Muista nauttia – ja muita hyödyllisiä tai hyödyttömiä vinkkejä hääpäivään

Poikkeuksetta yleisin vinkki, jonka saimme häitä odottaessa oli, että täytyy muistaa nauttia ja elää hetkessä. Päivä menee ohi hujauksessa, joten jokainen sekunti kannattaa hengittää läpikotaisin ja tallentaa muistoksi mieleen.

Kun näitä “muista nauttia päivästä, se menee hetkessä” -neuvoja oli kuullut sen parikymmentä, alkoi turtua koko juttuun. Miten vaikeaa muka on keskittyä hetkeen ja nauttia päivästä, jota on odottanut kaksi vuotta? Luulisi, että päivästä haluaisikin nauttia koko sydämellä ja sielulla, ottaa siitä kaikki mahdollinen irti!

Päivän lähestyessä huomasin, että päivästä nauttimisen alla piili toisenlaisia neuvoja, joita en ollut ymmärtänyt. Hetkessä eläminen tarkoitti myös irti päästämistä. Häistä irti päästäminen on hankalaa etenkin, jos on ollut aktiivisesti organisoimassa päivän aikataulua, ohjelmaa ja aktiviteetteja. Pystytkö luovuttamaan ohjat toiselle, kun tiedät aikataulun etu- ja takaperin? Osaatko olla katsomatta kelloa? Uppoatko toisen silmiin vai tuijotatko kattauksen rypistyneitä kulmia?

© Katri Haavisto Photography

Hääpäivän lähestyessä otin tietoisesti takapakkia aikataulusta ja pyrin aktiivisesti unohtamaan kellonajat. Hannulle aikataulun unohtaminen ei ollut niin helppoa. Kun ajoimme vihkimisen jälkeen Ruissalon Kansanpuiston rantaan nauttimaan kahdenkeskisestä hetkestämme, Hannu vilkuili rannekelloa ja pohti, että ovatkohan vieraat jo siirtyneet juhlapaikalle, ja milloin meidän olisi syytä lähteä rannalta Villa Bella Vistaa kohti, jotta olemme ajoissa paikalla. Kun on ollut vastuussa kokonaisuudesta, irti päästäminen on hankalaa ja tuntuu oudolta, jopa pelottavalta. Mutta kun Hannu laittoi kellon tietoisesti sivuun ja sulki aikataulu-excelimme, saimme molemmat nauttia päivästä ja toistemme ehdottomasta huomiosta.

Toinen neuvo, jota saimme lähes yhtä usein: älä välitä, vaikka jokin ei sujuisi suunnitelmien mukaan – kukaan ei tiedä, jos joku meneekin eri tavalla kuin mitä oli tarkoitus! Tämähän on totta, mutta ei välttämättä lohduta, jos jokin kovasti odottamasi aktiviteetti tai ohjelmanumero unohtuukin päivän tuoksinnassa.

Tähän sopii mielestäni paremmin hääviikollakin hyväksi todettugo with the flow” -mentaliteetti.

© Katri Haavisto Photography

Minua helpotti hääviikolla ja päivän aikana ajatella, että häät tapahtuvat no matter what – kaikki yllättävät muutokset sulautettiin osaksi häitämme, jotka puskivat eteenpäin päättäväisesti kuin höyryjuna. Go with the flow -ajatuksen ansiosta pysyin rauhallisena muutosten lomassa enkä menettänyt hermojani joka kerta, kun joku soitti ilmoittaakseen ikävästä yllätyksestä, enkä uskoakseni olisi saanut kohtausta, jos seremoniamestarit olisivat joutuneet muuttamaan aikataulua dramaattisesti kesken päivän.

Eli tavallaan, kun päästää irti, voi saada kaiken?

Hääviikolla Hannu halusi, että keskustelemme omista ja toisen toiveista sekä odotuksista hääpäivästä. Tästä oli hirveästi apua, ja suosittelen samaa muillekin hääpareille! Miettikää yhdessä, että mitä toiveita ja odotuksia teillä on hääpäivälle, ja palauttakaa nuo toiveet mieleen hääpäivän aikana. Auttakaa ja tukekaa toisianne yhteisten ja omien toiveidenne toteuttamisessa, niin hääpäivästä tulee taatusti ikimuistoinen – riippumatta siitä, mitä yllätyksiä tai muutoksia kohtaatte päivän aikana.

Lopuksi on hyvä muistaa, että häitä ei kaikesta yhteisöllisyydestä huolimatta tehdä pelkästään vieraita varten. Hääpari ottaa helposti paineita muilta ihmisiltä ja kuuntelee heidän odotuksiaan, jolloin päivänkin aikana saattaa harhailla pohtimaan, että onko ruokaa riittävästi ja onko nyt kaikilla varmasti hauskaa. (Tai rehellisyyden nimissä en kyllä tiedä, onko tämä kenenkään muun kuin meidän murhe, mutta ehkä tämä viesti onkin sinulle siellä, joka pelkäät tuskailevasi vastaavaa hääpäivänäsi!) Jätä nuo murheet hääpäivänä muiden harteille. Tärkeintä on, että keskityt siihen ihmiseen, jonka kanssa olet menossa naimisiin. Sitä varten häät on järjestetty, sitä varten olette suunnitelleet juhlia, sitä varten läheisenne ovat saapuneet läheltä ja kaukaa. Kyseessä on teidän juhlanne, ja eniten ilahdutatte kaikkia, kun annatte rakkautenne näkyä ja loistaa niin, että vieraat tarvitsevat aurinkolasit ollakseen häikäistymättä!

Ihanaa häiden odotusta,

Tule hyvät häät, älä tule pahat häät

people toasting wine glasses

Kansikuva © cottonbro on Pexels

Monelle on tärkeää, että häät ovat hyvät. Että hääpari ja vieraat viihtyvät, juhlissa on mukava olla, kaikki ovat hyvällä tuulella ja onnellisia. Syvällä omassa hääkuplassa olevana bloggaajana mielikuvani häistä on pumpulinen ja hattaranmakuinen pilvilinna, jossa kaikki hyppelevät onnellisesti kukkia heitellen, naurua hersyen ja leveästi hymyillen.

Tämähän ei todennäköisesti vastaa todellisuutta.

Häihin voi tulla kirjava joukko ihmisiä, jotka kaikki eivät välttämättä juuri sinä päivänä esiinny omaksi tai muiden eduksi. Juhlaväen sekaan mahtuu äänekkäitä, siltansa polttaneita, kuumakalleja, viinaan meneviä, riidanhaastajia – you name it. Uskon, että yllättävänkin monessa juhlassa on vähintään yksi tai kaksi vierasta, joiden käyttäytymistä vähän jännitetään etukäteen.

© The Wedding Coach on Netflix

Netflixin koukuttavassa hääsarjassa The Wedding Coach nousee toistuvasti esiin hääparin huoli siitä, että miten tietyt häävieraat käyttäytyvät. Mitä jos shottikeisari alkaa iskeä morsiusneitoja? Mitä jos isä järjestää kohtauksen, kun ei pääsekään tanssimaan tyttärensä kanssa? Mitä jos molemmat kaasot haluavat puhua, mutta tilaa on vain yhdelle?

Voivatko häät mennä pieleen? Miten turhalta draamalta voisi välttyä?

Jos jokin tietty asia hermostuttaa, tee tarvittavat toimenpiteet ongelman ennakointiin ja minimointiin. Monet asiat on helppo ratkaista. Jos jännität sadetta, osta sateenvarjo. Jos pelkäät, että lapset eivät malta istua paikoillaan ruokailun aikana, järjestä heille tekemistä.

Haastavien aikuisvieraiden käyttäytymisen ennakointi voikin olla sitten monimutkaisempaa. Suora vastaus olisi olla kutsumatta draama-alttiita vieraita, mutta en oikein usko siihen, että se on ainoa, oikea ratkaisu. Äänekäs vieras voi olla sulhasen rakkain lapsuudenystävä vuosien takaa tai se naukkaileva täti voi olla äärimmäisen läheinen ja tärkeä tukipilari morsiamen elämässä. Tuntuisi epäreilulta, että hääpari eväisi joltakulta tärkeältä ihmiseltä pääsyn juhliin sen takia, että hän saattaa käyttäytyä ikävästi.

Mielestäni hääparin odotukset nousevat tässäkin keskiöön. Joissakin juhlissa tädin naukkailu ei välttämättä häiritse laisinkaan, ja toisissa se aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Merkitystä on sillä, että millaiset juhlat ja tunnelman te haluatte.

Kun omista odotuksistaan kertoo etukäteen, häävieras osaa ottaa ne paremmin huomioon – tai ainakin siihen annetaan mahdollisuus. Kissan nostaminen pöydälle ei ole aina sujuvaa meille puukkojunkkarisuomalaisille, mutta rehellisyys on mielestäni avain onneen. Samalla, kun hääpari opettelee sanomaan ei vieraiden poskettomille toiveille ja pyynnöille, tarvitsee löytää se sisäinen rohkeus kommunikoida ne omat toiveet vastavuoroisesti vieraille.

Odotukset voi jakaa kohdistamatta niitä suoraan henkilöön. “Toivottavasti et sitten vedä päätäsi aivan täyteen!” tai “Ne ällöttävät flirttailusi voit jättää ovelle!” ovat kieltämättä napakoita aloituksia, mutta voivat loukata ja jättää vieraan puolustuskannalle sen sijaan, että hän kuulisi ja kuuntelisi toiveen. Miettikää mitä odotuksia teillä on, ja kommunikoikaa nuo odotukset niille yhdelle tai useammalle vieraalle, joista olette huolissanne.

Esimerkiksi:

Odotamme vierailta, että alkoholia nautitaan kohtuudella. Juhlien jälkeen voi siirtyä kaupunkiin jatkoille villimpiin bailuihin.

Odotamme vierailta, että mahdolliset eripurat sysätään sivuun, ja keskitytään meihin ja meidän päivään.

Odotamme vierailta, että kaikki antavat tilaa toisilleen nauttia juhlasta hyvässä hengessä.

Haluaisin uskoa siihen, että kutsutuille hääparin onnellisuus on tärkeää ja arvokasta – eivät kai he muuten olisi osallistumassa häihin?

Jos joku vieraista jää kaikesta huolimatta jännittämään, niin yleinen menetelmä taitaa olla hääpartio, eli yksi tai useampi häätiimiläinen tai luottoystäviä, joita pyydetään etukäteen hieman katsomaan vieraan perään ja silottamaan kiusalliset tilanteet. On hyvä muistaa, että harvoin kukaan vieras saa mitenkään koko juhlaa pilattua omalla käytöksellään – ja toisaalta aikuisen ihmisen käytökseen ei voi vaikuttaa loputtomiin eikä ehkä kannatakaan ottaa siitä täyttä vastuuta.

The Wedding Coach -sarjassa sai hienosti seurata miten vaikeiden keskustelujen myötä hankalat häävieraat päätyivät aina samaan lopputulokseen: Kaikista tärkeintä on se, että hääpari on onnellinen. Ja niinhän se onkin, sillä vaikka hääpari saa vain yhden päivän, niin hääpari saa juuri sen yhden päivän.

Aiheesta muualla

Mennään Naimisiin: Riitelevä suku, humalaiset vieraat ja muut hääpäivän haasteet
Aamulehti: Voiko häädraamalta välttyä? – Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä

Toivottavasti teidän päivänne on juuri niin hyvä kuin olette toivoneet ♡

Näin on aina tehty – vai onko sittenkään?

woman throwing bouquet to bridesmaids

Kansikuva © Cleyder Duque on Pexels.com

Perinteet. Niihin helposti vedotaan häihin liittyvissä argumenteissa. Tämä on se perinteinen, suomalainen tapa tai kyllähän sen näin pitää olla. Nyt häihin ja hääperinteisiin perehdyttyäni olen huomannut, että loppujen lopuksi erittäin harva vaka vanha suomalainen hääperinne on edes vanha saati suomalainen. Itse asiassa monet perinteet ovat tulleet maailmalta tänne, ja juurtuneet melko myöhään osaksi suomalaisia häitä. Miehen sukunimen ottaminen vakiintui vasta vuonna 1930 avioliittolain myötä, sitä ennen suomalaiseen perinteeseen kuului, että nainen säilytti oman sukunimensä. Se, että isä saattaa morsiamen alttarille, on saapunut maailmalta. Perinteisesti pohjoismaissa vihkipari on kävellyt yhdessä alttarille. Perinteisiin liittyy paljon odotuksia, joista kirjoitinkin aikaisemmin blogiin.

Monet hääperinteet pyörivät patriarkaalisten teemojen ympärille, mikä tekee niistä vähemmän houkuttelevia modernissa yhteiskunnassa. Useat hääparit tuntuvat nykyisin päättävän mitä perinteitä haluavat ja mitä eivät. Toisaalta hääperinteet luovat hääjuhliin etukäteen sanellun rungon, jonka vieraat voivat kokea mielekkäänä. Hääperinteet siis luovat myös turvaa juhlien ympärille, ja toki moni hääpari tai vieraat voivat odottaa jonkin tietyn perinteen kokemista ja toteuttamista kovasti – esimerkiksi polkaisu kakun leikkauksessa on vieraista jännittävä ohjelmanumero, jota kovasti odotetaan riippumatta siitä, päättääkö hääpari toteuttaa perinteen vai ei. Teimme häätiimillemme listan perinteistä, joita haluaisimme tai emme haluaisi häihimme:

Perinteet, jotka haluamme ottaa osaksi juhlaa

  • Häitä edeltävä yö erillään: Minä yövyn kaasojen kanssa, Hannu yöpyy myös eri paikassa
  • Sulhanen ei näe mekkoa ennen häitä: Hannu haluaa pitää mekon yllätyksenä vihkimiseen asti
  • Kirkkovihkiminen: Vihkiminen tapahtuu Turun Linnan kirkossa
  • Hääparin oma pöytä ruokailussa
  • Häävalssi

Tällä hetkellä olemme kallistumassa siihen, että yksi ohjelmanumeroista olisi perinteinen kenkäleikki. Polkaisu ja kukkakimpun sekä sukkanauhan tai vieheen heittäminen on myös pohdinnan alla. Jos sulho heittää sukkanauhan, niin siihen ei sisälly nauhan kaivelua morsiamen helman alta.

Mitä emme halua häihin?

Vitsailimme pitkään siitä, että ehkä viikingit tulevat ryöstämään anopit, mutta perinteen juuret morsiamen ryöstöön ovat sen verran ikävät, että jätämme tämän ehkä pois. Tunnistusleikki tarkoittaa leikkiä, jossa morsian laitetaan tunnistamaan sulhasensa eri vaihtoehtojen joukosta silmät sidottuina esimerkiksi jalkaa, kättä tai kasvoja koskettamalla. Näin korona-aikana se leikki tuskin toimisi muutenkaan… Alttarille saattamisesta kirjoitinkin aikaisemmin oman postauksen.

“Perinteisempiin” häihin tottuneilla vierailla on ollut paljon sulateltavaa näissä tekemissämme muutoksissa. Haastavinta perinteissä on, että niihin tottuneet vieraat eivät välttämättä edes osaa kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiään ja odotuksiaan. Tuntuu ikävältä tuottaa pettymys vieraalle, joka jo innoissaan rustailee hääpuhetta tai harjoittelee seremoniaan osallistumista, ennen kuin olemme ehtineet kertoa meidän toiveistamme – tai niistä on kysytty. Huomaan tässä selvästi sukupolvien eron, sillä meidän kanssa samaa ikäluokkaa olevat vieraat kyselevät uteliaasti, että mitä perinteitä aiomme ottaa mukaan juhlaan ja mitä emme. Häät ovat muutoksen alla yhteiskunnan mukana, ja mielenkiintoista on nähdä, että millaisia häitä järjestämme vaikka kolmenkymmenen vuoden päästä!

Odotusten ristiaallokko

© Rachel Claire on Pexels

Lähipiiri on herännyt siihen, että juhlat ovat oikeasti tapahtumassa, mikä on sytyttänyt toiveiden ja ideoiden ehtymättömän virran. Jokainen haluaa olla mukana luomassa juhlasta ikimuistoista, ja se jo itsessään kertoo kuinka tärkeästä juhlasta on kyse. Kun sanotaan hääjuhlat, jokaisella vieraalla on omanlaisensa mielikuva juhlasta, sen rituaaleista ja kulusta.

En ole kovin kokenut häähömpöttäjä. Olen osallistunut kuuteen hääjuhlaan, sukulaisten ja ystävien, todistanut niin perinteisiä kuin modernejakin versioita häistä. Koska meillä ei ole kovin juurtuneita ajatuksia siitä, mitä juhliin kuuluu tai mitä niissä pitäisi tai ei pitäisi olla, olemme alusta asti pitäneet sitä itsestään selvänä, että teemme juhlasta juuri sellaisen kuin haluamme. Näin varmasti ajattelee jokainen hääpari suunnittelun alussa. Olisihan se järjetöntä maksaa ja emännöidä juhlia, joihin emme itse olisi tyytyväisiä!

Oma tahto saattaa kuitenkin törmätä muiden odotuksiin tai toiveisiin. Teemme helposti oletuksia tulevista häistä sen perusteella, millaisia juhlia olemme aikaisemmin kokeneet. Äkkiä morsiuspari löytääkin itsensä omien ajatusten ja häävieraiden odotusten ristiaallokosta, eikä luoviminen välttämättä ole niin helppoa ja vaivatonta, kuin mitä aluksi ajatteli.

Olen varma, että lähes poikkeuksetta morsiusparin ajatukset häistä joutuvat törmäyskurssille yhden tai useamman häävieraan kanssa. Joillekin vieraille voi tulla yllätyksenä, jopa järkytyksenä se, että juhla ei menekään niin kuin he olivat ajatelleet. Vedotaan innostukseen, oikeuksiin, perinteisiin, häätapoihin tai niiden kunnioittamiseen.

Meidän häissä on kohdistunut eniten odotuksia kutsuttaviin vieraisiin, perinteisiin, ohjelmaan, vihkimiseen ja hääpäivän runkoon. Olemme jättäneet vieraslistan ulkopuolelle ystäviä, häävieraiden kumppaneita, sukulaisia ja työkavereita. Olemme hillinneet innokkaita häävieraita kirjoittamasta maljapuheita, koska haluamme pitää puheet minimissä. Joidenkin syvään juurtuneiden hääperinteiden poisjättäminen on ollut etenkin vanhemman sukupolven häävieraille kova pala. Kirjoitan myöhemmin hääperinteistä oman postauksensa, jossa kerron lisää siitä, mitä perinteitä aiomme ottaa osaksi juhlaa ja mitä emme.

Photo © Cottonbro on Pexels

Olen ollut häkeltynyt siitä, kuinka monelle vieraalle päädymme erikseen avaamaan sitä, millaisen juhlan me haluamme. Toisaalta, kuinka muuten koskaan pääsisimme samalle sivulle? Avoin kommunikointi on väylä siihen, että vieras ymmärtää meidän visiomme. Tuntuuhan se pöljältä käydä läpi samoja ajatuksia uudelleen ja uudelleen, mutta yhteisen juhlan kannalta se on toivottavaa, jopa välttämätöntä.

Häät muuttuvat kulttuurin mukana, mutta ne ovat ennen kaikkea yhteisöllinen tapahtuma. Juhlistus, jonka tarkoituksena on kerätä meille rakkaat läheiset yhteen iloitsemaan avioliitosta. Vaikka häät ovat meidän, ne eivät kuulu pelkästään meille. Ideoinnit ja ehdotukset riemastuttavat ja ilahduttavat. Omien toiveiden tyrkyttäminen morsiusparilta kysymättä tai heitä kuulematta taas ei tuota hyvää mieltä kenellekään.

Jos olet innokas vieras, ja haluat jakaa maailman ihanimmat ajatuksesi morsiusparille, tee se näin: Kerro morsiusparille, että olet saatavilla ja voit auttaa heitä häiden järjestelyissä. Jos haluaisit erityisesti auttaa jossain tietyssä osa-alueessa, voit kertoa missä (esimerkiksi musiikissa, lasten aktiviteeteissa, koristeluissa, ohjelmassa). Jos mielessäsi pyörii jokin polttava aihe, kysy morsiusparilta heidän toiveitaan aiheesta. Esimerkiksi: “Mitä ajatuksia teillä on vihkimisen suhteen?”

Haluaisin ajatella, että erimielisyyksien ja vastalauseiden takana on yhteinen tavoite: ihanat, iloiset häät, joissa juhlistetaan meidän sitoutumistamme. On hyvä seisoa oman tahdon takana ja olla armollinen itselle. Vastuu pettymyksestä on pettyneellä. Kaikkia ei kerta kaikkiaan voi miellyttää, eikä edes kannata. Kuitenkin joskus joustaminen ja läheisten toiveiden kuuleminen antaa itselle paremman mielen – ja juhlasta tulee entistä yhteisöllisempi, kaikkien vieraiden yhteinen juhla. Oikeaa väylää ei ole, mutta luovit varmasti oikeaan suuntaan, jos fiilis tulevista juhlista on hyvä!

Olin kirjoittanut tämän merkinnän jo muutama viikko sitten, ja lykännyt sen julkaisemista viikko toisensa jälkeen. Sattumalta Hashtag Häät kirjoitti samasta aiheesta tekstin, joka herätti hyvää keskustelua hääbloggaajien keskuudessa. Hääbloggaajien verkosto on vertaistukea parhaimmillaan. Näiden keskustelujen myötä tajusin, kuinka tärkeää tästä aiheesta on puhua ja kirjoittaa, ja rohkaistuin jakamaan tekstini teille. Lisään tähän postauksen loppuun muita kirjoituksia samasta aiheesta. Voit myös vinkata minulle postauksesta kommentteihin, niin linkkaan ne mukaan.

Hashtag Häät: Vieraat tekevät juhlan
Matchista Morsian: No pay no say?
Sitten Olen Valmis: Kun häät hävettää
Hääpodi: Häpeä ja paineet

(Listaa päivitetty 19.1.2021)

Jatketaan samaan malliin toisiamme tukien ♡