Tarvitseeko parisuhde yhteisiä harrastuksia?

Tai muutenkaan yhteistä mitään? Tarvitseeko olla samalla aaltopituudella, yhteisiä kiinnostuksen kohteita, idoleita, lempibändejä, lempiruokia? Useinhan vastakohdat vetoavat etenkin seurustelun alkumetreillä, ja kannustaa tulemaan ulos omalta mukavuusalueelta. Rakkaus saa ronkelin kokeilemaan uusia ruokareseptejä, salivastaisen nostamaan punttia ja hevosille allergisen istumaan ratsastuskentän katsomossa sateesta ja viimasta huolimatta.

Samanlaisuus ilahduttaa, mutta voi myös käydä tylsäksi pitkässä parisuhteessa – jännite puuttuu. En usko siihen, että kaikkea tarvitsee jakaa – mutta uskon siihen, että jotain tarvitsee. Jos toisaalta elämme kokonaan erillisiä, itsenäisiä elämiämme, olemmeko oikeastaan edes parisuhteessa? Tai mikä osa elämästämme on parisuhdetta?

Yhteinen tekeminen on minulle olennainen osa yhteistä elämää – haluan kokea asioita yhdessä kumppanini kanssa. Yhdessä matkustelu on ollut meidän “harrastuksemme”, jonka korona tietenkin pisti jäihin pahemman kerran. Olemme myös käyttäneet paljon yhteistä vapaa-aikaa erilaisiin luoviin projekteihin ja vapaaehtoistyönä järjestettyihin tapahtumiin – jotka nekin jättivät ison, joskin myös ihan tervetulleen, loven kalenteriin.

Viime vuonna aloitimme kadonneiden aktiviteettien tilalle kaksi uutta harrastusta.

Argentiinalainen tango

Osallistuimme argentiinalaisen tangon kurssille heti alkuvuodesta. Olenkin jo aikaisemmin puhunut tangosta ja tanssikenkien ostamisesta täällä blogissa. Ehdimme käydä kurssilla pari kuukautta, ennen kuin alkoi poikkeustila, ja kurssi keskeytettiin. Syksyllä aloitimme alkeet uudelleen, ja mahtuipa mukaan yksi intensiivipäiväkin, jolloin opimme tangon lisäksi argentiinalaista valssia! Toivon kovasti, että pääsisimme tänäkin vuonna tanssahtelemaan opettajan avustuksella ♡

Hannulle argentiinalainen tango oli ennestään tuttu, mutta itselle se tuli kokonaan uutena harrastuksena. Tango yhdistää hienosti henkisen, fyysisen ja parisuhteen hyvinvoinnin: se on täynnä läsnäoloa (silmiin katsomista ja oman kullan lähellä olemista), yhteistä tekemistä, nauramista, onnistumisen kokemuksia ja omalla keholla liikkumista. Tanssihan tutkitusti parantaa aivoja. Argentiinalaisessa tangossa leikkisyys ja kemiat ovat kaiken a ja o, tunnilla on tarkoitus tulla hyvä fiilis – ja niin ainakin itselle aina tuli, kun pääsi oman rakkaan lähelle ja sai karistella työpäivän jälkeisen kankeuden. Tanssin ainoa huono puoli on se, että kun se oma laji löytyy, siihen jää koukkuun!

Purjehdus

Viime syksynä pääsimme myös vihdoin korkkaamaan harrastuksen, josta olimme haaveilleet pitkään: purjehduksen! Tästä meillä kummallakaan ei ollut mitään ennakkotietoa tai -käsitystä. Ajatus syntyi siitä, kun ajelimme Saariston Rengastietä, ja ylittäessämme siltaa saarelta toiselle, huikeat maisemat avautuivat sillan molemmin puolin. Suomessa autoreitit kulkevat lähes poikkeuksetta saaren sisäosissa, kun taas esimerkiksi Pohjois-Norjassa autoteiden on helpompi myötäillä rantaviivaa vuoristojen takia. Meri avautuu Lofooteilla paremmin myös auton kyydistä, mutta Suomen saaristomaisemissa alkaa nopeasti kaivata venettä alleen, että pääsisi nauttimaan merestä vielä enemmän!

En ollut koskaan aikaisemmin ollut purjeveneen kyydissä, ja kun Turun Pursiseuran Purjehtijakurssin toisena päivänä lähdimme vesille, ja purje otti tuulta alle pienessä 606-koulutuspaatissa, meinasi henkeni salpautua ihastuksesta! Ei moottorin ääntä – vain veden liplatus ja tuulen humina. Mieletöntä!

Kurssin myötä haaveet Argentiinan häämatkasta vaihtuivat haaveisiin hääpurjeveneestä (voi kunpa voisikin saada molemmat!), ja koko juttu oli meistä niin hauska, että kirjasimme sen hääkutsun hääinfoon vieraiden tiedoksi. Kyllähän merellisiin häihin sopivat puheet purjeveneestä, eikös vaan?

Purjehtimisessa meitä yhdistää ehdottomasti rakkaus mereen, saaristoon ja luontoon. Muuta siihen ei tarvitse. Purjehduksessa on vähän samaa vikaa kuin ratsastuksessa, että tunti toisensa perään hurahtaa ohitse huomaamatta. Se on aina hyvä harrastuksen merkki. Oli ihanaa opetella yhdessä jotain uutta – jotain, josta molemmat ovat innoissaan!

Osallistuin taannoin eräälle keramiikkakurssille, jonka vetäjä piti kurssi-iltaa yhdessä miehensä kanssa. Hän kysyi: “Teettekö te kaiken kumppaninne kanssa? Me tehdään ihan kaikki yhdessä, ollaan kuin paita ja peppu. Me vaan tykätään olla, vaikka onhan se välillä hassua. Me vaan viihdytään niin hyvin toistemme seurassa!” Ehkäpä tärkeintä onkin löytää se yhteinen tapa olla “me”, oli se sitten täynnä tiivistä kaikki-jaetaan-asennetta, tai löyhempää, enemmän omaa tilaa antavaa yhdessäoloa. Minun ja Hannun tapa olla yhdessä on tekemisen ja yhteisten kokemusten kautta, mutta tarvitsemme sen vastapainoksi omaa tilaa. Hannu voi istua tuntikausia koneella sävellysten touhussa. Jos minulla on hyvä flow päällä, ärsyynnyn keskeytyksistä. Rakastan tehdä pitkiä lenkkejä Kaikun kanssa Hannun kanssa – ja yhtä lailla nautin siitä, kun voin kuunnella podcastia tai soittaa oikein pitkän puhelun ystävälle ja kysellä hänen kuulumisiaan.

Onko teillä yhteisiä harrastuksia?
Tarvitsetteko omaa aikaa vai teettekö kaiken yhdessä?

Aurinkokuningatar ja kuulumiset

© Zoltan Tasi on Unsplash

Huh huh! Syksyn illat ja vähenevä valo alkavat painaa sen verran päälle, että tämä aurinkokuningatar käpertyy pikkuhiljaa kuoreensa ja haluaisi vaan köllötellä sohvalla kaikki illat Netflixiä ahmien. Valoisaan aikaan tohotan menemään tuhatta ja sataa, ja syksyn saapuessa huomaan, miten oma jaksaminen hidastuu etanan tasolle eikä mistään meinaa tulla enää mitään. DIY-Duracell-pupu vaihtuu kömpelöksi unikeoksi… Yleensä väsymys on saatu korjattua marras-joulukuussa pienellä ulkomaan matkalla etelän lämpöön, mutta tänä vuonna pitää ehkä tutustua kirkasvalotarjontaan ja taikoa Malagan tunnelma olohuoneeseen.

Samaan aikaan elämään on ilmestynyt muitakin aivan uskomattoman ihania, mutta suunnittelua vaativia projekteja, jotka syövät aikaa häähumuilulta. Siispä vaihteeksi vain yleisiä hääkuulumisia!

Katsottiin viikolla Hannun kanssa Netflixiin ilmestynyt romanttinen komedia Five Year Engagement, jossa pariskunnan suunnittelemat häät viivästyvät aina syystä tai toisesta. Oli hauskoja amerikkalaiseen hääskeneen liittyviä viittauksia, ja mun mielestä katsomisen arvoinen elokuva, vaikka ei loppujen lopuksi ollutkaan mikään tajunnan räjäyttävä tarina. Jos sulla on sunnuntai-ilta vapaa ja vailla tekemistä, niin tässä hyvä seuralainen siihen!

© Universal Pictures

Viime aikoina olen hieman murehtinut sitä, laskeutuuko koronan varjo sittenkin myös meidän elokuun häihin. Olen ollut pitkään positiivinen asian suhteen, mutta pikkuhiljaa alkaa ymmärtää sen, että poikkeustilanne tulee todennäköisesti jatkumaan, kunnes saadaan kehitettyä tarpeeksi tehokas rokote virusta vastaan, mikä sekään ei varmasti ole lyhyt ja mutkaton prosessi. Juhlapaikkamme ei ole tässä tilanteessa ideaali, koska sali ei ole niin iso, että pystyisimme istuttamaan 80-90 vierasta reiluilla turvaväleillä tilaan, vaan meidän tarvitsisi todennäköisesti karsia vieraiden määrää rankalla kädellä (ei niin ideaalia) tai pitää intiimimpi vihkiminen ja siirtää isoja juhlia (ei mielekästä, mutta tarpeen tullen tehtävissä). Varasuunnitelman paikka siis ehkä on, vaikka vielä on hankala sanoa mitään suuntaan tai toiseen… Tiedän, että omaa fiilistäni helpottaa se, jos olemme varautuneet mahdollisimman moneen skenaarioon. Onneksi tässä on vielä aikaa, edetään päivä kerrallaan.

Syksyn illoissa iloa ovat tuottaneet yhteinen argentiinalaisen tangon kurssi ♡ ♡ ♡ Olen aivan hullaantunut tähän tanssihommaan!

Alkuperäinen häämatkakohteemme oli Argentiina, jonne olisimme halunneet mennä useammaksi viikoksi, ja matkata myös Chileen ja/tai Ecuadoriin. Hannu on käynyt Argentiinassa kaksi kertaa, ja tanssinut argentiinalaista tangoa aikaisemmin noin vuoden viikottain. Itse en ole niin kokenut tanssija, lukion vanhoista selvittiin ja nuorempana olen jotain yksittäisiä kursseja käynyt, mutta ihastuin kyllä heti tangon leikkisyyteen ja läsnäoloon. Ja erityisen ihanaa tanssimisesta tekee tietenkin se, että sitä voi harrastaa yhdessä sen oman rakkaan kanssa. Tällä hetkellä häämatkahaave tuntuu kaukaiselta, mutta tanssiminen jatkuu!

Edelliset tanssikenkäni menivät rikki pari viikkoa sitten, joten ostin ihan oikeat tangokengät, ja tulinpa ajatelleeksi, että miksi en käyttäisi niitä häissäkin? Tanssikenkäliikkeen myyjän mukaan jokunen muukin morsian on keksinyt saman idean, ja ostanut tanssikengät häitä ajatellen. Kengät muovautuvat tässä vuoden aikana mukaviksi jaloissa, ja niitä tulee joka tapauksessa käytettyä viikottain, joten rakkuloita tuskin olisi tiedossa hääpäivänäkään. Lisäksi tanssikengät ovat erityisen pehmeät ja miellyttävät jalassa.

Valkoiset kengät jäivät tällä kertaa hyllylle, ja tilalle tulivat tällaiset nuden sävyiset korkokengät, jotka koeajoin jo edellisellä tanssitunnilla, ja olin tyytyväinen lopputulokseen. En juuri käytä korkokenkiä arjessa, mutta juhlissa tykkään korkokenkien tuomasta juhlan tunteesta, joten viikottainen harjoittelu tekee oikein hyvää. Hankin ehkä jotkut rennommat, vaaleat ballerinat näiden kenkien kaveriksi, jos jalka väsyy iltaa kohden.

Käytän tällä hetkellä paljon aikaa tilasuunnitteluun liittyvien tarjousten metsästämiseen ja tarvittavien tuotteiden kartoittamiseen. Yritämme hankkia häitä varten koriste-esineitä, joita voimme hyödyntää kodin sisustuksessa. Isommat elementit ja tuotevolyymit pyrimme hoitamaan vuokraamalla. Kirjoitan tilasuunnittelun ja koristelun etenemisestä tarkemmin oman postauksensa, mutta tässä Askon alennusmyynnistä napatut, boheemit lyhdyt sekä kotiin että häihin!

Tunnelmallista ja rentoa syksyä sinne ♡