Mr. & Mrs. Who?

Kansikuva © Pablo Heimplatz on Unsplash

Yle julkaisi hiljattain artikkelin, jossa puhuttiin sukunimistä avioliiton yhteydessä. Artikkeli oli otsikoitu raflaavasti: Jussi Luoma otti vaimon sukunimen, ja niin valitsee ani harva – käsitys naisen alisteisuudesta avioliitossa näkyy yhä nimikulttuurissamme. Jutussa kerrotaan kolmesta eri pariskunnasta, jotka ovat tehneet avioon käydessään erilaiset päätökset sukunimien suhteen. Ensimmäinen pariskunta on päättänyt ottaa morsiamen sukunimen, toinen pariskunta on ottanut sulhasen sukunimen ja kolmas on säilyttänyt omat sukunimensä. Näiden vaihtoehtojen lisäksi pariskunta voisi myös keksiä oman, uuden sukunimen tai ottaa käyttöönsä suvussaan jo ennestään tutun sukunimen, joka on esiintynyt viiden sukupolven sisällä. Sukunimen vaihtamiseen liittyvää tarkempaa infoa löydät hyvin DVV:n sivuilta.

Artikkelissa nousi vahvasti esille se, että suurin osa (60 prosenttia) heteropareista ottaa miehen sukunimen yhteiseksi sukunimeksi. Hääkeskusteluja jonkin verran seuranneena olen huomannut saman ilmiön: suurin osa heteropareista päätyy ottamaan miehen sukunimen yhteiseen käyttöön välttämättä asiaa sen enempää edes ajattelematta. Jotkut vetoavat miehen sukunimeä valitessa perinteeseen, mutta Ylen artikkelissakin kerrotaan hienosti siitä, että perinteisesti suomalaiset naiset itse asiassa säilyttivät omat sukunimensä! Nykyinen normi on kulkeutunut kotimaahamme Ranskasta, kun nainen haluttiin sitoa entistä tiukemmin miehen vallan alle. Lopullisesti tapa juurtui osaksi Suomea, kun vuonna 1930 säädettiin avioliittolaki, joka velvoitti naiset käyttämään miehen sukunimeä avioituessaan. Ajatuksiamme häihin liittyvistä perinteistä voit lukea tästä postauksesta.

Naisen sukunimen ottaa alle kaksi prosenttia

Naisen sukunimen yhteiseksi nimekseen otti alle kaksi prosenttia kaikista naimisiin menneistä heteropareista vuonna 2020. 

Omat nimensä säilytti vajaa neljännes. 

Miehen sukunimen yhteiseksi nimeksi otti lähes 60 prosenttia. Kaksoisnimen otti alle viisi prosenttia naisista, ja vain 0,07 prosenttia miehistä.

Samaa sukupuolta olevista pareista yli puolet säilytti omat sukunimensä, ja reilu kolmannes otti toisen puolison nimen yhteiseksi sukunimeksi.

Tiedot selviävät Digi- ja väestötietoviraston Ylelle toimittamista tilastoista.

Ote Ylen artikkelista
Saara Heiskanen
6.4.2021

Kun aloitimme sukunimipohdinnot Hannun kanssa, yksi asia oli selvää: haluaisimme yhteisen sukunimen. Koen, että yhteisellä sukunimellä on symbolista merkitystä meille. Naimisiinmeno edustaa suurempaa, henkilökohtaista sitoutumista toiseen kumppaniin nyt ja aina, jolloin yhteinen sukunimi on meille tavallaan elävä todiste tästä yhteisestä matkasta. Se tekee minusta ja Hannusta (ja Kaikusta) perheen.

En ole erityisen vahvasti kiintynyt omaan sukunimeeni eikä minulle ole elinehto, että Hannu liittyisi nimenomaan minun sukuuni nimen kautta. Hannulle ajatus sukunimen vaihtamisesta on vienyt aikaa, sillä luonnollisesti yhteiskunta ei ole juurikaan kannustanut häntä ajattelemaan asiaa etukäteen. Oman sukunimen vakiintuminen meidän yhteiseksi ei ole kuitenkaan ollut Hannunkaan prioriteettilistan huipulla, joten olemme voineet hyvinkin vapaasti tutkia ja miettiä erilaisia vaihtoehtoja.

Jos minun pitäisi päättää omani ja Hannun sukunimen välillä, niin vaihtaisin ehdottomasti Hannun sukunimeen. Se on lyhyt, helppo ja miellyttävä nimi. Koska myös etunimeni on hyvin lyhyt ja ytimekäs, niin oman nimeni ja Hannun sukunimen yhdistelmä toimisi moitteettomasti. Nimet sointuvat hyvin yhteen, koska niissä on vähän samanlaista rytmiä.

Olen kuitenkin huomannut, että minua kiehtoo ajatus siitä, että me molemmat vaihtaisimme sukunimen. Se, että molemmat vaihtaisivat nimeä, tuntuisi tasa-arvoiselta, ja symboloisi hyvin sitä, että aloitamme yhdessä tämän uuden, jännittävän elämänvaiheen. Kuinka jännittävältä uusi nimi tuntuisikaan hääpäivän jälkeen meille molemmille? Olemme muutaman automatkan keksineet erilaisia uudissukunimiä ja listanneet niitä ylös. Kuinka ihana olisikaan jokin merellinen sukunimi, joka kuulostaisi juuri meiltä! Hannulle on kuitenkin tärkeää, että sukunimessä on mukana historian havinaa, joten olemme myös tutkineet sukujemme vanhoja sukunimiä siinä toivossa, että löytäisimme hyviä vaihtoehtoja.

Päädyimme sitten mihin lopputulokseen tahansa, niin olen erittäin iloinen tästä matkasta, jonka olemme sukunimipohdintojen kanssa kulkeneet. Olen kiitollinen siitä, että Hannu on ollut avoin sukunimen suhteen, ja että olemme voineet tutkia puolueettomasti kaikkia eri vaihtoehtoja. Pohdinnat ovat myös saaneet meidät tutustumaan omiin sukuihimme tarkemmin, selvittämään suvun historiaa ja toisaalta ymmärtämään, että mitä oma suku itselle merkitsee. Haluaisin rohkaista muitakin hääpareja pohtimaan eri vaihtoehtoja: Millaisen sukunimen haluaisit, jos voisit ottaa millaisen vain? Löytyykö suvustanne nimiä, jotka vetävät puoleensa? Mikä nimi resonoi, mikä tuntuu sinulta? Mikä tuntuu teiltä? Vaikka päätyisitkin lopulta siihen perinteiseen malliin, niin ainakin olet löytänyt itse ne syyt, että miksi haluat toimia juuri niin. Silloin et enää kulje sokeana perinteen mukana, vaan teet, niin kuin sinusta tuntuu hyvältä, ja sehän on kaikista tärkeintä ♡

Näin on aina tehty – vai onko sittenkään?

woman throwing bouquet to bridesmaids

Kansikuva © Cleyder Duque on Pexels.com

Perinteet. Niihin helposti vedotaan häihin liittyvissä argumenteissa. Tämä on se perinteinen, suomalainen tapa tai kyllähän sen näin pitää olla. Nyt häihin ja hääperinteisiin perehdyttyäni olen huomannut, että loppujen lopuksi erittäin harva vaka vanha suomalainen hääperinne on edes vanha saati suomalainen. Itse asiassa monet perinteet ovat tulleet maailmalta tänne, ja juurtuneet melko myöhään osaksi suomalaisia häitä. Miehen sukunimen ottaminen vakiintui vasta vuonna 1930 avioliittolain myötä, sitä ennen suomalaiseen perinteeseen kuului, että nainen säilytti oman sukunimensä. Se, että isä saattaa morsiamen alttarille, on saapunut maailmalta. Perinteisesti pohjoismaissa vihkipari on kävellyt yhdessä alttarille. Perinteisiin liittyy paljon odotuksia, joista kirjoitinkin aikaisemmin blogiin.

Monet hääperinteet pyörivät patriarkaalisten teemojen ympärille, mikä tekee niistä vähemmän houkuttelevia modernissa yhteiskunnassa. Useat hääparit tuntuvat nykyisin päättävän mitä perinteitä haluavat ja mitä eivät. Toisaalta hääperinteet luovat hääjuhliin etukäteen sanellun rungon, jonka vieraat voivat kokea mielekkäänä. Hääperinteet siis luovat myös turvaa juhlien ympärille, ja toki moni hääpari tai vieraat voivat odottaa jonkin tietyn perinteen kokemista ja toteuttamista kovasti – esimerkiksi polkaisu kakun leikkauksessa on vieraista jännittävä ohjelmanumero, jota kovasti odotetaan riippumatta siitä, päättääkö hääpari toteuttaa perinteen vai ei. Teimme häätiimillemme listan perinteistä, joita haluaisimme tai emme haluaisi häihimme:

Perinteet, jotka haluamme ottaa osaksi juhlaa

  • Häitä edeltävä yö erillään: Minä yövyn kaasojen kanssa, Hannu yöpyy myös eri paikassa
  • Sulhanen ei näe mekkoa ennen häitä: Hannu haluaa pitää mekon yllätyksenä vihkimiseen asti
  • Kirkkovihkiminen: Vihkiminen tapahtuu Turun Linnan kirkossa
  • Hääparin oma pöytä ruokailussa
  • Häävalssi

Tällä hetkellä olemme kallistumassa siihen, että yksi ohjelmanumeroista olisi perinteinen kenkäleikki. Polkaisu ja kukkakimpun sekä sukkanauhan tai vieheen heittäminen on myös pohdinnan alla. Jos sulho heittää sukkanauhan, niin siihen ei sisälly nauhan kaivelua morsiamen helman alta.

Mitä emme halua häihin?

Vitsailimme pitkään siitä, että ehkä viikingit tulevat ryöstämään anopit, mutta perinteen juuret morsiamen ryöstöön ovat sen verran ikävät, että jätämme tämän ehkä pois. Tunnistusleikki tarkoittaa leikkiä, jossa morsian laitetaan tunnistamaan sulhasensa eri vaihtoehtojen joukosta silmät sidottuina esimerkiksi jalkaa, kättä tai kasvoja koskettamalla. Näin korona-aikana se leikki tuskin toimisi muutenkaan… Alttarille saattamisesta kirjoitinkin aikaisemmin oman postauksen.

“Perinteisempiin” häihin tottuneilla vierailla on ollut paljon sulateltavaa näissä tekemissämme muutoksissa. Haastavinta perinteissä on, että niihin tottuneet vieraat eivät välttämättä edes osaa kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiään ja odotuksiaan. Tuntuu ikävältä tuottaa pettymys vieraalle, joka jo innoissaan rustailee hääpuhetta tai harjoittelee seremoniaan osallistumista, ennen kuin olemme ehtineet kertoa meidän toiveistamme – tai niistä on kysytty. Huomaan tässä selvästi sukupolvien eron, sillä meidän kanssa samaa ikäluokkaa olevat vieraat kyselevät uteliaasti, että mitä perinteitä aiomme ottaa mukaan juhlaan ja mitä emme. Häät ovat muutoksen alla yhteiskunnan mukana, ja mielenkiintoista on nähdä, että millaisia häitä järjestämme vaikka kolmenkymmenen vuoden päästä!

Ketä pyydetään kaasoksi?

Tämä kuva on muutaman vuoden takaa, kun olin morsiusneitona rakkaan ystäväni ihanissa maalaishäissä ♡

Kyselin Instagrammin puolella, että millä perusteilla kukin on valinnut kaasonsa, ja mitä piirteitä kaasoissa arvostetaan. Tässä postauksessa jaan saamiani vastauksia nimettöminä. Osaa vastauksista on muokattu, että niistä ei tunnistettaisi henkilöä tai kontekstia. Postaus ei missään nimessä edusta yleistä hääväen mielipidettä, vaan kyseessä on enemmänkin pieni empiirinen tutkimus. Lisää kaasoaiheisia postauksia löydät kaasot-tagin takaa.

“Kaasoiksi pyysin läheisimpiä ystäviä elämän eri ajoilta.”

Suurin osa vastaajista oli valinnut kolme kaasoa. Suosituimmissa vastauksissa kaasoina oli kolme ystävää tai yksi sisko ja kaksi ystävää. Jotkut olivat myös pyytäneet kaasoksi sulhasen siskoa, mikä on mielestäni todella ihana idea, etenkin, jos siskon kanssa on jo ennestään läheinen! Kaasoiksi oli pyydetty lapsuudenystäviä, kavereita eri elämänvaiheista ja porukoista, ja myös uusia ystäviä, joiden kanssa oli lähentynyt viime aikoina, ja joiden kanssa vietti paljon aikaa nykypäivänä. Summa summarum, on hyvin vaikea vetää mitään yksiselitteisiä johtopäätöksiä siitä, että jokin tapa olisi enemmän yleisempi kuin toinen. Ehkä parhaiten näkyi se, että jokainen häitään suunnitteleva oli valinnut kaasoiksi sellaisia henkilöitä, joita itse halusi. Ja mikäs olisikaan sen oikeampi vastaus ♡

“Valitsin heidät, joiden kanssa olen eniten tekemisissä tällä hetkellä. Kaasoina ovat kaksi hyvää ystävää ja isosisko. Olisin voinut hyvin pyytää vielä kahta muutakin ystävää, mutta en halunnut turhan isoa häätiimiä.”

Millaisen kaason sitten pitäisi olla? Vahvasti nousivat esille luotettavuus, järjestelmällisyys ja organisointitaito. Kaasoilta toivottiin paineensietokykyä ja että langat pysyvät käsissä. Monelle kaaso oli tuki ja turva – henkilö, joka tietää ja tuntee morsiamen hyvin, ja piilottaisi kaikki hääpäivän kommervenkit ja kommellukset morsiamen silmiltä. Idearikkaat ja mielipiteitä omaavat kaasot olivat myös arvostettuja, sekä tietenkin hääintoilijat! Välttämättä kaasoja valitessa ei tule ensimmäisenä ajatelleeksi sitä, että hääsuunnittelua tehdään parhaimmillaan vuosi tai useampikin. Riippuen morsiamen innokkuudesta ja hääpäivän ajankohtaisuudesta morsian voi huhuilla kaasoja hääkuplaansa viikottain, miksei jopa päivittäin. Jos hääjuhlan suunnittelu tai sen miettiminen ei oikein maistu, niin kaasolla ja morsiamella voi olla edessään kivinen tie.

“Halusin valita ihmiset, jotka pitävät yllä innostusta ja positiivista meininkiä, joista tiedän, että he osaavat ajatella hääpäivänä minua ja minun parastani eivätkä lähde sooloilemaan.”

Vaikka kaasoksi vaikuttaa usein päätyvän jo ennestään läheinen ihminen, niin kaasoksi voi valita myös sellaisen henkilön, jonka kanssa haluaisi lähentyä! Matka kohti hääjuhlia syventää jo olemassaolevia ihmissuhteita, ja omasta ystävästä voi oppia paljon uutta suunnittelun aikana. Voit siis miettiä myös niitä ihmisiä, joiden kanssa olisi ihanaa suunnitella häitä ja viettää samalla enemmän aikaa yhdessä toisiin tutustuen. Uusi tuttavuus + hääsuunnittelu on kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä ihanasta puolitutusta voi paljastua myös ikäviä puolia häähumun tuiskeessa. Tämä on hyvä tiedostaa, ennen kuin kasaa itselleen uusien tuttavuuksien kaasotiimin.

“Valitsin ihmiset, joiden halusin olevan tukenani hääpäivänä.”

Oli liikuttavaa lukea teidän vastauksia kaasokyselyyn! Kiitos paljon kaikille vastanneille!

Onnea kaasojen valintaan ja menestystä hääsuunnitteluihin toivottaen,

Kiperät kaasokysymykset – osa II

Kansikuva © Andre Hunter on Unsplash

Kiperät kaasokysymykset jatkuvat toisella (ja viimeisellä) osalla. Ensimmäisen osan voit lukaista täältä. Blogin kaasot-tagin kautta pääset lukemaan muita kaasoaiheisia postauksia, joissa jaetaan vinkkejä kaason ja häätiimin valintaan. Onnea pohdintoihin!

Disclaimer: En ole psykologisen alan koulutettu ekspertti. Neuvojeni hyödyntäminen tapahtuu aivan omalla vastuulla. Kriiseissä ja suuremmissa kiistoissa suosittelen kääntymään ammattilaisen puoleen

Olemme ystäväni kanssa sopineet teini-ikäisinä, että olemme toistemme kaasoja. Olemme edelleen ystäviä, mutta en usko, että yhteistyöstämme tulisi kovinkaan sujuvaa. Miten pyydän kaasoksi ihmistä, jonka en halua suostuvan?

Älä pyydä.

Pyyntöä ei voi tehdä niin, että se ei kuulostaisi houkuttelevalta. Kun morsian kysyy ystäväänsä kaasoksi, on todella suuri kiusaus sanoa pyyntöön kyllä, vaikka molemmat olisivat sisimmissään sitä mieltä, että homma ei välttämättä tulisi toimimaan. On tietysti hienoa, jos teiniajan ystävykset ovat edelleen läheisiä, ja menneinä vuosina tehdyt kaasolupaukset voidaan pitää. Mutta varmaankin tavallisempaa on se, että elämä vie mennessään, ja nuoruuden läheisin ystävä ei enää olekaan sitä. En usko, että kukaan ajattelee, että teininä tehdyt lupaukset on pidettävä – maksoi mitä maksoi. Tekisin valinnan omien toiveideni ja tahtotilojeni mukaan, sitä varmasti ystäväkin toivoo! Jos henkilö on sinulle edelleen läheinen ja olette paljon tekemisissä, niin suosittelisin juttelemaan asiasta rehellisesti ystävän kanssa. Toisaalta jos ette ole kovinkaan läheisiä, niin tuskinpa silloin on vaaraa siitä, että ystäväsi odottaisi pyyntöä. Voihan sekin olla mahdollista, että hän ei itse enää edes muista koko kaasolupausta, jolloin olet stressannut koko jutusta aivan turhaan!

Olen epävarma siitä, että kysynkö tiettyä henkilöä kaasoksi. Mikä ratkaisuksi?

Heti ensialkuun voit katsoa täältä kysymyksiä pohdintojesi tueksi. Ehkä miettisin tarkemmin sitä, että mistä epävarmuus tulee. Olin erittäin epävarma silloin, kun aloitin kaasojen pohtimisen. Prosessin aikana luonnostelin mielessäni varmaan kuutta eri versiota, kunnes päädyin tähän viimeiseen kokoonpanoon. Prosessi kesti useamman kuukauden – mutta tämä on varmaan jo melko epätavallista, minä vain rakastan miettimistä ja analysointia!

Sanoisin, että kun olet asiaa pohtinut tietoisesti ja vähemmän tietoisesti, antanut kaasovalinnan muhia päässäsi, miettinyt listaamiani kysymyksiä ja keskustellut ehkä kumppanisi kanssa, niin suosittelisin luottamaan intuitioon. Jos epävarmuutesi liittyy henkilöön, niin se on todennäköisesti perusteltua. Jos epävarmuus johtuu sinusta, niin se katoaa pohdintojesi myötä. Mietiskelyn jälkeen kannattaa kuitenkin uskaltaa myös luottaa siihen omaan ystävään: jos haluat hänet kaasoksi, niin kysy rohkeasti, ja keskustelkaa kaason roolista yhdessä. Jos sinua mietityttää vaikka se, että viihtyykö hän kaason roolissa tai kestääkö hän stressiä, niin kerro ystävällesi että mitä kaasolta odotat ja kysy hänen mielipidettään.

Jos yksittäisen kaason pohtiminen tuntuu haastavalta, niin mieti häätiimiä kokonaisuutena. Millaisia henkilöitä haluaisit häätiimiinne? Miten nämä henkilöt toimisivat yhteen? Löydät kyllä vastauksen, vaikka se aikaa veisikin ♡ Tsemppiä!

© Devon Divine on Unsplash

Kuinka pidän yllä kaasojen tiimihenkeä, kun kaasot ovat eri paikkakunnilla ja emme voi tavata niin usein?

Meillähän on tämä tilanne, nimittäin yksikään häätiimiläisistä ei asu Turussa! Valinta oli täysin tietoinen, sillä suurin osa pitkäaikaisista ystävistämme asustaa muissa kaupungeissa. Kaasoja valitessani huomioin siis sen, että he ovat valmiita ja pystyvät sitoutumaan suunnitteluun, vaikka se vaatisikin matkustamista Turkuun silloin tällöin. Luonnollisesti korona on pistänyt kapuloita rattaisiin entisestään, joten ne vähäisetkin hääsuunnitteluviikonloput ovat kuihtuneet kasaan. Siispä: laita Whatsapp laulamaan ja järjestä etämiittejä! Minulla ja kaasoilla on oma Whatsapp-ryhmä, johon laitan kuvia sormussovituksista ja hääkoristeideoista. Nyt alkuvuodesta olemme järjestäneet hääsuunnittelukokoukset etänä koronan takia, ja itse asiassa maaliskuun lopussa olisi luvassa taas yksi miitinki etänä. Onhan se etäily kurjaa, mitä sitä kieltäkään, mieleni huutaa välillä, että missä ovat ne odottamani koristeluviikonloput ja kaasoillat, mutta sama harmistus pätee kaikkiin muihinkin kaveriporukan tapaamisiin, joten tämä ei tunnu sen enempää nihkeältä kuin mikään muukaan. Ja tärkeintä on, että tulee hyvä fiilis siitä, kun pääsee höpöttelemään hääjutuista tiimin kanssa – oli se sitten kasvotusten tai ruudulta.

Jos tuntuu, että joku kaasoista ei oikein löydä paikkaansa tiimissä, niin voit pyytää kaasoa avuksi joihinkin tiettyihin tehtäviin häiden järjestelyissä, tai järjestää isomman kokouksen koko häätiimin kanssa, jossa sovitte yhdessä tehtävistä mitä kukin tiimiläinen hoitaa. Lisää vinkkejä tehtävien jakamiseen seuraavassa kysymyksessä:

Kuinka paljon kaasoilta voi pyytää apua hääpäivänä?
Entä mihin kannattaisi palkata apua?

Kaasojen tehtäviä kannattaa miettiä jo ennen kaasokosintaa, ja keskustella asiasta varhaisessa vaiheessa. Eli kommunikoi selkeästi se, että mitä sinä odotat kaasoiltasi ja mitä te odotatte häätiimiltänne. Me keskustelimme häiden tehtävistä ja vastuista ensimmäisessä hääsuunnitteluviikonlopussa, jolloin tiimiläiset tapasivat toisensa. Kirjoitimme esitykseen auki sen, mitä odotamme, mitä emme ja mitä toivomme. Tämän lisäksi meillä oli luonnos Häiden tehtävät -excelistä, johon oli listattu yksittäisiä tehtäviä kuten opastekylttien sijoittaminen ja noutaminen, eri huoneiden koristelut tai puheiden pitäminen.

Kaasoksi pyytämisen yhteydessä tai pian sen jälkeen olin keskustellut jokaisen kaason kanssa erikseen siitä, missä erityisesti toivoisin heidän apuaan, joten heillä oli jo jonkinlainen käsitys omasta roolistaan ennen yhteiskokousta. Olisi hyvä kertoa omat odotukset ja toiveet kaason suhteen mahdollisimman pian, mielellään jo kaasoksi pyytämisen yhteydessä! Yleensä morsian toivoo, että kaasot ovat mukana morsiuspuvun sovituksissa, sormuksen etsimisessä tai muissa hääsuunnitteluun liittyvien aktiviteettien hoitamisessa. Käsittääkseni on myös hyvin tyypillistä, että kaasoilta odotetaan osallistumista hääsuunnitteluun, esimerkiksi koristeiden tekemiseen, juhlaruokien valmisteluun tai ohjelman organisointiin. Ehkäpä halutaan, että häätiimi saapuisi juhlapaikalle jo päivää tai kahta ennen auttamaan viime hetken valmisteluissa. Nämä eivät ole mielestäni ollenkaan kohtuuttomia pyyntöjä, sillä häätiimin suurimpia anteja on se yhdessä tekeminen!

No sitten varsinaiseen hääpäivään.

Auttamisen määrä riippuu mielestäni todella paljon kaasosta ja kaason omista toiveista. Älä pyydä enempää kuin mitä kaaso pystyy antamaan oman hyvinvointinsa rajoissa. Meistä varmasti jokainen toivoo, että häätiimi saisi nauttia hääpäivästä, jonka eteen on yhdessä tehty kovasti töitä. Mutta tässä voi olla suuriakin eroja kaasojen välillä. Joku haluaa pysyä kärryillä kokonaisuudesta, pidellä ohjaksia, ehkä olla esilläkin. Joku taas toivoo, että kiireellisin aika on ennen hääpäivää, jotta hääpäivänä voi vain nauttia juhlatunnelmasta ja viihdyttää vieraita. Yksi stressaantuu siitä, jos on liikaa hommaa ja liikkuvia palasia, toinen taas stressaantuu siitä, jos ei tiedä mitä missäkin tapahtuu ja joutuu istumaan tyhjänpanttina. Puhun varmaankin kaikkien kaasojen puolesta, jos sanon, että ei ole reilua odottaa häätiimin siivoavan juhlapaikkaa aamuyön pikkutunneilla tai tekevän töitä kellon ympäri koko hääviikonlopun ajan. Laita itsesi kaason kenkiin: jos ystäväsi järjestäisi hääjuhlat, mitä olisit valmis tekemään kaasona?

© Genessa Panainte on Unsplash

Jos haluat, että joku keskittyy häissäsi pelkästään yhteen asiaan ja jättää juhlimisen toissijaiseksi, suosittelisin ammattilaisen palkkaamista tehtävään. Esimerkiksi häävieras + valokuvaaja voi olla haastava yhdistelmä, sillä joko vieras ei ehdi nauttia juhlista tai valokuvaus kärsii, kun kuvaaja ei saa kaikkea tallennettua. Mielestäni on hyväksyttävämpää, jos kaasolta odotetaan jotain ennen tai jälkeen juhlien, esimerkiksi jos kaasosi on meikkaaja-kampaaja, niin mikset voisi pyytää häntä tekemään sinulle hääpäivän meikkiä ja kampausta. Mutta tehtävät, jotka vievät käytännössä koko juhlapäivän, kuten valokuvaus, väistämättä vaikuttavat kaason juhlimiseen hyvinkin vahvasti. Tottahan hääpari haluaa, että häätiimi saa myös nauttia päivästä kuten muutkin juhlavieraat ♡ Kannattaa kuitenkin etukäteen keskustella kaason kanssa ja kysyä hänen mielipidettään asiasta.

Meillä on ajatuksena pilkkoa häitä osiin niin, että jokainen hääseurueen jäsen saisi ns. vapaa-aikaa hääpäivään. Osat koostuvat vihkimisestä, jonka jälkeen siirrytään juhlien toiseen osioon eli juhlapaikalle, jossa on ruokailu sekä aktiviteetteja. Kolmannen osuuden korkkaavat iltabileet. Seremoniamestarit, jotka ovat myös hääseurueessa, pitelevät kokonaisuuden lankoja käsissään, mutta vetovastuut painottuvat päivän aikana eri tiimiläisille. Tässä taustalla on toive siitä, että jokaisella olisi juhlissa aikaa myös vain hengähtää ja nauttia juhlista. Jää nähtäväksi, miten visiomme toteutuu käytännössä! Raportoin suunnitelmien onnistumisesta tänne häiden jälkeen.

Kiitos vielä kertaalleen kaikille kysymyksiä lähettäneille! Kaasous selvästi on elämää suurempi asia, ja merkityksellinen kunnianosoitus häissä ♡ Muistetaan kuitenkin ottaa myös jäitä hattuun, sillä loppujen lopuksi kaaso on vain kaaso, ja ystävät silti yhtä rakkaita ja tärkeitä riippumatta siitä, kuka siellä alttarilla morsiamen vieressä seisoo.

Rakkaudentäyteistä suunnittelua,

MUAH – siis mitä?

Photo © Zelle Duda on Unsplash

Kirjoitin aikaisemmin, että meikkaus- ja kampaussuunnitelmat menivät uusiksi. Olin varannut alustavasti häämeikin ja -kampauksen Greenlips Beautylle, mutta asiaa syvemmin mietittyäni kallistuin kuitenkin enemmän toiveeseen, että pynttäytyminen tapahtuisikin paikan päällä. Eri vaihtoehtojen löytäminenkään ei ole ollut mutkatonta, kun itsellä ei ole niin hyviä yhteyksiä ennestään tuonne kauneudenhoitopuolelle. Lisäksi jokaisella tuntuu olevan oma termi toimenkuvalleen. Olen löytänyt googlettamalla ammattilaisia vaikka millä eri nimikkeillä:

  • häästylisti
  • bridal stylist
  • meikkaaja-kampaaja
  • make up artist and hair
  • MUAH (lyhenne Make Up And Hair)
  • beauty artist

Jos jotain, niin olen oppinut hirveästi kauneudenhoitoalasta tämän metsästyksen aikana! Ensinnäkin olen huomannut sen, että suurin osa MUAH-artisteista toimii aktiivisesti Instagrammissa, Googlen avulla löysin vain murto-osan tekijöistä. Silti hakukoneisiin ei tartu kaikkia hyviä ammattilaisia, vaan kavereiden kautta sain lisää suuntaviivoja kyselyille. Kiitos paljon kaikista vinkeistä!

Meikkaaja-kampaajan metsästäminen on sisältänyt paljon raivokkaita sähköposteja eri puolille Suomea tekijöiden perässä. Matkalla olen löytänyt toinen toistaan ihanampia tekijöitä, jotka valitettavasti olivat monet varattu tai liian kaukana Turusta! Ajattelin kuitenkin tähän vinkkailla muutamia löytämiäni suosikkeja, jos tästä olisi apua jollekulle vastaavassa tilanteessa olevalle morsiamelle.

Morsian Art, Joensuu

Natalian kiharaluomukset ihastuttivat heti ensisilmäyksellä! Jos häät olisivat Joensuussa tai edes lähimailla, olisin ehdottomasti halunnut hänet loihtimaan tukkaani kiharoita hääpäivänämme.

MUAH Ida Charlotta, Jyväskylä

Jyväskylässä toimii häästylisti Ida Charlotta, jonka Instagram-kuvissa loistavat kesäisten morsioiden kukilla koristellut hääkampaukset. Jyväskyläkin oli meille liian kaukana, mutta tässä vinkki vitosena kaikille siellä päin häitään suunnitteleville!

Beauty by Kata, Järvenpää

Beauty by Kata löytyi ystävän antaman suosituksen kautta! Katarina toimii Järvenpäässä, joten tässäkin välimatka olisi ollut liian pitkä, mutta PK-seutulaiset, suosittelen teitä lämpimästi tutustumaan Katarinan asiakastöihin! Kaunista jälkeä, ja suosituksen antaneen ystäväni mukaan kampaukset sekä meikit pysyivät hyvin koko hääpäivän humun ajan.

Riina Puonti, Turku

Heureka, listan viimeinen nimi onkin turkulainen! Beauty Artist Riina oli valitettavasti varattuna tekemään meikkiä jo toisiin häihin. Riinaan törmäsin myös ystävän suosituksen kautta, ja kuvien perusteella suositus oli ehdottoman oikeutettu! Riina tekee meikkejä morsiamille sekä juhlameikkejä ja -kampauksia hääseurueille. Jos olet Turussa ja haluat, että hän meikkaa sinut hääpäivänäsi, kannattaa olla ajoissa liikkeellä!

Meikkaaja-kampaaja on vihdoin löytynyt myös omalle hääpäivälleni, wuhuu ♡
Lisää siitä ensi postauksessa!

Kun mekkoahdistus iskee

Olen kärsimätön luonne. Kun työstän jotain, uppoudun aiheeseen täydellä teholla ja haluan tuloksia nopeasti. Pitkittyneet projektit ja tehtävät stressaavat ja vaivaavat. Paras fiilis tulee siitä, kun näkee mielen päällä olevan asian menevän eteenpäin.

Tältä osin minä ja mekot ei olla niin hyvä match. Päänvaivaa tuottaa myös se, etten vieläkään ole varma tyylistä. Yksinkertaisen modernia vai pitsistä? Muhkealla vai hillityllä hameella? Perinteisesti valkoisena vai jollain muulla sävyllä? Tiedän, että vastaus kysymyksiini piilee sovitteluissa. Pitäisi vain kokeilla enemmän erilaisia mekkoja, jolloin saisin varmistusta siihen mikä on oikea suunta. Mikään tähän mennessä sovittamistani mekoista ei ole iskenyt suoraan, että tietäisin varmasti mitä haluan. Tällä hetkellä pelkään, että jos hankin valkoisen mekon, se vain korostaa ihoni punapigmenttiä, ja alttarilla näytän verhoihin kietoutuneelta possulta… Shamppanjan ja kullan sävyissä menevät mekot houkuttelevat entistä enemmän.

Olin alunperin varannut uudet sovitukset suomalaisiin mekkoliikkeisiin Ateljé Tuhkimotarinaan ja Katariina Helsinkiin elokuun loppupuolelle, jolloin olisi kulunut noin kuukausi Niinattaren sovituksesta. Ajattelin, että kuukaudessa mieleni olisi tasaantunut ja virkistynyt pukujen suhteen, ja mekkometsästys voisi jatkua. No, kävi valitettavasti niin, että en päässytkään sovituksiin tuolloin, ja varauksia oli siirrettävä kuukaudella eteenpäin. Yli kaksi kuukautta tuntuu hirveän pitkältä ajalta!

Bongasin erään pukuliikkeen somesta suosituksen siitä, että uusi mekko kannattaisi tilata syyskuun loppuun mennessä, että ompelijalle jää tarpeeksi aikaa työstää mekko valmiiksi ensi kesän häihin. Siis joko nyt päivät loppuvat kesken? Ajattelin, että tässä ehtii hyvin käydä sovittelemassa eri vaihtoehtoja marraskuuhun asti! Mihin kaikki aika on kadonnut?

Haaveilen edelleen erikoisemmista mekoista, joista kirjoitin ihan ensimmäiseen mekkopostaukseeni. Olen selaillut ihania, sävytettyjä pukuja Stillwhite-palvelusta, joka on kansainvälinen Häätori-henkinen sivusto mekoille. Suosikkeihin on päätynyt mekko jos toinenkin, monet käytettyjä design-mekkoja, jolloin hintakin on hieman alkuperäistä huokeampi, mutta ei vieläkään budjetissa hittolainen. Enkä haluaisi tilata mekkoa sovittamatta sitä ensin… Tiedän, että kuvat hämäävät, ja unelmien mekko kuvissa voi olla päälläni kauhistus.

Sain Heidi Tuiskulta alustavaa hintaa mittatilausmekolle värjätyllä helmalla, ja hinta oli oikein hyvä, mutta ei silti meidän budjettiin sopiva. Halvemmaksi mekon lähtöhintaa ei saa, sillä summa muodostuu pääosin silkkisifongista, jota värjäystekniikka vaatii. Olen haaveillut kyllä siitäkin, että jos mekon voisi jälkikäteen lyhentää ja liukuvärjätä muuhun juhlakäyttöön. Heidi Tuiskulta löytyy tyllihenkisiä värjättyjä hameita, joita toivon pääseväni sovittamaan Tuhkimotarinassa. Mitäs jos hankkisi lyhyemmän, värillisen hameen hääjuhlan iltaan, ja pitäytyisi muuten perinteisemmässä häämekossa?

Alkuperäinen ajatukseni oli, että ostaisin mekon käytettynä. Nyt selailtuani Häätoria muutaman kuukauden on käynyt selväksi, että jos ostan sieltä mekon, voin heittää hyvästit kaikille erikoisemmille toiveilleni. Suurin osa myytävistä mekoista on valkoisia, korsettimallisia tyllimekkoja. Ja hyvältähän sellainenkin päällä näytti! En vain jotenkin osaa kuvitella, että kävelisin alttarille sellaisessa mekossa. Kesäkuussa bongasin Häätorilta useammankin todella kivan mekon, jota olisin voinut käydä sovittamassa. Nyt syksymmällä vaihtoehdoista yksikään ei ole sytyttänyt ja herättänyt mielenkiintoa… Ovatko kaikki samanhenkiset morsiamet jo myyneet unelmien mekkonsa uusiin koteihin? Löytyykö minulle ikinä sopivaa mekkoa?