Sukunimi-horror

Kirjoitin viime keväällä ennen häitä siitä, miten olemme pohtineet Hannun kanssa erilaisia vaihtoehtoja sukunimeen. Jäimme keväällä jahkailemaan sukunimipohdinnoissa, ja sen seurauksena mukanamme on kulkenut melkoinen sukunimivaihtamisen byrokratiarumba, joka toimikoon nyt varoittavana esimerkkinä teille, jotka pohditte myös vaihtamista suvussa olevaan, toiseen nimeen!

Ensimmäinen oppitunti: Aloittakaa sukunimipohdinnat ajoissa.

Päätimme toukokuussa, että haluamme ottaa käyttöön Hannun suvussa kauan sitten olleen, harvinaisen sukunimen S, joka ei ollut jatkunut suvussa. Hannu laittoi nimenmuutoshakemuksen DVV:lle, täältä voit lukea heidän ohjeistuksensa sukunimen muuttamisesta. Kun hän oli täyttänyt hakemuksen, selvisi, että hakemuksen arvioitu käsittelyaika olisi 3-6 kk, ruuhka-aikoina jopa 9 kk! Hannu hätääntyi: hääthän olivat kolmen kuukauden päästä! Kummallakaan meistä ei ollut aikaisempaa kokemusta nimibyrokratiasta, joten tuli täytenä yllätyksenä, että nimenmuutoksen käsittelyyn voisi mennä jopa yli puoli vuotta.

© Katri Haavisto Photography

Yllätyksenä sen sijaan ei tullut se, että uusi nimi ei ehtinyt meille hääpäiväksi. Lessons learned: jos haluatte ottaa käyttöönne suvussa ennestään olleen nimen, kannattaa hakea nimenmuutosta vähintään puoli vuotta etukäteen, jotta uusi nimi olisi valmiina vihkipäivän koittaessa. Varman päälle pelaava laittaisi hakemuksen vetämään jo vuotta ennen, jotta mahdolliset käsittelyruuhkat eivät vesittäisi suunnitelmia. Avioliiton yhteydessä otettu puolison sukunimi kulkee byrokratiarattaiden läpi vauhdikkaammin, tavallisesti jo muutaman päivän sisällä – ja veloituksetta!

Toinen oppitunti: Lähettäkää nimenmuutoshakemus 9-12 kk ennen hääpäivää.

Kuulimme nimenmuutoksesta seuraavan kerran syyskuun loppupuolella, kun DVV:ltä tuli täydennyspyyntö. Väestörekisterin tietojen perusteella ei voitu suoraan todistaa sukulaisuutta ja Hannun oikeutta sukunimeen, joten vuorossa oli nyt virkatodistuksen hakeminen seurakunnalta. Hakemus haetaan seurakunnalta, jonka jäsen sukulainen on ollut kuollessaan, tarkemmat tiedot löydät täältä. Tätä blogitekstiä kirjoittaessa seurakunnan sivuilla lukee, että he käsittelevät heinäkuun aikana jätettyjä hakemuksia.

Kolmas oppitunti: Jos nimi on kaukaisemmasta sukuhaarasta, hakekaa myös virkatodistus seurakunnalta todisteeksi sukulaisuussuhteesta.

Kun Hannu saa uuden sukunimensä, on minun vuoroni hakea sukunimimuutosta DVV:n kautta. Arvioitu käsittelyaika nimenmuutokselle on sen 3-6 kk, eli tällä hetkellä on vielä toivoa, että saisimme yhteisen sukunimen käyttöön ennen paperihääpäivää ♡ Mitään muuta lahjaa en tällä hetkellä tuolle päivälle toivokaan.

Odottelun ja vaivannäön seurauksena yhteisen nimen merkitys on entisestään kasvanut. Vaikka prosessin pituus on ollut uskomattoman harmillista, eihän tässä auta kuin peiliin katsoa – tiedot käsittelyajoista ovat olleet googletuksen ulottuvilla. Uskon, että monelle muullekin parille prosessin monimutkaisuus ja kesto voivat olla yllätyksenä, joten toivottavasti tämä postaus tavoittaa ainakin osan niistä pareista, jotka olivat nimenmuutosprosessin alussa yhtä pihalla kuin me!

Tsemiä byrokratian rattaissa harppomiseen,

Jokainen tarvitsee häihinsä yhden Katrin

Tietenkään en tarkoita ketä tahansa Katria, vaan nimenomaan meidän häävalokuvaajaamme, turkulaista Katri Haavistoa!

Ihastuin Katrin merellisiin ja herkkiin kuviin melko varhaisessa vaiheessa suunnittelua. Taisimme lähettää hänen lisäksi kyselyn toiselle valokuvaajalle, mutta olin todella nopeasti myyty Katrin mielettömän tsemppaavalle ja positiiviselle asenteelle. Hän vastasi nopeasti ja selkeästi, ja hääsuunnittelujen aikana olin oppinut, että toimiva kommunikointi on lähtökohta sille, että hommat sujuvat! Aloitimme keskustelut helmikuussa 2020, ja maaliskuun lopussa Katri oli varattu meille (juuri ennen toista samaa viikonloppua toivonutta hääparia, eli kannattaa todella olla ajoissa hääkuvaajan etsimisen kanssa ♡)!

Kävimme Hannun kanssa pitkään keskustelua siitä, paljonko budjetoimme valokuvaukseen. Meillä molemmilla on luovia ystäviä, joilla pysyy kamera kädessä, ja muutamat ovat erikoistuneet nimenomaan tapahtumakuvaukseen. Häihin tehtiin paljon itse, joten olisi ollut luonnollinen jatkumo hoitaa myös valokuvaus “omin käsin”. Kuitenkin visuaalisena ja kameraakin käyttäneenä ihmisenä ajattelen, että häävalokuvaus on yksi kuvauksen haastavimmista lajeista. Häihin liittyy suunnattomasti tunteita, ja monet tapahtumat (sormusten vaihto, hääkimpun heitto, kakun leikkaaminen) tapahtuvat vain kerran. Häävalokuvaaja on työssään jatkuvasti valppaana, etsimässä sopivia kulmia ja kuvattavia tilanteita, ennakoimassa, kommunikoimassa ja ikuistamassa. Valokuvat ovat minulle tärkeä osa juhlan muistelua ja muistamista, ja halusin, että hääpäivänä voimme keskittyä vain juhlasta nauttimiseen. Näitä asioita puntaroituamme oli päivänselvää, että halusimme ammattilaisen – eli Katrin – mukaan hääpäivänämme.

Saimme Katrilta etukäteen täytettäväksi noin 30 kysymyksen lomakkeen, jossa hän kyseli hyvinkin tarkkaan hääpäivän aikataulusta ja ohjelmasta, paikoista sekä siitä, keistä erityisesti haluaisimme kuvia. Hän kysyi myös sensitiivisistä asioista kuten avioeroista tai riidoista, jotka olisi hyvä kuvaajan ottaa huomioon. Tällaista ei itselle olisi välttämättä edes tullut mieleen, mutta tietenkin olisi todella kiusallista, jos juhlissa kuvaaja pyytäisi vaikka riitaisasti eronneita vanhempia poseeraamaan samassa kuvassa! Kysely oli hyvä myös siinä mielessä, että saimme Hannun kanssa päätettyä muutamia asioita, jotka olivat kuvauksen suhteen jääneet roikkumaan. Päätimme esimerkiksi, että aamua ei valokuvattaisi ollenkaan, sillä first look -kuvat alkoivat jo kello yhdeltätoista. Päädyimme myös siihen, että emme ota isoa ryhmäkuvaa, mutta sen sijaan muutaman pienemmän ryhmäpotretin mm. sisarusten ja häätiimin kanssa. Nämä sisällytettiin Katrin avustuksella osaksi aikataulua, jolloin myös häätiimi osasi valmistautua hakemaan vieraita kuvauksiin sitä mukaa, kun potretteja saatiin otettua.

© Katri Haavisto Photography

Hehkutinkin Katrin ammattimaisuutta jo Turun Linnan first look -postauksessa. Linnassa kierteli turisteja, joten Katri pyrki olemaan äärimmäisen tehokas silloin, kun kuvasimme kulkukäytävillä tai linnan sisäpihalla. Hän sai meidät keskittymään toisiimme samalla, kun ohjeisti meitä, häätiimiä ja turisteja. Näin jälkikäteen ajatellen me oikeastaan tarvitsimme Katria, että first look -kuvauksista olisi ylipäätään tullut mitään! Katri kertoi meille hyvin selkeästi mitä tehdä seuraavaksi asennoista ja liikkeiden suunnista lähtien. Tämä tapa sopi meille hyvin, ja loi ainakin minuun varmuutta siitä, että nyt tulee varmasti todella upeita kuvia!

“Katrin ote oli niin ammattitaitoinen, ettei kenenkään meistä tarvinnut murehtia yhtään mistään kertaakaan koko päivän aikana tai sen jälkeen.”

Kaaso A

Häätiimiä ilahdutti Katrin kommunikointi- ja organisointitaidot päivän aikana, ja arvatenkin hän oli hurmannut myös samassa pöydässä istuvat, sosiaaliset ystäväni. Hän tuntui aina tupsahtavan jostain paikalle juuri, kun olin käännähtänyt katsomaan, että sattuisiko hän olemaan lähistöllä kuvaamista varten! Huomasin muutaman kerran hänen tarjoutuvan ottamaan vieraiden omia ryhmäkuvia sekä kameralla että vieraiden omilla puhelimilla, mikä oli suunnattoman avuliasta ja ystävällistä. Katrin lähettämät sähköpostit vastasivat täysin hänen työskentelyään; hän oli avulias, luotettava, nopealiikkeinen ja hänestä huokui vahva halu tallentaa kaikki tärkeät hetket kameran linssille.

© Katri Haavisto Photography

Kuvatessamme vielä iltapotretteja merenrannassa, pääsimme myös todistamaan Katrin luovaa ideointia ja kykyä heittäytyä tilanteisiin. Yhdessä kohtaa hän kiipesi rantakiville ottamaan laajakuvaa meistä ja merimaisemasta! Pelkäsimme molemmat, että hän putoaisi veteen, mutta hän palautti meidät tomerasti keskittymään siihen olennaiseen – silmiin katsomiseen ja lähellä olemiseen!

Kiitos Katri siitä, että ikuistit meidän päivämme ♡

Morsian kuin kreikkalainen jumalatar

Yksi ystävistäni ei päässyt rajoitusten takia mekkosovituksiin mukaan, mutta hän arvosteli joka ikisen mekon kuvan perusteella asteikolla 1-5 ja legandaarisin saatesanoin, joita tulemme muistelemaan lopun elämäämme. Mekko, jonka valitsin, sai yksityisraadiltani kommentiksi: “Siis vau!!! Aivan ihana yläosa, ja helmakin on todella osuva. Istuu kauniisti, mutta näyttää myös mukavalta. Jumalatarvibat 😍 5/5”

Mekko nimettiin kreikkalaiseksi jumalatarmekoksi. Oikealta nimeltään se oli Innocentia Ravia, joka löytyi helsinkiläisen Vienon valikoimasta.

Kuten monille muillekin, myös minulle kävi niin, että ihastuin erilaiseen mekkoon, kuin mitä olin ajatellut. Bling bling ei ollut todellakaan listallani, enkä ihastunut mekkoon rekissä, mutta päälläni se puhutteli minua jollain kummallisella tavalla, jota en osannut nimetä suoralta kädeltä. Mekko oli moderni, erilainen ja juhlava, mutta mukavan tuntuinen päällä. Materiaalien suhteen sen sijaan olin todella tarkka, ja Vienon mekkojen kankaat olivat laadukkaimpia, mitä pääsin mekkokierroksillani hipelöimään. Sifonkihelma oli todella miellyttävän tuntuinen kädessä, ja yläosan paljetit oli ommeltu huolellisesti niin, että ne eivät hiertäneet ihoa mistään kohtaa. Sifonkikangas on hengittävä päällä, eikä se kiillä valossa satiinikankaan lailla. Tämä keveys ja helppous puhuttelivat minua, kuten vaatteissa yleensäkin pidän rennoista, tuulessa liehuvista vaatteista.

Hain mekon mukaani jo toukokuussa, ja hatunnosto kyllä Vienolle siitä, miten laadukasta palvelua saimme ja miten sujuvasti kaikki sujui mekkojen sovituksista tilaukseen ja noutoon ♡ Pari viikkoa myöhemmin pukuni pääsi korjausompeluun Boutique Minnen Marjo Haapasalolle Turkuun, jolloin helmaa lyhennettiin, ja viimeisellä viikolla tehtiin vielä pari pikaommelta kylkiin. Sen suurempia muutoksia mekko ei tarvinnutkaan, istuvuus oli jo lähtökohtaisesti hyvä.

Mekko oli hääpäivänä juuri sellainen, kuin olin toivonut. Sen kanssa oli helppo kulkea, ja se pysyi kauniisti päällä sekä kävellessä että istuessa. Tuulisella säällä avoimen yläosan kanssa tahtoi tulla vähän vilu, mutta Hannu ja kevyt sifonkitakki tekivät parhaansa pitääkseen kylmän loitolla. Siinä mielessä mekko olisi varmaan sopinut vieläkin paremmin kesän helteisiin kuin alkavaan syksyyn. No, sisällä ei keveys haitannut, ja siellähän suurin osa päivää vietettiinkin! Ei kannata siis liikaa murehtia ja huolehtia, kyllä asiat aina lutviutuvat ja kaikesta selvitään!

© Katri Haavisto Photography

Haaveilen kovasti siitä, että mekon voisi lyhentää cocktail-pituuteen jatkokäyttöä varten. Nuden sävyinen yläosa ehkä mahdollistaisikin mekon hyödyntämisen, kun kyseessä ei ole niin perinteinen häämekko!

Maailman kaunein laahus

Joskus otsikot voivat olla yliampuvia, mutta tämä ei ole sitä, vaan totisinta totta. Tämä käsinvärjätty silkkilaahus oli maailman kaunein, kauniimpi kuin osasin kuvitella. Ja nyt kerron, kuinka se syntyi.

Tietäjät tietävät, että olen haaveillut merellisistä häämekoista jo aikojen alusta – oikeastaan jo ennen, kuin edes mietin itse häitä! Lukuisten kymmenien sovitusten myötä päädyin lopulta toisenlaiseen mekkoon, joka tuntui omalta, vaikka ei ollutkaan merellisen sininen. Valitsin mekon lokakuussa, ja muutaman kuukauden jälkeen huomasin, että jokin mekkoasiassa kaihersi. Rakastin hääpukuani, mutta huomasin palaavani toistuvasti merellisiin mekkokuviin. Jotain puuttui – kaipasin dramaattisuutta, ja sitä paljon puhuttua merta!

Lamppu syttyi, kun katsoin Netflixin Say I Do! -sarjan (♡) ensimmäistä jaksoa, jossa morsiamelle valmistetaan tyrmäävän kaunis, värjätty silkkilaahus. Selasin jakson osia valehtelematta varmaan kymmenisen kertaa, kun yritin ymmärtää, että miten laahus oli tehty, ja ihailin, miten kauniisti se huojui ilmassa – toisaalta herkkänä ja toisaalta niin intensiivisen värikkäänä! Samana iltana muokkasin merellisen laahuksen mukaan mekkokuvaani Photoshopilla. Kyllä. Sellaisen minä halusin.

Merellisiä mekkoja metsästäessäni löysin liukuvärjäysten asiantuntijan, Marjo Haapasalon, jolla on Turussa oma ateljeeompelimo Boutique Minne. Varasin Marjolta mekkoni korjausompelun, ja kävin hänen kivijalkaputiikissaan jakamassa laahusvisioni. Puhuimme sävyistä varmaan tunnin – ihan naurattaa, kun ajattelee näin jälkikäteen… Marjo innostui ideastani valtavasti, ja alkoi etsiä värjäykseen sopivan sävyistä silkkikangasta. Oli tärkeää, että sävy olisi pehmeän valkoinen, mutta ei liian kellertävä, että sininen väri nousisi hyvin esiin. Kun kangas löytyi, Marjo teki tilauksen ja ompeli laahuksen – ja sitten lähti käyntiin koko prosessin jännittävin (ja lopullisin) vaihe eli värjäys!

Olin aivan hermona, kun menin ensimmäisen kerran sovittamaan värjättyä laahusta. Oman vision jakaminen jonkun kanssa on aina jännittävää, vaikka luottaisikin tekijän ammattitaitoon! Alkaa miettiä, että mitä jos on selittänyt sen oman idean jotenkin epäselvästi tai mitä jos toinen onkin ymmärtänyt jotain väärin. Etenkin värien suhteen olen oppinut olemaan tarkkana ammatinkin takia – pyydä kymmentä ihmistä näyttämään turkoosi sävy, ja jokainen heistä näyttää erilaisen.

Nuo pelot ja huolet huuhtoutuivat laskuveden mukana, kun Marjo veti laahuksen esiin.

Sävyt, pituus, tekstuurit, kaikki oli kerta kaikkiaan täydelliset. Vaikka laahus oli ohuen ohutta silkkiä, niin silti sävyissä oli tummuutta ja intensiteettiä. Ja miten kaunis ja hentoinen se olikaan! Niin kevyt ja miellyttävän tuntuinen ♡

Tumman liukuvärin reunoille oli ilmestynyt värjäysprosessin aikana kellertävää väriä, joka näytti melkein kuin meripihkalta tai kultaiselta heijastukselta merenpohjassa. Herkistyin, kun laahus oli päällä. Ja niin Marjokin! Miten upea luomus, aivan huikeaa työtä ♡

Pakko mainita, että maailman kaunein laahus aiheutti hääpäivän aamuna myös pienen paniikin, josta kerroinkin täällä. Neuvokas häätiimi on kultaa ♡ Nyt asuste lepäilee taiteltuna pukupussissa odottaen jatkoa, ja puhuimmekin jo Marjon kanssa siitä, että kangas ansaitsee uuden elämän häiden jälkeen. Ehkäpä kevyt kietaisumekko tai kimono? Aika näyttää!

Nyt on komiat pojat!

Kaupallinen yhteistyö Seremonian kanssa

“Ja seuraavaksi teette sen hidastetun Dressman-kävelyn”, neuvoi hääkuvaajamme Katri Haavisto, kun pojat poseerasivat ryhmäkuvissa. Ja voi miten tässä kolmikossa olikaan särmää! Bestman Pekka ja sulhaspoika Julle olivat laittaneet ykköset ylle – ja varmaan ilahduttaa tietää, että tällaista lookkia ei tarvitse lähteä hakemaan ostohousut jalassa!

Kun kävimme tiimin kanssa läpi häiden sävyjä (sininen, turkoosi, petrooli, heh…), niin Pekka ja Julle alkoivat harmitella, että kummallakaan ei löydy valmiina tummansinistä juhlapukua – sehän olisi täydellinen näihin juhliin!

© Katri Haavisto Photography

Myönnettäköön, olen hieman itsekin hurahtanut tummansinisiin pukuihin. Tummansininen sävy on kesäisempi ja rennompi verrattuna jyrkkään ja perinteiseen mustaan pukuun! Pojilla ei kuitenkaan ollut tarvetta uusille puvuille, joten tästäpä alkoi vuokrapukujahti. Vuokrauspaikkoja on Suomessa yllin kyllin, mutta kauniin tummansinisiä, ja sävytarkan pilkunviilaajamorsiamen tyydyttäviä pukupaikkoja ei. Onneksi yksi kuitenkin löytyi, nimittäin helsinkiläinen Seremonia! Kattava sinisten pukujen arsenaali tervehti meitä jo heti sisäänkäynnillä, hurraa!

Pojat pääsivät sovittamaan pukuja heinäkuussa, ja esittelimme sovitusten tuloksia vuokrapukulivessä Seremonian omistajan, Minna Toikan asiantuntevassa ohjauksessa. Liven voi katsoa näin jälkikäteenkin vielä tallenteena Instagrammista @haatfi-tililtä, täällä suora linkki. Pukuetiketti oli itselleni melko vieras, mutta Minna osasi antaa hyvät täsmäneuvot siihen, että mitä pukua valitessa on tärkeää huomioida! Vieheen kiinnitystä en ollut osannut ajatellakaan, ennen kuin Minna kertoi vinkit tähänkin.

Seremonialla oli laaja kokovalikoima, ja Minna löysi käden käänteessä hyvin istuvat puvut molemmille pojille. Kumpikaan ei hikeentynyt sovitteluun, vaikka heidän omien sanojensa mukaan vaateostoksille ei joskus millään tunnu löytyvän sitä oikeaa kokoa! Puvun vuokraus sisältää koko paketin, eli takin, housut, paidan, rusetin/solmion, liivin, olkaimet, hihastimet sekä kalvosinnapit. Vuonna 2021 juhlapuvun vuokrauksen hinta oli 190 euroa, tarkemmat tiedot voit tarkistaa Seremonian Miesten pukuvuokraamo -osiosta. Seremonialle voi varata ajan sovitusta varten, mutta liikkeeseen voi kävellä myös oikopäätä pukuja katselemaan!

Minna otti poikien mitat ja teki tilauslomakkeet sovitusten päätteeksi. Tämän jälkeen ei tarvinnut muuta kuin noutaa puvut hääviikolla ja palauttaa bileiden jälkeen pestäväksi seuraavaa juhlijaa varten. Helppoa ja huoletonta!

Merellinen lookki kruunattiin kaaso W:n tekemillä vieheillä sekä KuhaO:n kalannahkaruseteilla, joita hehkutinkin aikaisemmin kesällä. Näissä Katrin kuvissa näkyy hienosti se, miten kauniin syvä tuo Seremonian vuokrapukujen tummansininen väri on – ja miten hyvin puku sointuu ympäristöönsä. Eli jos olet yhtä fanaatikko sävyjen suhteen JA etsit täydellisiä, tummansinisiä juhlapukuja, say no more, vastaus huoliisi löytyy Seremonian rekistä!

Sinisin terveisin,

Saisikos olla nokialaista?

Kaupallinen yhteistyö Nokian Panimon kanssa

Olenkin jo aikaisemmin maininnut, että leijonanosa juomistamme tuli Nokian Panimolta. Päädyimme Nokian Panimoon sen jälkeen, kun olin tutustunut (ja ihastunut) heidän mocktaileihinsa. Kävimme valitsemassa sopivat juomat paikan päällä samalla, kun panimon silloinen toimitusjohtaja Matti Heikkilä esitteli meille tiloja. Panimovierailusta voit lukea täältä ja mocktaileista täältä.

Sovimme panimon kanssa, että noutaisimme juomat ennen häitä tehtaanmyymälän aukioloaikojen puitteissa. Aukiolo vaihtelee hieman sesongin mukaan, viimeisimmät tiedot voi tarkistaa panimokaupan ja terassin Facebook-sivuilta. Teimme juomatilauksen huhtikuun lopussa (myöhemminkin olisi varmasti sopinut, mutta halusimme olla ajoissa liikkeellä), ja sovimme, että haemme juomat heinäkuun lopulla lauantaina. Kun hakupäivä lähestyi, panimolta kerrottiin, että juomat oli kerätty valmiiksi odottamaan noutoa, jännittävää!

Piipahdimme myymälässä maksamassa tilauksen, jonka jälkeen kaarsimme autolla lastauslaiturille. Tölkit kärrättiin auton viereen, josta ne oli helppo nakata suoraan kyytiin. Olen vieläkin ihmeissäni, että toden totta saimme kaiken mahtumaan pieneen tilaihmeeseemme! Niputimme samalle ajoreissulle vielä Tampere-päivän sekä pistäytymisen Urjalan Makeistukussa, mutta jos olisimme käyneet vain noutamassa juomat, koko matkaan olisi mennyt yhteensä vain nelisen tuntia. Kolme viikkoa ennen häitä neljä tuntia autossa kuulosti paljon houkuttelevammalta kuin ajomatka Helsinkiin ja notkuminen Megastarilla.

Lopullinen tilauksemme sisälsi seuraavat juomat:

  • Alkoholittomat
    • Mocktail Italian Spitz, 3 ltk / 72 tlk
    • Mocktail Piña Colada, 3 ltk / 72 tlk
    • Russian Tonic, 2 ltk / 48 tlk
    • Sun’n Sweet Strawberry, 2 ltk / 48 tlk
    • Sun’n Amazing Apple, 1 ltk / 24 tlk
    • Sun’n Rose Lemonade, 1 ltk / 24 tlk
  • Alkoholilliset
    • Olut Luomu Pils, 4 ltk / 96 tlk
    • Olut Micro IPA, 2 ltk / 48 tlk
    • Olut Kellari, 2 ltk / 48 tlk
    • Siideri Big Apple, 5 ltk / 120 tlk
    • Siideri Rose & Lime, 2 ltk / 48 tlk

Isompaa tilausta tehdessä kannattaa laittaa tarjouskysely sähköpostitse. Tölkit tulevat 24 tölkin laatikoissa, joten määrät on hyvä laskea valmiiksi laatikoiden mukaan, ja mainita juhlapäivä sekä noutoajankohta.

Panimon juomien lisäksi meillä oli alkumaljat, viinejä ruokajuomana sekä erikoisdrinkit Cocktail Hour -ohjelmaan. Mitoitimme juotavaa 10 annosta per vieras.

Tein juomille nimikyltit, jotka turkulainen luottoprinttaamoni Printteri toteutti. Kyltit tulostettiin kaksipuoleisina tekstuurimaiselle kartongille, ja niiden väliin tuli pinkopahvit, jotta ne pysyivät suorina puukylttipidikkeissä. Kartongin nimi oli Keyacolour Recycled Chalk 250g. Kyltteihin merkitsimme minun suosikkimocktailini Italian Spritzin sekä Hannun lempioluen, joka oli Keisarin Micro Ipa.

Keksimme juomille lyhyet lausahdukset kuvaamaan niiden makukokemusta. Meillä oli hauskaa näitä ideoidessa!

  • Big Apple Cider: Ei liian hapokas
  • Rose & Lime Cider: Ruusunpunaisille unelmille
  • Italian Spritz: Aperolin makeanhapan sisko
  • Piña Colada: Vie sinut Teneriffalle – tai minne ikinä haluat
  • Keisari Micro Ipa: Gluteeniton, enemmän makua, vähemmän alkoholia
  • Keisari Luomu Pils: Hiilineutraali, gluteeniton, kaikin puolin ekologinen
  • Keisari Kellari: Tuttu ja turvallinen lager
  • Sun’n Amazing Apple: Omenalimu päivässä pitää lääkärin loitolla
  • Sun’n Sweet Strawberry: Makea, siis todella makea!
  • Sun’n Rose Lemonade: Prinsessojen juhlajuoma

Mitäs vieraat tykkäsivät? Hannun sukulaispoika oli kuulemma juonut kahdeksan mansikkalimua ja tanssinut bändin settien aikana täydellä teholla! Mocktailit, etenkin Italian Spitzit menivät kuin kuumille kiville, kuten olin aavistellutkin. Valikoima tuntui olevan tarpeeksi laaja, jotta jokaiselle löytyi jotain mielekästä juotavaa.

Koska baari aukesi vasta iltaohjelman aikaan lähempänä kahdeksaa, vieraille ei jäänyt montaakaan tuntia aikaa nauttia juotavista. Bändin settien, ohjelman ja aktiviteettien lomassa osa vieraista ei ehtinyt syventyä baarin antimiin, jonka seurauksena juomia jäi reilusti yli. No, eipä ole tarvinnut hankkia juotavia loppuvuoden illanistujaisiin!

Mielestäni on huikeaa, että meillä on kotimaisia, hinnaltaan kilpailukykyisiä optioita ulkomaisille juomatoimittajille. Hääblogeja ja Facebook-ryhmiä selatessa olen huomannut, että suurin osa hankkii juomansa Saksan nettikaupasta, Tallinnan päiväreissulta tai ostosristeilyltä. Nettikaupat ovat varteenotettava vaihtoehto, mutta tilaukseen liittyy paljon riskejä, joita ei välttämättä voi välttää edes sillä, että tilaisi juomat reilusti hyvissä ajoin. Itseäni myös hirvitti se, kuinka paljon pelkkien juomien hankkimiseen ja hakemiseen menee aikaa! Vaikka olemmekin Hannun kanssa kulinaristeja, meille kummallekaan juomien pohtiminen ei ole ollut hengen ja veren asia. Tukemalla kotimaista saimme laadukkaita juomia, jotka ilahduttivat meitä ja vieraita, mutta samalla säästimme myös merkittävän määrän aikaa ja vaivaa! Kaiken kaikkiaan juomien hankinta oli meille win-win, ja olen enemmän kuin iloinen siitä, että pystyin ujuttamaan panimoa lähipiirini – ja nyt tämän blogin kautta myös teidän lukijoiden – tietoisuuteen! Kiitos Nokian Panimo, toivottavasti useampikin hääpari löytää jatkossa teidät ja virkistävät juomanne!

Muista nauttia – ja muita hyödyllisiä tai hyödyttömiä vinkkejä hääpäivään

Poikkeuksetta yleisin vinkki, jonka saimme häitä odottaessa oli, että täytyy muistaa nauttia ja elää hetkessä. Päivä menee ohi hujauksessa, joten jokainen sekunti kannattaa hengittää läpikotaisin ja tallentaa muistoksi mieleen.

Kun näitä “muista nauttia päivästä, se menee hetkessä” -neuvoja oli kuullut sen parikymmentä, alkoi turtua koko juttuun. Miten vaikeaa muka on keskittyä hetkeen ja nauttia päivästä, jota on odottanut kaksi vuotta? Luulisi, että päivästä haluaisikin nauttia koko sydämellä ja sielulla, ottaa siitä kaikki mahdollinen irti!

Päivän lähestyessä huomasin, että päivästä nauttimisen alla piili toisenlaisia neuvoja, joita en ollut ymmärtänyt. Hetkessä eläminen tarkoitti myös irti päästämistä. Häistä irti päästäminen on hankalaa etenkin, jos on ollut aktiivisesti organisoimassa päivän aikataulua, ohjelmaa ja aktiviteetteja. Pystytkö luovuttamaan ohjat toiselle, kun tiedät aikataulun etu- ja takaperin? Osaatko olla katsomatta kelloa? Uppoatko toisen silmiin vai tuijotatko kattauksen rypistyneitä kulmia?

© Katri Haavisto Photography

Hääpäivän lähestyessä otin tietoisesti takapakkia aikataulusta ja pyrin aktiivisesti unohtamaan kellonajat. Hannulle aikataulun unohtaminen ei ollut niin helppoa. Kun ajoimme vihkimisen jälkeen Ruissalon Kansanpuiston rantaan nauttimaan kahdenkeskisestä hetkestämme, Hannu vilkuili rannekelloa ja pohti, että ovatkohan vieraat jo siirtyneet juhlapaikalle, ja milloin meidän olisi syytä lähteä rannalta Villa Bella Vistaa kohti, jotta olemme ajoissa paikalla. Kun on ollut vastuussa kokonaisuudesta, irti päästäminen on hankalaa ja tuntuu oudolta, jopa pelottavalta. Mutta kun Hannu laittoi kellon tietoisesti sivuun ja sulki aikataulu-excelimme, saimme molemmat nauttia päivästä ja toistemme ehdottomasta huomiosta.

Toinen neuvo, jota saimme lähes yhtä usein: älä välitä, vaikka jokin ei sujuisi suunnitelmien mukaan – kukaan ei tiedä, jos joku meneekin eri tavalla kuin mitä oli tarkoitus! Tämähän on totta, mutta ei välttämättä lohduta, jos jokin kovasti odottamasi aktiviteetti tai ohjelmanumero unohtuukin päivän tuoksinnassa.

Tähän sopii mielestäni paremmin hääviikollakin hyväksi todettugo with the flow” -mentaliteetti.

© Katri Haavisto Photography

Minua helpotti hääviikolla ja päivän aikana ajatella, että häät tapahtuvat no matter what – kaikki yllättävät muutokset sulautettiin osaksi häitämme, jotka puskivat eteenpäin päättäväisesti kuin höyryjuna. Go with the flow -ajatuksen ansiosta pysyin rauhallisena muutosten lomassa enkä menettänyt hermojani joka kerta, kun joku soitti ilmoittaakseen ikävästä yllätyksestä, enkä uskoakseni olisi saanut kohtausta, jos seremoniamestarit olisivat joutuneet muuttamaan aikataulua dramaattisesti kesken päivän.

Eli tavallaan, kun päästää irti, voi saada kaiken?

Hääviikolla Hannu halusi, että keskustelemme omista ja toisen toiveista sekä odotuksista hääpäivästä. Tästä oli hirveästi apua, ja suosittelen samaa muillekin hääpareille! Miettikää yhdessä, että mitä toiveita ja odotuksia teillä on hääpäivälle, ja palauttakaa nuo toiveet mieleen hääpäivän aikana. Auttakaa ja tukekaa toisianne yhteisten ja omien toiveidenne toteuttamisessa, niin hääpäivästä tulee taatusti ikimuistoinen – riippumatta siitä, mitä yllätyksiä tai muutoksia kohtaatte päivän aikana.

Lopuksi on hyvä muistaa, että häitä ei kaikesta yhteisöllisyydestä huolimatta tehdä pelkästään vieraita varten. Hääpari ottaa helposti paineita muilta ihmisiltä ja kuuntelee heidän odotuksiaan, jolloin päivänkin aikana saattaa harhailla pohtimaan, että onko ruokaa riittävästi ja onko nyt kaikilla varmasti hauskaa. (Tai rehellisyyden nimissä en kyllä tiedä, onko tämä kenenkään muun kuin meidän murhe, mutta ehkä tämä viesti onkin sinulle siellä, joka pelkäät tuskailevasi vastaavaa hääpäivänäsi!) Jätä nuo murheet hääpäivänä muiden harteille. Tärkeintä on, että keskityt siihen ihmiseen, jonka kanssa olet menossa naimisiin. Sitä varten häät on järjestetty, sitä varten olette suunnitelleet juhlia, sitä varten läheisenne ovat saapuneet läheltä ja kaukaa. Kyseessä on teidän juhlanne, ja eniten ilahdutatte kaikkia, kun annatte rakkautenne näkyä ja loistaa niin, että vieraat tarvitsevat aurinkolasit ollakseen häikäistymättä!

Ihanaa häiden odotusta,

SOS – miten olla uupumatta hääviikolla?

Kansikuva © Pekka Väisänen

Tätä postausaihetta on toivottu jo kauan, ja olenkin somessa jakanut silloin tällöin vinkkejä hääviikon organisointiin. Nyt Häämessut Netissä -ohjelmassa julkaistun hääviikon videopäiväkirjan myötä koin, että voisin hyvin kasata yhteen vinkkejä, joita minulla ja Hannulla olisi jakaa hääviikosta hengissä selviämiseen. Lähestymme juhlia tietysti hyvinkin vahvasti meidän juhliemme näkökulmasta; Turussa järjestettävistä, yli 80 hengen hääjuhlista, joissa teimme paljon itse, mutta myös tilasimme valmiita palveluja.

Huom huom. Meistä kumpikaan ei ole juhlasuunnittelun ammattilaisia tai hääviikko-organisointiguruja (en kyllä tiedä, onko sellaisia koko maailmassa muutenkaan…). Heti samaan hengenvetoon on kuitenkin myös todettava, että Hannu on kerännyt pitkän kokemuksen harrastetapahtumien järjestäjänä, ja itse olen ammattini kautta saanut tehdä projektipäällikön töitä, eli kumpikin meistä on tottunut organisoimaan tehtäviä ja käsittelemään aikatauluja. Hääjuhlien järjestämisestä meillä ei ollut lainkaan kokemusta, mutta monen muun tilaisuuden tai projektin järjestämisestä sitäkin enemmän, joten suhtauduimme tulevaan melko luottavaisin mielin.

Tämä postaus on sinulle ja teille, jos

  • Aiotte järjestää isot tai muuten näyttävät häät
  • Aiotte organisoida ja/tai tehdä paljon asioita itse
  • Ette ole aikaisemmin järjestäneet isoja tapahtumia tai vastaavia tilaisuuksia
  • Lause “nukuimme hyvin hääviikolla” saa sinut nauramaan niin että putoat tuoliltasi

Aloittakaa hääviikon suunnittelu ajoissa

Tärkein vinkki kaikista. Olkaa ajoissa.

Ajoissa tarkoittaa muutamaa kuukautta (huom – kuukautta, ei viikkoa) ennen häitä. Meidän juhliemme kohdalla kolme kuukautta oli riittävä aikaikkuna ennakoida ja ehkäistä viimeisen kuukauden kiirettä, mutta voitte luonnollisesti skaalata ikkunaa haluamaanne suuntaan riippuen juhlienne koosta ja tekemisen intensiteetistä. Jos ette vielä kolmea kuukautta ennen ole tehneet viikottaista tehtävälistaa, silloin on hyvä hetki käyttää minuutti tai pari arvokasta aikaa loppurupeaman organisointiin ja aikatauluttamiseen.

Homma menee näin

  1. Listatkaa kaikki, siis aivan kaikki, häihin liittyvät hommat, joita olisi vielä hoidettavana.
  2. Sijoittakaa tehtävät jäljellä oleville viikoille ja merkitkää jokaiselle kohdalle vastuuhenkilö.
  3. Tehtävien tulisi sijoittua niin, että sekä hääviikolla että kahta viikkoa ennen juhlia on vain välttämättömiä hommia (näistä lisää myöhemmin). Suurimman osan tulisi olla siis valmiina kolmea viikkoa ennen häitä.

Näyttävätkö häitä edeltävät kolme viikkoa tyhjiltä? Hyvä! Tietenkään tämä aikataulu ei tule toteutumaan. Hääviikon lähestyessä suunnitelmiin tulee viivästyksiä, muutoksia, yllätyksiä tai yksinkertaisesti uusia hommia, joita ette ole muistaneet tai osanneet ottaa huomioon. Hyöty on kuitenkin siinä, että kun muutokset ja yllättävät käänteet lähtevät liikkeelle, teillä on aikaa niiden selvittämiseen, ja bonustyöt eivät tule pitkän listan jatkoksi, mikä lisäisi tietenkin stressiä.

Jättäkää hääviikolle vain välttämättömät tehtävät

Hääviikolle ei kannattaa jättää mitään ylimääräistä. Tehkää vain ne tehtävät, joita ei yksinkertaisesti voi tehdä aikaisemmin. Ja olkaa tässä rehellisiä itsellenne ja toisillenne. Onko todella niin, että juustokakkuja ei voi pakastaa, vaan ne on valmistettava hääviikolla? Voisitteko valita sellaisen reseptin, jossa pakastus on mahdollista? Tämän takia hääviikkoa on hyvä miettiä muutamaa kuukautta etukäteen, jotta ehditte vielä muuttaa suunnitelmia hääviikon intensiteetin vähentämiseksi.

© Wenjun Li
Juhlapaikan koristelua häitä edeltävänä päivänä. Arvioitu neljä tuntia muuttuikin viideksi ja puoleksi tunniksi.

Asioita, jotka usein täytyy jättää hääviikolle

  • Koristelu
    • Juhlapaikan valmistelu
    • Kukitus
    • Lopullinen pöytäkartta
  • Ruoka
    • Tuoreiden ruokien, esim. yrttien ostaminen
    • Pakastamattomien ruokien ostaminen / valmistaminen
  • Logistiikka
    • Vuokratuotteiden nouto
    • Hääauton pesu ja koristelu
    • Kukkien nouto
    • Hääkakun nouto
  • Pukeutuminen ja ulkonäkö
    • Kynsien laitto
    • Hääpuvun sovitus
    • Sulhasen parturi / ehostus

Delegoikaa hääviikon tehtäviä ja käykää häihin liittyviä yksityiskohtia läpi mielellään ennen hääviikkoa

Briiffatkaa häätiimi etukäteen hääviikonlopun yksityiskohdista ja tapahtumista. Miettikää myös, että mitä asioita teidän on pakko tehdä itse, ja mitä hommia voitte antaa muiden käsiin. Jokainen reagoi isoon työmäärään eri tavoin – itse otan helposti vastuuta ja alan automaattisesti ottaa tehtäviä itselleni tehtäväksi, vaikka joku muukin voisi hoitaa ne. Tunnistakaa omat maneerinne, ja auttakaa toisianne päästämään niistä irti.

Moni hääpari on sanonut häiden jälkeen, että ei ehtinyt tehdä hääviikolla tai hääviikonloppuna niitä tehtäviä, mitä oli suunnitellut hoitavansa. Tämä kuulostaa todennäköiseltä, sillä hääviikolla ympärillänne olevat ihmiset ja palveluntarjoajat havahtuvat siihen, että teidän häänne ovat lähestymässä, ja viestien, sähköpostien ja puhelujen määrä nousee eksponentiaalisesti. Kannattaa asennoitua niin, että häiden lähestyessä te siirrytte ohjaksiin: ohjeistatte ja autatte, jotta homma menisi eteenpäin.

© Pekka Väisänen

On tärkeää, että jaatte ajatuksianne mahdollisimman monelle – ja hyvissä ajoin. Jos juhlapaikan koristelu alkaa sillä, että kaikki seisovat tumput suorina ja odottavat ohjeistuksia, hukkaatte vain turhaa aikaa itse tehtävästä. Voitte ohjeistaa muutaman ystävän etukäteen joistakin osista koristelua, jolloin he voivat kerätä apulaiset ja aloittaa hommat suoralta kädeltä: näin koristelu alkaa heti, kun pääsette paikan päälle.

Olkaa mukana. Molemmat.

Valitettavasti heterohääpareilla huomaa hääviikolla epätasapainoa viikon kiireessä ja intensiivisyydessä. Morsiamella on kampaajaa, manikyyriä ja rusketusta, jotka ovat tietenkin hyviä taukoja häävilskeestä, mutta vievät usein aikaa. Vaikka toivon, että usein vitsinä heitetty “sulhasen tarvitsee tulla vain paikalle” -letkautus on katoamassa keskuudestamme, huomasimme mekin sen tosiasian, että morsiamelle tehtäviä kasautuu helpommin. Huolehtikaa siitä, että hääviikon kuormitus ei kasaudu toiselle, jakakaa tehtäviä ja olkaa molemmat aktiivisesti mukana häiden suunnittelussa ja järjestämisessä. Mitä enemmän koette, että suunnittelu tapahtuu yhdessä, sitä paremmilla mielin molemmat olette, kun ette koe olevanne yksin paineen alla.

Varatkaa aikaa rentoutumiselle

Palautumista, palautumista ja palautumista. Pitäkää lomaa töistä ennen häitä, ottakaa tietoisia taukoja, syökää lempiruokaanne, käykää haukkaamassa happea ja kävelemässä luonnossa. Huolehtikaa toisistanne – että syötte, juotte ja nukutte riittävästi. Nämä ovat täysin itsestäänselviä asioita, jotka lentävät romukoppaan, kun stressikäyrät alkavat nousta. “Teen tämän loppuun ja menen sitten nukkumaan”, ajatteli Mia kasatessaan pöytäkarttaa torstaina keskiyöllä. Älä leikkaa unesta. Jos et voi estää itseäsi, pyydä puolisoasi ja häätiimiäsi vahtimaan sinua ja hyvinvointiasi.

Palautuminen ja rauhassa yhdessä oleilu ovat otollisia hetkiä häiden odotuksista keskustelulle. Käykää päivää läpi; mitä kumpikin odottaa erityisesti ja mikä kummallekin on tärkeää?

Go with the flow

Näin isoa tapahtumaa ja juhlaa ei voi kontrolloida täysin. Ei rahalla, ei ajalla, ei varmistelulla, ei edes sillä että tekisi kaiken alusta loppuun itse. Siitä on vain päästettävä irti.

Valmistautukaa henkisesti siihen, että muutoksia tulee eikä sille voi mitään. Jos jokin asia on erityisen tärkeä sinulle, ennakoi ja tee tarvittavat peliliikkeet aikaisin. Esimerkiksi jos joku palveluntarjoaja herättää epävarmuutta, tee asialle jotain jo hyvissä ajoin ennen hääviikkoa, jotta et joudu murehtimaan asiaa enää häiden lähestyessä. Ennakoiminenkaan ei kuitenkaan varmista sitä, että kaikki menisi kuin Strömsössä, joten hääviikolla kannattaa vain mennä virran mukana, ja suhtautua suunnitelmiin joustavasti.

Ihanaa hääsuunnittelua ja hääviikkoa teille toivottaen,

Meidän hääviikko

Häämessut Netissä -tapahtuman ohjelmassa oli osio, jota olimme Hannun kanssa jännityksellä odottaneet ja työstäneet editoijan kanssa tässä kuluneiden kuukausien aikana – nimittäin meidän hääviikon videopäiväkirja!

Joko katsoit hääviikon tunnelmia? Kannattaa katsoa loppuun asti, siellä pieni yllätys ♡

Suurin motivaattori tähän projektiin mukaan lähtemisessä oli se, että ajattelin videopäiväkirjan raottavan hääviikon mystistä verhoa ja konkretisoivan sitä, mitä kaikkea viikon aikana voi tapahtua. Tietysti jokaisen viikko on erilainen, mutta tuntuu, että helposti hääparit haalivat hääviikollekin hirveän määrän kaikenlaista puuhattavaa, jolloin terveelliset elämäntavat viskataan ikkunasta ulos, ja silmät viiruina räpelletään nauhoja lautasliinoihin vielä aamuyö kolmelta. Meidänkin hääviikko oli kiireinen, ja stressaavia hetkiä oli, mutta näin jälkikäteen ajateltuna koen, että selvisimme viikosta oikein hyvin. Hääpäivänä molemmilla oli hyvä fiilis, ja pystyimme keskittymään juhlasta nauttimiseen – sehän on tärkeintä!

Hääviikon suunnitteluun keskittyvää postausta on kovasti toivottu, ja voinkin ilokseni kertoa, että seuraavassa postauksessa pääsemme vihdoin pureutumaan tähän polttavaan aiheeseen. Mutta fiilistellään vielä hetki Hannun säveltämää musiikkia ja viikon tunnelmia – ja etenkin lopun kolmea minuuttia, joihin ei meinaa millään kyllästyä!

Hääterveisin,

Hääpäivän aamu

Häistä on vierähtänyt lähes kuukausi, ja eilen sähköpostiimme kilahti hartaasti odotettu viesti – valokuvamme ovat valmiit! Ai että! Viikonlopun päätavoitteena on sulkeutua hääkuplaan valokuvien, juustojen ja punaviinin avustuksella ♡ Arki on vienyt mieleni jo tehokkaasti muihin, tuleviin projekteihin, mutta hääpäivän kertomukset, tarinat ja ajatukset ovat kyteneet takaraivossa. Syksyn missiona onkin vuodattaa ajatuksenvirtani postauksiin, jotta pääsette näkemään jotain muutakin kuin epämääräisiä pilvenhattaroita ja kaihoisaa huokailua.

Aloitan hääpäivän kertomuksen aamusta, sillä niin kuin kaikki hyvät tarinat alkavat, tämäkin alkaa dramaattisesti. Oli synkkä ja myrskyinen yö…

Tuo kyseinen yö sujui rauhattomissa merkeissä: unta oli vaikeaa saada, sillä olin niin älyttömän innoissani seuraavasta päivästä, etten olisi malttanut millään nukkua ja odottaa uutta päivää. Lisäksi aamuyöstä alkoi sataa ja ukkostaa, ja heräsin puoli kuudelta siihen, että taivas jyrisi ylläni. Katselin aikani salamoiden välkehdintää, kunnes luovutin ja siirryin olohuoneen puolelle sohvalle nukkumaan. Olohuoneessa oli hämärää ja ikkunoita vähemmän, jolloin salamat eivät enää pitäneet minua valveilla, vaan sain unen päästä kiinni tunniksi, kunnes nousin puoli seitsemältä ylös nauttimaan rauhallisen aamun hiljaisuudesta.

Se oli hyvä päätös. Kävin suihkussa ja kuuntelin sateen ropinaa ikkunaa vasten kylpyhuoneessa. Ensin luukutin Erinin Kohta Hänen -laulua, sitten siirryin syvempiin vesiin Vesalan Tulkoon Mitä Vaan -kappaleella. Aamussa oli seesteisyyttä ja syvällisyyttä, mikä rauhoitti poukkoilevaa mieltäni. Seitsemältä sade ja ukkonen laantuivat.

Puoli kahdeksan aikaan Studio Beauty Blancin meikkaaja-kampaajat saapuivat, ja touhuaminen alkoi. Molemmat äidit ja pikkusiskoni saapuivat majoitukseemme valmistautumaan. Taustalla hymisevä musiikki ja puheensorina täyttivät aamun. Kaasot säntäilivät sinne tänne samalla, kun äidit intoilivat päivästä ja kyselivät käytännön järjestelyistä samoja kysymyksiä kerta toisensa jälkeen. Pikkusiskoni valmisteli meille aamiaista, keitti kahvia ja teetä ja kuvasi videonpätkiä aamun tunnelmasta. Tuntui hullunkuriselta istua paikoillaan laitettavana samalla, kun kaikki muut soittelivat ja varmistivat aikatauluja, meikkasivat ja laittautuivat sekä hoitivat juoksevia asioita. Beauty Blancin Petra teki minulle sekä kampauksen että meikin, kun taas Oona taikoi pikakampaukset kaasoille sekä äideille. He lähtivät vähän ennen kymmentä, ja me istahdimme aamupalalle. Kaasot joutuivat syömään nopeasti (mutta onneksi he söivät kuitenkin), jotta ehtivät viimeistelemään meikkinsä ennen lähtöä.

Aamupalalla pikkusiskoni piti minulle lyhyen, mutta liikuttavan puheen, jonka päätteeksi luin vielä Hannun minulle kirjoittaman kirjeen. Kirje oli lyhyt ja täynnä asiaa, kuten Hannulla on tapana. Teksti loppui näin: “Rakastan sua. Ja tykkään susta.” Se hymyilytti ja nauratti niin, että suuni meinasi ratketa.

Vaikka tiesin, että aamupalan ja first lookiin lähdön välissä olisi tunti, tuntui että aika suorastaan kiisi lähdön hetkeen. Kaasot huhuilivat: “Mia! Nyt on aika pukea mekko päälle.” Meni pieni ikuisuus, kun pakkailin laukkuani ja annoin sen jonkun vietäväksi autoon. “Nyt!” Mekon pukeminen oli helppoa, mutta kun laitoimme laahusta, huomasimme että hentoinen silkki oli päässyt rypistymään kassissa! Pieni paniikki nosti päätään: laahus pitäisi silittää! Oliko kellään silitysrautaa? Kaaso W haki vettä ja alkoi suoristaa laahusta käsin, kunnes kaaso L löysi yläkerrasta silityslaudan ja -raudan, jonka äidit olivat unohtaneet ottaa lähtiessä mukaansa. Halleluja! Kaaso W silitti laahuksen pika pikaa, ja sitten pingoimme autolle – olimme hieman myöhässä, mutta eikös morsiamelle sellainen sallita?

Matkalla kaaso A soitti bestmanille sekä valokuvaajalle kertoakseen, että olimme matkalla. Jännitys alkoi kuplia vatsanpohjassa, kun auto huristeli kohti tulevaa sulhoani, joka jo odotteli minua Turun Linnan sisäpihalla.

© Katri Haavisto Photography

Sulhasen aamu

Sulhasen hääpäivä lähti käyntiin rauhalliseen tahtiin kahdeksan jälkeen, mikä oli hyvä, sillä edellinen ilta oli luonnollisesti venynyt yli puolilleöin ystävien kanssa iltaa istuessa ja morsiamelle kirjettä raapustaessa. Vaikka yöunet jäivät katkonaisiksi ukkosen ja varmasti myös kutkuttavan jännityksen takia, oli aamulla silti rauhallinen ja levollinen olo. Järjestelyt oli saatu valmiiksi ja luovutettu vastuu hyviin käsiin häätiimille, tänään saisi vain keskittyä nauttimaan päivästä. Rentouttavan suihkun jälkeen laskeuduttiin sulhaspoika J:n kanssa hotellin aamupalalle ja pian myös bestman P perheineen liittyi seuraan. Oli helppoa ottaa rennosti kun lapsetkin olivat niin innoissaan tulevasta juhlapäivästä. Aamiaisella vierähtikin tunti, jonka jälkeen käväistiin vielä J:n kanssa ostamassa ulkolyhtyjä varten muutama ledituikku, joiden puuttuminen oli huomattu edellisenä iltana koristeluja tehtäessä. Viimeisetkin järjestelyt – check.

Sitten olikin jo aika palata hotellihuoneeseen pukeutumaan ja laittautumaan yhdessä P:n kanssa. J kiirehti jo juhlapaikalle tarkistamaan, että kaikki on kunnossa juhlia varten. Erityisesti huoletti merenrantaan edellisenä iltana pystyttämämme katos, joka oli onneksi pysynyt hyvin kasassa. Jäin P:n kanssa pukemaan juhlatamineita ja lukemaan Mian kirjoittamaa ihanaa kirjettä. Itkuhan siinä jo tuli. Kiirekin meinasi tulla, ja aikataulustressi alkoi kummitella takaraivossa, kun lähdettiin hotellilta juhlapaikalle P:n ja kummitytön kanssa vain 10 minuuttia ennen sovittua first look -kuvauksen ajankohtaa. Matka sujui kuitenkin vauhdilla, ja pysäköimme auton linnan viereen samaan aikaan valokuvaajan kanssa. Siitä käveltiin yhdessä linnan sisäpihalle odottelemaan morsianta. Enää ei tarvinnut stressata, sulhanen oli valmiina morsianta varten!

© Katri Haavisto Photography