontevaa olla, ja juhlien suunnittelu yhdessä oli kaikista innostavaa ja hauskaa.

Pyysimme muutamia ystäviämme kuvaamaan tiettyjä osioita hääpäivän aikana, ja osa innostui tehtävästä niin, että meillä on nyt reilusti yli 300 videonpätkää kansioissa odottamassa jatkotoimenpiteitä. Ajatuksenamme on koostaa pitkä video, jossa olisi mukana pätkiä puheista ja esityksistä, mutta aloitimme kevyemmällä lyhytvideolla, joka kestää noin kolme minuuttia. Hannu sävelsi lyhytvideoon musiikin, ja leikkasimme koosteen yhdessä. Editointi oli kyllä oma parisuhdetestinsä, sillä minä olen visuaalisesti yhtä tarkka kuin Hannu on musiikillisesti. Alku lähti kompuroiden liikkeelle, mutta pian löysimme hyvän yhteisen sävelen, ja lopulta videon tekeminen yhdessä oli itse asiassa yllättävän hauskaa! Nyt valmista tuotosta on jaksanut katsoa kerta toisensa jälkeen ♡ Ehkäpä tekin pääsette ihastelemaan yhteisöllisesti koostettua videota täällä blogin puolella myöhemmin!

Tällaisia kuulumisia tuoreelta avioparilta. Voikaa hyvin, polttakaa paljon kynttilöitä ja paetkaa hääkuplaan, kun ulkona sataa ♡

Minimoon saaristossa – osa 2/2

Minimoonin toinen osa jatkuu Kemiönsaaressa. Alkupuolen vierailut Hangossa sekä Fiskarsissa voit lukaista täältä.

Storfinnhova Gård

Seuraavan yön majoituksen olimme varanneet Storfinnhova Gårdista, joka on kuin suoraan Hobitista. Metsäkylän viidestä puumajasta yksi oli meille. Pysähdyimme vaihtamaan vaatteet ja jättämään tavarat tuttuun tapaan majoituspaikkaamme, ja suuntasimme sitten illaksi saaristoon.

Taalintehdas

Tarkistimme netistä, että Taalintehtaan Portside-ravintola oli auki. Tuhdit burgeriannokset veivät nälän vähän liiankin tehokkaasti. Taalintehdas oli näin kesäkauden loppupuolella jo melko vaitonainen, lähes autio kylä. Ruukkikylästä löytyy kuitenkin vaikka ja mitä nähtävää – historiallisia ruukkirakennuksia, söpöjä puutaloja, museoita, ihania luontopolkuja sekä järviä, joihin on mukava pulahtaa kuuman kesäpäivän päätteeksi. Vierailimme Taalintehtaassa viime vuoden elokuussa äitiemme kera ja syynäsimme kylää silloin oikein ajan kanssa, joten tyydyimme tällä kertaa vain kävelemään vierasvenesataman laitureilla ja ihailemaan sataman vieressä olevia, vanhoja hiiliuunia.

Syötyämme kylmä hiipi luihin ja ytimiin, joten palasimme puumajallemme lämmittelemään ja rentoutumaan illaksi. Olimme päättäneet yöpyä puumajassa, koska seuraavana iltana Storfinnhova Gårdissa oli yleinen saunavuoro, johon olimme myös varanneet paikat. Majojen vieressä seisoo kaksi hirsirakennusta. Niiden välistä solisee leveä, voimakas puro, joka katoaa ison terassialueen uumeniin. Isompi rakennus on Metsähovi-niminen ruokailusali, pienempi taas savusauna. Hannu on käynyt Storfinnhova Gårdissa aikaisemminkin, mutta minulle elämys oli uusi. Hannu oli jo aikaisemmin kertonut legendaarisen saunan puitteista, ja odotimme molemmat kovasti seuraavan illan saunavuoroa puumajassa makoillessamme ja häiden valokuvia selatessamme.

“Kop kop!”
Kuului puumajan portailta, ja Hannu meni avaamaan oven.
“Haluatteko päästä saunomaan?”
Työntekijä kertoi, että saunan yksityistilaisuuteen varannut ryhmä oli lopettelemassa saunomista jo nyt, mutta saunassa riittäisi löylyä vielä muutamaksi tunniksi, jos haluaisimme käydä kylpemässä.

Ja kysytkin vielä!

Pakkasimme kylpykamat ja porhalsimme saunatupaan kahden muun pariskunnan kanssa puoli kymmenen jälkeen. Ymmärsimme heti, kuinka harvinainen ja onnekas sattuma meitä oli kohdannut. Savusaunan varaaminen omalle porukalle kustantaa tuhannesta eurosta eteenpäin, jälkilöylyt alkaen 400 euroa. Yleinen savusauna, jonne otetaan nyt korona-aikana enintään kolmekymmentä henkilöä, oli 18 euroa henkilö. Mikä mäihä!

Mökkisaunoihin tottuneelle Storfinnhova Gårdin savusaunassa kaikki oli skaalattu jättiläisen mittapuulla. Kiuas oli useamman metrin levyinen musta aukko, johon kaadettiin löylyä sangon kokoisella kauhalla. Lämpimän saunan sisuksissa oli isoja graniittilohkareita ja paksuja hirsiä, mutta pehmeät löylyt ja kymmenet tuikut loivat kutsuvan ja kodikkaan tunnelman. Saunan sisältä, graniittilohkareiden täyttämältä seinältä löytyi kaksi suihkua, ja purosta solisi vettä kiveen louhittuun kastautumisaltaaseen. Tunnelma muistutti minua japanilaisista kylpylöistä, joissa edustavat luonnonmateriaalit, hiljaisuus ja soliseva vesi. Jotain samaa, rehellisen suomalaista oli savusaunan tunnelmassa. Se ikään kuin pakotti rentoutumaan – ja niin teimme. Saunan jälkeen käperryimme puumajan peittojen alle tyytyväisinä kuin pienet hobitit.

Aamupalalla oli itsepalvelu, mutta puumajoissa yöpyneille oli pakattu omiin eväspusseihin sämpylät, jogurtit ja appelsiinimehut. Jogurtit söimme aamukahvin ja -teen lomassa, mutta mehut ja sämpylät säästimme evääksi päiväretkeämme varten. Siirsimme yleisen saunavuorovarauksemme myöhempään syksyyn, sillä olimme päättäneet, että meidän täytyy ehdottomasti tehdä savusaunaan vielä toinenkin päiväreissu!

Söderlångvikin kartano

Heilutimme Storfinnhova Gårdille heipat ja matkasimme kulttuurin pariin. Söderlångvikin kartanolla olemme myös käyneet aikaisemmin, mutta reilu vuosi sitten kartanoa kunnostettiin perusteellisesti. Nyt museo oli avannut ovensa entistä ehompana, ja pääsimme ihastelemaan rakkaudella tehdyn työn tuloksia.

Söderlångvikin kartano, saariston Little Italy, on nähtävyys jo itsessään. Kartanoa ympäröivät omenapuutarhat, kreikkalaistyyliset patsaat ja tietenkin meri. Kartanon sisällä riitti taidetta ja huonekaluja nähtäväksi. Taiteista huomasi heti, että ne oli sijoitettu huoneiden tunnelmat, sisustus, värit ja käyttötarkoitus huomioiden, jolloin huoneista muodostui saumattomia kokonaisuuksia.

Museon ja sen piha-alueen kiertämisen jälkeen oli lounaan aika! Café Söderlångvikissä on kesällä ollut tarjolla helsinkiläisen Café Rougen valmistama libanonilainen buffet, jonka halusimme tietenkin päästä maistamaan. Ruoka ei tietenkään tuottanut pettymystä, mieleeni jäi erityisesti mausteinen, kermainen tomaattikeitto, jota on päästävä jäljittelemään nyt syksyn tultua varkain tänne Turkuun.

Seuraava etappimme oli Högsåra, mutta lossia odottaessamme kävimme Kasnäsissä pelaamassa erän minigolfia. Peli piti meitä jännityksessä loppuun asti, sillä viimeisellä radalla Hannu johti vain kahdella pisteellä, ja löi ensimmäisen huti, kun taas minä lämäytin hole-in-onen! No, toisella lyönnillä sai Hannukin pallon koloon, ja voitti täpärästi pisteellä!

On ollut hauska tutkia saariston pikkumarkettien tarjontaa. Vaikka saariston kaupat sijaitsevat kaukana kaupunkien hypermarketeista, valikoimissa näkyy saaristolaisten, veneilijöiden ja mökkeilijöiden kulinarismi. Karjalan perukoilla ei marketin hyllyistä löydy tapas- tai antipasto-valikoimia, lähipanimon oluita tai vähintään viittä eri juustovaihtoehtoa herkutteluun. Nähtyäni pikkukauppojen kalavalikoimat olisin ollut valmis muuttamaan saaristoon siltä istumalta!

Parkkeerasimme auton Högsåran lossisataman hiekkaparkkikselle, ja astelimme lossin kyytiin. Autoja tuli pieneen lauttaan muutamia, mutta saari on sen verran kompakti, että kävellenkin pärjää oikein hyvin. Lossimatkan aikana Hannu perehdytti minut tapansa mukaan seuraavan kohteemme historiaan ja taustoihin: yhdessä Saaristomeren vanhimmista luotsikylistä asuu nykyään 50 ympärivuotista asukasta. Tsaari Alexanteri III viihtyi saarella useat kesät eikä ihme, kun katsoo maisemia ja vanhoja saariston puutaloja.

Högsåra

Kylän läpi kulkiessa oikein tunsi kyläyhteisön hengen. Ensimmäisenä poikkesimme sympaattiseen Farmor’s Café:en, jonka menusta löytyi pizzan ohella kalaa ja kakkuja. Kakkupalasen ja viinin kera istahdimme kahvilan takapihalle, josta näki lampaita ja kaneja. Pihalla tassutteli häntiään heiluttavia koiria kerjäämässä rapsutuksia ja ilmoittamassa vierailijoista. Nyt kesäkauden lopussa oli hyvin tilaa eikä juurikaan jonoja, nettisivuilla kuitenkin suositellaan varaamaan pöytä etukäteen sesonkiaikana.

Rapsuttelin lampaita aikani (kannattaa muuten rapsutella varovasti, sillä saariston lampaat ovat usein täynnä punkkeja), kunnes jätimme hellyyttävän kahvilan taaksemme ja jatkoimme hiekkatietä pitkin saariston toisen vierasvenesataman terassibaariin nimeltä Rumpan Bar. Nyt alkoi jo olla todella merellinen tunnelma, kun kippistelimme meren ylle laajennetulla terassilla, venevanojen vieressä. Veneilijöitä varten oli lämmitetty sauna, poltetun puun kotoisa tuoksu liehui tuulessa ja aurinko lämmitti suojaisaa poukamaa.

Matkalla kotiin moni kuume tuntui vain yltyneen. Purjehduskuume, saaristokuume, you name it! Saunakuumetta sentään saa helpotettua nopeasti, sillä tänäänkin lämpenee sauna syysiltojen iloksi ♡ Saimme hyvän irtioton ja paussin häähössöttämiselle, mutta toisaalta lempeän vaaleanpunainen hääkupla seurasi meitä Högsåraan ja takaisin. Onneksi loma ei loppunut vielä ihan siihenkään, vaan saimme tehdä vielä muutamia päiväreissuja Turusta käsin sekä purkaa pahvilaatikoihin pakattuja häätavaroitamme kaikessa rauhassa ennen laskeutumista takaisin arkeen. Näin on hyvä ♡

Lempeää syksyä toivottaen,

Ikuisesti hänen

Kansikuva © Katri Haavisto Photography

Menimme Hannun kanssa naimisiin 14.8.2021.

Viime viikonlopun juhlat ottivat meidät syleilyynsä merellisesti kuin kyltymätön tunnehyökyaalto, ja nyt tukka pystyssä ja sydämet pakahtuneina olemme sulatelleet viikonlopun tapahtumia. Päivämme oli ikimuistoinen ja pirskahtelevan onnellinen – meidän näköinen, kuuloinen ja makuinen juhla. Vihkiminen oli kokemuksena huumaava! Miten ihanaa ja onnekasta olikaan, että saimme sitoutua toisillemme läheistemme ja ystäviemme läsnäollessa. Elän päiväämme uudelleen kuin elokuvaa pikakelauksella ja palaan sen yksityiskohtiin, kauniisiin hetkiin ja koskettaviin sanoihin – herkkiin puheisiin, henkeä salpaaviin esityksiin, riemukkaisiin yllätyksiin, hymyihin, naurun remakoihin, katseisiin, häneen.

© Katri Haavisto Photography

Mielessä on ollut voimakas kiitollisuus siitä, että ympärillämme on ihmisiä, jotka välittävät meistä niin kovasti ja ovat halunneet olla apunamme häiden järjestämisessä. Hiljaiseksi veti myös se, miten ihanasti kaikki olivat mukana luomassa häihin ehdottoman iloista, rentoa tunnelmaa. Hannun isä totesi puheessaan, että juhliamme on odotettu jo kauan, ja tämä kyllä näkyi vieraiden juhlainnossa! Rautainen häätiimimme apureineen vetivät juhlapäivän organisoinnin maaliin – kaikki sujui kuin rasvattu eikä päivän aikana tullut näkyviä mutkia matkaan ♡

© Katri Haavisto Photography

Moni on kysynyt naimisiinmenon jälkeen, että tuntuuko nyt erilaiselta, kun olemme aviopari. No, en voi kieltää, etteikö vatsanpohjaa vähän kutkuttaisi joka kerta, kun Hannu kutsuu minua vaimoksi. Ehkä henkisesti jokin on muuttunut: pitkään mukanamme kulkenut varmuus on saanut konkreettisen muodon ja seremoniallisen lupauksen, joka hymyilyttää, ihastuttaa, koskettaa.

Haluan ehdottomasti jakaa hääviikon ja hääpäivän tapahtumia vielä tarkemmin, mutta nyt nautin vielä häiden jälkeisestä hiprakasta ja tuoreen aviomieheni seurasta ♡

Hääterveisin,

Lähikukkia lehmuksen alta

Kaupallinen yhteistyö Lehmuksen Alla

Kukkien ekologisuus on ollut mieleni päällä, kun olen pohtinut häiden kukitusta. Tästä heräsi kiinnostus lähikukkaviljelyyn, ja etsiessäni turkulaisia lähikukkaviljelijöitä törmäsin Ginaan, joka oli toiminut kukkien parissa 14 vuotta ja päättänyt lähteä ensimmäiseen lähikukkakokeiluunsa – vieläpä Ruissalossa, missä meidän juhlapaikkammekin sijaitsee! Pienen sähköpostitenniksen jälkeen oli ilmiselvää, että haluaisimme tavata Ginan ja käydä tarkemmin läpi vaihtoehtoja häiden kukitukseen. Kurvasimme Kuuvaan, jossa viehättävä puutalo maalaisromanttisine pihoineen toivotti meidät tervetulleiksi. Gina odotteli meitä sympaattisen navetan vintillä. Pari tuntia vierähti jutellessa ja raputellessa pappakoira Lucasia. Paikka oli niin välittömän sydämellinen, että jopa Hannu, joka kaiken rehellisyyden nimissä ei ole ollut juurikaan kiinnostunut häiden kukista, innostui kertomaan hääkonseptistamme ja hakemastamme tyylistä. Minä esittelin luonnoksia tiloihin tulevista koristeista, Gina teki muistiinpanoja ja esitteli meille erilaisia kukkia, jotka sopisivat osaksi visiotamme.

Haluamme morsiuskimpun ja heittokimpun lisäksi kukittaa alasalin, jossa tapahtuu ruokailu. Muihin tiloihin olen päättänyt hommata iättömiä kuivakukkia tai askarrella koristeita, jolloin kukkia ei tarvitse. Ginan kanssa saimme idean siitä, että tilaisimme ulkomailta sellaisia leikkokukkia, jotka kuivuisivat kauniisti niin, että niillä voisi sisustaa kotia häiden jälkeen. Lisäksi hyödyntäisimme Ginan omalta pellolta saatavia lähikukkia, jolloin häissämme olisi paljasjalkaisia ruissalolaiskukkia – mitä mieletöntä! Toukokuun tapaamisessa Gina ei vielä tiennyt varmaksi, että miten hänen ensimmäinen lähikukkakesänsä lähtisi käyntiin, mutta halusimme lähteä kokeiluun mukaan yhtä kaikki. Ajatus siitä, että kukat tulisivat juhlapaikalle vajaan neljän kilometrin ajomatkan päästä, oli todella kutkuttava. Tarjoukseen sisältyi myös se, että Gina toisi kukat paikan päälle koristelupäivänä ja kukittaisi tilan. Tässä vaiheessa olimme molemmat jo aivan myytyjä ♡

Viime viikolla pääsin tutustumaan Ginan lähikukkapellon antimiin tarkemmin. Kukkapelto on puskenut kukkaa läpi koko kesän, ja ilmeisesti tiedossa olisi uusinta ensi kesänäkin – kesän 2022 hääparit hox hox!

Gina tekee tilaussidontaa ja kukituksia niin häihin kuin muihinkin juhliin, ja joustaa hyvin erilaisille budjeteille. Voin sanoa, että itseäni hieman punastutti, kun paljastin kukkabudjettimme Ginalle – joka ei ollut asiasta moksiskaan! Itse asiassa hän hinnoitteli meille valmiiksi vaihtoehtoja erilaisilla viherleikoilla (eukalyptus, pistaasi, ruscus), jolloin näimme viherleikon vaikutuksen hintaan, ja pystyimme paremmin tekemään päätöksiä budjetin suhteen. Kukkien budjetointi on ollut todella haastavaa, sillä aikaisempaa kokemusta vastaavista kukkatilauksista ei ole. Suosittelenkin tutustumaan kukkakauppojen listahintoihin, kun laatii alustavaa hääbudjettia.

Gina on hoitanut kukkapeltoaan suurella rakkaudella, ja kukat ovat selvästi tyytyväisiä kotiinsa. Olisin kyllä minäkin, jos asuisin pitsihuvilassa Ruissalon merenrannan äärellä – ai että! Nyt kesällä Gina on järjestänyt myös itsepoimintaa, eli hänen kukkapellolleen voi mennä keräämään sellaisen kimpun kuin haluaa, ja maksaa kukat Ginalle: ihana idea! Kahvila Villa Kuuva sijaitsee aivan kivenheiton päässä, joten mikäpä sen kivempaa kesätekemistä kuin käydä kahvilalounaalla ystävän kanssa ja pistäytyä sitten lehmuksen alla poimimassa kukkasia ja rapsuttelemassa Lucasia. Itsepoiminnasta voi sopia Ginan kanssa laittamalla hänelle esimerkiksi viestiä Instagrammin kautta.

Lehmuksen Alla tapahtuu myös kukkien ja morsiuskimpun kuivausta. Gina auttaa valitsemaan kimppuun sellaiset kukat, jotka kuivuvat kauniisti, kuivattaa kimpun häiden jälkeen ja kehystää sen tauluun loppuelämän muistoksi. Pihan kukkapellolta kuivatut kukat ovat paitsi ekologisia ja iättömiä, myös mielettömän kauniita ♡ Näitä tulee meidänkin häihin – ja häiden jälkeen kotiin muistuttamaan loppuelämän ensimmäisestä päivästä.

Pakko myös ihan erikseen vielä mainita tämä rustiikkinen navetan vintti, jossa kokoustimme toukokuussa. Maalaisromanttiset häät ovat säilyttäneet suosionsa suomalaisissa häissä, ja heti tämän tilan nähdessäni aloin visioida intiimejä ruskahäitä näihin puitteisiin! Tai polttareita, joissa olisi polttariaktiviteettina kukkasidontaa ja lopuksi yhteisöllinen ruokailu pitkän pöydän ääressä. Gina osasikin kertoa, että vinttiä on hyödynnetty jos jonkinmoisiin kekkereihin, virkistysiltoihin ja pikkujouluihin – ja tila on toden totta vuokrattavissa omiin juhliin! Parhaiten vintti taipuu alle 50 vieraan juhliin, täältä voit tutustua tilaan tarkemmin.

Lehmuksen Alla
Kotisivut: https://www.lehmuksenalla.fi/
Instagram: https://www.instagram.com/lehmuksenalla/
Facebook: https://www.facebook.com/Lehmuksenalla/

On hienoa huomata, että ekologisuuteen kiinnitetään koko ajan enemmän huomiota myös kukka-alalla. Sen ansiosta tietoa ja vaihtoehtoja löytyy koko ajan paremmin!

Vinkkejä ekologiseen hääkukitukseen

  • Tutustu alueesi lähikukkaviljelijöihin. Slow Flowers Finland -sivustolle kerätään suomalaisia lähikukkaviljelijöitä sekä kotimaisia leikkokukkatiloja, sieltä pääset helposti alkuun.
  • Mieti, millainen ekologisuus on sinulle tärkeää. Haluatko, että kukat tulevat mahdollisimman läheltä? Haluatko, että kukat kestävät mahdollisimman pitkään? Haluatko kiinnittää huomiota kukkahävikkiin? Hävikkiin voi vaikuttaa suosimalla sellaisia kukkia, jotka ovat sesongissa ja joita on hyvin saatavilla.
  • Jos haluat olla ekologinen ja hankkia kukat pienellä budjetilla, harkitse luonnonkukkien hyödyntämistä. Pihlajan oksat ovat massiiviset ja näyttävät, melkein kuin pistaasi. Mustikanvarvut tuovat volyymia kimppuihin. Kukitellen-yrityksen Elina vinkkasi hääbloggaajien kukkaseppelepajassa, että luonnonkasvit kannattaa kerätä edellisenä iltana ja laittaa yöksi viileään paikkaan vesisangossa. Luonnonkukat olisi hyvä laittaa lopullisiin maljakkoihin vasta hääpäivän aamuna, jotta ne ehtivät yön aikana imeä vettä, ja eivät pudota lehtiä ennen hääpäivää. Tätäkin voi kokeilla etukäteen!
  • Kukkaenkelit on Facebookissa toimiva hyväntekeväisyysprojekti, johon voi ilmoittaa juhlien ylijäämäkukista. Kukkaenkelit hakevat kukat ja vievät ne palvelukotien ja hoitolaitoksien arkea ilahduttamaan, jolloin kukista on iloa vielä monen monta päivää häiden jälkeenkin!

Kukkaterveisin,

Hääbloggaajien Turku

Kaupallinen yhteistyö Häät.fi, Yoganni, Kukitellen, Hotel Kakola, Låna Turku

Viime viikonloppuna me hääbloggaajat valtasimme Turun ja tutustuimme ihanan kotikaupunkini polttarimahdollisuuksiin! Olenkin aikaisemmin sanonut, että olen aina valmis esittelemään Turkua. Itse asiassa meillä on Hannun kanssa salainen missio, jossa autamme Turussa vierailevia ystäviämme rakastumaan Turkuun – ja toistaiseksi olemme onnistuneet erittäin hyvin tavoitteessamme! Uskallan väittää, että myös kanssabloggaajani lankesivat Turun taikaan ♡

Päivä starttasi vanhan kutomon tiloissa Yoganni x Kukitellen -polttaripaketilla, johon kuului joogatunti sekä kukkaseppelepaja! Tällaisen paketinhan voi varata vähintään viiden juhlijan porukalle hintaan 59 euroa per henkilö. Teeman mukaisesti Yoganni oli valmistellut meille rakkausjoogasession, jonka keskiössä olivat sydämen avaaminen sekä syvän hengityksen löytäminen. Korkeakattoinen, valoisa sali antoi mahtavat puitteet hiljentymiseen ja oman kehon kuunteluun. Tunti oli sekä rentouttava että haastava, soturiasennoissa ja tasapainoharjoitteissa tuli lämmin, mutta pääosin tehtiin rentouttavia ja venyttäviä harjoitteita. Selkä vaan rutisi tyytyväisenä! Musiikkivalinnat olivat aivan nappiin, mm. Kina Granniksen Can’t Help Falling In Love oli loppurentoutuksen kappale ♡ Lopuksi Yoganni luki runon, joka syöpyi mieleeni:

Onnellinen on se, joka rakastaa
Onnellisempi on se, joka rakkautta saa
Onnellisin on se, joka rakkautta saa
siltä, jota rakastaa

Joogatunti oli aivan ihana ja ainoa huono puoli siinä oli se, että tuli hirveä tarve päästä Yogannin tunneille!

Seuraavaksi joogamatot siirrettiin sivuun ja saliin tuotiin pitkät lankkupöydät, joille Kukitellen-yrityksen Elina levitti kukkaseppelepajan kukat, kukkasakset sekä valmiit seppelepohjat, jotka hän oli tehnyt rautalangasta ja kukkateipistä. Täsmälleen samoista materiaaleista syntyi viisi täysin erilaista lopputulosta, joista jokainen kyllä kuvasti tekijäänsä! Polttariaktiviteettina tämä oli todella monipuolinen: oli yhteistä, kivaa, visuaalista näpertämistä, jonka päätteeksi jokaisella oli oma, persoonallinen polttariasuste päiväksi. Seppele on kestänyt hyvin jo useamman päivän, kun olen säilyttänyt sitä Elinan ohjeiden mukaisesti muovipussissa jääkaapissa ja suihkuttanut sille säännöllisesti vettä. Ehkäpä seppele pääseekin taas käyttöön seuraavana viikonloppuna ♡

Kukitellen tarjoaa kukkasidontapajojen lisäksi kukkakimppuja juhlapäiviin sekä kokonaisvaltaista hääsidontaa. Kukitellen-sivuilta löytyy lisätietoa esimerkiksi morsiuskimppujen, vieheiden tai köynnösten lähtöhinnoista. Elinan filosofiassa oli mielestäni ainutlaatuista oli se, että hän hyödyntää myös luonnon omia materiaaleja. Joogapajan aikana hän oli käynyt lähistöllä keräilemässä auringon kuivattamia kasveja ja kukkia – ja mitä mielettömän ihania taideteoksia hän löysikään! Elina avusti jokaista kärsivällisesti ja rauhallisesti, eikä kukaan saanut hermoromahdusta, vaikka ajatus seppeleen tekemisestä vähän jännitti ainakin itseäni. Nämä päässä keikisteltiin myöhään yöhön ja pitkälle seuraavaankin päivään, kiitos Elina ♡

Pajailun jälkeen kiiruhdimme kiven sisään, eli majapaikkaamme Hotel Kakolaan vastaanottamaan ihanan viileät huoneemme, joissa meitä odottivat tervetuliaisdrinkit! Kakolan Superior-huoneeesta pidimme polttariliven, jonka pääset näin jälkikäteenkin katsomaan Instagrammista Häät.fi-tililtä. Kilistelyn ja liven jälkeen vietimme hetken Hannan ja Sonjan hotellihuoneen parvekkeella kuvaten ihania seppeleitämme. Kyllä oli hymy herkässä!

Kakolanmäen aluehan on kokenut hurjaa muodonmuutosta viime vuosina. Nykyään alueelta löytyvät Kakolan myymälä, jonka tuotteista suurimman osan ovat valmistaneet vangit sekä iki-ihana kantapaikkamme leipomo-kahvila Bageri Å, jota luotsaavat nuorekkaat Maija ja Mari ♡ Leipomosta löytyy niin makeaa kuin suolaistakin, pizzataikinaa, hampparisämpylöitä, jäätelöä – vaikka ja mitä! Leivistä lemppareitamme ovat speltti- ja maalaisleivät. Bageri Å:n vieressä on Kakola Brewing Companyn myymälä, joka tosin oli vierailumme aikaan kiinni, joten suuntasimme Port Arthurin luottohipster-kauppaan K-Market Portsaan hakemaan oluttuliaiset kotiin. Portsa-marketin vieressä muuten on sympaattinen kortteliravintola Arvo, joka on Turussa tunnettu hyvistä cocktaileista ja laajasta drinkkivalikoimasta. Lämmin suositus!

Lisää Kakolan palveluista pääset lukemaan täältä.

Superior © Hotel Kakola

Hotellikierros oli sovittu vasta seuraavalle päivälle, joten hetken huoneiden viileydestä nautittuamme suuntasimme illalliselle Kakolanruusuun. Ravintola sijaitsee teemaan sopivasti hämärässä ja hieman sokkeloisessa kellaritilassa. Kakolanruusu on mielestäni yksi parhaista, ellei jopa paras ravintola Turussa. Jos menet tänne, niin valitse listalta Kakolan pidot! Menu tarjoillaan jaettavina annoksina, ja sisältö on asiakkaille yllätys, eli ruoat esitellään vasta niitä tarjoillessa. Luonnollisesti allergiat ja inhokit kysytään etukäteen, jotta ne osataan huomioida.

Istuimme Kakolanruusussa tappiin asti ja siirryimme sitten hotellihuoneeseen höpöttelemään pikkutunneille. Millään ei olisi malttanut mennä nukkumaan, mutta kyllä lamppu sammui nopeasti, kun kääriydyin hotellisängyn paksun tyynyn ja peiton huomaan ♡ Täydellinen rentoutus koko ajan kiihtyvän hääsuunnittelun lomaan!

Sunnuntain hotelliaamupalan jälkeen kierroksemme alkoi sellihuoneesta, joka oli tietenkin pakko nähdä! Tässäpä sopiva majapaikka extreme-luonteiselle polttarisankarille…

Pakko sanoa heti tähän perään, että vaikka hotellissa tuoksuu historia, ja vankilaviitteitä on, kuvailisin tiloja ennemmin tunnelmallisiksi. Kokonaisuutena Hotel Kakola on moderni ja jylhä, ja historia vanhana vankilana on tuotu esiin kiehtovilla ja kekseliäillä tavoilla.

Koko kierroksen eittämättä huikein kohokohta oli Kakolan kirkko, joka on osittain suojeltu kohde – ja myös Suomen ainoa kirkko, jolla on A-oikeudet! Mietipäs sitä, skumppaa ennen ja jälkeen vihkimisen!

Hotelli Kakolassa on mahdollista se, mitä ei kovinkaan monessa juhlapaikassa ole: vieraat voivat olla koko viikonlopun hotellialueella, edes kirkkovihkimiseen ei tarvitse poistua hotellista, vaan oma hotellihuone on hissimatkan päässä! Juhlatiloja on useampia, joista pienin, hotellin pihalla sijaitsevan, rennon Totti-lasipaviljongin ruokailukapasiteetti on noin 50 vierasta. Isompaan ja klassisempaan Kakola-saliin mahtuu sen sijaan 150 henkilöä, ja loppuvuodesta Kakolanmäelle avautuu myös uusi juhlatila nimeltä Kakolan Vintti, johon mahtuu juhlimaan 80-100 henkilöä. Lisää tietoa löydät Hotel Kakolan sivuilta.

Totti © Hotel Kakola
Kakola-sali © Hotel Kakola
Kakolan Vintti © Hotel Kakola

Kierroksen jälkeen oli aika luopua ihanasta hotellihuoneesta, mutta onneksi Turku-viikonloppu ei ollut vielä tässä, vaan vuorossa oli aktiviteetti, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa – nimittäin Låna-sähköveneellä ajelua Aurajoella! Veneily ei vaadi mitään kouluttautumista, sen kun varaat veneen kaveriporukan kanssa ja lähdet kruisailemaan. Veneen ohjaukseen on kaksi säädintä, eteen ja taakse, ja vaikein osuus on se, että vene vastaa ruorin kääntöön hieman viiveellä, kuten veneillä usein on tapana. Hetken totuttelun jälkeen ohjaaminen sujui jo hyvin. Låna Båtin varaa verkossa tunniksi 63 eurolla ja kahdeksi tunniksi 105 eurolla. Meidän ajelumme kesti tunnin, jolloin ehdimme Suomen Joutsenelle ja takaisin, mutta en olisi pistänyt ollenkaan pahitteeksi toistakin tuntia – veneretki oli aivan huikea ♡ Aurajoki on Turun sydän, ja mikäs sen parempaa, kuin kokea jokitunnelma aalloilta käsin! Veneeseen mahtuu mukavasti kahdeksan henkeä ja radioon saa Bluetooth-yhteydellä omat musiikit soimaan. Aurinkoisella säällä katos estää kärähtämisen.

Huomatkaa piknik-eväiden kuninkaat: mansikat, kirsikat ja Linssisnacksit ♡

Kyllä hymyilytti! Koska pääsee uusiksi?

Turku tarjoili meille parastaan, kuten asiaan kuuluu. Oli ihanaa tavata hääbloggaajakavereita ja tutustua lisää – sekä tietenkin puhua hääjutuista kyllästymiseen asti. Just kidding, eihän niihin kyllästy!

Mukana olivat hääbloggaajat

Samana viikonloppuna juhli polttareitaan myös Hannu – hänellä oli eeppinen Hobitti-seikkailu! Ehkäpä häiden jälkeen pääsemme lukemaan niistäkin tarkemmin ♡

Kesäterveisin,

Kaikki hyvin, kuha o kalannahkarusetit!

Kaupallinen yhteistyö KuhaO:n kanssa

Ajatus kalannahkaruseteista tuli alunperin Hannun ystäviltä. Juttelimme häätiimin kanssa asusteista, ja sulhaspoika J hihkaisi, että eivätkös kalannahkarusetit olisi kovin merelliset ja teemaan sopivat! Ensireaktioni tähän ideaan ei ollut, myönnettäköön, kovinkaan suopea: öö kalannahkaa poikien kaulassa? Ei kiitos.

Mutta kuinkas sattuikaan! Kun aloin googletella kalannahkarusetteja netin syövereistä, tajusin, että rusetit eivät yllättäen näyttäneetkään niljakkaan kiiltäviltä ahvenilta ihmisen kauloissa (totta puhuen en tiedä mitä kuvittelin), vaan mielettömän kauniilta, käsityönä tehdyiltä nahkaruseteilta! Nyt täytyy hieman hämmästellä sitä miksen ole kuullut tai nähnyt kalannahkarusetteja aiemmin. Tarvitaan kalannahkarusettien vallankumous, välittömästi!

Rusettiartesaanien etsiminen oli ensi alkuun todellista salapoliisin työtä, mutta onnekseni Googlen voima näytti jälleen mahtinsa, ja löysin Tunturisuutarit Oy:n pyörittämän KuhaO-brändin. Jo pelkkä brändin nimi oli mielestämme hillittömän hauska, koska “Kuha O” on tiukka osa Hannun vitsirepertuaaria.

Erityisen hienoa kalannahassa on sen monipuolisuus värjäyksen ja tekstuurien suhteen. KuhaO:n valikoimasta löytyy sileämpää mateen nahkaa, jossa suomukuviointi on pienempää ja karheampaa lohennahkaa, jossa suomut ovat suurempia. KuhaO tekee perinteisten nahkasävyjen lisäksi myös villimpiä värikokeiluja, ja rusetin keskiosan sekä kaularemmin voi halutessaan vaihtaa parkkinahkaan tai vaikkapa farkkuun. Kuvasarjan viimeiset parkkinahkarusetit on värjätty ruostenauloilla!

Häätiimi valitsi vaaleanruskeat lohennahkarusetit, ja viikon päästä kävinkin jo noukkimassa ihanuudet meille kotiin. Ai että, kyllä silmä lepää näissä ♡ Ja täytyy vielä mainita, että Tunturisuutareiden Taina jätti hyvän mielen asiakkailleen! Sain vastaukset nopeasti ja rutkasti kuvia niitä pyytäessäni – kaikki sujui hirveän mutkattomasti, ja nyt rusetit vain vartovat hääpäivää!

Ehkä hääsuunnittelun suurin anti on ollut se, että on löytänyt monia ihania suomalaisia käsityöläisiä, joista ei ole aikaisemmin kuullutkaan tai joiden palveluja ei ole vielä päässyt hyödyntämään. Toivon, että moni muukin teistä, jotka näkevät aikaa ja vaivaa hääsuunnitteluihin, rohkaistuisi selvittämään ja etsimään uusia tekijöitä ja toimijoita!

Kuulin itse asiassa huhua, että KuhaO:lta olisi tulossa hääpareille räätälöity mallisto, joka sisältää rusetteja sekä kalannahasta tehtyjä korvakoruja. Kalannahkavallankumous, täältä tullaan!

Mikäli haluat nähdä rusetit osana asukokonaisuutta, kannattaa olla torstaina kärppänä Instagrammin puolella @haatfi-tilillä, jossa järjestämme Seremonian kanssa liven pukuvuokrauksesta hääseurueelle! Ensimmäinen liveni, jännittävää!

Nähdään siellä ♡