Illat pitenevät ja häät lähestyvät

Kaikun tuhkat ovat nyt kotona, veimme niitä hakiessa kukkia eläinlääkäreille kiitokseksi. Eläinlääkäriasema Vettorilta tuli myös kaunis kortti Kaikun muistolle. Kiitos ihanista tsemppiviesteistä, joita olette lähettäneet ♡

Itkuhetkiä tulee ja ikävä iskee, mutta olemme pikkuhiljaa palailleet hääjuttujen pariin. Tulevaisuuden kivojen asioiden ajattelu ja suunnittelu on tarjonnut suurinta lohtua ikävän keskellä. Olemme miettineet, että miten ja millä tavoin toisimme Kaikun osaksi hääpäivää, vaikka hän ei olekaan paikalla fyysisesti. Olen jo aikaisemmin pitänyt siitä ajatuksesta, että häävieraat saisivat pienen tuliaisen vietäväksi kodin nelijalkaisille. Nyt Kaikun poismenon myötä idea tuntuu entistä tärkeämmältä. Esimerkiksi tällaiset kotiin vietävät pussukat olisivat kiva tapa muistaa koirakavereita.

© Wedding Bee

Pidimme hääsuunnitteluviikonloppua häätiimin kanssa ennen Kaikun yllättävää lopettamista, joten siitä kirjoittelu meinasi jäädä kokonaan väliin. Lohdullista oli se, että Kaikun viimeinen viikonloppu oli täynnä herkuttelua ja huomiota hänelle rakkailta ihmisiltä ♡

Hääsuunnitteluviikonloppu oli Kaikun rapsuttelun ja viisujen ohella täynnä ohjelmaa. Pakersimme koristeita, maistelimme häiden juomavaihtoehtoja ja kävimme läpi hääviikonlopun tarkempaa aikataulua. Raati valitsi tumman, australialainen Lindeman’s 50 Shiraz punaviinin sekä makean, raikkaan ja saksalaisen Königsmosel Riesling -viinin. Sunnuntaina vierailimme Turun Linnan kirkolla, jossa vahtimestari esitteli meille tilat ja vastaili kysymyksiimme. Kuvissa näkyvä holvikaarillinen tila tulee todennäköisesti olemaan myös meidän käytössämme tuolloin vihkimisen aikaan, eli saamme Hannun kanssa valmistautua päivän eittämättä jännittävimpään hetkeen todella hienossa huoneessa!

Vieraiden ilmoittautumistilanne on nyt todella hyvä: 81 on jo ilmoittautunut, 8 on tulossa ja 2 vierasta on vielä epävarmoja. Epävarmuus johtuu lähinnä rokotuksista, joiden suhteen olemme olleet ymmärtäväisiä, etenkin kun toiveenamme on, että vieraat olisivat saaneet ensimmäisen rokotuksen häihin mennessä. Näyttää myös siltä, että suurin osa kutsumistamme vieraista on tulossa, joten emme voi lähettää lisää kutsuja.

Ohjelmaosuus on edennyt! Muutama ystäväni on ottanut kopin lasten aktiviteeteista ja vie niitä eteenpäin toiveidemme pohjalta. Meillä on vetäjät häävieraiden esittelylle sekä yhdelle hääleikille. Hannu koordinoi musiikkipuolta bändin vetäjien sekä muiden esiintyjien kanssa. Lisäksi kokoustimme etänä papin kanssa ja kävimme läpi vihkimisen runkoa sekä toiveitamme. Tuntuu ihanalta, kun kaikki alkaa loksahdella paikoilleen ♡

Häämekkoni on Boutique Minnen Marjolla viimeisteltävänä, viimeiset sovitukset ovat lähempänä häitä. Lisäksi tilasin vihkisormuksen! Sormus on ollut minulle häiden haastavin hankinta: budjetin ja toiveiden välillä tasapainottelu on ollut todella vaikeaa, enkä ole ollut valmis tinkimään mistään – onhan kyseessä loppuelämän koru. Olen tutkinut monia, siis monia vaihtoehtoja, ja todella huojentunut jo pelkästään siitä, että löysin vaihtoehdon, joka ilahdutti sekä minua että budjettia. Kerron sormuksesta lisää, kun saan sen tänne kotiin!

Alle vuosi häihin

© Ami K
To doIn progressDone
☐ TilasuunnitteluHäämekko☒ Häätiimin keräys
☐ Häätiimin tapaaminenHäämeikki ja -kampaus ☒ Hääsviitti
☐ Vihkipappi☒ Save the Date -kortit
☐ Hääauto☒ Pitopalvelu
☐ Monogrammi☒ Vihki- ja juhlapaikka

Häihin on alle vuosi aikaa, niin jännittävää! Nyt on siis sopiva hetki käydä vähän läpi missä mennään hääsuunnittelun tehtävälistoilla.

Kaikista kriittisimmät varaukset (paikkavaraukset ja pitopalvelun) hoidimme jo alkuvuoden ja kevään tiimoilla, mutta nyt projektihallinnan kelloni tikittää vihkipapin, hääauton ja tilasuunnittelun suhteen. Blogissa on puitu ruoka-asioita pitkään ja hartaasti, ja varmasti ruokajuttuja höpöttelen jatkossakin, mutta nyt, kun pääpiirteet on linjattu pitopalvelun kanssa, alkaa mieleni vaeltaa koristelun, pöytäjärjestelyn ja visuaalisen lookin puoleen. On ollut myös hauska huomata, että koristeluosio on ehkä se, joka ainakin lähipiirini eniten odottaa, koska siitä tulee alvariinsa kyselyä. Olkaa kärsivällisiä, sitä päästään kyllä aloittelemaan tämän syksyn aikana! Eli to do -puolella ovat tällä hetkellä tilasuunnittelun aloittaminen, ensimmäisen hääsuunnittelupäivän järjestäminen, hääauton ja vihkipapin varaaminen sekä monogrammin suunnittelu. Näistä viimeisin ei tällä hetkellä inspiroi yhtään, ja olenkin jo pyytänyt visuaalista kaasoani W:tä auttamaan monogrammin ideoimisessa.

© The HK Photo Company from Unsplash

Kaikista akuutein näistä on mielestäni vihkipapin varaus, ja myönnettäköön, että sen suhteen olen ollut aivan pulassa! Vihkipapin valitseminen jännittää, koska tutuissamme ei ole ketään pappia, jonka voisimme kutsua sekä vihkijäksi että juhlavieraaksi häihin. Ylipäätään kirkkovihkiminen mietitytti, ja huolehtimiseni kulminoitui vahvasti vihkipapin valintaan. Jännittää valita pappi, joka ei ole ennestään tuttu, ja jännittää ajatus siitä, että henkilö, joka ei tunne meitä juuri ollenkaan (paitsi sen yhden tai kahden tapaamisen verran), saa niin suuren sananvallan ja roolin vihkiseremoniassa. Mitä jos pappi puhelee ihan jotain omiaan? Mitä jos hän vahingossa loukkaa sanoillaan minua tai jotain juhlavieraista? Mitä jos hänen puheistaan eivät heijastu ne arvot, joita me edustamme? Mitä jos, mitä jos?

Onneksi ihana kaasoni A on osannut antaa neuvoja ja vinkkejä miten edetä asian kanssa ♡ Olen nyt selaillut paikallisen seurakunnan sivuilla näkyviä pappeja, ja rehellisesti sanottuna yrittänyt pärstäkertoimen avulla arvioida, että löytyisikö heistä meille sopivaa puhujaa. Pitäisikö nyt sitten tarttua itseä niskasta kiinni ja mennä seurakunnan ovelle kolkuttelemaan, soitella puhelimeen, vaiko laittaa sähköpostia, miten tämä homma toimii? Ehkä ainoa huono puoli meidän erikoisemmassa kirkkovalinnassa on se, että pappi ei tule automaattisesti, vaan on ihan itse oltava aktiivinen, jos mielii saada kirkolta siunauksen liitolle.

Huomaan, että olen tullut homman suhteen hieman fanaattiseksi, koska näin juuri pari päivää sitten aivan ihanan häävideon, josssa hääpari vihkiytyi juurikin Turun Linnan kirkossa. Videolla näkyi, miten vihkipappi nauratti hääväkeä ja -paria seremoniassa, ja ensimmäinen ajatukseni oli: Kuka tuo pappi on? Onko hän hyvä? Saako hänet meille vihkijäksi?

Otetaan vastaan vinkkejä rennoista ja nuorekkaista vihkipapeista Turun seudulta!

Amen.

Mainittakoon vielä, että häämekon metsästys jatkuu, sillä olen menossa pian taas sovittamaan lisää mekkosia! Lisäksi häämeikin ja -kampauksen tekijä(t) ovat vielä auki. Tein aikaisemmin kesällä alustavan varauksen Greenlips Beautylle, mutta vierailin kyseisessä salongissa tässä jokunen aika sitten, ja huomasin harmikseni, että pelkkä luonnonkosmetiikka ei ehkä olekaan minun juttuni. Olen edelleen vähentänyt kemiallisen kosmetiikan käyttöä, mutta en usko, että tulen siitä kokonaan luopumaan, joten nyt olen jälleen metsästänyt uusia vaihtoehtoja. Tällä hetkellä elättelen kuitenkin toivetta siitä, että meikkaaja-kampaaja tulisi paikan päälle laittamaan minut ja seurueeni (heidän toiveidensa mukaan luonnollisesti). Toki tila pitäisi sitten valita tarkemmin niin, että kaikki pääsisivät peilin ääreen laittautumaan, ja lääniä olisi tarpeeksi mekoille ja asusteille, mutta kuitenkin tunnelmakin olisi intiimimpi ja ehkä yksityisempi, kun oltaisiin vain “meidän kesken”. En haluaisi yhtään lähteä hääaamuna kurvailemaan pitkin kaupunkia meikkiin ja hiustenlaittoon, vaan olisi paljon mielekkäämpää, kun voisin vain rentoutua aamutakissa ja siemailla shamppanjaa samalla, kun joku muu loihtii minusta kauniin elokuun morsiamen! No, vaatimus paikan päälle tulemisesta rajaa tietysti tekijöitä melkoisella otannalla. Mutta olen nyt viestitellyt muutaman ehdokkaan kanssa, ja samalla googlettelen raivoisasti lisää.

Saa ilmiantaa taitavat meikkaaja-kampaajat
(Turun seutu tai korvauksia vastaan Turkuun matkustavat) ♡

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, miten nopeasti puolisen vuotta suunnittelua on vierähtänyt! Tajuaa myös sen, että seuraavakin puolisen vuotta tulee menemään nopeasti. Nyt syysiltojen saapuessa koittavat hyvät hetket uppoutua tiukemmin häähumuun, jotta illat eivät täyttyisi vaan sohvaperunoinnista. Vaikka liika laiskottelu ei ole ollut meidän suhteessa koskaan ongelmana. Nyt viimeisin tempauksemme oli intensiivikurssi purjehtimisesta, ja voin sanoa, että koukkuun jäätiin! Onneksi näitä tulipunaisia iltoja riittää vielä syyskuunkin aikana ♡