Jokainen tarvitsee häihinsä yhden Katrin

Tietenkään en tarkoita ketä tahansa Katria, vaan nimenomaan meidän häävalokuvaajaamme, turkulaista Katri Haavistoa!

Ihastuin Katrin merellisiin ja herkkiin kuviin melko varhaisessa vaiheessa suunnittelua. Taisimme lähettää hänen lisäksi kyselyn toiselle valokuvaajalle, mutta olin todella nopeasti myyty Katrin mielettömän tsemppaavalle ja positiiviselle asenteelle. Hän vastasi nopeasti ja selkeästi, ja hääsuunnittelujen aikana olin oppinut, että toimiva kommunikointi on lähtökohta sille, että hommat sujuvat! Aloitimme keskustelut helmikuussa 2020, ja maaliskuun lopussa Katri oli varattu meille (juuri ennen toista samaa viikonloppua toivonutta hääparia, eli kannattaa todella olla ajoissa hääkuvaajan etsimisen kanssa ♡)!

Kävimme Hannun kanssa pitkään keskustelua siitä, paljonko budjetoimme valokuvaukseen. Meillä molemmilla on luovia ystäviä, joilla pysyy kamera kädessä, ja muutamat ovat erikoistuneet nimenomaan tapahtumakuvaukseen. Häihin tehtiin paljon itse, joten olisi ollut luonnollinen jatkumo hoitaa myös valokuvaus “omin käsin”. Kuitenkin visuaalisena ja kameraakin käyttäneenä ihmisenä ajattelen, että häävalokuvaus on yksi kuvauksen haastavimmista lajeista. Häihin liittyy suunnattomasti tunteita, ja monet tapahtumat (sormusten vaihto, hääkimpun heitto, kakun leikkaaminen) tapahtuvat vain kerran. Häävalokuvaaja on työssään jatkuvasti valppaana, etsimässä sopivia kulmia ja kuvattavia tilanteita, ennakoimassa, kommunikoimassa ja ikuistamassa. Valokuvat ovat minulle tärkeä osa juhlan muistelua ja muistamista, ja halusin, että hääpäivänä voimme keskittyä vain juhlasta nauttimiseen. Näitä asioita puntaroituamme oli päivänselvää, että halusimme ammattilaisen – eli Katrin – mukaan hääpäivänämme.

Saimme Katrilta etukäteen täytettäväksi noin 30 kysymyksen lomakkeen, jossa hän kyseli hyvinkin tarkkaan hääpäivän aikataulusta ja ohjelmasta, paikoista sekä siitä, keistä erityisesti haluaisimme kuvia. Hän kysyi myös sensitiivisistä asioista kuten avioeroista tai riidoista, jotka olisi hyvä kuvaajan ottaa huomioon. Tällaista ei itselle olisi välttämättä edes tullut mieleen, mutta tietenkin olisi todella kiusallista, jos juhlissa kuvaaja pyytäisi vaikka riitaisasti eronneita vanhempia poseeraamaan samassa kuvassa! Kysely oli hyvä myös siinä mielessä, että saimme Hannun kanssa päätettyä muutamia asioita, jotka olivat kuvauksen suhteen jääneet roikkumaan. Päätimme esimerkiksi, että aamua ei valokuvattaisi ollenkaan, sillä first look -kuvat alkoivat jo kello yhdeltätoista. Päädyimme myös siihen, että emme ota isoa ryhmäkuvaa, mutta sen sijaan muutaman pienemmän ryhmäpotretin mm. sisarusten ja häätiimin kanssa. Nämä sisällytettiin Katrin avustuksella osaksi aikataulua, jolloin myös häätiimi osasi valmistautua hakemaan vieraita kuvauksiin sitä mukaa, kun potretteja saatiin otettua.

© Katri Haavisto Photography

Hehkutinkin Katrin ammattimaisuutta jo Turun Linnan first look -postauksessa. Linnassa kierteli turisteja, joten Katri pyrki olemaan äärimmäisen tehokas silloin, kun kuvasimme kulkukäytävillä tai linnan sisäpihalla. Hän sai meidät keskittymään toisiimme samalla, kun ohjeisti meitä, häätiimiä ja turisteja. Näin jälkikäteen ajatellen me oikeastaan tarvitsimme Katria, että first look -kuvauksista olisi ylipäätään tullut mitään! Katri kertoi meille hyvin selkeästi mitä tehdä seuraavaksi asennoista ja liikkeiden suunnista lähtien. Tämä tapa sopi meille hyvin, ja loi ainakin minuun varmuutta siitä, että nyt tulee varmasti todella upeita kuvia!

“Katrin ote oli niin ammattitaitoinen, ettei kenenkään meistä tarvinnut murehtia yhtään mistään kertaakaan koko päivän aikana tai sen jälkeen.”

Kaaso A

Häätiimiä ilahdutti Katrin kommunikointi- ja organisointitaidot päivän aikana, ja arvatenkin hän oli hurmannut myös samassa pöydässä istuvat, sosiaaliset ystäväni. Hän tuntui aina tupsahtavan jostain paikalle juuri, kun olin käännähtänyt katsomaan, että sattuisiko hän olemaan lähistöllä kuvaamista varten! Huomasin muutaman kerran hänen tarjoutuvan ottamaan vieraiden omia ryhmäkuvia sekä kameralla että vieraiden omilla puhelimilla, mikä oli suunnattoman avuliasta ja ystävällistä. Katrin lähettämät sähköpostit vastasivat täysin hänen työskentelyään; hän oli avulias, luotettava, nopealiikkeinen ja hänestä huokui vahva halu tallentaa kaikki tärkeät hetket kameran linssille.

© Katri Haavisto Photography

Kuvatessamme vielä iltapotretteja merenrannassa, pääsimme myös todistamaan Katrin luovaa ideointia ja kykyä heittäytyä tilanteisiin. Yhdessä kohtaa hän kiipesi rantakiville ottamaan laajakuvaa meistä ja merimaisemasta! Pelkäsimme molemmat, että hän putoaisi veteen, mutta hän palautti meidät tomerasti keskittymään siihen olennaiseen – silmiin katsomiseen ja lähellä olemiseen!

Kiitos Katri siitä, että ikuistit meidän päivämme ♡

First look

Kansikuva © Katri Haavisto Photography

Päätimme jo melko varhaisessa vaiheessa, että haluamme ottaa kuvat ennen vihkimistä. Moni asia puolsi first look -kuvia. Ajattelimme, että potrettikuvien otto ennen kirkkoa vähentäisi jäykkyyttä ja jännitystä, ja toisaalta vieraiden ei tarvitsisi odottaa meitä kauaa vihkimisen jälkeen. Turun Linnan kirkon varaukseen sisältyy maksullinen kuvauslupa linnan tiloissa, jonka tietenkin halusimme hyödyntää. Hannu halusi pitää mekkoni yksityiskohdat yllätyksenä, ja koimme, että toistemme ensikohtaaminen pienemmällä porukalla olisi intiimimpää ja henkilökohtaisempaa – meille luontevampaa.

© Katri Haavisto Photography

Köröttelimme Turun Linnalle kaasojen kanssa hieman yhdentoista jälkeen. Valokuvaajamme Katri oli meitä heti ulkopuolella vastassa, ja valmisteli meidät first lookiin samalla, kun kaasot kiinnittivät hunnun hiuksiini. Hannu odotti esilinnan käytävällä selkä sisäpihaan päin. Ihmiset jäivät katsomaan tullessaan ulos linnasta ja toivottivat onnea. Kiitin ja sukelsin sisään linnan pääportista. Olin etukäteen jännittänyt turistien ja vierailijoiden läsnäoloa osana first lookia ja vihkimistä, mutta se ei yllättäen häirinnyt ollenkaan päivän aikana, vaan oli helppo keskittyä kaikista tärkeimpään: häneen. Ehkä tästä on myös kiittäminen suomalaista kulttuuria, jossa vain kainosti hymyillään ja onnitellaan – ja jätetään sitten rauhaan.

Katri ohjasi minua, kun kävelin esilinnan sisäpihan poikki ja nousin portaat Hannun taakse. Kun Hannu kääntyi, hänen suunsa avautui hämmästyneeseen nauruun samalla, kun hänen silmänsä kostuivat liikutuksesta. Olimme niin lähellä toisiamme, että hän ei ensin edes huomannut mekkoa, katsoi vain minua ja pyyhki silmäkulmiaan. Katri vinkkasi minua astumaan hieman taaksepäin, jolloin Hannun silmät levisivät hänen katsoessaan mekkoa sekä sitä koristavaa laahusta.

Katri kierrätti meitä ympäri linnaa reilun tunnin ajan. Aluksi kameran edessä tuntui kömpelöltä ja oudolta – mitä kaikkea pitikään muistaa! Laahus, kimppu, katse sulhaseen, hymyile – okei, kaksi viimeistä olivat helppoja. Saimme kuitenkin hommasta nopeasti kiinni. Katri onnistui hiljentämään taustalla häärivät turistit ja häätiimiläiset vaimeaksi taustakohinaksi, jonka jälkeen jäljellä olimme vain me kaksi. Itse asiassa kuvattavana oli aika mukavaa: sai tuijotella toista silmiin, olla lähellä ja vain nauttia toisen jakamattomasta huomiosta ja läsnäolosta. Katri antoi hyvin selkeitä ohjeita liikesuuntiin ja asentoihin, mikä lisäsi luottamusta siihen, että kuvista tulisi varmasti mielettömän upeita ja onnistuneita – niin kuin tulikin. Näitä katsellessa saa edelleen huokailla, että ovatko nuo me?

First look onnistui vähentämään vihkimistä edeltävää jännitystä, ja toisaalta kirkkoon astellessa toisen silmiin katsominen ja ehdoton läsnäolo tulivat jo niin luonnostaan, että oli helppoa nauttia seremoniasta rennosti yhdessä. Suosittelen kyllä konseptia etenkin, jos ounastelette, että vihkiminen saattaa jännittää. Seuraava hääpäivän kertomus keskittyy vihkimiseen, iiks ♡ Tarkemmat tiedot kuvissa näkyvistä asusteista löydät yläpalkin Häät-sivulta.

Häähumua toivottaen,

Minimoon saaristossa – osa 1/2

A short, usually inexpensive honeymoon, often followed by a longer honeymoon later on.

Dictionary.com

Olemme Hannun kanssa haaveilleet häämatkasta Argentiinaan – argentiinalaisen tangon kehtoon ja milonga-klubien luvattuun maahan. Unelma Etelä-Amerikkaan suuntautuvasta häämatkasta on toistaiseksi jäissä, joten aloimme pohtia lyhyempää reissua lähemmäs koti-Suomea. Häiden lähestyessä matkan suunnittelu jäi järjestelyjen jalkoihin, emmekä vielä hääviikon alkuun mennessä olleet tehneet yhden yhtä varausta seuraavan viikon matkalle! Paniikki alkoi hieman poltella jalkojen alla – pääsisimmekö enää mihinkään?

Ahvenanmaa oli pitkään ykköstoiveeni minimoonille (Hannulle on ollut tärkeää, että emme puhu häämatkasta, sillä Kunnon Häämatka tehdään myöhemmin, se on saletti!). Sainkin Ahvenanmaan matkailuun mojovan listan tärppejä ystäviltä, tutuilta, tuttujen tutuilta sekä somen kautta, ja bucket-listani alkaa näyttää nyt sen verran kattavalta, että Ahvenanmaa-reissu olisi joka tapauksessa paikallaan lähitulevaisuudessa. Kuitenkin hääpäivän lähestyessä aloimme murehtia häiden jälkeisiä riskejä – mitä jos altistumme häissä, ja saamme karanteenimääräyksen ollessamme Ahvenanmaalla? Jäämmekö saarelle hotellikaranteeniin kymmeneksi päiväksi? Yhtäkkiä matkustaminen edes niinkään kauas ei tuntunut rentouttavalta ajatukselta.

Häiden lähestyessä ja yllättävien viime hetken menojen kuluttaessa kukkaromme nyörejä meitä alkoi kovasti houkutella budjettimatkustaminen. Halpaa ja läheltä kuulosti erittäin hyvältä. Ehkä yksi tai kaksi luksukkaampaa juttua, jotka kruunaisivat rentoutumisen ja elämyksellisen viikon.

Päädyimme meille tuttuun matkustustapaan: roadtripiin. Starttasimme auton tiistai-iltana, ja kurvasimme Hankoon, jossa Hannun kautta meillä olikin jo tuttu majapaikka tiedossa.

Hanko

Tiistai-illan auringonlaskuun ja vastavihittyjen hääkuplaan istui täydellisesti Hangon Rakkauden polku, joka on rakennettu 1800-luvun loppupuolella kylpylävieraille. Raikas meri-ilma ja ristiaallokot aloittivat minimoonin syksyisissä tunnelmissa.

Keskipäivällä päätimme piipahtaa Hangon puodeissa ja putiikeissa. Vaikka olemmekin Hangon suunnilla nyt jo muutaman kerran matkailleet, olemme lähinnä ihastelleet luontoa kauppojen sijaan. Esteetikolle oli nähtävää ByPias-myymälän boheemista tunnelmasta merelliseen Vonnes Interior -sisustusliikkeeseen. Näistä jälkimmäisestä mukaamme tarttui Kajutan Designin kylmälaukku, jota hyödynsimmekin koko loppuviikon saaristoreissumme aikana.

Kirkon tietämillä pyöriessämme tajusimme molemmat, että emme olleet myöskään kokeneet Hangon must-see-nähtävyyttä eli kaupungin mäen huipulla patsastelevaa Hangon vesitornia. Tämä vääryys oli korjattava heti! Keli oli saaristomiljöölle uskollisesti epävakaa, mutta se ei estänyt meitä ja muutamaa muuta suomalaista nauttimaan hetkestämme turisteina. Tornin huipulla oli sen verran upeat näkymät, että väkisinkin hymy nousi suupuolille sateesta ja tuulesta huolimatta ♡

Hertsileijaa! En ole ehtinyt edes vihkisormustani täällä hehkuttaa, joten tässä vähän sneakpeakia ♡ ♡ ♡ Tarkempi raportti eli vihkisormussaagan päätöspostaus tulee vielä aikanaan!

Fiskars

Hangon jälkeen vuorossa oli Fiskars, josta olimme varanneet majoituksen yhdeksi yöksi hotelli Tegelistä. Pieni huoneemme oli sympaattinen ja siisti, mutta melko mitäänsanomaton. Päätavoitteemme ei kuitenkaan ollut makoilla neljän seinän sisällä, joten huone passasi käyttöömme oikein hyvin. Herkempiunisille tiedoksi, että seinät eivät pidättele naapurihuoneista kantautuvaa kuorsausta, heh.

Hylkäsimme matkalaukkumme huoneeseen ja kiiruhdimme koko reissun odotetuimpiin kulttuurikohteisiin (huom. minun mielipiteeni), nimittäin KWUM-keramiikkamuseoon ja Studio Widnäsiin!

Sisältövaroitus: Seuraavat kappaleet sisältävät täysin häpeilemätöntä hehkutusta arkkitehtuurista, sisustuksesta ja keramiikasta.

Kwum tarkoittaa koreaksi unelmaa. Museo on Karin Widnäsin, suomalaisen keraamikon, oodi suomalaiselle studiokeramiikalle – sekä sen laadukkaan opetuksen säilyttämiselle. Veistoksellista keramiikkaa kehystää kaunis arkkitehtuuri sekä upea Fiskarsin luonto. Keramiikka on sulautettu luontevaksi osaksi arkkitehtuuria ja sisustusta, jolloin tilat jo itsessään huokuvat keramiikan voimaa. Museon näyttelyt esittelivät Lillemor Mannerheimin sekä Kim Simonssonin töitä. Museossa kerrottiin myös suomalaisen keramiikan historiasta sekä materiaaleista, joista keramiikkaa valmistetaan. Näyttely oli mielenkiintoinen ja tilat häikäisevän kauniit. Myös Hannu viihtyi näyttelyssä, vaikka häntä yleensä vetävät enemmän puoleensa vanhempaa historiaa käsittelevät museo.

Inspiraatiomatkamme jatkui KWUM-museon viereisessä Studio Widnäsissä, joka on siis Karin Widnäsin koti. Widnäs pitää vuosittain vaihtuvaa näyttelyä myös kotonaan, jolloin pääsee samalla kurkistamaan keraamikon mielettömän kauniiseen kotiin. Hän on tehnyt kotinsa laatat itse ja onkin nykyään keskittynyt arkkitehtoniseen keramiikkaan. Studio Widnäsissä huokuivat japanilaisen ja korealaisen arkkitehtuurin vaikutteet yhdistettynä moderniin, suomalaiseen puuarkkitehtuuriin. Puu ja punasavi toivat lämpöä, valkoiset pinnat pehmeyttä ja valoisuutta. Rupatellessamme selvisi, että keraamikko on toden totta inspiroitunut korealaisesta keramiikasta lukuisilla Korean matkoillaan. Vietimme talossa varmaan tunnin ihastellen sen pintoja ja toinen toistaan kauniimpia yksityiskohtia.

Jos jokin on Suomen kaunein koti, niin tämä!

Ei ole varmaan tarpeen erikseen painottaa sitä, kuinka inspiroitunut ja vaikuttunut olin KWUM-museon ja Studio Widnäsin vierailuista. Suorastaan tärisen innosta tätäkin postausta kirjoittaessani! Studio Widnäsissä kiteytyi sellainen tilasuunnittelu ja arkkitehtuuri, jota haluaisin enemmän Suomessakin nähdä!

No, työt sikseen, jatketaan vielä hetki minimoonia.

Kulttuuriannoksesta pökertyneinä ja tilojen lumouksista hämmentyneinä vaapuimme Café Bar Pesulaan hiukopalalle. Lämpimät toast-leivät ja lasi talon punaviiniä kruunasivat rauhallisen illan Fiskarsin ruukissa ♡

Seuraavana päivänä käyskentelimme Fiskarsin puodeissa ihaillen käsityöläisten tuotteita sekä pienten näyttelytilojen taidetta. Tämä oli toinen vierailumme Fiskarsissa, joten osasimme suunnistaa jo paremmin ruukkikylän alueella. Puodeissa on tarjolla tuotteita lasitöistä metallipajan valikoimaan sekä kuvataiteeseen. Fiskarsin suurikokoisesta myymälästä löytyy kaikki Fiskarsin ja Iittalan tärkeimmät tuotteet, mutta myös hyviä alennuksia. Meidän mukaamme tarttui alennuksessa oleva kastikekattila.

Yhdessä puodeista oli esillä myös hyvinkääläisen keramiikkapaja Tuiasin tuotteita. Löysin nämä aikoinaan somen kautta ja ihastuin astioiden siroon muotoiluun sekä dreijaamalla saatuun pehmeään tekstuuriin. Oli mahtavaa nähdä Tuiasin astiat vihdoin livenä, ne olivat yhtä kauniita kuin kuvissa!

Sain äidiltäni häälahjaksi yhdet korvikset ja Hannulta huomenlahjaksi toiset, mutta Leanikan puodissa ihastuin (yllättäen) syvän turkoosin sävyisiin nahkakorvakoruihin! Lehtiaiheisia korvakoruja oli kaikissa sateenkaaren väreissä ja monissa oli vielä kauniisti yhdistetty kahden sävyn liukuväriä, jolla lehtiin saa kolmiulotteisen vaikutelman. Eivätkö korvakorut olekin vaimon merkki? Nyt ainakin ovat!

Fiskarsin jälkeen automme nokka suuntasi kohti Kemiönsaarta, jossa vietimme minimoonin loppuosan. Siitä kerron lisää toisessa postauksessa!

Vihkisormussaaga – merelliset sormukset

Kokeilin häämekon metsästyksen aikana yli viittäkymmentä eri mekkoa, ja kun Se Oikea lopulta löytyi, ajattelin että HUH, tämä oli selvästi se minun isoin ja vaikein häähankintani. Kuinka väärässä olinkaan – voi sinua menneisyyden Mia. Mekko on monilla päällä vain Yhden Päivän. Vihkisormuksen olisi tarkoitus kulkea mukana koko loppuelämän! Ainakin ajatuksen tasolla.

Kun menimme 2019 kihloihin, en juurikaan halunnut suunnitella vielä, että millaisen vihkisormuksen haluan. En ollut tutustunut Suomen sormuskantaan tai tiennyt minkälaisia vaihtoehtoja on tarjolla – lisäksi haaveilin siitä, että ehkä suunnittelisinkin sormuksen itse? Kihlautumisen jälkeen marssimme sympaattiseen, turkulaiseen Koru Linneaan, ja vietimme siellä varmaan tunnin jos toisenkin ihmetellen kaikkia erilaisia sormuksia. Myyjä yritti ystävällisesti kannustaa minua ottamaan rivitimanttisormuksen, että saisin vapaammat kädet vihkisormukseni valintaan ja pohdintaan, mutta ihastuin Kohinoorin siroon Corona-sormukseen (I know, Mia 2019 taisikin olla ennustaja), jossa oli rypytystä pinnassa. Sormuksen keltakullan sävy oli aavistuksen haaleampi kuin monissa muissa sormuksissa, ja rypytys vaalensi sävyä entisestään sekä teki pinnasta mattamaisen. Sormus on sellaisenaan todella kaunis ja sopivan eleetön henkilölle, joka piirtää paljon ja on vasenkätinen. Hannu valitsi Kalevalan Lapin kihlan.

Vihkisormuksesta inspiroituminen alkoi Pinterestin ja Etsyn voimin. Luonnollisesti merelliset sävyt vetivät minua puoleensa. Kiinnostuin erityisesti laboratoriossa valmistetuista alexandriitti-kivistä, joiden sävyt vaihtelivat petroolista siniseen ja purppuraan valon väristä riippuen.

Seuraavaksi jalkauduin koruliikkeisiin. Pelkäsin, että värillisiä sormuksia olisi vaikea löytää, mutta onneksi Suomessakin ollaan innostuttu värillisistä kivistä! Valikoimissa oli turkooseja timantteja, sinisiä safiireja ja syvänsinisiä topaaseja. Malmin Korupajan sormus turkoosilla timantilla oli rakkautta ensisilmäyksellä, mutta budjettimme ei yltänyt siihen. Turkoosit timantit käsitellään sävyynsä, jolloin ne ovat vielä tavallista timanttia arvokkaampia.

Haaveissa alkoi sovitusten myötä siintää näyttävämpi sormus, mutta siro kihlani ei kaivannut kaveria, vaan oli elegantti sellaisenaan. Monet keltakultaiset sormukset näyttivät Todella keltaisilta shampanjankultaisen sormukseni vierellä. Pidin yhtenä vaihtoehtona sitä, että kihlan voisi laittaa oikeaan nimettömään ja käyttää vasemmassa vain vihkisormusta.

Design Lancetan halosormus sekä pitsikuvioitu sormus turkooseilla timanteilla oli yksi kestosuosikeistani, halosormus oli erittäin siro ja kaunis. Halo oli pyöreä ja istutus matala sekä lähellä sormea, jolloin sormus ei aiheuttaisi harmia arjessa tarttumalla mihinkään. Halosormuksen viereen sujahti kauniisti pitsisormus, jossa oli turkooseja timantteja. Haasteena tässä oli tietenkin se, että en löytänyt yhtä vaan kaksi sormusta, mitä emme olleet budjetoineet!

Mietimme myös kihlan tuunaamista näyttävämmäksi, jolloin olimme yhteydessä raumalaiseen CaiSanniin. Kävimme Kaisan kanssa läpi toiveitamme, ja hän teki kauniit luonnokset siitä, miten saisimme kihlasormukseen lisää näyttävyyttä – ja sitä kuuluisaa sinisyyttä. Pääkiveksi hän ehdotti vastuullisesti louhittu ja hiottua safiiria. Ihastuimme ehdotukseen, mutta se ylitti arvioimamme budjetin, emmekä olisi halunneet luopua suunnitelmasta – se oli todella kaunis!

Häiden lähestyessä paine budjetin noudattamisesta kasvoi ja alkoi tuntua siltä, että ei yksinkertaisesti pääse lopputulokseen, joka vastaisi kaikkiin toiveisiimme: budjetti, kotimaisuus, merellisyys, kestävyys, näyttävyys… Tuskan hetket alkoivat jo lähestyä, sillä aika oli loppumassa! Saimme kuitenkin lopulta tehtyä päätöksen – jota en aio vielä paljastaa! Voin kuitenkin kertoa sen, että minulla on nyt vihkisormus, joka on maailman ihanin ♡

Kukkapaja

Teimme viime jouluna lähipiirillemme joululahjaksi havukranssit, joita varten hankimme Raision Juhlamaailmasta kultaisia metallirenkaita. Metallirenkaita ihastellessamme totesimme että hei, näitähän voisi talven jälkeen hyödyntää häissä! Havukranssien tekeminen oli todella hauskaa, ja innostuksissani ostin myös kaksi suurempaa metallirengasta Turun Presentosta. Kaiken kaikkiaan metallirenkaita on nyt kolme pientä sekä kaksi suurta. Yksi pieneen renkaaseen tehty havukranssi sinnittelee vielä keittiössämme, joten mahdollisuus olisi neljänteenkin pikkukranssiin.

Häätiimi käväisi meillä toukokuun aikana, jolloin kukkapajailimme kaaso W:n kanssa muutaman kranssin. Kaksi viimeisintä tein pari viikonloppua sitten. Netflix and chill with kranssit ovat selvästi meidän juttu, sillä havukransseja askarrellessamme katsoimme Netflixistä Holidate-elokuvaa, häätiimin viikonloppuna taustalla pyörivät viisut ja viimeisimpiä kransseja tehdessä vuorossa oli The Rocketman.

Hankitut tarvikkeet

Silkkikukat: Lahjoituksena saatuja vanhoja silkkikukkia, vihreät eukalyptusniput 1€/kpl Rustasta, Ikeasta muutamia kukkanippuja
Kuivakukat: Joitakin kukkia oli ennestään. Uusia kuivakukkia metsästin monesta eri paikasta: Blomma Creatives, Viherlassila, Kukka Fiori, Lempi Lifestyle. Lempi Lifestyle oli todellinen yllätyslöytö! Mylly-kauppakeskuksen liikkeessä oli sattumalta viikonlopun synttärialet, jolloin kaikki kuivakukat olivat vain kympin. Huomasin nyt jälkikäteen, että kuivakukkia voi tilata myös heidän nettikaupasta, eikä ollenkaan huonoon hintaan, vink vink.
Kukkateippi: Sain kukkateippiä Blomma Creatives -kukkastudiosta kaupan päälle. Kukkateippi estää kukkia liukumasta kranssilla, jolloin kranssin punominen on paljon helpompaa. En ollut käyttänyt kukkateippiä koskaan aikaisemmin, mutta teippiä kokeiltuani harmitti, etten ollut tajunnut hankkia sitä jo havukransseja tehdessä!
Muut tarvikkeet: Vihreää, 0,52 mm ohutta metallilankaa Puuilosta. Lisäksi tavalliset sakset ja oksasakset. Metallisakset ovat myös hyvä lisä, jos leikkaat silkkikukkien metallisia osia. Me selvisimme taittelemalla kohtia, kunnes lanka katkesi.

Ajatuksena oli yhdistellä silkki- ja kuivakukkia niin, että silkkikukat eivät pomppaisi liikaa esille. Silkkikukat ovat yksinään mielestäni usein muovisen näköisiä, mutta toiveeni oli, että ero aitojen kuivakukkien ja tekokukkien välillä hämärtyisi, kun mukaan sekoittaisi heiniä ja kuivattuja palmunlehtiä.

Osaa kransseja hyödynnetään ensin kirkossa ja sitten juhlapaikalla. En ole vielä päättänyt kranssien lopullista sijoituspaikkaa, mutta luulen suurimman osan päätyvän yläkerran aulaan sekä tanssisaliin. Seuraamalla juhlapaikan tagia Villa Bella Vista näet, millaisia huoneita pitsihuvilasta löytyy!

Kokosin pöyhkeimmistä silkkikukista muhkeat, ällöromanttiset kimput yläkerran pinkkiin aulaan. En ole ollut pinkin aulan fani, mutta koska pinkkiä ei saa pois, niin mielestäni ainoa vaihtoehto on laittaa nupit kaakkoon ja tehdä aulasta Jane Austen -romantikon huone. Näistä kimpuista tuli mielestäni aika hauskat, vaikka ne ovatkin pelkästään silkkikukista tehdyt. Ja mikä parasta – maljakot tarvitsee vain kärrätä aulaan ja voilà ♡

Kukkapajailu alkaa olla ohi, mutta koristelut vasta alkutekijöissä! Ilahdutan itseäni keksimällä uusia DIY-koristeluprojekteja sitä mukaa, kun saan vanhat pois alta. Viimeisin villitys on ollut nahkaiset nimikyltit kattaukseen. Siitäkin ajattelin kertoa omassa postauksessa, joten kärsivällisyyttä!

Nauttikaahan kesästä,

Harsomania

Hääinspiraation syövereissä seikkailtuani ihastuin puuvillasta valmistettuihin harsokankaisiin (eng. gauze table runner ja cheesecloth). Näitä on ollut harmillisen vaikeaa löytää suomalaisilta toimittajilta! Viimeisimmän kotimaisen vaihtoehdon bongasin ILoveParty-juhlapalveluilta, joka mainosti Instagram-tilillään sitä, että värjäävät somistevuokraamossaan harsokankaita toiveiden mukaan. Furuvikin avoimien ovien kattauksissa olikin näytteenä oranssiksi sävytetty harsokangas, jota pääsi hypistelemään. Materiaalin tuntu oli ainakin hyvä!

Tämän suhteen meitä kuitenkin lykästi! Bongasin taannoin Facebookin Hääkirpputori-ryhmästä myynnissä 32 metriä tummaa, petroolinsinistä harsokangasta, ja onnenkantamoisen kautta kankaat päätyivät meille ♡ Hääpari oli tilannut kaitaliinat Ukrainasta Etsyn kautta, myyjältä nimeltä LovelyHeartThings – tässä vielä linkki tuotteeseen. Kokeilin kotona asetella kangasta eri tavoin kynttilöiden ja lyhtyjen kanssa, ja omaa silmääni miellyttivät eniten sommitelmat, joissa harsokangas mutkitteli pöytää pitkin kuin puro! Kuvissa edustavat myös ruusukultaiset oogee-kuvioidut tuikkukipot, jotka ostin jo aikaisemmin mainitun Hääkirpputorin kautta.

Laskimme kaaso W:n kanssa, että kankaat riittävät hyvin alasalin pöytiin. Yksi idea, jota olen pohtinut, on hääparin pöydän korostaminen. Tilasin samalta myyjältä mallipaloja sinisistä ja vihreän sävyisistä harsokankaista ajatuksenani yhdistellä niistä vaaleasävyinen yhdistelmä hääparin pöytään, mutta asia on jäänyt hautumaan vielä mietintämyssyyn.

Maljakoita, lyhtyjä ja tuikkukippoja olen bongannut Hääkirpputorin lisäksi liikkeiden alennusmyynneistä. Kodin koristearsenaali alkaa kukoistaa jo melko rikkaana, ja Hannu on alkanut vihjailla, että eiköhän purnukoita ala jo olla tarpeeksi… Vaasit ja maljakot ovat ehdoton, ikuinen heikkouteni eikä häiden koristeluinto yhtään helpota asiaa!

Merellinen kattaus

Kirjoitin joskus aiemmin postauksessa “Meri, se ikuinen meri” siitä, kuinka Lofoottien ja Islannin merelliset sävyt sekä meren äärellä olevat luonnon elementit ovat inspiroineet meitä häiden visuaalisessa tyylissä. Puhumattakaan siitä, että siniset ja vihertävät sävyt ovat meidän molempien suosikkipaletteja. Ruokailusalin verhoissa on jonkin verran sammutettua sage green -aksenttia, valaisimissa messinkiä ja kultaa. Koska näitä sävyjä löytyy salista valmiina, tuodaan niitä myös kattaukseen, jotta toistuvat elementit sitoisivat sisustusta yhteen koristelun kanssa.

Merellisen kattauksen inspistä lähdin hakemaan Pinterestin ja hääsuunnittelijoiden tuottamien photoshoottien voimin. Konseptivaiheessa minulla on tapana maalailla ensin pilvilinnat, jotta visuaalisen tarinan ydin kirkastuisi, ja itselleni selkeytyisi se, että mitkä ovat ne pääelementit, joilla saavutetaan haluttu mielikuva ja tunnelma. Konseptoinnin jälkeen on aika laittaa kustannustoimittajan hattu päähän, ja tehdä ns. hyötykustannusanalyysi. Tylsä sanahirviö tarkoittaa sitä, että mietitään mikä on suunnittelun kannalta olennaista, mikä turhaa, ja miten konseptin saisi suhteutettua toivottuun budjettiin. Suurin osa ideoista ja ajatuksista on toteutettavissa kustannustehokkaasti esimerkiksi käyttämällä itse enemmän aikaa elementtien tekemiseen. Joskus kuitenkin tarvitsee myös miettiä budjetin venyttämistä, etenkin jos tavoitellaan suuria ja näyttäviä koristeita, mutta omat taidot eivät riitä niiden tuottamiseen. Esimerkiksi jos haluaisit järjestää häät jääteemalla, koristelun budjetti olisi muutaman satasen, ja koko konseptin suurin ja tärkein elementti olisi hääparista mittatilauksena tehty jääveistos. Tuossa tilanteessa keksisin vain uuden elementin. Sellaisen, joka olisi häiden näyttävin katseenkiinnittäjä – ja menisi budjettiin.

Left © Brett Hickman Photography, wedding featured on Style Me Pretty
Middle © Harwell Photography, wedding featured on The Knot
Right © Hurmaava Hattara

Ensimmäisiä ajatuksia kattauksen suhteen ovat olleet siniset sävyt ja lämpimät metallit. Kaikenlaiset dynaamiset ja aaltomaiset yksityiskohdat kiehtovat, näistä esimerkkinä geode-tyylinen marmorointi, jonka voisi tehdä resiinillä. Etsyssä on paljon myös samantyylisiä koristeita myynnissä, jos ei halua itse lähteä kokeilemaan. Lautasliinat haluaisimme tehdä itse pellavasta, mutta sitä projektia emme ole vielä edes aloittaneet. Onneksi useampikin hääbloggaaja on lähtenyt DIY-lautaliina-maailmaan, joten ohjeita löytyy netistä vaikka muille jakaa ♡

Olen kovasti haaveillut sinisistä lautasista, mutta niiden vuokraaminen tuntuu olevan sula mahdottomuus Suomen markkinoilla. Löysin yhden sinisen lautasen turkulaiselta Castia-vuokrafirmalta, ja lautanen olikin kivan näköinen kuvien perusteella, mutta syvä, eikä siksi sopinut meidän kattaukseen. Sinisten lautasten lisäksi yritin toiveikkaana metsästää ruusukultaisia tai kuparisia aterimia, mutta pahasti näyttää siltä, että täällä kotimaassa on tyytyminen kultaisiin aterimiin. Ja hyvä, että edes sellaisia on tullut tarjolle, sillä ilmeisesti tämäkään trendi ei ole elänyt kovin kauaa!

Raku-kulho ø 18 cm © Castia

Somen kautta bongasin turkulaisen astiavuokrausfirman nimeltä Aarreastiat, jonka valikoimasta löytyi kultaiset aterimet sekä koristeellisemmat grogilasit. Sovimme yrityksen omistajan Anun kanssa treffit varastolle ja pääsimme hypistelemään astioita. Anulta löytyi kultaisten aterimien kaveriksi valkoinen, kultareunuksinen ruokalautanen, jossa lautasen reunoilla meni kevyet, varjoja luovat urat. Lisäksi sävy oli kylmän valkoisen sijaan pehmeämmän luonnonvalkoinen, jolloin kokonaisuuskin oli kutsuvamman ja hienostuneemman tuntuinen.

Bongasimme valikoimasta myös snapsilasit, joita ajattelimme käyttää Bar Arthurissa sojun kanssa. Varasimme 14 kappaletta kuvassa näkyviä maljakoita, joissa on kevyen vihertävä lasi.

Lopulliseen astiatarjoukseen sisältyivät seuraavat astiat:

  • Ruokasetti (sis. kultareunuksisen lautasen ja kultaiset aterimet)
  • Kahvisetti (sis. kermanvalkoisen kupin, tassin ja kakkulautasen sekä kultaisen lusikan)
  • Kuohuviinilasi, punaviini- ja valkoviinilasi
  • Vesilasi (Bormioli Rocco)
  • Snapsilasi

Anun antama tarjous yhdistettynä Häämessut Netissä -tapahtuman alennukseen oli todella hyvä meille, suosittelen lämpimästi tutustumaan Aarreastioiden valikoimaan! Olen pyytänyt muutamia tarjouksia turkulaisilta astianvuokrausfirmoilta, ja oman arvioni mukaan tyypillinen ruokailusetin vuokrahinta liikkuu kolmen ja viiden euron välillä per häävierailija. Häämessut Netissä -tapahtumahan on nyt tulossa uudestaan 12.-17. maaliskuuta, joten kannattaa pitää silmät auki uusien tarjousten varalta!

Äänestä Vuoden Hääkuva 2021

Featured image © Heidi Kouvo

Kymmenen finalistia on valikoitu 165 valokuvan joukosta Vuoden Hääkuva 2021 -kilpailuun. Valokuviin on ikuistettu kymmenen parin rakkaudentäyteinen päivä, jota ei kuvien perusteella varmasti unohda koskaan! Kuvien syntytarinoita on ollut kiehtovaa lukea, oikein iho menee kananlihalle, kun kuvittelee, miten hääparin katseet ja hymyt ovat tallentuneet linssille.

Mielestäni häävalokuvaus on yksi kuvauksen haastavimmista lajeista: siinä yhdistyvät hetkellisyys, vahva tunnelataus, mahdollisesti myös ulkonäköpaineita ja odotuksia siitä, miltä kuvien tulisi näyttää. Nostan hattua jokaisella häävalokuvaajalle, joka on tarttunut haasteeseen ja hypännyt ikuistamisen kelkkaan!

Miika Hämäläinen – Magical Moment.

Varpu & Lari. Tähän kuvaan kiteytyi kaikki mitä tavoittelimme. Satojen kilometrien ajomatka, vaellus Kilpisjärven Saanatunturille täydelliseen syysillan valoon. Maaginen hetki.

Miika Hämäläinen

Jos et ole vielä varannut unelmiesi häävalokuvaajaa, niin vilkaisepa finalistien kuvat! Tässä tarjolla kymmenen rautaista ammattilaista, joita voi varauksetta suositella ♡

Marissa Tammisalo – Huntu

Kuvaajana haltioidun hunnuista. Morsian Krista onneksi myös oli heti mukana kun pyysin potrettikuvauksissa heiluttamaan huntua ympärillään. Mustavalkoisuus tuon hunnun liikkeen täydellisesti esiin. Kuvan rajaus tuo tunteen, että kohta huntu lentää ulos kuvasta.

Marissa Tammisalo

Lisää ihanuuksia löydät linkin takaa. Käypä äänestämässä suosikkiasi ja voita samalla 100 euron arvoinen lahjakortti kultasepänliikkeeseen!

Koevedokset

Jos tilaat kutsut paikalliselta printtaamolta, kannattaa ehdottomasti pyytää heiltä koevedoksia. Printtitalot eivät yleensä laskuta koevedoksen tekemisestä mitään. Koevedoksen avulla näet kutsun livenä, ja voit tehdä korjauksia aineistoon ennen lopullisia tulosteita. Vedos tulee yleensä nopeasti, ehkä päivässä tai kahdessa riippuen sen tyypistä ja monimutkaisuudesta. Kannattaa varata aikaa aineiston muokkaamiseen, kun vedos on käyty läpi. Printtitalo osaa kertoa, paljonko aikaa he tarvitsevat tuotantoon, jos haluat saada kutsut tiettyyn päivään mennessä.

Kutsun speksit printtitalolle olivat seuraavat:

  1. Virallinen hääkutsu, 105 x 210 mm
    • Paperi: 350g Ensocoat 2S
    • Digifoliointi (kulta)
  2. Infolehtinen, 105 x 210 mm
    • Paperi: 300g Keaykolour Recycled Particles Sunshine tai 250g Keaykolour Recycled Chalk
    • Nuuttaus + Stiftaus
  3. Kartta, 105 x 210 mm
    • Paperi: Kuulto (esim. Curious Translucent)
    • Nuuttaus

Nuuttaus tarkoittaa taiveuran tekemistä materiaaliin, jolloin reunat eivät mene rikki taitoksessa. Stiftaus taas tarkoittaa niittaamista, eli sisäkkäiset arkit liitetään yhteen metallihakasilla.

Paperilaatuja pääsee ihmettelemään printtitalolla, heiltä löytyy hyvin myös malleja aiemmin teetetyistä kutsuista. Jokaisella printtaamolla on omat paperitoimittajat, joten kilpailuttaessa kannattaa rohkeasti kertoa omista materiaalitoiveista: paksuus, tekstuurimaisuus/tasaisuus, matta vai kiiltävä, erikoiskäsittelyt. Jos sinulla on jo joku tietty paperi mielessä, niin voit mainita sen nimen, usein printtaajat tuntevat yleisimmät paperivalmistajat ja -laadut.

Virallisen hääkutsun tilasimme suoraan turkulaiselta Prigiltä, sillä digifoliointia ei tee kovin moni printtaamo, ja Prigiltä aikaisemmin tilattu Save the Date -kortti oli todella kauniisti tehty. Turkoosiin taustaan sopi hyvin kultainen metallifoliointi. Hääkutsun koevedokset menivät kerralla nappiin!

Kartan ja hääinfon koevedoksia tilasin Prigin lisäksi turkulaiselta Printteriltä.

Prigin kuultopaperille tehty kartta oli todella kaunis ja hienostuneen läpikuultava, mutta myös hauras ja rikkoutui herkästi taittaessa. Prigin koevedoksessa kokeilimme valkoista lisäväriä, joka nosti kartan lopullista hintaa. Printterin koevedoksessa valkoinen korvattiin tummansinisellä sävyllä. Kuultopaperi oli peittävämpi, mutta myös paksumpi ja kestävämpi, jolloin sitä oli helppo käsitellä.

Infolehtisen koevedos tehtiin Prigillä 350g paksulle Sunshine-paperille, joka oli mielettömän kaunis kultahippuineen. Tykkäsin kartongin sävystä todella paljon, mutta tekstiä oli ehkä hieman vaikea lukea kultahippujen seasta. Printteriltä ei löytynyt Sunshine-paperia, joten korvaavana vaihtoehtona otettiin koevedokseen 250g paksu Chalk, jossa oli myös tekstuurimainen pinta. Chalk-paperi oli kevyempi ja tasaisempi, joten teksti oli luettavampaa ja lehtistä oli mukavampi käännellä, kun sivut eivät olleet niin paksut.

Kun olimme tutkineet koevedokset ja saaneet molemmilta printtitaloilta lopulliset tarjoukset 70 kappaleelle, päädyimme tilaamaan kartat ja infolehtiset Printteriltä.

Toinen vinkkini on siis: kilpailuta, kilpailuta, kilpailuta! Vähintään kahdelta printtitalolta kannattaa kysyä hintaa, mieluiten kolmelta. Koevedosten avulla saa etukäteen tietoa siitä, millainen laatu printtitalolla on. Jos hinta menee kovin alas, se voi myös näkyä lopputuloksessa.

Kun olimme saaneet koevedokset kotiin, tarkistimme, että ne mahtuvat ongelmitta kirjekuoreen. Tämän jälkeen hienosäädin vielä rivistyksiä ja sävyjä, ja tarkistin tekstit miljoonannen kerran. Sitten lähetin materiaalin painoon! Muutaman päivän päästä pääsin hakemaan uunituoreet tulosteet kotiin ♡ Ihanaa!

Taitto

Ocean Themed Invitation © INVITALIA on Etsy

Tänään kerron hääkutsuprosessin visuaalisesti kiinnostavimmasta vaiheesta eli materiaalien taittamisesta! Kun hääkutsun ja hääinfon tekstit olivat kasassa, sain visuaaliseen puoleen luonnollisesti täysin vapaat kädet ja vahvan luoton Hannulta.

Inspiraatiota hain yllättäen merellisistä sävyistä. Minulle meri on eri sinisten ja vihreyden sävyjä, maalauksellisuutta ja abstraktiutta. Halusimme hyödyntää Save the Date -kortissa käytettyä digifoliointia myös virallisessa hääkutsussa, kuten olen aikaisemmissa teksteissäni maininnut. Hannun toiveena oli, että sinisten sävyt eivät menisi liian vaaleiksi – hänelle niistä tulee enemmän mieleen talvi ja joulu. Kutsussa saisi olla sinistä, mutta se ei saisi olla kylmä, vaan ennemminkin lämmin ja raikas. Paperituotteiden kooksi määrittelin 105 x 210 mm, jotta tulosteet mahtuisivat DL-kokoisiin kirjekuoriimme (110 x 220 mm).

Asettelin hääkutsun tekstit tuohon 105 x 210 mm kokoon. Kaaso W:n suunnittelema monogrammi sijoitettiin kutsun yläosaan, tämän alle jätettiin tilaa yhden tai useamman vieraan nimille. Digifoliolla haluttiin korostaa monogrammin lisäksi päivämäärä ja paikka, RSVP sekä hääparin nimet. Kutsun toiselle puolelle valitsimme yhden otoksen kesän kihlakuvauksestamme.

Tein kutsun taustasta kaksi versiota, joista toinen oli valkoinen ja toinen tummansinisestä turkoosiin liukuva vesiväritausta. Tykästyimme kuitenkin molemmat heti siniseen taustaan, sillä se loi kontrastia tekstille, lisäsi draaman tuntua ja korosti meriteemaa. Jos suunnittelijoilla on signature style (ja useinhan sellainen on), niin tätä voisi kai kuvailla minun nimikkotyylikseni. Rakastan kortteja tai paperituotteita, jotka ovat melkein kuin maalauksia, taideteoksia itsessään. Halusin, että elämässämme vahvasti elävä taiteilijahenki ja luovuus huokuvat myös kutsusta (tälläkin hetkellä, kun kirjoitan tätä merkintää, Hannu säveltää uutta kappaletta työhuoneessaan). Menee nyt todella syvälliseksi yhden kortin suunnittelu, mutta sitähän suunnittelu lopulta on! Syviä punaisia lankoja, joista tarina nivoutuu ♡

Noniin. Kaiken hääinfoon pakkaamamme tiedon halusin taittaa siistiksi, melko simppeliksi lehtiseksi. Graafisen ilmeen tuli olla hyvin huomaamatonta ja käytännöllistä, jotta info olisi helposti luettavaa ja ymmärrettävää. Pitkiin leipätekstipalstoihin saa juhlavuutta ilmavalla tekstillä. Hieman normaalia isommat rivi- ja kirjainvälit sekä paljon tyhjää tilaa paperin reunoilla (lehtiseen tuli 13 mm).

Hienostunut fontti auttaa myös juhlavan tunnelman herättämisessä. Tähän valitsin Operetta-fonttiperheen, jossa leikitellään Didotin ja Bodonin tyyppisillä fonteilla, mutta johon on lisätty modernia twistiä, selkeyttä ja runsaasti vaihtoehtoja eri tarpeisiin. Samasta fontista saa minimalistisemman otsikon ja helposti luettavan leipätekstin.

Esimerkkisivussa näkyvät lehtisen sivut 6 (vasemmalla) ja 3 (oikealla). Olen tehnyt taiton valmiiksi niin, että niitattaessa oikeat sivut ovat oikeilla paikoilla. Kulmissa näkyvät väkäset ovat leikkuumerkkejä, jotka auttavat printtaamoa leikkaamaan tulosteen oikeista kohdista.

Lehtisen sisälle halusin vielä lisätä taitetun kartan, josta näkyisivät vihki- ja juhlapaikka sekä niiden välinen etäisyys. Karttaan sisällytin myös Turun Linnan pohjakuvan, joka auttaisi vieraita löytämään kirkon jouhevammin. Toki kartan tehtävänä oli myös keventää runsasta inforomaania, jossa on tekstisivuja toisensa perään.

Kartan koevedoksen tilasin kuultopaperille, joka toisi kutsuun ilmavuutta ja keveyttä paksujen paperituotteiden rinnalla. Hieman sininen sävy mietitytti: Ajattelevatko vieraat nyt, että menemme merta pitkin, eli venekyydillä juhlapaikalle?! No, päädyimme kuitenkin tuohon siniseen, koska se vain istui kokonaisuuteen niin hyvin. Murrettu vihreä näyttäisi helposti kulahtaneelta, kirkas vihreä taas söisi hienostuneisuuden pois.

Grafiikan tuottaminen itsessään on loppupeleissä melko vaivatonta. Jännittävin – ja toisaalta ihanin vaihe – prosessissa on oikeastaan se, josta seuraavaksi tulen kertomaan! Eli koevedosten tilaus, kun pääsee hypistelemään paperia omin kätösin!