Hääbloggaajien Turku

Kaupallinen yhteistyö Häät.fi, Yoganni, Kukitellen, Hotel Kakola, Låna Turku

Viime viikonloppuna me hääbloggaajat valtasimme Turun ja tutustuimme ihanan kotikaupunkini polttarimahdollisuuksiin! Olenkin aikaisemmin sanonut, että olen aina valmis esittelemään Turkua. Itse asiassa meillä on Hannun kanssa salainen missio, jossa autamme Turussa vierailevia ystäviämme rakastumaan Turkuun – ja toistaiseksi olemme onnistuneet erittäin hyvin tavoitteessamme! Uskallan väittää, että myös kanssabloggaajani lankesivat Turun taikaan ♡

Päivä starttasi vanhan kutomon tiloissa Yoganni x Kukitellen -polttaripaketilla, johon kuului joogatunti sekä kukkaseppelepaja! Tällaisen paketinhan voi varata vähintään viiden juhlijan porukalle hintaan 59 euroa per henkilö. Teeman mukaisesti Yoganni oli valmistellut meille rakkausjoogasession, jonka keskiössä olivat sydämen avaaminen sekä syvän hengityksen löytäminen. Korkeakattoinen, valoisa sali antoi mahtavat puitteet hiljentymiseen ja oman kehon kuunteluun. Tunti oli sekä rentouttava että haastava, soturiasennoissa ja tasapainoharjoitteissa tuli lämmin, mutta pääosin tehtiin rentouttavia ja venyttäviä harjoitteita. Selkä vaan rutisi tyytyväisenä! Musiikkivalinnat olivat aivan nappiin, mm. Kina Granniksen Can’t Help Falling In Love oli loppurentoutuksen kappale ♡ Lopuksi Yoganni luki runon, joka syöpyi mieleeni:

Onnellinen on se, joka rakastaa
Onnellisempi on se, joka rakkautta saa
Onnellisin on se, joka rakkautta saa
siltä, jota rakastaa

Joogatunti oli aivan ihana ja ainoa huono puoli siinä oli se, että tuli hirveä tarve päästä Yogannin tunneille!

Seuraavaksi joogamatot siirrettiin sivuun ja saliin tuotiin pitkät lankkupöydät, joille Kukitellen-yrityksen Elina levitti kukkaseppelepajan kukat, kukkasakset sekä valmiit seppelepohjat, jotka hän oli tehnyt rautalangasta ja kukkateipistä. Täsmälleen samoista materiaaleista syntyi viisi täysin erilaista lopputulosta, joista jokainen kyllä kuvasti tekijäänsä! Polttariaktiviteettina tämä oli todella monipuolinen: oli yhteistä, kivaa, visuaalista näpertämistä, jonka päätteeksi jokaisella oli oma, persoonallinen polttariasuste päiväksi. Seppele on kestänyt hyvin jo useamman päivän, kun olen säilyttänyt sitä Elinan ohjeiden mukaisesti muovipussissa jääkaapissa ja suihkuttanut sille säännöllisesti vettä. Ehkäpä seppele pääseekin taas käyttöön seuraavana viikonloppuna ♡

Kukitellen tarjoaa kukkasidontapajojen lisäksi kukkakimppuja juhlapäiviin sekä kokonaisvaltaista hääsidontaa. Kukitellen-sivuilta löytyy lisätietoa esimerkiksi morsiuskimppujen, vieheiden tai köynnösten lähtöhinnoista. Elinan filosofiassa oli mielestäni ainutlaatuista oli se, että hän hyödyntää myös luonnon omia materiaaleja. Joogapajan aikana hän oli käynyt lähistöllä keräilemässä auringon kuivattamia kasveja ja kukkia – ja mitä mielettömän ihania taideteoksia hän löysikään! Elina avusti jokaista kärsivällisesti ja rauhallisesti, eikä kukaan saanut hermoromahdusta, vaikka ajatus seppeleen tekemisestä vähän jännitti ainakin itseäni. Nämä päässä keikisteltiin myöhään yöhön ja pitkälle seuraavaankin päivään, kiitos Elina ♡

Pajailun jälkeen kiiruhdimme kiven sisään, eli majapaikkaamme Hotel Kakolaan vastaanottamaan ihanan viileät huoneemme, joissa meitä odottivat tervetuliaisdrinkit! Kakolan Superior-huoneeesta pidimme polttariliven, jonka pääset näin jälkikäteenkin katsomaan Instagrammista Häät.fi-tililtä. Kilistelyn ja liven jälkeen vietimme hetken Hannan ja Sonjan hotellihuoneen parvekkeella kuvaten ihania seppeleitämme. Kyllä oli hymy herkässä!

Kakolanmäen aluehan on kokenut hurjaa muodonmuutosta viime vuosina. Nykyään alueelta löytyvät Kakolan myymälä, jonka tuotteista suurimman osan ovat valmistaneet vangit sekä iki-ihana kantapaikkamme leipomo-kahvila Bageri Å, jota luotsaavat nuorekkaat Maija ja Mari ♡ Leipomosta löytyy niin makeaa kuin suolaistakin, pizzataikinaa, hampparisämpylöitä, jäätelöä – vaikka ja mitä! Leivistä lemppareitamme ovat speltti- ja maalaisleivät. Bageri Å:n vieressä on Kakola Brewing Companyn myymälä, joka tosin oli vierailumme aikaan kiinni, joten suuntasimme Port Arthurin luottohipster-kauppaan K-Market Portsaan hakemaan oluttuliaiset kotiin. Portsa-marketin vieressä muuten on sympaattinen kortteliravintola Arvo, joka on Turussa tunnettu hyvistä cocktaileista ja laajasta drinkkivalikoimasta. Lämmin suositus!

Lisää Kakolan palveluista pääset lukemaan täältä.

Superior © Hotel Kakola

Hotellikierros oli sovittu vasta seuraavalle päivälle, joten hetken huoneiden viileydestä nautittuamme suuntasimme illalliselle Kakolanruusuun. Ravintola sijaitsee teemaan sopivasti hämärässä ja hieman sokkeloisessa kellaritilassa. Kakolanruusu on mielestäni yksi parhaista, ellei jopa paras ravintola Turussa. Jos menet tänne, niin valitse listalta Kakolan pidot! Menu tarjoillaan jaettavina annoksina, ja sisältö on asiakkaille yllätys, eli ruoat esitellään vasta niitä tarjoillessa. Luonnollisesti allergiat ja inhokit kysytään etukäteen, jotta ne osataan huomioida.

Istuimme Kakolanruusussa tappiin asti ja siirryimme sitten hotellihuoneeseen höpöttelemään pikkutunneille. Millään ei olisi malttanut mennä nukkumaan, mutta kyllä lamppu sammui nopeasti, kun kääriydyin hotellisängyn paksun tyynyn ja peiton huomaan ♡ Täydellinen rentoutus koko ajan kiihtyvän hääsuunnittelun lomaan!

Sunnuntain hotelliaamupalan jälkeen kierroksemme alkoi sellihuoneesta, joka oli tietenkin pakko nähdä! Tässäpä sopiva majapaikka extreme-luonteiselle polttarisankarille…

Pakko sanoa heti tähän perään, että vaikka hotellissa tuoksuu historia, ja vankilaviitteitä on, kuvailisin tiloja ennemmin tunnelmallisiksi. Kokonaisuutena Hotel Kakola on moderni ja jylhä, ja historia vanhana vankilana on tuotu esiin kiehtovilla ja kekseliäillä tavoilla.

Koko kierroksen eittämättä huikein kohokohta oli Kakolan kirkko, joka on osittain suojeltu kohde – ja myös Suomen ainoa kirkko, jolla on A-oikeudet! Mietipäs sitä, skumppaa ennen ja jälkeen vihkimisen!

Hotelli Kakolassa on mahdollista se, mitä ei kovinkaan monessa juhlapaikassa ole: vieraat voivat olla koko viikonlopun hotellialueella, edes kirkkovihkimiseen ei tarvitse poistua hotellista, vaan oma hotellihuone on hissimatkan päässä! Juhlatiloja on useampia, joista pienin, hotellin pihalla sijaitsevan, rennon Totti-lasipaviljongin ruokailukapasiteetti on noin 50 vierasta. Isompaan ja klassisempaan Kakola-saliin mahtuu sen sijaan 150 henkilöä, ja loppuvuodesta Kakolanmäelle avautuu myös uusi juhlatila nimeltä Kakolan Vintti, johon mahtuu juhlimaan 80-100 henkilöä. Lisää tietoa löydät Hotel Kakolan sivuilta.

Totti © Hotel Kakola
Kakola-sali © Hotel Kakola
Kakolan Vintti © Hotel Kakola

Kierroksen jälkeen oli aika luopua ihanasta hotellihuoneesta, mutta onneksi Turku-viikonloppu ei ollut vielä tässä, vaan vuorossa oli aktiviteetti, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa – nimittäin Låna-sähköveneellä ajelua Aurajoella! Veneily ei vaadi mitään kouluttautumista, sen kun varaat veneen kaveriporukan kanssa ja lähdet kruisailemaan. Veneen ohjaukseen on kaksi säädintä, eteen ja taakse, ja vaikein osuus on se, että vene vastaa ruorin kääntöön hieman viiveellä, kuten veneillä usein on tapana. Hetken totuttelun jälkeen ohjaaminen sujui jo hyvin. Låna Båtin varaa verkossa tunniksi 63 eurolla ja kahdeksi tunniksi 105 eurolla. Meidän ajelumme kesti tunnin, jolloin ehdimme Suomen Joutsenelle ja takaisin, mutta en olisi pistänyt ollenkaan pahitteeksi toistakin tuntia – veneretki oli aivan huikea ♡ Aurajoki on Turun sydän, ja mikäs sen parempaa, kuin kokea jokitunnelma aalloilta käsin! Veneeseen mahtuu mukavasti kahdeksan henkeä ja radioon saa Bluetooth-yhteydellä omat musiikit soimaan. Aurinkoisella säällä katos estää kärähtämisen.

Huomatkaa piknik-eväiden kuninkaat: mansikat, kirsikat ja Linssisnacksit ♡

Kyllä hymyilytti! Koska pääsee uusiksi?

Turku tarjoili meille parastaan, kuten asiaan kuuluu. Oli ihanaa tavata hääbloggaajakavereita ja tutustua lisää – sekä tietenkin puhua hääjutuista kyllästymiseen asti. Just kidding, eihän niihin kyllästy!

Mukana olivat hääbloggaajat

Samana viikonloppuna juhli polttareitaan myös Hannu – hänellä oli eeppinen Hobitti-seikkailu! Ehkäpä häiden jälkeen pääsemme lukemaan niistäkin tarkemmin ♡

Kesäterveisin,

Polttarit osa 2: Taivaanvuohi ja tunteiden vuoristorata

Polttaripostaus jatkuu toisella osalla! Ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Venytettyjen hyvästien jälkeen pakkauduimme kaasojen kanssa kahteen autoon. Pysähdyimme lyhyesti Prismassa hakemassa juotavaa ja huristimme kohti Kyröä salaiseksi määriteltyyn tukikohtaan, joka paljastui Villa Taivaanvuoheksi. Mökki ei ollut itselleni ennestään tuttu ollenkaan, mistä kaasot olivat ilmeisen huojentuneita, sillä olemme Hannun kanssa melkoisen aktiivisia tutkimaan ja tutustumaan Turun seudun paikkoihin. Kaasot halusivat valita paikan, jossa en olisi koskaan aikaisemmin käynyt, ja tässä onnistuttiin! Taivaanvuohi sijaitsi ihanan rauhallisella paikalla vanhan omenapuutarhan katveessa.

Taivaanvuohen vuokraajat Anne ja Marko olivat meitä pihalla vastassa, toivottivat tervetulleiksi ja kertoivat, että sauna ja palju odottavat kylpijöitä. Aivan mielettömän herttainen ja vieraanvarainen pariskunta esitteli meille tilat ja kertoi kaiken tarvittavan. Mökki oli remontoitu vuosi sitten, ja saunan remonttia oli jo vähän aloitettu tärkeimmällä eli paljun lisäyksellä. Lähtemisen kanssa ei kuulemma ollut mitään kiirettä, “ihan omaan tahtiin vaan”! Ensi töikseen kaasot alkoivat tietenkin valmistella päivällistä – en tosiaan nähnyt nälkää viikonloppuna! Tulisen tomaattikeiton jälkeen puimme päällemme villan tummanpunaiset kylpytakit ja tohvelit, ja siirryimme paljuterassille lillumaan. Siellä sitä viihdyttiinkin pikkutunneille asti jutellen ja kesäyöstä nauttien.

Oli hauska seurata, kuinka kaasoporukasta oli muotoutunut samaan hiileen puhaltava tiimi – täysin minulta piilossa ja huomaamatta! Kun yksi alkoi laittamaan ruokaa, toinen huokaisi: “Ihanaa! Mä just mietin, että voitais alkaa laittaa ruokaa.” ja alkoi kattamaan pöytää samalla, kun kolmas kävi laittamassa puita paljuun ja saunaan. Kaikki tuntui sujuvan saumattomasti, mikä tuntui itselle häkellyttävältä: Missä välissä tämä kaikki on tapahtunut? Wau!

Aamulla heräiltiin kaikessa rauhassa, syötiin gourmet-aamupalaa ja nautiskeltiin kesäisestä säästä pihalla. Keskipäivän aikoihin kaasot alkoivat pakkailla tavaroita ja kertoivat, että matkamme jatkuu nyt kaupunkiin syömään. Sanoimme heipat ihanalle Taivaanvuohelle, ja ajoimme Tuomiokirkon lieppeille. Matkamme vei Aurajoen rantaan kasvisravintola Hüggeen, joka on myös yksi ehdottomista ykkössuosikeistani Turussa. Koko pöytäseurueelle tarjottava menu sisälsi kolme alkuruokaa, kaksi pääruokaa ja jälkkärin. Menun loppupuolella alkoi olla jo sen verran täynnä, että pelkäsi jälkiruoan puolesta, mutta suklaamousse mansikoiden ja kookosmarengin kanssa oli niin vetävän houkutteleva, ettei sitä voinut vastustaa! Ruokien lisäksi Hüggen cocktailit ja mocktailit ovat parhaita, mitä olen Turussa saanut. Listalta löytyy kivoja aasialaisia vaikutteita, mm. japanilaista umeshu-luumulikööriä ja matchaa. Kaasot valitsivat tarjoilijan suosituksesta raikkaan Lady-mocktailin, jossa oli verigreippiä, sitruunaruohosiirappia sekä sitruunaa. Minä otin tietenkin umeshua ja processoa sisältävän Umeshu Spritz -cocktailin, jossa maistui kesä ♡

Ruokailun aikana kaasot kertoivat, että tämä olisi polttarien viimeinen etappi. He olivat varanneet aikaa niin, että saan vielä illalla rentoutua kotona ennen seuraavaa työviikkoa. Ruokailun jälkeen minut palautettiin kotiin uteliaan Hannun luokse, joka halusi tietää kaiken viikonlopusta. Ilta päättyi hyvin tunteellisiin tunnelmiin, kun kulutin muutaman nenäliinan kirjeitä lueskellessani. Polttariviikonloppu tuli täytenä yllätyksenä, sillä työviikkoni oli ollut niin kiireinen, etten ollut ehtinyt juurikaan miettiä koko viikonloppua. En myöskään ajatellut, että polttarit olisivat näin varhaisessa vaiheessa kesää, mutta tämä oli oikeastaan täydellistä, sillä nyt minun ei tarvitse koko loppukesänä huolehtia polttareiden ajankohdasta!

Saamani kirjeet olivat todella liikuttavia, tsemppaavia ja lohdullisia. Monissa puhuttiin Kaikusta, niin kuin asiaan kuuluu, ja sydäntäni lämmitti kovasti se kaikki tuki, joka välittyi kirjeistä. En olisi osannut toivoa polttareilta ystävien tukea, mutta hauskanpidon lisäksi viikonloppu oli kaikessa kauneudessaan myös voimaannuttava. Kirjeet oli loistava idea osallistaa mukaan nekin ystävät, jotka eivät päässeet paikalle välimatkan tai muiden menojen takia. Joku taika siinä on, kun lukee henkilökohtaisesti kirjoitettua kirjettä. Se säväyttää, värisyttää ja koskettaa.

Ei tässä oikein voi muuta sanoa, kuin että olen onnekas, kun ympärilläni on niin paljon rakkautta ja tukea. Boksista löytyy nyt kirjeiden lisäksi läjäpäin viikonloppuna otettuja polaroid-kuvia sekä ihania muistoja matkan varrelta ystävien kanssa. Vaikka olen suhtautunut menneiden muistelemiseen vähän ristiriitaisesti ajatuksena – eihän ystävyys tai yhdessä tehdyt jutut lopu siihen, kun menee naimisiin? – niin kieltämättä tarinoiden kuunteleminen ja muisteleminen lämmitti mieltä. Kaasot ja ystävät olivat selvästi käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa viikonlopun valmisteluun, joten muuta ei tarvinnut tehdä kuin mennä mukana ja nauttia! Täydellistä ♡

Polttarit osa 1: Kaikki elämäni Edit

Lauantaiaamuna hörpin teetä aamutakissa, ja mietimme Hannun kanssa vaihtoehtoja pöytänumeroille, kun ovikello soi. Emme haluaisi merkitä pöytiä numeroiden mukaan. Tällä hetkellä kärkipäässä ehdokkaiden listalla on meille tärkeiden paikkojen nimet. No joka tapauksessa: ovikello soi. Tuijotin Hannua.
“Eiks toi ollu meidän ovikello? Mee avaamaan.”
Hannu vaan pyyhki erittäin keskittyneesti keittiön tasoja eikä ollut moksiskaan.
“Mee avaamaan!”
“Ei, kun mee sä.”
“Täh? Mä olen aamutakissa, mene sä avaamaan.”
“Ei, kun mee sä vaan nyt.”
“En mä voi mennä – eihän mulla ole edes pikkuhousuja!”
Hannu ei hievahtanutkaan. Vetäisin nopsaan pökät jalkaan, ettei tarvitse ihan ilkosillaan mennä ovelle, ja avasin oven kolmelle Ed Sheeran -naamariin pukeutuneelle kaappaajalle!
“Huomenta! Nyt alkaa sun polttarit!”

Ällistynyt ilmeeni oli kuulemma näkemisen arvoinen.

Kaksi kaasoa kera pikkusiskoni änkesivät sisään. Päähäni laitettiin polttarikruunu. Kaaso W meni suoraa päätä keittiöön, kaaso A ja pikkusiskoni patistivat minut pakkaamaan tavaroita. Alkoi hallitsematon pakkaamis-pukeutumisrumba, jonka päätteeksi istuimme pöytään brunssin ääreen. W oli loihtinut pöytään mansikka-brie-croissantteja ja aamupalajogurttia, jonka seurana oli granolaa sekä mansikoita. Täydellinen aloitus ylläripäivälle ♡

Kun croissantit olivat kadonneet pöydästä – ja ne muuten katosivat nopeasti, kaappaajat hoputtivat minua valmistautumaan lähtöön: “Meillä on kuule tarkka aikataulu!”

Pakkauduimme autoon, ja silmäni peitettiin huivilla, jotta jännityselementti pysyisi mukana koko matkan ajan. Kaappaajat kurvasivat autolla seuraavaan pisteeseen ja taluttivat minut määränpäähän, jossa kuusi ystävää otti minut vastaan riehakkaasti nauraen. Olin aivan pökertynyt!

Olimme saapuneet Alkuvoima-nimisen taideyhdistyksen tiloihin Halistenkoskelle. Pari vuotta sitten perustettu, turkulainen kollektiivi järjestää mm. retriittejä, näyttelyjä, joogaa ja yhteisöllistä toimintaa – ja vuokraa tietenkin tiloja yksityisiin tilaisuuksiin! Viehättävä, historialta tuoksuva puutalo on kuulemma aikoinaan toiminut vesilaitoksen johtajan asuntona. Keräännyimme galleriatilaan ja kävimme tutustumiskierroksen läpi: jokainen kertoi vuorollaan, että missä olemme tutustuneet ja jakoi joitakin hauskoja ja kivoja muistoja tai fiiliksiä minuun ja Hannuun liittyen. Nolojakin muistoja yritettiin kovasti kalastella, mutta niitä ei löytynyt – tai ehkä kukaan ei vain kehdannut paljastaa! Oli hauska kuunnella muistelmia, joista osan oli itsekin jo unohtanut.

Seurusteluun tuli pieni tauko, kun kaasot W ja A ilmoittivat, että ruoka on juuri saapunut. Kaasot olivat tilanneet alkupaloja sekä ruokaisat salaattiannokset Bagel Housesta. Bagel Housen korealainen bagel on yksi kestosuosikkejani, ja nuudelisalaatissa oli aasialaiseen henkeen pikkelöityä kurkkua, kimchimajoneesia, marinoitua nautaa ja seesaminsiemeniä, nam! ♡

Ruokailun jälkeen oli videoiden vuoro. Kaasot kertoivat, että koska kaikki eivät pystyneet osallistumaan päivään, olen saanut videotervehdyksiä sekä kirjeitä. Videotervehdykset katsoimme yhdessä, kirjeet ja muistot sain viedä kotiin luettavaksi. Videoiden kanssa taisi mennä melkein puolisen tuntia, kun lukioystäväporukka oli kuvannut yli kahdenkymmenen minuutin mafialyhytelokuvan. Videon aikana mafia toimitti kirjettä Skotlannista Kööpenhaminaan, sieltä Lappiin, Helsinkiin, Jyväskylään ja lopulta Turkuun. Videon päätteeksi paikalla oleva lukioystäväni ojensi kirjeen juhlallisesti minulle.

Kaikilla ystävillä oli omat Ed Sheeran -maskit, joten luonnollisesti täytyi ottaa ryhmäkuva kaikkien Ed Sheeraneiden kanssa. Olen todella kova Ed-fani! Rakastan hänen musiikkiaan, olen käynyt hänen keikoillaan Berliinissä, Tukholmassa ja tietenkin Helsingissä, kun hän ensimmäisen kerran tuli tänne Suomeen. Ystävät ovat kiusoitelleet minua siitä, että minulla on heikkous punapäihin, ja se taitaa olla tottakin. Kaasot vitsailivat joskus hääsuunnittelujen alussa, että he hankkivat polttareihin jättimäisen Ed Sheeran -pahvinuken, mutta ilmeisesti juttu vähän jalostui matkalla, ja maskit aiheuttivat kyllä paljon hupia polttaripäivänä! Yhden sain kotiinkin muistoksi.

Seuraavaksi galleriaan kärrättiin kookas matkalaukku, jonka kyljessä luki Cryptic Cargo. Matkalaukkuun pakattu liikuteltava pakopeli sisälsi tutkittavat esineet, kaiuttimen ja tabletin, jossa oli vihjeitä sekä digitaalisia tehtäviä. Tehtävänä oli maailman pelastaminen mystisen taudin kynsistä – eihän nyt polttareissa voisi mitään vähemmän tärkeää ollakaan! Pistettiin tabletista eeppinen video pyörimään ja aloitettiin tavaroiden tutkiminen. Pelissä oli aikaraja, olikohan päälle puolisentoista tuntia, ja se aika hyvin kulutettiinkin pelin parissa. Laatikoissa oli koodatut lukot, ja lukkojen numerot selvittämällä pääsi etenemään tutkimuksissa. Vaikka meitä oli yli kymmenen tutkijaa, niin tuntui, että jokaiselle löytyi jotain puuhattavaa, ja jokainen oli mukana ratkaisemassa jotain osuutta pelistä. Tämä oli tosi kiva juttu, eikä ollenkaan itsestäänselvyys! Olisi ollut tylsää, jos pelin mekaniikka olisi sallinut vain kaksi pelaajaa, ja loput olisivat seuranneet yleisönä vierestä.

En ole koskaan pelannut mitään pakopeliä, ja olen aina vähän jännittänyt sitä, että mitä jos ei tajua vihjeitä eikä ymmärrä, että mistä kaikki johtolangat tulevat! Cryptic Cargon peli oli ainakin minulle erittäin positiivinen kokemus, sillä vihjeitä oli monipuolisesti erilaisia – osa visuaalisia, osa matemaattisia, osa loogista päättelykykyä vaativia, joten välillä tuli itsellekin sellainen fiilis, että hei mähän tajuan tästä jotain. Konsepti oli todella simppeli ja helppo: avaa laukku, ota kaiutin ja tabletti, katso video ja aloita. Kun saimme selvitettyä elintärkeän lääkkeen kaavan, kaikki tavarat laitettiin takaisin laukkuun, laukku kiinni ja siinä kaikki. Positiivista oli myös, että ratkaisimme arvoitusta yhdessä koko porukalla, mistä syntyi aika kiva ryhmähenki. Monissa pakohuoneissa on rajoitukset henkilömäärissä, mutta tässä pelissä pystyimme kaikki olemaan osallisina, mikä oli ihanaa. Ainoa yllätys ilmeisesti oli, että matkalaukku oli todella iso, joten sen kärrääminen ei ollutkaan ihan niin mutkatonta, kuin mitä oli ajateltu.

Ihmiskunnan pelastamisen jälkeen kaasot ilmoittivat, että nyt on aika sanoa heipat kavereille ja jatkaa matkaa seuraavaan salaiseen paikkaan. Mutta minne? Polttaripostauksen toinen osa jatkaa raporttia!